Pojallani (10 v) on ollut useita paniikkihäiriökohtauksia. Hänellä on myös univaikeuksia ja hän huolehtii liikaa muitten ihmisten asioista. Joudun antamaan Diapamia ainakin kerran viikossa, että tilanne rauhoittuu. Hänellä on myös epilepsia. Meillä on ensi viikolla aika lasten psykiatriselle polille. Toivottavasti sieltä saadaan jotakin apua. Onko tämä kuinka yleistä että jo näin nuorella lapsella on tällaisia ongelmia?
Lapsen paniikkihäiriö
Nimetön
81840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä aiemmin tauti puhkeaa, sen parempi. Lasten ja nuorten psyyke on vielä kehiitysvaiheessa, joten terapian avulla on mahdollista saavuttaa oiken hyviäkin tuloksia. Pahempi on jos ja kun tauti puhkeaa aikuis-iässä.
Ja onko ne määrätty hänelle, vai...?
Pojan neurologi on määrännyt ne Diapamit hänelle, joten kyllä niitä saa antaa!!! Kyllä paniikkihäiriökohtaus on pakko saada jotenkin loppumaan. Nämä Diapamit onneksi auttaa.
Tyttäreni (14) ei saanut diapameja, paniikkihäiriöön, eikä ahdistukseen,"puheterapia auttaa", vain sanotaan.
Ei se auta. Lääkkeet ois hyvät, muttei niitä saa.
Voi olla että ei olis määrätty pojallenikaan jos ei olis epilepsiaa.
on usein Stesolidia, joka on TISMALLEEN sama lääke kuin Diapam! Stesolidilla/Diapamilla/Medipamilla saadaan (useimmiten!) katkaistua epilepsiakohtauskierre tai pitkittynyt kohtaus.
Stesolidia löytyy myöskin rektaalimuodossa (tätä useimmilla epileptikoilla onkin).
Eli Stesolid=Diapam=Medipam, sama lääke, eri tehdas.
Onpas outo kommnetti. Tiedätkö mitä kuumekourisava lapsi saa kouristuksen laukaisuun. Stesolidea jonka vaikuttava aine on diatsepam, sama kun diapam ja kuumekouristelevat lapset ovat alle kuusi vuotiaita, harvinaisempaa on sen iän jälkeen kuumekouristukset. Toisinaan on sairauksia joihin joutuu diapamia määrämään. Toki kaikista parempaa olisi, kun ei lääkkeitä tarvitsisi antaa. Toisinaan on vaan niin että muuta ei voi....
HEI
Meillä tyttärelläni oli paniikkikohtauksia jo siinä seitsemän vuoden iässä.
Luultavasti syynä oli perhettämme koetellut kriisi lapsemme pelkäsi meidän eroavan mieheni kanssa. Hänellä kohtauksset olivat tosi voimakkaita, huulet muuttuivat siniseksi, tuntui että henki ei kulje tajun lähteminen oli lähellä ja vapina oli voimakas. Itse en voinut tehdä muuta kuin rauhoittaa lastani sylissä ja silitellä niin kauan kun kohtaus oli päällä. Lääkkeisiin en uskaltanut turvautua ilman lääkärissä käyntiä. Täällä hetkellä tyttäreni on 16 vuotias, hänellä on lääkitys paniikkiin.
Minulla on sellainen käsitys itselläni, että paniikki on juuri herkkien, toisista ihmisistä huolehtivien ihmisten sairaus. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi..enkeleitä!