Niin väsynyt kaikkeen.

Anteeksi, että tämä teksti on näin sekavaa, mutta en osaa parempaakaan.
Minun oli vain pakko päästä purkamaan itseäni jonnekin ja näin internetin kautta se on helpompaa.

Olen siis 19 vuotias opiskelijatyttö ja opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuottani ammattikoulussa.
Elämäni ei ole koskaan ollut helppoa ja vaikka toisin itselleni yritän väittääkin, niin jotenkin ymmärrän, ettei kaikki ole kunnossa.

Epäilen olevani masentunut sillä olen huomannut itsessäni monia samoja oireita, mitä masentuneilla ihmisillä yleensä on.
Mikään asia elämässäni ei tunnu miltään, kaikki ympärilläni on vain samaa, sumeaa massaa eikä missään näy merkkiäkään valosta.
Olen väsynyt koko ajan vaikken mitään muuta tahtoisi tehdäkään kuin nukkua.
Unessa kaikki on niin paljon helpompaa.
Nukkuessani minun ei tarvitse kohdata paskaa todellisuutta eikä pettyä, kun herään ja tajuan, että olen yhä elossa.

Koen olevani täysin kuollut sisäisesti enkä ymmärrä, että mitä järkeä minun on edes jatkaa tätä surkeaa räpiköimistäni kun päivä toisensa jälkeen kaikki asiat tuntuvat niin paljon vaikeammilta ja raskaammilta kestää.
Tahtoisin vain kuolla pois, jotta ihmiset voisivat unohtaa minut mutta olen niin surkea luuseri, etten uskalla edes tappaa itseäni.

Päivästä toiseen vellon tässä samassa tyhjyydessä.
Tiedän, että pakkohan sille on jokin syy olla, miksi olen yhä täällä mutta vaikka kuinka yritän miettiä, en pysty keksimään mikä se olisi.

Haluaisin hakea apua, mutta en pysty.
Pelkään, että minulle vain naurettaisiin ja sanottaisiin, että nuo ovat aivan tavallisia tuntemuksia ikäisellesi tyttölle ja siltikään en edes ymmärrä, että miksi pelkään!

Nämä ajatukseni ahdistavat minua kun en enää edes tiedä, että mitä helvettiä minun pitäisi tehdä.
1341
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ainoa, joka itselläni on auttanut on uuteen parempaan maailman järjestykseen uskominen ja siitä lukeminen(mm. Marx)...

Olen syönyt useita masennuslääkkeitä, mutta en näe noita kuin pakokeinona todellisuudesta. Mitä ne ovatkin... Voi olla että lääkäriin meno auttaisi kohdallasi vaikka mun kohdalla siitä ei ollut mitään muuta hyötyä kuin tajuta millaista "teatteria" koko nykylääketiede on...

En itsekään näe mitään järkeä tässä pinnallisessa paskassa...

Kannattaa alkaa tutustumaan vasemmistoideologioihin ne ovat auttaneet itseäni hieman kestämään... Foorumeita on monia, jossa keskustellaan näistä(mm. steen1.com)...

Ps. Luultavasti viestini poistetaan taas tämän palstan fasistisheriffin toimesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Azraela kirjoitti:

Anteeksi, että tämä teksti on näin sekavaa, mutta en osaa parempaakaan.
Minun oli vain pakko päästä purkamaan itseäni jonnekin ja näin internetin kautta se on helpompaa.

Olen siis 19 vuotias opiskelijatyttö ja opiskelen tällä hetkellä viimeistä vuottani ammattikoulussa.
Elämäni ei ole koskaan ollut helppoa ja vaikka toisin itselleni yritän väittääkin, niin jotenkin ymmärrän, ettei kaikki ole kunnossa.

Epäilen olevani masentunut sillä olen huomannut itsessäni monia samoja oireita, mitä masentuneilla ihmisillä yleensä on.
Mikään asia elämässäni ei tunnu miltään, kaikki ympärilläni on vain samaa, sumeaa massaa eikä missään näy merkkiäkään valosta.
Olen väsynyt koko ajan vaikken mitään muuta tahtoisi tehdäkään kuin nukkua.
Unessa kaikki on niin paljon helpompaa.
Nukkuessani minun ei tarvitse kohdata paskaa todellisuutta eikä pettyä, kun herään ja tajuan, että olen yhä elossa.

Koen olevani täysin kuollut sisäisesti enkä ymmärrä, että mitä järkeä minun on edes jatkaa tätä surkeaa räpiköimistäni kun päivä toisensa jälkeen kaikki asiat tuntuvat niin paljon vaikeammilta ja raskaammilta kestää.
Tahtoisin vain kuolla pois, jotta ihmiset voisivat unohtaa minut mutta olen niin surkea luuseri, etten uskalla edes tappaa itseäni.

Päivästä toiseen vellon tässä samassa tyhjyydessä.
Tiedän, että pakkohan sille on jokin syy olla, miksi olen yhä täällä mutta vaikka kuinka yritän miettiä, en pysty keksimään mikä se olisi.

Haluaisin hakea apua, mutta en pysty.
Pelkään, että minulle vain naurettaisiin ja sanottaisiin, että nuo ovat aivan tavallisia tuntemuksia ikäisellesi tyttölle ja siltikään en edes ymmärrä, että miksi pelkään!

Nämä ajatukseni ahdistavat minua kun en enää edes tiedä, että mitä helvettiä minun pitäisi tehdä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu