Uusi jatkotarina aiheesta varjojen virta. Jatkakaa please, mahdollisimman PALJON!
1. Harry häräsi säpäsähtäen Petunian oven hakkaamiseen. - Harry, nuose heti tai muuten... Petunia kiljui. Harry olisi mielellään kuullut mikä se ”muuten” oli, mutta päätti jättää asian sikseen. Petunia oli joka aamu tänä kesälomana herättänyt Harryn oven hakkaamisella ja uhkailulla, mutta mikä se muuten oli, niin se näytti olevan Petuniallekkin täysin mystinen seikka. Harry otti silmälasit pöydältä ja pukeutui. Sitten hän jäi odottamaan aamiaista huoneen oven taakse, jossa oli pieni luukku, josta ruuat tiputettiin. - Varo, vähän Harry! Dudley inahti oven takaa. Ja kuten arvata saattaa Dudley tiputti Harryn aamiaisen lattialle ja lautanen särkyi. - Helkutin Harry! huusi Vernon olohuoneesta ja pian koko taloa tärisytti Vernon-sedän juoksuaskeleet portaissa. Petunia sipsutti Vernon-sedän perässä kalpeana, kuten aina. - Sinä, senkin.. huusi Vernon. Vernon avasi lukon Harryn ovesta ja töni Harryn portaiden alla olevaan pimeään ja pieneen komeroon, joka oli Harrylle hyvinkin tuttu aresti. Dudley nauroi mammutin kiljumiselta kuulostavalla äänellä ja Petunia sihisi raivosta. - Vain 1 annos päivässä ruokaa! julisti Vernon ja lähti muuta sanomatta pois komeron oven edestä. Kuului lukon sulkeutumisen ääni ja Harry tiesi olevansa nyt ainankin lopun kesäloman omassa pienessä ja nuhjuisessa komerossa. Harryn ilme kirkastui, kun näki kaikki koulutavaransa lojuvan sotkuisesti lattialla. Vernon oli unohtanut kiukuspäissään ottaa koulutavarat. Harry ryhtyikin heti tekemään Tylypahkasta annettuja läksyjä. Harry kumminkan kyllästyi tekemään ainetta Taikajuomaopin historiasta, jonka Kalkaros oli heille antanut ja heittäytyi sängylle makaamaan. Talo oli aivan hiljainen ja se ihmetytti Harryä suuresti. Hän painoi korvansa komeron oveen ja kuunteli. Sitten kuului Petunian kiljumista ja Vernon sedän änkytystä ja Dudleyn laahaavat juoksuaskeleet kohti yläkertaan. Sitten Harry kuuli keskustelua eteisestä. Harry kuuli vain satunnaisia osia keskustelusta, mutta kuunneltuaan hetken hän tajusi, että keskutelu liittyi häneen, taikuuteen, velhoihin, Tylypahkaan ja vankilaan. Harryn valtasi kummallinen tunne. Aivan kun puhuja olisi ollut Sirius Musta. Sitten Harry pinkoi tuolille istumaan, kun l
kuuli askelia, jotka tulivat kohti komeroa.
1. Harry häräsi säpäsähtäen Petunian oven hakkaamiseen. - Harry, nuose heti tai muuten... Petunia kiljui. Harry olisi mielellään kuullut mikä se ”muuten” oli, mutta päätti jättää asian sikseen. Petunia oli joka aamu tänä kesälomana herättänyt Harryn oven hakkaamisella ja uhkailulla, mutta mikä se muuten oli, niin se näytti olevan Petuniallekkin täysin mystinen seikka. Harry otti silmälasit pöydältä ja pukeutui. Sitten hän jäi odottamaan aamiaista huoneen oven taakse, jossa oli pieni luukku, josta ruuat tiputettiin. - Varo, vähän Harry! Dudley inahti oven takaa. Ja kuten arvata saattaa Dudley tiputti Harryn aamiaisen lattialle ja lautanen särkyi. - Helkutin Harry! huusi Vernon olohuoneesta ja pian koko taloa tärisytti Vernon-sedän juoksuaskeleet portaissa. Petunia sipsutti Vernon-sedän perässä kalpeana, kuten aina. - Sinä, senkin.. huusi Vernon. Vernon avasi lukon Harryn ovesta ja töni Harryn portaiden alla olevaan pimeään ja pieneen komeroon, joka oli Harrylle hyvinkin tuttu aresti. Dudley nauroi mammutin kiljumiselta kuulostavalla äänellä ja Petunia sihisi raivosta. - Vain 1 annos päivässä ruokaa! julisti Vernon ja lähti muuta sanomatta pois komeron oven edestä. Kuului lukon sulkeutumisen ääni ja Harry tiesi olevansa nyt ainankin lopun kesäloman omassa pienessä ja nuhjuisessa komerossa. Harryn ilme kirkastui, kun näki kaikki koulutavaransa lojuvan sotkuisesti lattialla. Vernon oli unohtanut kiukuspäissään ottaa koulutavarat. Harry ryhtyikin heti tekemään Tylypahkasta annettuja läksyjä. Harry kumminkan kyllästyi tekemään ainetta Taikajuomaopin historiasta, jonka Kalkaros oli heille antanut ja heittäytyi sängylle makaamaan. Talo oli aivan hiljainen ja se ihmetytti Harryä suuresti. Hän painoi korvansa komeron oveen ja kuunteli. Sitten kuului Petunian kiljumista ja Vernon sedän änkytystä ja Dudleyn laahaavat juoksuaskeleet kohti yläkertaan. Sitten Harry kuuli keskustelua eteisestä. Harry kuuli vain satunnaisia osia keskustelusta, mutta kuunneltuaan hetken hän tajusi, että keskutelu liittyi häneen, taikuuteen, velhoihin, Tylypahkaan ja vankilaan. Harryn valtasi kummallinen tunne. Aivan kun puhuja olisi ollut Sirius Musta. Sitten Harry pinkoi tuolille istumaan, kun l
kuuli askelia, jotka tulivat kohti komeroa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miksi kukaan EI jatka? Höh.. Onko toi niin huono?
En oikein ole inspiraatiota kirjoittaa..höh! Miusta tuo on ihan hyvä! Jatkakaa ihmeessä!!!!
Sun pitää itte jatkaa sitä...
Pliise jatkakaa joku!!!
tosi jännittävä jatka niin pin kun vaan voit