Olen nuori (23 v)toukokuussa 2 vuotta täyttävän tytön äiti.
Kun aloin odottamaan lastani ystävät pikkuhiljaa vähenivät. Valmistuin terveydenhuoltoalalle ollessani 6 kuulla raskaana. Melkein kaikki hyvät luokkakaverini muuttivat valmistumisen jälkeen eri paikkakunnille. En enää jaksanut roikkua kaupungilla kuin ennen ja sitä mukaa kun mahani pyöristyi paikkakunnalle jääneet kaverit vähensivät yhteydenpitoa. Huomasin ettei kukaan kysele minun kuulumisia, vaan minä olen yleensä se joka yhteyttä koettaa ylläpitää. Väsyin sellaiseen ja luovutin itsekin. Eipä heistä ole tähänkään päivään asti kuulunut mitään sen kummempaa. Joulun toivotuksia lukuunottamatta...
Löysin kuitenkin pari uutta tuttavuutta samassa elämäntilanteessa olevista. Näitten kanssa pidän yhteyttä edelleenkin; soitellaan ja tavataan. Kuitenkaan mitään niin erityisen hyvää ystävyyssuhdetta ei ole päässyt syntymään. Joku on joskus sanonut että minua on ehkä hieman vaikea lähestyä kun tuntuu että ympärilläni olisi jonkinlainen muuri. Ehkä juuri tämän takia nekin kaverisuhteet kuivuivat kasaan joita olin hankkinut opiskellessa. Jokatapauksessa ystävyyttä ne ei ollut sillä ystäviä ei unohdeta eikä puoteta pois ympyröistä vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Kaveruutta kai vain sitten. Ehkä hekin jotenkin aistivat sen mun 'muurin' eivätkä nähneet kiinnostusta lähteä sitä murtamaan. Tiedän kyllä että jonkinlainen kynnys minulla varmastikin on solmia lujia ihmissuhteita. En helposti luota ihmisiin, johtuen aikaisemmista huonoista kokemuksista. Siis sellaisista missä luottamukseni on rikottu. En uskalla puhua kovin henkilökohtaisista asioistani muille kuin miehelleni, sillä pelkään että luottamukseni petetään ja asiani leviävät suuremmallekin joukolle. Mutta minä kyllä kovasti kaipaan ystäviä.
Hoidan vielä toistaiseksi lastani kotona, eli olen siis kotiäiti. Olen kuitenkin ajatellut nyt helmikuussa alkaa hakemaan töitä. Vaikka lapsen kanssa kyllä riittää puuhaa, olen jotenkin väsynyt olemaan aina vaan kotona. Mieheni käy töissä ja hänen poissaollessaan tunnen todella yksinäiseksi oloni. Siitä ajasta kun hän on töissä, vietän varmaankin 99% kahdestaan tytön kanssa. Välillä tuntuu että pää halkeaa kun ei ole kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Aika käy pitkäksi vaikka hommaa riittää. Kukaan ei juuri koskaan käy kylässä ja puhelinkin pysyy hiljaisena. Kun miehelläni on vapaata, vietämme sen ajan aina kolmestaan. Perheenä meillä menee hyvin ja viihdymme yhdessä. Mutta täytyisikai sitä ihmisellä olla jotain muutakin elämää kuin perhe. Tai ainakin minua piristäisi jon minulla niin olisi. Mukavaahan se olisi jotain vaikka harrastaa jonku kanssa yhdessä.
Menemme lapseni isän kanssa naimisiin parin viikon kuluttua. En siis todellakaan etsi sellaisia miespuolisia 'ystäviä'. Sellaisia tavallisia ihmisiä vain, jotka tuntevat itsekin tarvitsevan ystävää.
Mikäli sinusta tuntuu siltä, niin lähetä postia. Kirjoitellaan ja tutustutaan toisiimme!
Kun aloin odottamaan lastani ystävät pikkuhiljaa vähenivät. Valmistuin terveydenhuoltoalalle ollessani 6 kuulla raskaana. Melkein kaikki hyvät luokkakaverini muuttivat valmistumisen jälkeen eri paikkakunnille. En enää jaksanut roikkua kaupungilla kuin ennen ja sitä mukaa kun mahani pyöristyi paikkakunnalle jääneet kaverit vähensivät yhteydenpitoa. Huomasin ettei kukaan kysele minun kuulumisia, vaan minä olen yleensä se joka yhteyttä koettaa ylläpitää. Väsyin sellaiseen ja luovutin itsekin. Eipä heistä ole tähänkään päivään asti kuulunut mitään sen kummempaa. Joulun toivotuksia lukuunottamatta...
Löysin kuitenkin pari uutta tuttavuutta samassa elämäntilanteessa olevista. Näitten kanssa pidän yhteyttä edelleenkin; soitellaan ja tavataan. Kuitenkaan mitään niin erityisen hyvää ystävyyssuhdetta ei ole päässyt syntymään. Joku on joskus sanonut että minua on ehkä hieman vaikea lähestyä kun tuntuu että ympärilläni olisi jonkinlainen muuri. Ehkä juuri tämän takia nekin kaverisuhteet kuivuivat kasaan joita olin hankkinut opiskellessa. Jokatapauksessa ystävyyttä ne ei ollut sillä ystäviä ei unohdeta eikä puoteta pois ympyröistä vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Kaveruutta kai vain sitten. Ehkä hekin jotenkin aistivat sen mun 'muurin' eivätkä nähneet kiinnostusta lähteä sitä murtamaan. Tiedän kyllä että jonkinlainen kynnys minulla varmastikin on solmia lujia ihmissuhteita. En helposti luota ihmisiin, johtuen aikaisemmista huonoista kokemuksista. Siis sellaisista missä luottamukseni on rikottu. En uskalla puhua kovin henkilökohtaisista asioistani muille kuin miehelleni, sillä pelkään että luottamukseni petetään ja asiani leviävät suuremmallekin joukolle. Mutta minä kyllä kovasti kaipaan ystäviä.
Hoidan vielä toistaiseksi lastani kotona, eli olen siis kotiäiti. Olen kuitenkin ajatellut nyt helmikuussa alkaa hakemaan töitä. Vaikka lapsen kanssa kyllä riittää puuhaa, olen jotenkin väsynyt olemaan aina vaan kotona. Mieheni käy töissä ja hänen poissaollessaan tunnen todella yksinäiseksi oloni. Siitä ajasta kun hän on töissä, vietän varmaankin 99% kahdestaan tytön kanssa. Välillä tuntuu että pää halkeaa kun ei ole kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Aika käy pitkäksi vaikka hommaa riittää. Kukaan ei juuri koskaan käy kylässä ja puhelinkin pysyy hiljaisena. Kun miehelläni on vapaata, vietämme sen ajan aina kolmestaan. Perheenä meillä menee hyvin ja viihdymme yhdessä. Mutta täytyisikai sitä ihmisellä olla jotain muutakin elämää kuin perhe. Tai ainakin minua piristäisi jon minulla niin olisi. Mukavaahan se olisi jotain vaikka harrastaa jonku kanssa yhdessä.
Menemme lapseni isän kanssa naimisiin parin viikon kuluttua. En siis todellakaan etsi sellaisia miespuolisia 'ystäviä'. Sellaisia tavallisia ihmisiä vain, jotka tuntevat itsekin tarvitsevan ystävää.
Mikäli sinusta tuntuu siltä, niin lähetä postia. Kirjoitellaan ja tutustutaan toisiimme!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se mailiosoitteni taisi jäädä pois näkyvistä... Postia voi pistää tulemaan siis osoitteeseen
[email protected]
Ja asiallisia sitten, kiitos :)
Onnittelen, olet tehnyt rohkean vedon kirjoittaessasi ko.viestin. Koen sisälläni tällä hetkellä saman suuntaisia tunnetiloja ja ystävä ei todellakaan olisi pahitteeksi. Jostain syystä minun on ollut aina vaikea luoda uusia ystävyyssuhteita, ainakaan todellisia sellaisia. Kavereita on aina kai ollut...
Työskentelen tällä hetkellä lasten parissa ja omaa en halua vielä moneen vuoteen, tosin siihen ehkä vaikuttaa puuttuva mieskin. Olen lopettanut viiden vuoden seurustelun vajaa puoli vuotta sitten ja huomasin kuinka yksin olenkaan. Sitä ole kai elänyt suuressa valheessa kaikki ne vuodet kuvitellen, että kaikki kaverit olivat olemassa. Suhteen päätyttyä heräsin todellisuuteen, että kaikki muut seurustelevat eivätkä oikeasti ole kiinnostuneita seurastani. Oli vain kivaa olla nelisin katsomassa leffaa tai dippailemassa juustofondueta. Nyt minua ei kutsuta minnekään mukaan, sillä olisin vain kolmas pyörä...
En yleensä vuodata asioitani näin vuolaasti, mutta se kai johtuu siitä, että aina on oletettu, ettei minulla ole ongelmia. Kukaan ei ole kysynyt mitä minulle kuuluu...
kai tästä kaikesta saa syyttää vain itseään, sillä en ole kovin aktiivisesti itsekään pitänyt yhteyttä muihin, olin niin hullaantunut rakkaaseeni silloin joskus aikanaan, että se kai kävi muiden hermoille. Nyt saa niittää sitä mitä on kylvänyt!
Onnea avioliitollesi ja toivottavasti jokainen saisi edes yhden sellaisen ystävän, jonka kanssa jakaa niin surut kuin ilotkin!
MOI!LUIN JUTTUSI JA SE KUULOSTI SAMANLAISETA AINAKIN TOI ALKU ET KAVERIT ON KADONNUT RASKAUDEN MYÖTÄ POIS MÄ OLEN 19 VUOTIAS 4KK LAPSEN ÄITI MAILAA JOS KIINNOSTUSTA ON
Niitä onkin tullut melko useita! Ilomielin kirjoitan kyllä jokaiselle, mutta koska kirjoitteluni rajoittuvat suurimmaksi osaksi siihen ajankohtaan kun lapsi on nukkumassa, kestää hieman aikaa että kerkeän jokaisen viestiin vastata!
Maakku (ja toinen nimimerkki?); olen halukas kirjoittelemaan teidänkin kanssanne, mutta osoite puuttuu! Eli jos viitsitte niin laittakaa viesti myöskin 'postiluukkuuni' --> [email protected]
Sitä kautta minun tulee paremmin huomioitua tekstinne, sillä useammin kuin näitä palstoja, seuraan sitä.
Kiitos vielä kerran jokaiselle, teitte minut todella iloiseksi viesteillänne! Ja ilomielin otan vielä lisää postia vastaan uusilta kirjoittajiltakin!
Iloista päivää jokaiselle :)
Mitä virkaa sillä on kun laittaa oman sähköpostiosoitteensa tuohon sarakkeeseen joka on tarkoitettu sitä varten? Siis missä se sitten näkyy?
Tuon varsinaisen tekstini kun kirjoitin, laitoin sen silloin siihen sarakkeeseen, mutta eihän se näy missään. Josko joku tietävämpi kertoisi sen minulle?