olen viettänyt tämänkin lauantai päivän yksin.
Vuosia on takana jo 23 eikä yhtään poikaystävää ole ollut.Kavereitakaan ei ole kuin yksi, jota näen harvoin.Ahdistaa tämä.Taas sain kuulla äipän valitusta ja voivottelua tilanteestani.Kaikki on tehty niin vaikeaksi.Pitäisi olla joku yltiö sosiaalinen blondi, että kelpaisi mihinkään.
Vuosia on takana jo 23 eikä yhtään poikaystävää ole ollut.Kavereitakaan ei ole kuin yksi, jota näen harvoin.Ahdistaa tämä.Taas sain kuulla äipän valitusta ja voivottelua tilanteestani.Kaikki on tehty niin vaikeaksi.Pitäisi olla joku yltiö sosiaalinen blondi, että kelpaisi mihinkään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
on? Kyllä minä voisin lähteä kaveriksi.
Olet kuitenkin syntynyt onnellisten tähtien alla, eli suomennettuna: naiseksi! Ei tarvitse olla mikään yltiösosiaalinen blondi, sillä Suomessa kyllä riittää sinullekin miehiä, jotka eivät ole pinnallisia, sekä ovat samassa tilanteessa kuin sinäkin.
Meinaat että naisilla on mies mutta miesten on vaikea saada naista? Ihan tilastollisesti (ja oman kokemuksen perusteella) vaikea käsittää. Jos parisuhde syntyy niin siihen kuluu 1 kpl miehiä ja 1 kpl naisia.
Miksi vain miehet jäisivät yksin?
Ei mullakaan mitään poikakaveria ole. Hitto, olen kohta kolmekymppinen muori. On niitä kaikenlaisia runkkareita ympärillä pyörimässä, josko saisivat musta leikkikalun parin viikon ajaksi -ei edes imartele enää, loukkaa vaan.
Noinhan se tavallisesti menisikin, MUTTA nyt olemmekin yksinäisyys -palstalla.
Yksinäisiä miehiä ainakin oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan on enemmän kuin naisia, joten tämän viestiketjun aloittajalla on naisena paremmat mahdollisuudet löytää kohtalontoveri, kuin jos hän olisikin miespuolinen. Sitä tarkoitin.
Että joo, yksinäisyys-palstalla tosiaan ollaan.
Mä en tiedä, onko poikien yksinäisyys erilaista kuin tyttöjen? Ainakin lukiossa ja siitä eteenkin päin tyttöjen ja poikien porukat on vähän erilaisia.
Tää on vaan arvaus: meneekö se jotenkin silleen että vaikka pojilla oliskin joku iso lössi ympärillä (koulussa ja vähän muuallakin) niin silti on niin iso etäisyys niihin kaikkiin että kuitenkin on yksin?
ettei kukaan tosissaan ihastu muhun tai jos ihastuu se lakkaa hetken päästä, koska en ole tarpeeksi viehättävä, mielenkiintoinen persoona.
Ehkä en myöskään osaa osoittaa kiinnostustani toiseen niin että toinen sen tajuaisi.
Jännitän kaikkea etukäteen, siksi en osaa olla luonteva.Olen myös nähnyt monenlaista,enkä suhtaudu asioihin sinisilmäisesti.Olen tullut varovaiseksi kokemani koulu kiusaamisen jälkeen.
Laita viestiin sähköpostiosoitteesi, jotta sinulle voi kirjoitella. Jos ei ole luonteeltaan kauhean sosiaalinen niin kannattaa ainakin aluksi tutustua ihmisiin sähköpostin välityksellä. Kyllä niitä löytyy kavereita ja miehiäkin.
Millainen sä sitten olet luonteeltasi? Pidätkö itseäsi rumana ja ällöttävänä, vai pidätkö edes vähän siitä mikä sua peilistä katsoo? Millaiset on sitten sun mieskriteerit? Toivottavasti et ihan tavoittele kuuta taivaalta. Mitä sä olet tehnyt kavereiden löytämiseksi? Oletko mennyt koulussa/töissä porukkaan mukaan? Laittaanut netin täyteen seuranhaku ilmoituksia?
ujo,hiljainen.Pidän itseäni ihan tavanomaisen näköisenä, joistakin puolista en pidä.Mies kriteerini ei ole ruusunpunaiset. Etsin ihan tavallista rehtiä suunnilleen ikäistäni miestä, joka ei ryypiskele, on kohtelias, luotettava ja fiksu.Kavereiden löytämiseksi olen kirjotellut netissä ja käynyt parissa harrastuspaikassa, mutten ole niistä mitään pysyvämpää löytänyt.En ole kovin helppo lähtijä tapahtumiin, kun jännitän niitä tilanteita ja sairastan paniikkihäiriötä.Joskus ajattelenkin olevani mahdoton kumppani kenellekään, kun miehetkin tahtovat löytää iloisen, reippaan naisen, joka ei pelkää mitään.
Sitten niitä vaikeita tilanteita tulee harjoitella menemällä niihin yhä uudestaan jolloin jännitys lopulta katoaa. Tämä on kaikista toimivin ja pysyvimpiä tuloksia tekevä tapa, mutta se vaatii yritteliäisyyttä.
Kuvauksesi perusteella vaikutat ihan ok-mimmiltä joten kunhan hieman rohkaistut niin en usko että se poikaystävän löytäminen tulee olemaan vaikeaa.
ainakin kelpaisi ujo ja hiljainen nainen ja varmasti monelle muullekin :) Ei tuo ole lainkaan negatiivinen piirre kuin ehkä omasta mielestäsi, kun se kerran rajoittaa ystävien saamista.
"Joskus ajattelenkin olevani mahdoton kumppani kenellekään, kun miehetkin tahtovat löytää iloisen, reippaan naisen, joka ei pelkää mitään."
Höpö höpö, tuo ei pidä paikkaansa :) Ei kaikki miehet oleta naisen olevan reipas ja sosiaalinen hössöttäjä. Monesti ujot ja hiljaiset ihmiset ovat muita syvällisempiä ja suvaitsevampia ja ne on mielestäni paljon tärkeämpiä piirteitä kuin puheliaisuus ja reippaus. Se alku on vain aina hankalaa jos ei saa annettua oikeaa kuvaa itsestään, mutta sitten kun uskallat avautua toiselle niin varmasti olet ihan mielenkiintoinen tyyppi.
Minä olin vielä muutama vuosi sitten ihan samassa jamassa ja olin ihan varma ettei yksikään nainen voisi kiinnostua tällaisesta ujosta ja hiljaisesta, antisosiaalisesta tyypistä. Minulla juuri sama ongelma tutustumisen kanssa, kun ei saanut sanaa suusta tuntemattomien ihmisten kanssa enkä muutenkan pitänyt itseäni lainkaan kiinnostavana tyyppinä. Mutta sitten tutustuin netin välityksellä nykyiseen tyttöystävääni, jolle uskalsin kertoa sähköpostitse paljon enemmän itsestäni, myös kaikki huonot puolet (mitä olikin melko lista, heh), mutta eipä tuo häntä haitannut vaan pikemminkin lisäsi kiinnostusta :) Nyt olemme seurustelleet 3 vuotta ja tämä suhde on kyllä muuttanut minua aivan totaalisesti...kaikki ne negatiiviset ajatukset itsestäni ovat tiessään ja siinä samassa itseluottamus on parantunut. Niin, ja sanompa vielä että tyttöystäni on luonteeltaan täysin päinvastainen kuin minä...hän on sosiaalinen, kaikkien kanssa toimeentuleva, rohkea nainen. Eli voi sitä käydä toisinkin päin :) Usko pois, kyllä sinäkin vielä löydät sellaisen ihmisen joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Jatka vain yrittämistä äläkä anna periksi :)
Minä oon ite niin ujo, etten halua rinnalleni hilpeää kaikesta innostuvaa tyttöstä.
Minusta ei vain ole siihen.
Eikös paniikkihäiriöstäkin voi selvitä ihan hyvin? Sanotaan että löydät kaverin ja/tai miehen. Ethän sä voi jatkuvasti kieltäytyä kumminkaan, tai ihmiset kyllästyy ja luulee ettei mikään kelpaa sulle, etkä halua kaveerata. Ei ne ihmiset siellä kaupoissa ja tapahtumissa sua tuijota, ja välitä mitä sä satut ostamaan. Niillä on omatkin kiireensä ja ostoksensa tehtävänä.
oon sua 7 vuotta nuorempi. enkä usko että elän 20-vuotiaaksi.tilanne on aikas samanlainen kuin sulla mutta oon niin masentunut että lisäksi tän yksinäisyyden, ahdistuksen ja muun paskan lisäksi on itsemurha-ajatuksia.ihan todella.suunnittelua.olisi vaan niin helppoo jos sais vaikka jotain aineita eikä tarvis ajatella mitään.
mutta ehkä helpottaa tietää ettet ole ainoa joka on yksin.
Noi voi olla jotain teini-iän piikkiin pistettäviä juttuja. Miksi sä veikkaat olevasi yksinäinen? Mitä paskaa sun elämässä on tapahtunut?