Vieläkö mielialat vaihtelee? Onko kisuli toipunut tipahduksesta?
Luin taaksepäin keskusteluja ja huomasin että sulla oli pulma talvitakin oston kanssa. Oletko jo löytänyt jostain mamma-takin? Itse miettinyt samaa mistäköhän löytäisin sellaisen takin johon mahtuu, ja ehkä toppahousut kans tms. Pitäisi muksun syntyä tammikuussa ja sillon on jo melkoisen kylmä... Oliskohan jossain verkkokaupassa tiedätkö? Tai sit niitä ei ihan vielä myydä, vaan vasta myöhemmin syssyllä.
Mitenkäs olet muuten jaksellut? Onko vaivoja?
Mulla ollut alavatsakipuja 18 viikolta lähtien ja 20 viikolta saikulla töistä (hoitoalaa) enkä menekään enää. Tulipa vaan sellanen olo et haluan kysellä vointiasi kun olet aikasemmin kirjoitellut tonne joitain kertoja.
Pärjäilkää muutkin premammat!
Luin taaksepäin keskusteluja ja huomasin että sulla oli pulma talvitakin oston kanssa. Oletko jo löytänyt jostain mamma-takin? Itse miettinyt samaa mistäköhän löytäisin sellaisen takin johon mahtuu, ja ehkä toppahousut kans tms. Pitäisi muksun syntyä tammikuussa ja sillon on jo melkoisen kylmä... Oliskohan jossain verkkokaupassa tiedätkö? Tai sit niitä ei ihan vielä myydä, vaan vasta myöhemmin syssyllä.
Mitenkäs olet muuten jaksellut? Onko vaivoja?
Mulla ollut alavatsakipuja 18 viikolta lähtien ja 20 viikolta saikulla töistä (hoitoalaa) enkä menekään enää. Tulipa vaan sellanen olo et haluan kysellä vointiasi kun olet aikasemmin kirjoitellut tonne joitain kertoja.
Pärjäilkää muutkin premammat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässähän se elämä sinnittelee vähitellen kasvavan masun kanssa, tänään kaupan sovituskopissa oikein ihmettelin mahaa joka peilistä että ohhoh, ompas se tosiaan jo näkyvä. :P Ihanaa! Eihän tuo nyt vielä iso kumpu ole mutta kyllä sen jo huomaa ja äitikin päivitteli että ompas sun maha jo iso, viikko 14 vasta menossa..
Ja tuota talvitakkiasiaa kävin just äsken katsastamassa kun joku mainosti Euromarketin takkeja, mutta en sit löytänyt kyseisenlaisia.. :( Taitaa olla vähän suppea valikoima meidän Euromarketissa... Sen sijaan sitten ajattelin hemmotella illalla kotiutuvaa mieskultaa ostamalla itselleni uuden alusasusetin. :D Mut joo, noita talvitakkeja odottaville äideille en oikein oo löytänyt muita kuin sen, hmm, olikohan www.bebelane.fi siellä oli yks musta toppis jota kans joku tuolla takkikeskustelussa mainosti, ihan siisti mutta ei ehkä ihan sellaista mitä olin ajatellut... Itse asiassa en mä oikein tiedä mitä oon ajatellut mutta en kuitenkaan ihan perustoppista, jostain syystä.. No, täytyy jatkaa etsintöjä. H&M:n äitiysosastolla saattaa myöhemmin syssyllä olla jotain kivoja talvikamppeita, täytyy käydä katsastamassa. :)
Ja mitäs vielä, pieniä kipuja ja kremppoja nyt on jatkuvasti mutta ei mitään hälyttävää. Vuotoa on vähän joka päivä mutta siihenkin tottuu enkä enää osaa pelätä että jotain pahaa tapahtuisi kun alku on ollut niin vaikea ja siitäkin selvittiin hyvin. Lähinnä selkäsärkyä on ollut joka tulee töissä jatkuvasta istumisesta, samoin tietokoneen tuijottaminen 8-16 tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja yleensä töissä iltapäivästä iskee ihan tuskallinen väsymys/päänsärky/huono olo mutta yritän nyt sen kanssa vielä pärjätä kun ei tiedä minkälaisia isoja vaivoja sitten jatkossa tulee joiden takia sitten taas joutuisi jäämään sairaslomalle.
Millaisia alavatsakipuja sulla on ollut ja mistä ne johtuvat? Todella voimakkaitako? Kun mulla on omituisia menkkamaisia särkyjä niiden tavallisten kasvuvihlaisujen lisäksi. Välillä oikein jomottaa alavatsaa ja selkää mutta menee sitten kohta ohi.. Ehkä se on ihan normaalia mutta jotenkin vain ajattelen että niiden menkkakipujen olis pitänyt alkuraskauden jälkeen kadota.
Mutta muuten elämä hymyilee ainakin tällä hetkellä kun on viikonloppu ja saanut nukkua ja syödä niin paljon kuin huvittaa. Nyt makaan sohvalla kissa ja tietokone sylissä ja syön Kismetiä mieheltä salaa. :P
Sulla vaan on jo loppusuora kohta edessä, eihän tammikuuhun enää pitkä aika oo! Ajattele nyt, kohta on joulu ja sit onkin jo tammikuu. :) Mahtavaa, jännittääkö vielä edes yhtään synnytys? Näin alkuvaiheessa mä en osaa jännittää enkä pelätä yhtään mutta en oo kyllä muutenkaan koskaan kauhistellut tuota tapahtumaa.. En ole eka enkä vika synnyttävä nainen joten tuskin se sen kummempaa on kuin muillakaan. Kipeää ottaa mutta ei siihen kuole, ei ainakaan pitäisi. :)
No joo, jatkanpa nyt suklaan syömistä ja vien sitten taas kissan kohta pihalle kiipeilemään. Jos vaikka oppisi putoamaan jaloilleen vähitellen. :P
Lueskelin tota "Menkkakivut" tekstiketjua huvittuneena jälleen... Huh.
Kiitos kun vastasit. Oliko onnistunut lauantai-ilta uusine alusvaatteine...?
Kuten jo taisin mainita että olen ollut sairaslomalla töistä viikolta 20 lähtien (nyt 27) alavatsakipujen takia, niin ne on ollut sellasia rasituskipuja lähinnä. Eli jos teen jotain rasittavaa, kuten siivoan ja pahin oli se töissä oleminen, niin silloin alkaa sattua alavatsaan ja se kestää melki kaksi tuntia kerrallaan ennen kun menee ohi ja joudun makaamaan paikallaan. Lääkärin diagnoosi oli synnytykseen liittymättömät, ennen rv 37 ilmenevät ennenaikaiset supistukset. Onhan noita supistuksiakin ollut jokunen tässä matkan varrella mutta en niitä kipuja sanoisi supistuksiksi. Ja olen kyllä erottanut ne kivut normaaleista kasvu-vihlasuista. Ajattelin että mikään työ ei ole riskin arvoinen, vauva tärkein. Niin no ei ne lääkärit ole syytä kivuille löytänyt. Kokeita on tehty ja ronklattu paikkoja, onneksi ei ole paikat avautunu vielä kuitenkaan. Pitää vaan ottaa rauhallisesti niin hyvin menee.
Muuten nyt olen jaksellut ihan kivasti. Olen hoidellut koiranpentua kotosalla ja lueskellut palstoja, niin ja syönyt paljon suklaata... Makeanhimo on kasvanut viime viikkoina hurjasti. Aina olen ollut perso suklaalle ja salmiakille, mutta nyt vielä enemmän.
Alkaa tosiaan loppusuora kohta häämöttää. Välillä käy mielessä se synnytys ja että mitenköhän siitä selviää, mutta kai se menee painollaan. Neulakammoisena mikään puudutusmuoto ei oikein houkuta ja olen ajatellut luomusynnytystäkin, mutta toisaalta taas olen melko kipuherkkä, eli pakko varmaankin sitten jotain ottaa avuksi siinä tilanteessa jos ei muuten selviä. Kuten miehenikin aina sanoo, "katotaan sitä sitten".
Oletko jo käynyt ensimmäisessä ultraäänessä?
Me ollaan miehen kanssa käyty kolmessa jo kun halusin rakenneultraan ja sitten yhteen ylimääräiseenkin jos vaikka osaisivat kertoa kumpi sieltä on tulossa... Meinasi että keittiöväkeä olisi tuloillaan... Mennään kyllä vielä viikon 30 jälkeen jossain vaiheessa varmistamaan tilanne.
Kai tästä on ruvettava vähän ryhdistäytymään pikkuhiljaa. Muksutkinb haluaa katsella tietokoneelta nalle-puhia että kai ne on tähän päästettävä.
Hyviä jhatkoja sinulle ja toivotaan että supistuksesi ja menkkakipumaiset tuntemukset menevät ohi eikä ole mitään vakavaa. En ainakaan usko että olisi vakavaa kertomasi perusteella, mutta kannattaa neuvolan lääkärille kuitenkin mennä ja kysästä niin saat mielenrauhan itsellesi. Itselleni tosiaan työpaikkalääkäri sanoi että pyytää neuvolasta kiirehtimään lääkäriaikaa ja tutkimaan paikat juuri sen takia ettei kohdunsuu ole lähtenyt aukeilemaan ennen aikojaan.
Mietiskelin tässä tuota neulakammoisuutta ja sitä, että sit kun supistukset ja kivut on tosi kovat niin ehkä siinä vaiheessa ei enää edes huomaa yhtä neulan pistoa tai ehkä sitä suorastaan jo toivoo että se yksi pieni neulanpisto poistaisi ne valtavat tuskat... Ehkä neulakammo unohtuu kokonaan siinä synnytystilanteessa, toivon mukaan ainakin. :) Mä taas kammoksun koko sairaalaa ja sinne menoa, ja tossa aiemmin joskus kirjoittelinkin että paniikkihäiriöstä kärsivänä tuntuu tosi ahdistavalta mennä sinne synnyttämään jos eivät osaa ottaa mun ahdistusta tosissaan, mutta luotan siihen että synnytys vie kaikki ajatukset ja energian niin ettei ne kammot ja pelot pääse valloilleen.
Ja joo ultrassa olen käynyt jo pari kertaa niiden vuotojen takia, mies ei oo vielä ollut mukana, sitten muutaman viikon päästä kun on rakenneultra niin mennään yhdessä. :) Vähän jännittää että mitä sieltä löytyy, toivottavasti vaan kaikki on hyvin ja vauva terve! Ja toivottavasti siellä saisi jo vähän vihiä siitä kumpi on tulossa, en yhtään tiedä kerrotaanko täälä meillä kunnallisessa ultrassa sukupuolta.. Samahan se tietysti kumpi tulee mutta kuitenkin. :)
Että sellaista tällä kertaa, tänään on ollut vähän erilaisia fiiliksiä masun seudulla taas, lähinnä sellaista kiristävää painontunnetta, ihan kuin olisi sekä virtsarakko että suolisto ihan täynnä. Joten kai nämä kaikki tuntemukset ihan normaaleja on, niin ainakin yritän ajatella.
Nyt takaisin sunnuntai-illan viettoon sohvalle katselemaan kun kissa möyrii lattialla maton alla. :)
Voipi olla tosiaan että ei ole neulakammosta tietoakaan siinä tilanteessa kun kivut on kovat. Toivotaan ainakin.
Olen tainnut lukeakin sen paniikkihäiriö jutun. On muuten sitten kamala tunne kun kohtaus tulee. Itsekin olen jokusen saanut, mutta ei ole häiriötä kuitenkaan. En voi esim. mennä minnekään missä on "ritilä"rappuset tai joku ritilä taso että näen jalkojen alta ettei ollakaan maan pinnalla. Sillon saan kohtauksen. Ihmispaljous ja tungos on kans toinen mitä yritän välttää. Onko sulla pahakin paniikkihäiriö?
Tein päättötyön koulussa aiheesta joskus.
Kirjotin tossa edellisessä et muksut haluaa katsella nalle-puhia. Ei itselläni kuitenkaan vielä ole lapsia, se ensimmäinen tulokas on vielä masussa, mutta avomiehelläni on 5 vuotias poika ja sen kaveri oli täällä eilen.
Itseäni jännitti kovasti mennä rakenneultraan. Muistan ajatelleeni että onkohan se edes elossa, pelotti kovasti, mutta sitten kun sen näki liikkuvan (ja tunsinkin jo joitain liikkeitä siinä vaiheessa) niin meinasi tulla tippa silmään. Oli se ihana kokemus. Huoli on varmaan kaikilla odottavilla äideillä, sehän kertoo vaan siitä että välittää. Kyllä siellä hyvin voidaan varmasti. Ajattelen että jos jokin olisi vialla niin kyllä sen tuntisin. Kroppa luulisi jotenkin reagoivan sillon kun ei ole kaikki kunnossa. Näin itse ajattelen. Hyvää alkavaa viikkoa, täällä alkoi 28. viikko...