sain raivokohtauksen, heitin kaikkia tavaroita kotona ja potkin ja riehuin!
mä en kestäny mun äitiä! se haukkuu muo koko aika tyhmäks ja hulluks ja kaikeks! vaikka mä kuin yritän viisastua ja ottaa kaikesta tietoa ja lukea.... en mä voi sille mitään et oon tällänen tyhmä :(
mä olen 20.v jo! ja mun äiti haluu vielki määrää mun joka asias! en sais tehä mitään! mennä edes yöks melkeen kaverille !! ja välillä vahingossa tottelen sitä kun en tykkää ku se suuttuu!
muo rupee niin raivostuttaa kun se alkaa jäkättään koko aika mulle kaikesta et kun en saa juoda alkoholia ja plaapalaa!! sitten kun yritän olla rauhallinen, mut lopuks en voi mitään mun raivolle! pakko alkaa hutaa ja riehuu! sit äiti alkaa viel enempi haukkuu muo ja nauraa! EI, se on niin hirveetä, tuntuu et se voittaa mut koko aika!
musta tulee oikeesti kotona hullu. luuletteko et mä olen oikeesti joku vähä järkinen?
mulla menee jo luotto itteeni, ku kuuntelee äitii. oon luullu et olen kiltti ja ihan tarpeeks viisas tyttö. olen käyny koulua ihan hyvin ja en ole ollu koskaa niinku "pahoilla teillä". enkä sairasta mitään. kai? siis mä en luota enää yhtää itteni. musta tuntuu et olen ehkä väh masentunu tai mul on vähän stressii ja silleen...
mut vastailkaa! :)
mä en kestäny mun äitiä! se haukkuu muo koko aika tyhmäks ja hulluks ja kaikeks! vaikka mä kuin yritän viisastua ja ottaa kaikesta tietoa ja lukea.... en mä voi sille mitään et oon tällänen tyhmä :(
mä olen 20.v jo! ja mun äiti haluu vielki määrää mun joka asias! en sais tehä mitään! mennä edes yöks melkeen kaverille !! ja välillä vahingossa tottelen sitä kun en tykkää ku se suuttuu!
muo rupee niin raivostuttaa kun se alkaa jäkättään koko aika mulle kaikesta et kun en saa juoda alkoholia ja plaapalaa!! sitten kun yritän olla rauhallinen, mut lopuks en voi mitään mun raivolle! pakko alkaa hutaa ja riehuu! sit äiti alkaa viel enempi haukkuu muo ja nauraa! EI, se on niin hirveetä, tuntuu et se voittaa mut koko aika!
musta tulee oikeesti kotona hullu. luuletteko et mä olen oikeesti joku vähä järkinen?
mulla menee jo luotto itteeni, ku kuuntelee äitii. oon luullu et olen kiltti ja ihan tarpeeks viisas tyttö. olen käyny koulua ihan hyvin ja en ole ollu koskaa niinku "pahoilla teillä". enkä sairasta mitään. kai? siis mä en luota enää yhtää itteni. musta tuntuu et olen ehkä väh masentunu tai mul on vähän stressii ja silleen...
mut vastailkaa! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin itse tuolla tasolla n. 6 vuotta sitten, olen samanikäinen kuin säkin, mutta muutin 16 vuotiaana pois kotoa nykyisen vaimon kanssa yhteen...
"mä en kestäny mun äitiä! se haukkuu muo koko aika tyhmäks ja hulluks ja kaikeks! vaikka mä kuin yritän viisastua ja ottaa kaikesta tietoa ja lukea.... en mä voi sille mitään et oon tällänen tyhmä :( "
Sellasen käsityksen saa tästä avautumisestasikin(ei dissi!)... Et varmasti voikaan "tyhmyydellesi" mitään, jos niin itse luulet...
"mä olen 20.v jo! ja mun äiti haluu vielki määrää mun joka asias! en sais tehä mitään! mennä edes yöks melkeen kaverille !! ja välillä vahingossa tottelen sitä kun en tykkää ku se suuttuu! "
Muuta pois, jos kaipaat apua kämpän löytämisessä varmasti uskallat pyytää apua äidiltäsi... Välillä vahingossa tottelet(korjaa asenteesi, jos elät vielä äitisi luona olet luonnollisesti VELVOLLINEN tekemäänkin jotain).
"muo rupee niin raivostuttaa kun se alkaa jäkättään koko aika mulle kaikesta et kun en saa juoda alkoholia ja plaapalaa!! sitten kun yritän olla rauhallinen, mut lopuks en voi mitään mun raivolle! pakko alkaa hutaa ja riehuu! sit äiti alkaa viel enempi haukkuu muo ja nauraa! EI, se on niin hirveetä, tuntuu et se voittaa mut koko aika! "
Lue tuo teksti muutamaan kertaan läpi ja mieti millaisen kuvan annat sillä...
Äitisi nyt sattuu nyt olemaan selvästi sun yläpuolellasi: Hyväksy se!
"musta tulee oikeesti kotona hullu. luuletteko et mä olen oikeesti joku vähä järkinen? "
Tämän tekstin perusteella ei susta vielä voi luoda mitään kunnon kuvaa...
"mulla menee jo luotto itteeni, ku kuuntelee äitii. oon luullu et olen kiltti ja ihan tarpeeks viisas tyttö. olen käyny koulua ihan hyvin ja en ole ollu koskaa niinku "pahoilla teillä". enkä sairasta mitään. kai? siis mä en luota enää yhtää itteni. musta tuntuu et olen ehkä väh masentunu tai mul on vähän stressii ja silleen..."
Älä vain ala uskomaan, että sairastat jotain tai sitten sairastat... Tämän yhteiskunnan mielenterveydellisistä asioista kärsivät voivat olla päinvastoin terveitä, mutta pinnalliseen paskaan sopeutumattomia. Niin kuin itse tunnen olevani vaikka olen käynyt tunteja kaiken maailman terapioissa ja syönyt "lääkkeitä"... Niiden oli vaan paha alkaa "parantamaan" mua, kun ei tietoa yhteiskunnan asioista ollut miksikään...
Mitä siitä vaikka olisi hiukan masennusta ja stressiä ne ovat ihan normaaleja ihmisen tunteita ja ennen kaikkea johtuvat paskasta ympäristöstä. Hoida ongelmien syyt kuntoon älä keskity niiden ongelmien torjuntaan.
Onhan mullakin itsetunto täysin paskana, mutta se tulee tämän yhteiskunnan utopiasta ja liiasta kirjojen lukemisesta. Olin n. 6 vuotta sitten sairaalassakin itsemurhayrityksestä(panacod jotai pamei(ei tietoo) kaljaa)... Enää en voi edes paeta ongelmiani vetämällä kännit(tjm. "egobuustit"), koska se vaan nostaa lukemani asiat vihaksi tätä yhteiskuntaa vastaan ja unohdan rauhanomaisen vastarinnan paremmuuden.
nim. luonnonlääkitykseen uskova
nalkuttaminen ja jäkätys sekä saarnaaminen.
Luin tästä lehdestä ja se pitänee paikkansa.
Kuule, on aika jo lähtee kotoo pois. vaikka alivuokralaisasuntoon tai solukämppään. On saatava etäisyyttä äitiis ettei välinne ihan pilalle mene.
keskustelun aloittajalle. Sorry.