Kyttääjä naapurit

Tietää aina kaikki talon asiat ja kyttää mitä ulkona tapahtuu. Koko sen elämä on yhtä kyttäämistä juoruilun nimissä.

Mistä sä tiedät, että kyttäävät toisten tekemisiä ja ovat aina pihalla, kun tapahtuu. Itse kai kurkistelet myös verhon takaa, hyi.
Mulla on elämä ja en todella ehdi katselemaan kyttääkö joku tai kuka on milloinkin paikalla.

koska meidän ikkunoistame ei näe mitään. Se minua risookin.
Asumme rivitalon päädyssä ja toisella puolella on kalliota, toisella katujen risteys. Sen kuitenkin peittävät valtavat puut lehtineen. Talvella on vähän parempi, kun puut ovat paljaat. Siltä puolelta katua ei yleensä kuitenkaan näe muuta, kuin vieraita ohikulkijoita.
Yhtiöömme kuuluu myös kerrostalo ja sen pihalla kokoontuu usein eläkeläismummoja, joskus pappojakin. Ei minua yhtään häiritse, vaikka joudun kulkemaan heidän ohitseen, kun menen autotalliin tai vien roskia. Olen ystävällisissä väleissä kaikkien kanssa, joten en usko, että minusta ohikulkiessani kovin negatiiviseen sävyyn puhutaan. Ja jos puhutaan, niin sekin on sen sama.
Juttelen silloin tällöin heidän kanssaan itsekin ja olen huomannut, etteivät he juurikaan toisten asioista kerro. Jokaisella on suuri tarve puhua omista asioistaan.
Nuoret, hyväkuntoiset ihmiset eivät osaa asettua eläkeläisten asemaan. Ei sitä elämää, vaikka joskus olisi hankittukin, ole huonokuntoisena ja ystävien pikkuhiljaa katoamisen myötä, niin helppo ylläpitää. Hyvä, kun pihalle asti pääsee ja voi ehkä jonkun kanssa muutaman sanan vaihtaa.

Eräs tuttavani on keskikaupugilla, suuressa kerrostalossa talonmiehenä. Hän kertoi, että hänen aikansa kuluu suurelta osin siihen, kun hän käy yksinäisten ihmisten luona tekemässä jonkun pienen homman. Se ei kuitenkaan ole pääasia, vaan aina istutetaan kahvipöytään ja toivotaan, että häneltä riittäisi edes vähän aikaa jutella yksinäisen ihmisen kanssa. Hän sanoi, että on uskomatonta kuinka paljon kerrostalojen sisällä on yksinäisiä, useimmiten vanhuksia, mutta muitakin. He eivät juuri koskaan käy ulkona. Ruoat ja muut asiat hoidetaan jotenkuten yhteiskunnan taholta. Kukaan ei heistä tosissaan välitä.

Koittakaa olla suvaitsevaisia ja muistakaa, että nopeammin kuin uskottekaan, voitte olla itse samassa asemassa.

Aivan olen samaa mielä kanssasi. Kun kyttääminen tapahtuu juoruilun ja ilkeyksien merkeissä, joutais nuo ämmät kiirastuleen! Ainakin kerrostaloyhtiössä, jossa asun, kaksi ämmää vahtii, määräilee, juoruaa. Vastenmielistä ja alentavaa touhua!
Eri asia on yksinäiset, jotka ystävällisesti tervehtivät, vaihtavat kuulumisia, mutta he eivät kuulu tuohon ihmisten alakastiin kyttääjiin.

Joo ja se TYYLI jolla asioihin puututaan on erityisesti vahemmilla ihmisillä tosi törkeä.

Erehdyin tänään sunnuntaina tamppaamaan yhden eteisen mattoni ja ihmettelin kun rappukäytävän oven taakse oli jossakin vaiheessa ilmaantunut vihainen mummo, joka seisoi koko tamppaamiseni ajan minua vihaisesti tuijottaen, silmät punaisina kiiluen. Kun menin ovelle palatakseni mattoni kanssa asuntooni, tämä vanha nainen oli tieni esteenä ja kysyi hyvin ylimielisesti ja hyökkäävästi, missä kerroksessa asun. Vastasin asiallisesti. Hän tuijotti minua silmät salamoiden, vihasta täristen suoraan silmiini, ja kysyi onko minulla järjestyssäännöt. Vastasin että ei ole.
Hän valisti minua että sunnuntaina EI SIIVOTA ja että tamppaaminen on kielletty sunnuntaisin. Vastasin ystävällisesti etten tiennyt sitä koska aikaisemmissa taloyhtiöissä joissa olen asunut, ei ole oltu tiukkoja sääntöjen suhteen, enkä tiennyt että se on kielletty. Olen asunut nykyisessä asunnossani vasta vähän aikaa.
Mummo meni hiukan hämilleen ja saatuaan itsensä taas kasattua yritti vielä siinä jotain paasata, mutta ei osannut suhtautua siihen että vastasin hänelle asiallisesti. Liekkö sit hämmennyksensä johtunut siitä että hän on aikaisemmin tuolla hyökkäävyydellään saanut nuoremmat ihmiset pelokkaiksi ja sanattomiksi, tai vihaisiksi.

Jotenkin luulisi, että kun kysymys on sen sukupolven edustajista jotka on tosiaan ne kaikki sodat ja puutteet kokeneet, osaisivat mummot hiukan suhteuttaa asioita. Pakko ihmetellä miten puutteet ja sodat kokeneelle ihmiselle yhden maton tamppaaminen sunnuntaina voi olla noin hirveä asia.

Näitä epäkohteliaita, suorastaan törkeitä vanhoja ihmisiä tulee vastaan joka paikassa. Pahinta on kun niitä löytyy omasta taloyhtiöstä. Kun ei itsellä ole elämää, ei saa muillakaan olla.

Elämästä kuuluu aina ääniä. Jos pienetkin inahdukset alkaa häiritsemään, olisi ehkä aika muuttaa vanhainkotiin. Hautausmaalla saa olla hiljaa!