Olen mielenkiinnolla lueskellut tämän palstan kirjoituksia, mukava löytää hengenheimolaisia, ystäväpiirissä muita suurperheellisiä ei juurikaan ole, kotiäitejä sitäkin vähemmän. Melkein kaikilla tuttavilla ja sukulaisilla on pieniä perheitä, 1-3 lapsen, ja heiltä neuvoja ja vinkkejä harvoin saa.
Meidän perheemme on semmoinen keskiverto suurperhe, 6 lasta vanhemmat.
Ajattelinpa kirjoittaa vähän meidän arjestamme, sellaisena kuin se rehellisesti ja melko puolueettomasti katsottuna on.
Olen nyt kohta yhdeksättä vuotta kotiäitinä, esikoisen synnyttyä jäin kotiin. Olen aina hoitanut lapset kotona, kukaan ei ole ikinä tarhassa ollut, paitsi nyt ovat perheemme 4 ja 6v. tytöt olleet käytännön syistä muutaman kuukauden puolipäivähoidossa. Järjestely siksi, että en millään jaksa jokapäivä viedä 4 ja 6v. tyttöjä ulos leikkimään ja tehdä heille lounasta, kun pitäisi myös siivota, käydä kaupassa ja olla vähänväliä imettämässä kahta pienintä tyttöämme. (Täyttivät hiljattain 4kk)
Kaksostilanne oli meille ihan uusi, ei meillä tietenkään entuudestaan ollut kaksosia eikä kummankaan suvussa ollut lähellä ainoitakaan.
Kaksosraskaus tuli ihan yllättäen, ja pienen sulattelun jälkeen se alkoi tuntua ihanalta ajatukselta, vaikka olinkin epävarma siitä, kuinka jaksaisin hoitaa neljää vanhempaa lasta siinä "sivussa". Meille paras ratkaisu oli kaikkien kannalta, että tytöt menee päiväkotiin, vaikka ennen olinkin tarhaa vastustanut kynsin ja hampain, ja minun mielestäni lasten paikka oli kotona äidin hoidettavina :)
Mutta nyt, kun olen hiukan antanut infoa kokoonpanostamme, voisin kirjoitella tänne tavallisesta päivästäni lapsia hoitaessani ja kotihommia hoidellessani.
Lukekoon, ken jaksaa, ja elllei jaksa niin sitten suunsa siivosti kiinni pitäköön ja siirtyköön muita kirjoituksia lueskelemaan ':)
AAMU: Heräilen ja aamuyöstä syöttämään muutamaan kertaan kuopuksia, Liljaa ja Milmaa. Neljän ja kuuden välillä saan kunnolla nukuttua jonkun aikaa.
Kuudenaikoihin tytöt taas herää, syötän molepia ja laitan veden kiehumaan joka-aamuista aamuteetäni varten.
Seitsemältä käyn herättämässä Lennin, joka on pian 9v. ja menee aikaisemmalla bussilla kouluun.
Lenni syö aamupalaa unenpöpperöisenä, minä yritän hyssyttää vauvoja nukahtamaan edes hetkiseksi vielä.
Puoli kahdeksalta toinen koululaisemme, 8v. täyttänyt Liinus herää ja ottaa aamupalaa.
Pian Liinuksen perässä heräävät 4v. Meimi ja 6v. Malla. Tytöt kömpivät isän viereen meidän sänkyymme maate. Kun saan pojat ulos ovesta ja vaavit kuiviin oikaisen minäkin vielä hetkeksi sänkyyn lukemaan lehteä.
Tytöt alkavat nipistellä ja potkia toisiaan ja saavat äkkilähdön sängystämme.
Menen laittamaan tytöille mikropuuroa. Äiti on taas ollut laiska eikä ole jaksanut "oikeaa" puuroa tehdä. No, tämmöisiä päiviä vartenhan ne mikropuurot on keksitty.
AAMUPÄIVÄ: Iskä yrittää pukea itseään ja tyttöjä tarhaa varten. Tytöt hyppelehtivät vielä yhdeltätoista puolipukeissa ja paniikki alkaa iskeä. vetäydyn takavasemmalle syöttämään kaksosia ja annan isin hoidella isommat tytöt.
Puoli kahdeltatoista isä lähtee töihin ja viemään tytöt tarhaan.
Minä puen kuopukset ja laitan vaunuihin. Jo sen tehtyäni olen hiusrajaa myöten hiessä ja lykkään vaunut äkkiä ulos. Kierrän tavallisen aamulenkkini, ja tulomatkalla poikkean kauppaan.
Vauvat on kitisemättä joten pistäydyn kirpparilla ja teen ihania löytöjä. Pikkusiille löytyy ihanat marimekon paidat ja muutamia bodyja. Mallalle ja Meimille löydän molemmille uudenveroiset vaaleanpunaiset ja keltaiset kumpparit, Lennille löytyy pari hupparia ja Liinukselle virkattu pipo ja samaa lankaa olevat ruskeat lapaset.
Pari lautapeliäkin ostan lapsille, vanhoihin kyllästyy niin pian.
Paluumatkalla huomaan kellon lähestyvän kahta joten haen tytöt tarhasta. Leikkipuistoon en enää jaksa lähteä ja tytötkään eivät sinne vingu, joten menemme suoraan kotiin.
Portailla odottaa kiukkuinen Lenni joka oli unohtanut avaimen kotiin.
Tytöt esittelevät päiväkodissa tekemiään taideteoksia ja ne saavat kunniapaikan keittiön liitutaulussa.
Lapset ottavat itse välipalaa, minä vaihdan kuopuksia kuiviin ja syötän heitä.
ILTAPÄIVÄ: KOlmelta Liinus tulee kotiin. Poika syö ja häipyy huoneeseensa.
Annan lapsille kirpparilöydöt ja tytöt alkaisivat heti pelata uutta peliä mutta lupaan että illalla kaikki sitten yhdessä pelataan.
Tytöt lähtee ulos koska en jaksa heidän jankutustaan ja marinaansa. Liinus ja Lenni menevät tekemään läksyjä kun olen kymmenentuhatta kertaa komentanut.
Alan tehdä ruokaa.
Neljän maissa otan kalavuoan pois uunista ja komennan Mallan ja Meimin kattamaan pöytää.
Liinus tekee salaattia ja Lenni kuluttaa aikaansa ärsyttämällä pikkusiskoja.
Hermostun Lenniin ja komennan pojan toiseen huoneeseen.
Syömme.
ILTA: Iskä tulee kuudelta kotiin.
Pelaamme yhdessä ja ratkomme oikein olan takaa lasten kinoja ja riitoja.
Iltapalaa laitetaan puoli kymmeneltä, ja kymmenen aikoihin lapset ovat jo pesulla tai yöpuulla.
Kiva kun jaksoit lukea ;)
Meidän perheemme on semmoinen keskiverto suurperhe, 6 lasta vanhemmat.
Ajattelinpa kirjoittaa vähän meidän arjestamme, sellaisena kuin se rehellisesti ja melko puolueettomasti katsottuna on.
Olen nyt kohta yhdeksättä vuotta kotiäitinä, esikoisen synnyttyä jäin kotiin. Olen aina hoitanut lapset kotona, kukaan ei ole ikinä tarhassa ollut, paitsi nyt ovat perheemme 4 ja 6v. tytöt olleet käytännön syistä muutaman kuukauden puolipäivähoidossa. Järjestely siksi, että en millään jaksa jokapäivä viedä 4 ja 6v. tyttöjä ulos leikkimään ja tehdä heille lounasta, kun pitäisi myös siivota, käydä kaupassa ja olla vähänväliä imettämässä kahta pienintä tyttöämme. (Täyttivät hiljattain 4kk)
Kaksostilanne oli meille ihan uusi, ei meillä tietenkään entuudestaan ollut kaksosia eikä kummankaan suvussa ollut lähellä ainoitakaan.
Kaksosraskaus tuli ihan yllättäen, ja pienen sulattelun jälkeen se alkoi tuntua ihanalta ajatukselta, vaikka olinkin epävarma siitä, kuinka jaksaisin hoitaa neljää vanhempaa lasta siinä "sivussa". Meille paras ratkaisu oli kaikkien kannalta, että tytöt menee päiväkotiin, vaikka ennen olinkin tarhaa vastustanut kynsin ja hampain, ja minun mielestäni lasten paikka oli kotona äidin hoidettavina :)
Mutta nyt, kun olen hiukan antanut infoa kokoonpanostamme, voisin kirjoitella tänne tavallisesta päivästäni lapsia hoitaessani ja kotihommia hoidellessani.
Lukekoon, ken jaksaa, ja elllei jaksa niin sitten suunsa siivosti kiinni pitäköön ja siirtyköön muita kirjoituksia lueskelemaan ':)
AAMU: Heräilen ja aamuyöstä syöttämään muutamaan kertaan kuopuksia, Liljaa ja Milmaa. Neljän ja kuuden välillä saan kunnolla nukuttua jonkun aikaa.
Kuudenaikoihin tytöt taas herää, syötän molepia ja laitan veden kiehumaan joka-aamuista aamuteetäni varten.
Seitsemältä käyn herättämässä Lennin, joka on pian 9v. ja menee aikaisemmalla bussilla kouluun.
Lenni syö aamupalaa unenpöpperöisenä, minä yritän hyssyttää vauvoja nukahtamaan edes hetkiseksi vielä.
Puoli kahdeksalta toinen koululaisemme, 8v. täyttänyt Liinus herää ja ottaa aamupalaa.
Pian Liinuksen perässä heräävät 4v. Meimi ja 6v. Malla. Tytöt kömpivät isän viereen meidän sänkyymme maate. Kun saan pojat ulos ovesta ja vaavit kuiviin oikaisen minäkin vielä hetkeksi sänkyyn lukemaan lehteä.
Tytöt alkavat nipistellä ja potkia toisiaan ja saavat äkkilähdön sängystämme.
Menen laittamaan tytöille mikropuuroa. Äiti on taas ollut laiska eikä ole jaksanut "oikeaa" puuroa tehdä. No, tämmöisiä päiviä vartenhan ne mikropuurot on keksitty.
AAMUPÄIVÄ: Iskä yrittää pukea itseään ja tyttöjä tarhaa varten. Tytöt hyppelehtivät vielä yhdeltätoista puolipukeissa ja paniikki alkaa iskeä. vetäydyn takavasemmalle syöttämään kaksosia ja annan isin hoidella isommat tytöt.
Puoli kahdeltatoista isä lähtee töihin ja viemään tytöt tarhaan.
Minä puen kuopukset ja laitan vaunuihin. Jo sen tehtyäni olen hiusrajaa myöten hiessä ja lykkään vaunut äkkiä ulos. Kierrän tavallisen aamulenkkini, ja tulomatkalla poikkean kauppaan.
Vauvat on kitisemättä joten pistäydyn kirpparilla ja teen ihania löytöjä. Pikkusiille löytyy ihanat marimekon paidat ja muutamia bodyja. Mallalle ja Meimille löydän molemmille uudenveroiset vaaleanpunaiset ja keltaiset kumpparit, Lennille löytyy pari hupparia ja Liinukselle virkattu pipo ja samaa lankaa olevat ruskeat lapaset.
Pari lautapeliäkin ostan lapsille, vanhoihin kyllästyy niin pian.
Paluumatkalla huomaan kellon lähestyvän kahta joten haen tytöt tarhasta. Leikkipuistoon en enää jaksa lähteä ja tytötkään eivät sinne vingu, joten menemme suoraan kotiin.
Portailla odottaa kiukkuinen Lenni joka oli unohtanut avaimen kotiin.
Tytöt esittelevät päiväkodissa tekemiään taideteoksia ja ne saavat kunniapaikan keittiön liitutaulussa.
Lapset ottavat itse välipalaa, minä vaihdan kuopuksia kuiviin ja syötän heitä.
ILTAPÄIVÄ: KOlmelta Liinus tulee kotiin. Poika syö ja häipyy huoneeseensa.
Annan lapsille kirpparilöydöt ja tytöt alkaisivat heti pelata uutta peliä mutta lupaan että illalla kaikki sitten yhdessä pelataan.
Tytöt lähtee ulos koska en jaksa heidän jankutustaan ja marinaansa. Liinus ja Lenni menevät tekemään läksyjä kun olen kymmenentuhatta kertaa komentanut.
Alan tehdä ruokaa.
Neljän maissa otan kalavuoan pois uunista ja komennan Mallan ja Meimin kattamaan pöytää.
Liinus tekee salaattia ja Lenni kuluttaa aikaansa ärsyttämällä pikkusiskoja.
Hermostun Lenniin ja komennan pojan toiseen huoneeseen.
Syömme.
ILTA: Iskä tulee kuudelta kotiin.
Pelaamme yhdessä ja ratkomme oikein olan takaa lasten kinoja ja riitoja.
Iltapalaa laitetaan puoli kymmeneltä, ja kymmenen aikoihin lapset ovat jo pesulla tai yöpuulla.
Kiva kun jaksoit lukea ;)
Vastaukset 56
Vanhimmat
Isä on varmaan osapäivätöissä niin elätte sossun rahoilla
Isi oli iltavuorossa, niitä sattuu aina pari kolme kuukauden sisään.
tavallisina päivinä on 8-16 tai 9-18.
Ei tietääkseni eletä sossun rahoilla ;D
Meillä myös 6 lasta,10v, 8v ,7v,5v,3v,1.4kk .
Isi lähti töihin puoli kaksitoista ja tuli kotiin kuudelta, työmatkan pituudesta riippuen noin kuuden tunnin päivä. Ei ihan täysimittainen siis.
Tytöt meni pk:hon puoli kaksitoista ja palasivat kahdelta, saako päiväkodissa ruokaa tuolla välillä, vai jäivätkö he ilman lounasta?
kirjoittaja laiska vätys.
Päiväkodissa on eriryhmät puolipäivähoidossa oleville ja kokopäivähoidossa oleville. Aamulla tulijoille tarjotaan aamupala klo 9.00 ja lounas klo. 11.30. Puolipäiväisille ei ole aamupalaa ollenkaan, lounas syödään klo 12.00, välipala klo 14 tai klo 15 riippuen siitä mihin aikaan kokopäiväiset sen syövät.
Puolipäiväiset tulevat päiväkotiin klo 10 ja 11 välillä, ja lähtevät klo 14-15.
Eli ilman lounasta eivät toki jääneet.
Iskän työstä sen verran että hän tekee hyvin erilaisia päiviä, joskus on töissä vaan tuo 6h. useimmiten kumminkin menee heti aamusta klo 8 (tai aiemmin) ja tulee töistä klo 15-18 välillä.
(On yläkoulun terveystiedon ja liikunnanopettaja, tavallisesti koulupäivät kestää 8-15 mutta usein jää koululle vielä tuon jälkeenkin. Iltavuorotapauksia on n. 2 krt kuussa, nyt joutui menemään töihin vasta klo 12 koska aamun ensimmäisillä tunneilla opettaa 9 lk joilla on meneillään tet-viikko. Illalla jäi vielä koululle tarkistamaan ison rupeaman kokeita yms.)
Huhhuh, toivottavasti kaikille tuli nyt selväksi :D
millä saralla?
"isoa" koululaista, kohtalaisen vanhat nuoremmat lapset (eli ei enää ihan pikkuisia ja koko ajan vahdittavia) ja mies tekee aika usein lyhyttä päivää... ja kehtaat viedä tytöt päivähoitoon. selitit sen kyllä, mutta syynä se, ettet jaksa tehdä lounasta, kun pitää siivota ja syöttää kaksosia ja vaikka mitä.
minä luulisin että työtä riittää kahden 4kk
vauvelin kanssa ihan tarpeeksi! tuskin siinä
laiskotella ehtii!!!
4 ja 6 vuotiaat ovat jo sen verran isoja, että kaipaavat toisiakin leikkikavereita,
vaikka varmaan keskenäänkin leikkivät.
"KEHTAAT viedä tytöt päivähoitoon" Mitä kuvittelet, että päivähoidossa tehdään? Kidutetaan lapsia?
Kyllä nyt on alkuperäisen syytä hävetä.. :D Onnea sinulle "kaksi" sinne neljän seinän sisälle, äläkä säikähdä kun lapsesi muuttavat joskus kotoa (kyllä, niin voi käydä!).
Miten kotiäiti kehtaa viedä paikan joltakin mahdollisesti kovastikin sitä tarvitsevalta? Päivähoitopaikat ovat nykyään kiven alla ja itsekin sellaista lapselle jonotan. Minä olen työt aloittanut, mutta aina vaan tilapäisjärjestelyjä joutuu sietämään. Ja yksi syy on se, kun kaikenmaailman avuttomilla on oikeus tuoda muksunsa hoitoon, vaikka ovat itse kotona.
Jos olisit minun tilanteessani, mitä olisit tehnyt? Hoitanut kaikki 4 alle kouluikäistä kotona?
4 ja 6 vuotiaille on parempi että he ovat päiväkodissa kuin että he ovat päivät kotona äidin kanssa, joka keskittyy vain vauvoihin ja lapsesta saattaa näin tuntua ettei äiti huomaa häntä.
En halua että isommat tytöt tulevat kaksosille kateellisiksi koska kaksoset ovat pienempiä ja tarvitsevat ja saavat enemmän huomiota.
Lasten on parempi päiväkodissa myös siksi, että siellä he saavat varmasti joka päivä terveellisen ja monipuolisen lounaan, leikkikavereita ja mielekästä tekemistä. Pitkään tytöt eivät välttämättä tarhassa viihtyisikään, mutta kun ovat vain lyhyitä päiviä ja vain enää puoli vuotta siellä, ei uutuudenviehätys luultavasti edes ehdi haihtua.
Tytöt ovat sitäpaitsi aina niin innoissaan kun pääsevät tarhaan, ja viikonloppuna oikein odotetaan että tavataan uudet kaverit ja hoitotädit...
Lasten kannalta siis tarha on parempi vaihtoehto koska a) heillä on ikäisiään leikkikavereita b) he saavat joka päivä täsmällisesti kunon lounaan c) He oppivat ryhmässä työskentelyä ja toisten huomioon ottamista isossa porukassa d) he eivät tunne saavansa vähemmän huomiota kuin uudet vauvat d) äiti kerkeää päivän aikana latautua ja kun tytöt tulee kotiin jaksaa leikkiä heidänkin kanssaan e) koti on siisti ja kotityöt tehty kun lapset tulee kotiin
listaa voisi jatkaakin vielä.
Miksi olet niin paljon päivähoitoa vastaan? keksitkö yhtä monta huonoa puolta, kuin minä hyvää?
:)
mutta kaikilla lapsilla on oikeius päivähoitoon. Varmasti kaikilla vanhemmilla jotka lapset vievät hoitoon, on hyvä perustelu siihen.
Tuskin kukaan vain huvikseen vie lasta hoitoon, päivähoitohan ei ole ilmaista. Varmasti kaikki äidit jotka ovat kotona, huolehtisivat ennemmin myös isommat lapset kotona kuin veisivät tarhaan, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta.
Kuten sanoin, olen isommat lapset hoitanut aina kotona. Hehän ovat olleet "yksösiä" ja yksösen vauva-aika on helpompaa kuin kaksosten.
Kun aloin odottaa lasta, olimme valmistautuneet siihen että kun vuava syntyy, hoidan edelleen isompiakin kotona. Mutta tulikin kaksoset, ja jouduin huomaamaan, että heidän hoitamisensa puolittaa isompien lasten ennen saaman huomion.
Kokeilin aluksi hoitaa sekä kaksosia että isompis tyttöjä kotona, mutta eihän siitä mitään tullut.
Jos 6v. sattui olemaan huonolla tuulella ja nakkomaan legoja itkevän pikkusiskon päähän, ja sinulla on toinen kaksosista rinnassa kiinni ja toinen ulvoo täyttä kurkkua pinnasängyssä, mitä teet?
Aivan oikein, keskityt joko kaksosiin ja annat vanhimman tytön heitellä pikkusiskoaan legoilla päähän, tai jätät kaksoset yläkertaan itkemään ja säntäät selvittämään isompien riitaa...
Tai jos vaikka laitat isommille lounasta, kätesi ovat ruuassa ja maito kiehuu kattilassa yli. Vanhin lapsista härnää jompaa kumpaa kaksosista ja nelivuotias kompastuu mattoon ja otsaan tulee haava...
Yritä itse hoitaa neljää alle 6v. lasta pari päivää ja tule sitten sanomaan, että olen laiska kun en jaksa hoitaa kaikkia itse...
kun noin puolustaudut....
noh. minulla itsellä on kaksoset, nyt jo 7-vuotiaat tytöt. mutta kun he syntyivät, oli isoveli 1 v 9 kk ja isosisko 4 vuoden. Lisäksi 1 iso koululainen, tokaluokkalainen poika, eli 8-vuotias.
ei tullut mieleenikään viedä yhtään lapsista hoitoon. ehkä 1 syy oli se, että hoitopaikka olisi ollut kaukana. lisäksi mies oli reissutyössä, eli kotoa pois su-illasta -to-iltapäivään. olisin itse joutunut viemään hoitoon ja sieltä hakemaan. en katsonut sitä vaivan arvoiseksi.
en väitä, että kaksosten vauva-aika olisi ollut helppoa, mutta siitä selvittiin. sen vuoksi en ymmärrä sinunlaisiasi, jotka eivät pärjää tuon ikäisten kanssa. sinulla kuitenkin on kohtalaisen "isot" lapset, jotka varmasti osaisivat auttaa ja tekisivät sen mielellään. muistan itse, kun se vajaa 2 v velipoika toi vaippaa ja tuttia...
oli niitä toisenlaisiakin päiviä - isoin kiukutteli eikä tehnyt läksyjä, niissä olisi pitänyt ehtinyt auttaa. 4-vuotias kävi nipistämässä toista vauvaa ihan vain todetakseen, että itkee se. 2-vuotias karkasi pihalle juuri kesken syöttöpuuhien... mutta kaikesta selviää, jos vain haluaa.
tietysti eri juttu, jos joku lapsista olisi ns erityislapsi, joka vaatisi erityistä hoitoa, terapiaa ym, silloin olisin minäkin nostanut kädet pystyyn. mutta kyllä terveiden normaalien lasten kanssa normaali vanhempi pärjää. se on vai halusta kiinni.
Kyllä voi Suomessa sanoa, että päivähoito ON ilmaista. Suurimman osanhan tuosta maksusta hoitaa yhteiskunta. Laske vaikka pelkät ruokailut, mitkä säästät, kun lapset ovat hoidossa...
Meillä ei ole kaksosia, mutta 5 lasta myös. Kahdella on alle vuosi ikäeroa.
En ole myöskään koskaan ymmärtänyt, että lapsia viedään hoitoon kun itse ollaan kotona. No, kukin tyylillään.. Eri asia jos sitä tarvitaan jonkun erityisen syyn takia, esim. äidin/isän jaksaminen. Mutta miksi sitten tehdään monta lasta jos ei jakseta..?
Eihän lasten kanssa aina suju kuin tanssi, mutta kyllä se koti on aina koti. Varsinkin kun siellä kotona on niitä leikkikavereita.
Lapset voi ottaa arkitöihin mukaan niin kokevat olevansa myös apuna. Onhan monta asiaa mitä aika pienikin voi tehdä vauvojen ja äidin/isän avuksi.
Myös minun mielestäni "se on vain halusta kiinni".
selvittänyt. kaikilla on tosiaan oikeus päivähoitoon, velvollisuus se ei ole. lapsen ensisijainen hoitopaikka on koti, varsinkin kun äiti on kotona.
minullakin olisi oikeus ajaa 80 km/h mutkaisella hiekkakylätiellä, mutta en sitä tee, koska se on vaarallista. velvollisuuskaan se ei ole.
ja kyllä lapsia tosiaankin viedään ihan huvikseen päivähoitoon. äiti tarvitsee hengähdysaikaa, lapsi virikkeitä ja vaikka mitä tekosyitä keksitään.
mahdollisuus olisi sinullakin, sinulta vain puuttuu organisointi- ja järjestelykyky. tai sitten olet laiska.
sinulla tosiaan on aika isot lapset. jotenkin voisin yrittää ymmärtää, jos vaikka tyttöjen ikä olisi 2 ja 3 ja sitten vielä 5 ja 6. mutta ei. sinulla oli 2 isoa koululaista ja 4 ja 6 vuotiaat, jotka ovat jo kohtalaisen helppoja. vauvoistasi et erityisesti maininnut, eli oletan, että he ovat normaaleja vauvoja.
mutta. miksi tehdä enempää lapsia, kuin mitä pystyy huoltamaan?
me olemme mielestämme valinneet oikein kun olemme laittaneet tytöt päivähoitoon.
Kyllä minä ilman muuta kotona hoitaisin, mutta lapsille on parempi näin.
En halua että isommat lapset tulevat kateellisiksi pienemmille tai turhautuvat, kun joudun pakostakin keskittymään vauvoihin enemmän.
Haluan että lapset saavat leikkikavereita ja oppivat toimimaan ja leikkimään muidenkin lasten kanssa kuin omien sisarusten.
Sitäpaitsi, 6v. tyttöhän on jo eskarissa, ja ALUMPERIN kun sain tietää kaksosraskaudesta, ajattelimme että helpostihan se sujuu kun vanhin tyttö menee eskariin ja 4v. jää kotiin.
4v. koton pitäminen ei kuitenkaan ollut hyvä ratkaisu, tyttö ei keksinyt mitään tekemistä yksin enkä minäkään kerennyt leikkiä tai viihdyttää häntä kun kaksosia pitää hoitaa kokoajan.
Tyttö oli niin surullinen ja jankutti alituiseen että hänkin tahtoo eskariin..
Tähän väliin on pakko laittaa eräs mietelause, jota tulee itsekin mietittyä silloin kun on erimieltä jonkun toisen kanssa ja pitää hänen elämäntapaansa huonona.
~kun ryhdyt arvostelemaan muita, kulje ensin kilometrin verran hänen kengissään. Kun sitten olet matkan kävellyt ja valmis arvostelemaan oletkin jo kilometrin päässä- ja sinulla on hänen kenkänsä~
Voi Rinja kun tietäisit, millaista meillä on päiväkodissa... Jokaisella aikuisella on 6 lasta hoidettavana, eikä niihin suhtaudu samoin kuin omiinsa...
Jos meillä joku nakaa toista legoilla, se laitetaan nurkkaan ja siellä on pakko olla. Pyrimme siihen, että joka lapsi pääsee vähintään kerran päiväss syliin.
Omia lapsiani en päiväkotiin laittaisi, parempi kuitenkin kotona, vaikka äiti ei ihan kaikkeen repeäisikään. -ei edes tarvitse!
Eivätkö vanhemmat tiedä millaista on päiväkodeissa? Osa lapsista on aina ylivilkkaita tai muuten häiriöisiä ja kyllä ne kiltit ja hiljaiset saavat silloin olla enimmäkseen ihan itsekseen.
Mitäs siinä muiden ratkaisuja sätit? Mikset itse hoida lastasi kotona? Vai eikö saa shoppailla kaikkea kivaa kun ei ole paljon rahaa? Niin ainakin minun tuttuni perustelevat päivähoitoon viemistä.
Ymmärrän, onhan se tylsää kun aikuinen ihminen ei saa kaikkee kivaa ja uusia kenkiä ja muotivaatteita milloin haluaa. Ja onhan ne omat virikkeet vähän kiven alla kun hokee papukaijana samoja asioita aamusta iltaan. Tiedän mistä puhun, olen itse kotiäiti.
Mutta miksi tehdään lapsia, joita sitten nähdään muutama tunti päivässä? Lykätään ne päiväksi hirveään hulabalooseen ja hoitotädeille, joilla ei ole henkilökohtaista aikaa kellekään. Tätä en käsitä, en sitten millään! Haluan nähdä poikani kehityksen joka päivä itse. En vain todeta illalla, että jaahas mitäs se poika on päivän aikana oppinut.
Ketut siitä, ettei minulla ole kuukausittain uusia vaatteita, emme matkustele, ei ole veneitä eikä kesämökkejä. Pojallani on minut ja sylini on aina avoin hänelle, kaiken hyvän haluan hänelle antaa. Hänellä ei ole infektiokierteitä ja aamuisin saa nukkua niin myöhään kuin nukuttaa. Ruoka on mahdollisimman luomua kotiruokaa. Virikkeitä haemme kerhosta ja muskarista, kotipihan muut lapset ovat seurana. Jos hänellä ei ole tässä vaiheessa kymmenittäin lapsia ympärillä päivittäin, so what? Hän on vasta parivuotias, koko elämä on edessä ja tulossa on riittämiin sosiaalisia suhteita. Kotipihakin on vielä seikkailu. Lapsuus on lyhyt, minä kyllä ehdin vielä työelämään ja shoppailemaan. Haluan hoitaa hänet kotona mahdollisimman pitkään.
viitsit täällä roikkua ja kommentoida, Ihmettelen kovasti, että sinulla on siihen aikaa. Muistan kun omat kaksoseni olivat pieniä muutama vuosi sitten, ei olisi ollut tämmöiseen joutavaan aikaa. Ja minulla vain 3 lasta, isoveli 2 v vanhempi kuin kaksoset.
voi että ärsyttää tollaset toisten ihmisten arvostelijat ja tuomitsijat, eihän kukaan laita lasta ihan huvikseen hoitoon, kyllä siihen yleensä ihan hyvät perustelut on olemassa, eikä se tee ihmisestä laiskaa tai huonoa äitiä jos lapsi on päivähoidossa, jokainen äiti ja isä tekee parhaansa, lähtökohtana on perheen hyvinvointi, siis myös äidin jaksaminen, se heijastuu koko perheeseen!!!tsemppiä sulle ja perheellesi rinja
se kommentointi heti, kun vähä arvosteltiin. mutta jos odottaa vain pääsilitystä ja suitsutusta, voi pettyä.
ja jaksamisesta: sitä ruukataan tehdä lapsia niin paljon, että ne jaksaa ITSE hoitaa, jos kerran kotiäidin titteliä kantaa.
suurperheellisestä, joka on haalinut enemmän kuin jaksaa. on yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä viedä lapsi hoitoon, jos itse on kotona. tiedän, kaikilla on siihen laillinen oikeus, mutta moraalinen oikeus kyllä puuttuu.
ei pidä haalia enemmän, kuin jaksaa. Lapsia pukataan maailmaan ajattelematta, jaksaako niitä hoitaa. tämä äiti ei jaksanut ja tulos: 4 ja 6 vuotiaat tytöt raahataan päivähoitoon, kun äiti ei jaksa tehdä tytöille lounasta ym... viedäänköhän sitten vauvatkin hoitoon, kun he ovat siinä iässä, ettei maito riitä ja tarvitsevat hekin sitä lounasta?
miettikää, miten paljon lapsia haamuatte? kaikki pitää jaksaa hoitaa. eikä todellakaan hoidattaa yhteiskunnan rahoilla ja resursseilla.
kylläpä täällä hanakasti nyt arvostellaan, katoppa vain ettei joskus kolahda arvostelijallakin omaan nilkkaan, kyllä sit ollaan hiljaa kun itse joskus tarvitsette niitä etuja ja apuja mitä me veronmaksajat maksamme
Kyllä maailmaan lapsia ja suurperheitä mahtuu, itse olen suurperheen lapsi ja oli ihanaa kun kotona oli aina leikkikavereita ja todellakin jo pienestä osallistuttiin kotitöihin, eipähän kenestäkään sisaruksistani ole tullut uusavuttomia!!rinjalle mukavaa päivää, hymyä huuleen : )
Tyttöjämme ei RAAHATA hoitoon, ihan mielellään menevät.
Yhteiskunnan varojakaan emme käytä kuin niin pitkään kuin on tarvis, eli enää alle puoli vuotta.
Kaksosiahan ei tilata. Ne tulevat täytenä yllätyksenä juuri pahimpaan rakoon :)
Kaksoset (tai noh, yksi vauva) oli harkittu päätös ja minulla ei olisi ollut mitään vaikeuksia hoitaa yhtä vauvaa ja 4v. ja 6v. neitejä kotona, olinhan selvinnyt muistakin lapsista.
Eikö aina pitäisi ajatella lapsen parasta? Sitähän sitä aina jauhetaan... Me ajattelemme lasten parasta, sekä kaksosten että isompien tyttöjen.
Jos sinun pitää valita omien lastesi onnellisen lapsuuden ja yhteiskunnan varojen välillä, kumman mahdat valita?
Ja tytöt on hoidossa edelleenkin vain tuon vaivaisen vuoden, ei edes sitä. Sitten hoidan lapset kotona, ja kaksosia ei luultavasti koskaan hoitoon laiteta ellen sitten mene uudelleen töihin.
Kaksoset saa ikäistään seuraa toisistaan kun ovat isompia.
Hyvä, että on kuulunut erilaisia mielipiteitä.
Te saatte sanoa mitä tahdotte, mutta meidän tytöt pysyy tarhassa vielä puoli vuotta. Sitten lopetamme yhteiskunnan varojen väärinkäytön :)
oikeinko olisit pärjännyt yhden vauvan kanssa ja tytötkin olisivat olleet silloin kotona? ja kaksoset tulivat pahimpaan rakoon? miksi tehdä lapsia, yksöstäkään pahimpaan rakoon?
tässä omaa tekstiäsi: "Kokeilin aluksi hoitaa sekä kaksosia että isompis tyttöjä kotona, mutta eihän siitä mitään tullut.
Jos 6v. sattui olemaan huonolla tuulella ja nakkomaan legoja itkevän pikkusiskon päähän, ja sinulla on toinen kaksosista rinnassa kiinni ja toinen ulvoo täyttä kurkkua pinnasängyssä, mitä teet?" niin, mitäs sinä teet, vaikka vauvoja lisi ollut yksikin? kun se 6 vee nakkelee legoja 4 vee päähän ja vauva parkuu rinnassa kii?
Aivan oikein, keskityt joko kaksosiin ja annat vanhimman tytön heitellä pikkusiskoaan legoilla päähän, tai jätät kaksoset yläkertaan itkemään ja säntäät selvittämään isompien riitaa... aivan oikein, keskitys vauvaan ja annat vanhimmat heitellä tai jätät vauvan syöttämättä ja säntäät selvittämään...
Tai jos vaikka laitat isommille lounasta, kätesi ovat ruuassa ja maito kiehuu kattilassa yli. Vanhin lapsista härnää jompaa kumpaa kaksosista ja nelivuotias kompastuu mattoon ja otsaan tulee haava... eli sama tilanne, 6 vee härnää vauvaa (kummia lapsia sinulla, onko tämä 6 vee jotenkin häiriintynyt, kun tuntuu käyvän jatkuvasti pienempiensä päälle) ja se 4 vee kompastuu saaden haavan...
Yritä itse hoitaa neljää alle 6v. lasta pari päivää ja tule sitten sanomaan, että olen laiska kun en jaksa hoitaa kaikkia itse...
eli et sinä raasu olisi pärjännut kolmenkaan kanssa. parempi lapsillesi kun joku pätevä ihminen olisi ihan kaikista vastuussa koko päivän!
Tuota kaksosten tulemista pahimpaan rakoon en nyt tarkoittanut ihan kirjaimellisesti, mutta monet kaksosten vanhemmat varmaan ovat huomanneet että kun kaksosia alkaa odottaa alkaa elämätilanne tuntua juuri epäsoveliaalta lapselle :) Ehkä se on vain rimakauhua, tiedä tuota.
Ja nuo vertauksetkin oli ihan ääripäitä, silti periaatteesa mahdollisia tilanteita.
Rohkenempa itse itseni parhaiten maailmassa tuntevana ihmisenä väittää, että kolmen kanssa olisin pärjännyt.
Saattaa todellakin kuulostaa jossittelulta, mutta mielestäni se ei sitä ole, uskokaa, tai älkää :)
Hyvät illan jatkot, nyt liukenen tästä :)
yhtäaikaa lapsiluvulla! Ei siis mikään rakkausliito ja perhe. Tärkeintä on olla paljon lapsia, olla väsynyt ym. jotta voi kehuskella ympäri kylää.
Ei mitenkään hyvä tapa lasten elää ja jäädä toisten jalkohin. Pää asia kunhan porukassa pysyy, muttei yksilönä, vaan laumasieluna.
luin tääsä aikani kuluksi näitä keskusteluita... paitsi että olen myös jonkun mittapuun mukaan suurperheellinen(4lasta), minulla on saman niminen poika liinus... meidän liinus tosin on konttaava, ei siis kulje ovesta sisään ja ulos...(ellei joku vanhemmista ole jättänyt ovia auki) =)... myöskin lenni on meidän toivenimilistalla, jos joskus vielä poikia tulee taloon! hyvää syhsyä!
Olen lukenut koko ketjun ja en voi kuin sääliä sinua ja lapsiasi, hyvä aloittaja.
Minä en todellakaan ymmärrä äitejä, jotka tekevät lapsia niin tiuhaan, että joko perushoito jää huonolle tai sitten lapsiaan ei jaksa itse hoitaa.
Ensin selitit tyttöjesi menneen hoitoon sen takia, kun et jaksa tehdä heille ruokaa, sinulla on aikaa siivota ja olet itse levännyt, kun isommat ovat kotona. Sitten käänsit kelkkasi ja väitit että iso menikin eskariin ja nuorempi oli siitä niin surullinen ja vailla kaveria. Jos selittelet, niin selittele edes samalla tavalla.
halusitko jotakin suitsutusta, siitä kun sinulla on 6 lasta joissa kaksoset. Miksi muuten tänne kirjoittelet ja selittelet motiivejasi, joita en minäkään ymmärrä.
Ja olet hanakka kertomaan, että kannattaa tulla kokeilemaan sinun kengissäsi, eli koet olevasi väsynyt ja tehneesi kaiken.
Minä voisin kertoa ihan vähän omasta elämästäni. Minulla 7 lasta; nyt jo pienimmätkin 8-vuotiaita, joiden myönnä olleen puhdas, mutta ihana vahinko, emme olleet lapsia enää ajatelleet, mutta kierukkakaan ei ole näemmä varma ;) Eli kun nuorimmat kaksoset syntyivät, oli mies juuri perustanut firman, jossa joutuu tekemään paljon keikkatyötä ja olemaan poissa. Suvusta ja tutuista ei paljon apua ole ollut, eli lapseni olen hoitanut itse. Kun siis nuorimmat olivat vauvoja, olivat edelliset kaksoset vasta 3-vuotiaita, heillä 5, 7 ja 8 -vuotiaat sisarukset. Koskaan en edes ajatellut viedä lapsiani muualle hoitoon, koska jokainen heistä on ansainnut parhaan hoidon ja oman äidin läsnäolon.
Minä voin sanoa tietäväni, mitä on olla pienten kanssa ja uskoisin, että sinun kengissäsi olisi kohtalaisen helppo taivaltaa.
ei voi muutakuin nauraa ja ihmetellä kun lukee näitä sädekehäpään päällä kirjoitettuja juttuja... mikähän ihme siinä mahtaa olla että juuri me äidit, toistemme lajitoverit ja henngenheimolaiset, olemme niitä pahimpia syyllistäjiä ja mollaajia toisillemme!? eiköhän jokaisessa perheessä, mihin ratkaisuihin on sitten päädyttykkin, olla tehty ratkaisut juuri lasten parhaaksi. nyky-yhteiskunnassa on selkeästi jo myönnetty kuinka tiukille lapsiperheissä monesti joudutaan oman jaksamisen kanssa kun kaikki lapsiperheen tukemiseen vaikuttavat palvelut vähenevät yhä enenevässä määrin. siispä jokainen joka näkee lapsilleen päivähotopaikan hyväksi(oli sitten toisten lasten kanssa kotona tai ei) on siihen sekä MORAALISESTI että LAILLISESTI oikeutettu. Menkää hyvät ihmiset(te kultaisen äidin esikuvat) itseenne, ja myöntäkää se tosiasia ettei kukaan ole äitinä täydellinen! ... uskoisin että sitä periäitimäistä syyllisyyttä onnistumisessaan lastenkasvatuksessa tuntee jokainen äiti jossain vaiheessa(viimeistään silloin kun lapset kasvavat)niin että turhakait sitä on yrittää höystää haukuilla ja parjaamisella. Eikö meidän äitien olisi aika alkaa vetämään yhtä köyttä, riippumatta onko kotiäiti,työäiti, väsynyt äiti,ns.laiska äiti, olla toistemme tukijoita kiireisen ja ressaavan ajan keskellä. tukea äitiyttä, jaksamista, ja arkea! mielestäni vaatii todellista rohkeutta ja itsensätuntemista osata pysähtyä kaiken keskellä, kysellä ja etsiä oikeita ratkaisuja meidän jokaisen hyvinvoinnin tukemiseksi. väsyähän voi vaikka yhden lapsen äiti, aina ei voi elämäntilanteita etukäteen aavistaa. HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE, NAUTITAAN ÄITIYDESTÄMME, ME JOILLA SIIHEN ON MAHDOLLISUUS!
mutta meitä on niin moneen junaan. joillekin se, mitä yksi tekee ja jaksaa on kauhistus, toinen taas tekee puolta enemmän vähemmällä porulla.
jos tänne päiväkuvauksensa pukkaa, niin paree varautua muuhunkin kuin kehuihin.
mutta tosiaan se elämä opettaa. toiset on vaan opetettu niin hyvälle ja saamaan apua kaikessa, että eivät edes yritä. jos elämä käykin pikkuisen rankaksi ja väsyttäväksi eikä sitä omaa aikaa olekaan, niin eikun lapset hoitoon vaan.
ja mitähän tuo sanahelinä nyky-yhteiskunasta ja jaksamisesta tarkoitti?
potaskaa. sillä nyky-yhteiskunnan elätit ovat oppineet saamaan kaiken a. helpolla b. halvalla. jos vaikka päivähoidosta joutuisi maksamaan sen todellisen maksun, miettisi moni sinne viemistä ja sitä "Omaa jaksamistaan" uudemman kerran. voisi joutua myöntämään jaksavansa sittenkin.
aika lailla kaikki on nyky-äideille tarjottu kultalautaselta, on hyvät edut ja tuet, mahdollisuus jäädä kotiin ja vaikka on kotona, on vielä mahdollisuus viedä lapsi hoitoonkin. kummallista.
ja palvelut vähenneet? minusta ne ovat aika hyvällä tasolla nytkin - päivähoidon lisäksi on harrastuksia mistä valita, kodinhoitajan mahdollisuus, kotitalousvähennykset, ilmaiset koulut ja vaikka mitä.
hävetkää uusavuttomat purnaajat, joiden pitää saada kaikki: iso perhe ja aikaa ja jaksamista itselle. eikö se ole selvä yhtälö, että jos lapsia haluaa monta, pitää olla jostakin valmis luopumaankin. aloittaja ei ollut.
En minä tänne kirjoittanutkaan saadakseni suitsutusta ja päänsilittelyä, johan minä tiesin millaisia nämä äidit mahtavat toisilleen olla, olinhan lukenut aiempia ketjuja ja sama meno se sielläkin on, sama millainen perhe, niin aina on jotain vikaa ;)
Ja niinhän se onkin, täydellisiä äitejä ei ole. Olkoon minun heikkouteny nyt setä että olen ns. laiska äiti.
Mikäs on teidän heikkoutenne, hyvät äidit? Rohkenen epäillä että kukaan meistä ei ole täydellisesti lasten kasvatuksessa onnistunut, mutta mitä sitten?
Tärkeintä, että lapselle ja hyvä maku suuhun lapsuudestaan.
Olen ehkä teidän mielstänne ns. laiska äiti kun en välillä tunnu kuuden kanssa pärjäävn, mutta on niitä kuulkaas niitäkin joille yhdenkin kanssa on hankala pärjätä.
Meitä kaikkia varmasti joskus väsyttää lasten kanssa, eikä täällä varmasti ole yhtäkään täydellistä superäitiä..
Hyvää syksyä edellisen kirjoittajalle erityisesti, ja tietysti muillekkin äideille.
Vertauksia kun rakastan, niin loppuun vielä tuumin, että
kannataa ottaa roska ensin omasta silmästään, ennenkuin ryhtyy sitä toverinsa silmästä ottamaan.
Kun koko ketjun lukee, niin aika usea tuomitsee sun tyylis, siis tuon, että viet ne tytöt hoitoon.
Ja yhtään et tiedä, että kuka sun tutuistas, ehkä jopa parhaista ystävistäs ja suvustas on samaa mieltä. Saattaa pahat kielet kalkattaa sun selkäs takana ja päivitetllä sitä yhdessä.
ei haukku haavaa tee.
Oman pääni pidän tässä asiassa enkä ulkopuolisten, varsinkaan netissä, anna vaikuttaa päätöksiini milölään tavalla.
Ja painotan, että mielenkiinnosta kirjoitin tuon otteen arjestamme, vain nähdäkseni millaisia kommentteja mahtaa tulla.
Päänsilittelyä ja hehkutusta en todellakaan odottanut, enkä sotajalalle kenenkään kanssa aikonut ryhtyä.
Tappeluunhan tarvitaan aina kaksi. Jos joku haastaa riitaa, en minä vaivaudu haasteeseen vastaamaan :)
Mielenkiintoinen ketju kaikkiaan. Enemmistö tuntuu olevan sitä mieltä, että kotiäidiksi tunnustautuva saa hoitaa lapsensa kotona ja sillä siisti.
Itsekin ajattelin näin muutama vuosi sitten ja paheksuin äitejä, jotka esim.työttöminä veivät lapsensa hoitoon, silloinhan sitä olisi aikaa hoitaa lapsiaan.
Mutta nyt on asenteeni pehmennyt,lieneekö mummoksi tulo ja ikääntyminen pehmentänyt linjani???
Aina ei tiedä millainen kunkin perheen jaäidin tilanne kotona on. Myös lasten luonteet ja iät vaikuttavat siihen miten arjen saa rullaamaan. Ja aina ei ihannetilanne olekaan silloin kun sisarus on paljon vanhempi kuin vauva vaan juuri päinvastoin. Isompi lapsi tarvitsee enemmän aktiviteettiä ja toimintaa.Pienempi sopeutuu paremmin vauvan rytmiin,nukkuu kenties itsekin unensa jne..
Kallistuisin kyllä tämän äidin puolelle, hyvä valinta,varsinkin kun eskarilainenkin on tarhassa, esikoulussa. Täällähän on paljon moitittu äitejä (myös itse kuulun näihin moittijoihin) joilla on iso perhe ja ruoka jää laittamatta, lapset syöttämättä jne..
Tämääiti ajattelee lastensa parasta, lapset saavat lounaansa muun ruuan, hoidon ja huolenpidon päiväkodissa.
Itse olen kotiäitinä ollessani hoitanut lapseni kotona (srk.kerhoissa lapset ovat käyneet). Vanhimmat lapset olivat tarhahoidossa kun olin töissä jaopiskelin. Monia hankalia tilanteita on tullut arjessa vastaan näiden vuosien saatossa, mutta jostain sitä aina on voimia löytynyt ja siivoukset, ruuanlaitot, pyykinpesut, jopa remontit on lasten hoidon ohessa tullut hommailtua.
Juuri tämä on antanut minulle itseluottamusta ja varmuuttalasten hoitoon ja kasvatukseen. Kun on ollut pakko selvitä joskus jopa mahdottomista tilanteista.
Se mikä tässä juttuketjussa jäi vaivaamaan,oli ajatus, ettei kotiäidillä oleoikeutta (moraalista sellaista) viedälapsiaan päivähoitoon. Eikös tämä oikeus kuulu kaikille, miksi kotiäidit pitäisi taas rajata tämänkin oikeuden olkopuolelle. Kaikki muut etuudet ja oikeudet onkin jo viety, mm. oikeus sairastaa.
OLin eräänä päivänä kaupassa ruokaostoksilla ja ostin muutaman ropposen maksalaatikkoa, vähän lisukkeeksi, kun eilisen tähderuokaa oli niin vähän. Eikös siihen pölähtänyt tuttu ruova päivittelemään, että mitenkäsminä KOTIÄITI nyt valmisruokaa ostelen, eikös kotiäideillä ole aikaa tehdä kunnon kotiruokaa!!!!!
tappelijoiden haasteeseen. jos joku on vähäsen arvostellut, heti olet älähtänyt takaisin ja seliseli alkanut.
ja ette odottanut päänsilityksiä? miksihän ne silittelijät saavat sitten sinulta niiiin mairean vastaanoton ja arvostelijat taas kuittauksen, että sinä olet oikeassa, muista viis.
et muuten ole vastannut jo parinkin esittämään kysymykseen, että miksi seliseli muuttui tyttöjen hoitosyystä. ensin et tosiaan jaksanut tehdä heille lounasta ja koti piti siivota. hetken päästä kerroit että ai niin, vanhempi olikin eskarissa, ei hoidossa ja nuorempi halusi hoitoon....
ja haluaisin vastauksen myös siihen, että onko eskarilaisessasi jotain vikaa, kun tuntuu olevan kumman väkivaltainen pienempiään kohtaan.
Miten niin väkivaltainen?
Kaikkea mitä sanon ei tarvitse ihan KIRJAIMELLISESTI ottaa, nuo oli KEKSITTYJÄ tilnteita, mutta silti täysin mahdollisia.
Hohhoijaa. Kaikki pitää niin rautalangasta vääntää. Sanoinhan jo ainakin kerran että nuo ovat teoriassa mahdollisia tilnteita, käytännöstä en puhunut mitään ;)
Tappelijoiden haasteisiin vastaamisella tarkoitin, etten ala kumminkaan päällekäyväksi.
Vastaan esitettyihin kysymyksiin ja perustelen vastauksia.
En ole väittänyt olevani oikeassa. Mutta oman perheeni luultavasti tunnen paremmin, kuin yksikään teistä näin netin välityksellä varsinkaan, ja omasta mielestäni, huom OMASTA MIELESTÄNI oikea rtkaisu oli laittaa lapset hoitoon.
Piste.
Teillä voi olla erilaisia mielipiteitä, ja varmasti onkin, ja on hyvä kun niitä tulee esille.
Periaatteeni on kumminkin pitää omasta mielipiteestäni ja päätöksestäni kiinni, ja varsinkaan näin netissä siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa.
Ne on minun ja minun perheeni päätettävissä :)
Ja sitten, tuossa tyttöjen hoitoonlaittamis päätöksessä on kaksi puolta, toinen on se, että
kotona en välttämättä aina kerkeäsi/jaksaisi käydä kaupassa,siivota, hoitaa kaksoset ja isottytöt, leikkiä vanhempien kanssa, nukuttaa ja syöttää vauvoja ja tehdä lounasta, käyttää tyttöjä puistossa tai pihalla ja pysyä selvillä vielä poikienkin touhuista.
Toinen syy on se, että tyttöjen pitää saada ikäistään seuraa, ja olla myös yhdessä, sillä he ovat hyvin läheisiä, enkä millään raaskisi heitä toisistaan erottaa.
Sitäpaitsi jos 4v. olisi vain kotona kaksosten lisäksi, olisivat päivät hänelle umpitylsiä.
Eskarilaisemme on normaali eskarilainen, ja hän ei todellakaan ole väkivaltainen. Hyttystäkään ei tapa, saati sitten nipistele vauvoja, mutta nuo olivat nyt vain ääripäätapauksia.
Joskus 4v. ja 6v. tosin ottavat yhteen, mutta silloinkin vain huutamalla ja itkemällä, tönivät toisiaan ja jahtaavat ympäri taloa.
no, tässä tämmöinen keksitty esimerkki. mulla 3 vuotias poika ja vauva. pakko viedä se 3-vuotias hoitoon, kun en millään voi hoitaa sitä yhtäaikaa. sehän saattaa vaikka silloin kun mä syötän vauvaa, heittää kattilan ikkunaan, jolloin ikkuna särkyy ja hypätä itse perästä pihalle, jolloin jalka katkeaa.
tai sit silloin kun mä justiin vaihdan vaippoja, se poika kompastuu portaissa ja taittaa kätensä.
ja se saattaa tehdä vaikka mitä. oikeastaan vauvakin voi tukehtua nukkuessaan silloin kun mä itse nukun, että vauvakin viedään hoitoon...
eikös kuulostakin typerältä ja kuulostaa sinulta.
nyt kuule meet ja katsot pitkään peiliin. jos näkemästäsi tykkäät, niin hyvä, muut luultavasti ei.
selvin sanoin tuolla edellä kerroit, että mitä tekisitte kun se 6 vee paiskoo legoja toisen päähän jne... ei tullut mieleenkään epäillä että se olisi keksitty juttu. ja perään vielä porasit, että kun ei olla sun kengissä oltu, niin ei voida tietää mitä se on... no et säkään tiedä, koska se sun 6-vee ei nyt yhtäkkiä paiskokaan mitään...
tuli vaan mieleen että eikö lapsesi nuku liian vähän kun menevät niin myöhään nukkumaan?
Siis niin kummallisia ihmisiä tämä on täynnä! Oon joitakin näitä "päiväselostuksia" lukenut ja aina palaute on jokaiselle ollut enimmäkseen että hyyi olet huono äiti ja säälin lapsiasi!
Ihan kuin et itse kuuden lapsen äitinä tietäisi mikä on tilanteessasi parasta. Luota sinä vain itseesi äläkä välitä näistä netin marisijoista, eiväthän he voi ymmärtää kun on niin kova tarve korostaa omaa hyvyyttä. Huono itsetunto heillä ehkä....?
Ja onnea kaksosista! Mun mielestä varmasti paras valinta viedä pari isompaa hoitoon, tilanne, jossa kaikki voittaa. Ei itseään pidä loppuun väsyttää (vaikka joku netti-ihminen kehuu niin tehneensä) lapsetkin siinä karsivät.
Niinpä, mutta miksi sitten yleensä kirjoittaa tännepäivänselostuksiaan tai muita asioitaan, jos ei halua kuulla erilaisia mielipiteitä, jopa morkkaamista.
Ajattelisin niin että ihminen joka tänne asioista kertoo, haluaakin että niitä kommentoidaan, otetaan kantaa. Jospa tämä Rinjakin on kuitenki vähän epävarma tarhaan viemisen suhteen ja haluaa kuulla asiasta mielipiteitä, kenties vahvistusta tai eriäväämielipidettä.
Näistä on sitten vaan löydettävä se oma linjansa japysyttävä sen takana. Joka asiallahan on monta puolta, joiltakin osin on parempi viedälapset päiväkotihoitoon, kuten tuolla aiemmin jo kerroin , mutta onhan siinä huonojakin puolia- on vaan pantava asiat mittakuppiin ja punnittava kumpi on se tällä hetkelläparempi.
KOtihoidollakin on aina puolensa. lapset saavat pitää oman rytminsä, ei tarvitse herättää liian aikaisin aamulla jaleikit saavat jatkua keskeytyksestä päivän aikana. Joskus isot lapset ovat myös mustasukkaisia äidille ja vauvalle,jotka saavat jäädä kotiin,heidän mennessään hoitoon.
Hoitopäivä on myös aika väsyttävä isossa ryhmässä ja Rinjan perheessäkotonakin on vielä iso ryhmä vastassa, milloinkas levätään ja ollaan omassa rauhassa?
Tässä on tietysti eskarilainen, jokaon joka tapuksessavietävä esikouluun, jos sinne on päätetty mennä. Esikouluhan on vielä vapaaehtoinen Suomessa eli pakkoa ei olevaan perhe saa päättää.
Itse harkitsin erään lapsen kohdalla tätä vaihtoehtoa, mutta sitten kuitenkin vähän esikouluopettajan painostuksesta päädyin esikouluratkaisuun (saatiin esikouluryhmä täyteen).
Tiedän yhden perheen, jonka lapsi ei käynyt esikoulua, vaan srk:n kerhoa pari kertaa viikossa ja hyvin on koulu sujunut, on nyt 4:lläluokalla.
Tälläinen poikkeavapäätös yleisestälinjasta vaati rohkeutta kasvattajilta. Mutta rohkeus ja varmuus eivätoleollenkaan huonoja juttuja lasten kasvatuksessa ja joskus tälläiset rohkeat valinnat ovat lasten parhaaksi.
Syitä kirjoittaa voi olla vaikka minkälaisia, mutta muiden marinasta ei tarvitse välittää. Mua vaan häiritsee näiden "muiden" asenne. Ei edes yritetä ymmärtää. Ei muisteta että ihmiset ja tilanteet on erilaisia!
No, tilanteet on erilaisia. Jos tietää ettei jaksa ja osaa jossain tilanteessa pyytää apua, ei ole huono äiti, vaan tekee aivan oikein.
Ei äidin tarvitse väkisin yrittää, koska joku muukin on niin tehnyt, riittää että on omalla tavallaan paras mahdollinen. Veren maku suussa oman jaksamisen uhalla ei tarvitse porskuttaa kyynelsilmin. Vähän empatiaa, ok?
"Tiedän yhden perheen, jonka lapsi ei käynyt esikoulua, vaan srk:n kerhoa pari kertaa viikossa ja hyvin on koulu sujunut, on nyt 4:lläluokalla." Joo mäkin tunnen perheitä ja lapsia vaikka minkälaisia. Aloittajalla on kuusi lasta. Kaksi vaativaa vauvaa. Ja tytöt tykkää käydä hoidossa/eskarissa. Valintaa on selvästi paljon harkittu ja päädytty siihen että se on tilanteessa paras.
Jaksamista alkuperäiselle!
pitää näköjään tsempata aina välillä itseään, kun muut ei sitä tee...
totta, ihmiset ja tilanteet on erilaisia. mutta avuttomuus ärsyttää ihan kaikenlaisissa tapauksissa. on se kumma, kun joku hoitaa 10 tenavaa valittamatta ja jaksaa ja joku uupuu taas täysin yhden kanssa.
ja jotkut ovat vain luonnostaan laiskoja ja vaativia. sitä tehdään 6 muksua ja sen jälkeen kannetaan väsyneen sädekehää pään päällä ja sitten todetaan, että mä en enää jaksa, viedään lapset hoitoon, ja kukaan ei kehtaa huomattaa, kun se nyt on niin oikeutettua.
toinen hoitaa ne 6 muksuaan kotona ja vielä muitakin asioita eikä tunnu missään.
mutta valinnoistahan se on kiinni. joku valitsee lasten hoitopaikaksi sen kodin ja ummistaa silmänsä sekasotkulta ja omalta vapaa-ajaltaan - hetkenhän sitä vain kestää ja ap: n mieskin vielä teki todella lyhyitä päiviä.
toinen taas- sen pitää saada kaikki. oma vapaa-aika, siisti koti ym...
Tuo ei minusta ollut hirveän hyvä vertaus
"ja jotkut ovat vain luonnostaan laiskoja ja vaativia. sitä tehdään 6 muksua ja sen jälkeen kannetaan väsyneen sädekehää pään päällä ja sitten todetaan, että mä en enää jaksa, viedään lapset hoitoon, ja kukaan ei kehtaa huomattaa, kun se nyt on niin oikeutettua.
toinen hoitaa ne 6 muksuaan kotona ja vielä muitakin asioita eikä tunnu missään."
Me ihmiset ollaan erilaisia ja jotkut jaksaa ja kykenee nempään kuin toiset.
Ja tuohon, että joku jaksaa helposti kuuden lapsen kanssa ja toinen ei, huomauttaisin,
että lapset on erilaisia. Toisten lapset on helppoja ja kilttejä ja heillä ei ole sairauksia yms ja mies on hyväpalkkaisessa työssä, sukulaisuus ja ystävyyssuhteet kunnossa, lapsilla kavereita ja itsekin on muuten vain jaksava ja energinen luonne. Eikö tuossa tilanteessa ole kenelle vain aika helppoa hoidella kuutta lasta kotona. Ja riippuu se lasten iästäkin, ja elämäntilanteesta ja vaikka mistä muustakin.
Ei kahden saman lapsimäärän omaavan äidin jaksamista voi noin vain mitoittaa.
Riippuu NIIN paljon muistakin ympäristötekijöistä, jaksaako vai ei.
Ja meitä on moneksi, on erilaisia luonteita ja ihmisiä ja persoonia. Toinen nauttii talouden pyörittämisestä ja repeää moneen paikkaan yhtä aikaa- ja vieläpä pitää siitä.
Joku rakastaa lapsia ja touhuaa ja keskittyy heihin mielellään. Kodinhoito ja muut likaiset työt jäävät vasta lasten jälkeen.
Ehkä tämä ihminen on rauhallinen ja lapsirakas, muttei superäiti joka hoitelee kuusi alle kouluikäistä vasemmalla kädellä.
Tätä voisi verrata ihmisen kuntoon; toinen tekee helposti 60 vatsalihasliikettä, toiselle tuottaa vaikeuksia tehdä edes kymmentä.
Toinen venyy luonnostaan lapsena spagaatiin, toiselle tekee tiukkaa kun vähän jalkoja toisistaan erottaa.
Ja miksi kieltää hankkimasta montaa lasta, jos lapsia rakastaa ja pystyy heille onnellisen lapsuuden antamaan?
Onnellisemman lapsuuden ehkä saavat nämä joiden äiti onkin kotona vaikka itse ovat tarhassa ja äiti on virkeä kun palaavat kotiin, ja äiti jaksaa leikkiä ja touhuta lasten kanssa.
Perheessä, jossa on 15 lasta ja lapset aina jäävät toiselle sijalle taloudenhoidon kanssa, lapset stressaantuvat eivätkä saa huomiota ja näkevät aina viimeisillään ponnistelevan väsyneen äidin, jonka arki helpottuisi paljon, jos hän uskaltaisi laittaa lapset hoitoon.
Mutta ei, sosiaalinen paine vaikuttaa. Eihän sitä nyt, herranen aika, kotiäiti joka on äitiyslomalla, voi laittaa lapsiaan hoitoon. Sehän olisi häpeä!
Pyh sanon minä. Aloittaja on kaukana avuttomasta, ja rohkea kun ajattelee lasten parasta.
Jos itse olisin nelivuotias, en viihtyisi varmasta päiviä kotona jos äiti vain hoivaisi kahta nuorempaa siskoa enkä saisi mitään virikkeitä enkä vaihtelua.
"on se kumma, kun joku hoitaa 10 tenavaa valittamatta ja jaksaa ja joku uupuu taas täysin yhden kanssa. "
Se se juuri onkin kumma juttu. Toinen nauttii kymmenen lapsen ja arjen hoitelusta, toinen ei jaksa yhdenkään kanssa. Mutta se yksi lapsi voi olla koliikkivauva, sillä voi olla vaikka adhd tai muuten vain vilkas ja toimelias, jonka perässä kymmenen aikuistakaan ei pysy.
Ja sitten edelliselle, vastaa rehellisesti, jaksaisitko sinä itse kuuden 0-9v. lapsen kanssa 24/7?
Epäilen.
vanhin 9, sitten 7,7 (kaksoset), 5, 3, 4 kk.
"Toisten lapset on helppoja ja kilttejä ja heillä ei ole sairauksia yms ja mies on hyväpalkkaisessa työssä, sukulaisuus ja ystävyyssuhteet kunnossa, lapsilla kavereita ja itsekin on muuten vain jaksava ja energinen luonne. Eikö tuossa tilanteessa ole kenelle vain aika helppoa hoidella kuutta lasta kotona. Ja riippuu se lasten iästäkin, ja elämäntilanteesta ja vaikka mistä muustakin" tuossa tilanteessa olis helppoa. mies ainkin oli huyväpalkkainen (opettaja) ja opettajien työajat tiedetään - tarvittaessa pystyy joustamaan vaikka kokeitten korjaamisesta ja tekemään lyhyttä päivää. ja lasten järkevyyttähän ap ylisti.
juu, ollaan me erilaisia. munkin naapurissa on 2-vuotiaiden kaksosten äiti, joilla 8 vuotias iso-sisko. ja voi poijat ku se on väsynyt, vaikka mies on ottanut sen vuoksi vuorotteluvapaata ja näkyy hyysäävän niitä lapsia jatkuvasti... tosin äidillä on intoa jumpanvetämiseen ja politikointiin... että erilaisia me ollaan juu.
mä en vaan ymmärrä, että tuommoinen äiti vie hoitopaikan muilta, kun se ei sitä ihan oikeasti tarvitse! ai niin. mä olisin aikanani vienyt silloiset lapset 2 päiväks viikossa hoitoon ku olisin itse päässyt osa-aikaiseen työhön. ne ei vaan saanut sitä hoitopaikkaa, koska niitä oli niin paljon, että ne ylikuormitti heti yhden perhepäivähoitajan. tarhaan ne ei päässy, kun jonotuslistallakin oli tämmöisiä kotiäitejä, jotka myös halus hoitopaikkaa. niillä kun oli niin rankkaa, yhelläkin oli ekaluokkalainen tyttö ja 3 vuotias ja vauva. se 3-vuotias jonotti paikkaa ja tyttö siellä jo iltapäivät olikin.
En ollut alkuperäinen. Vaikea sun varmaan uskoa että joku on empaattinen kun itseltäsi tuntuu tuo tunne puuttuvan...
..katkera. Oisit heti sanonut!
jäi kirjoituksestasi katkeruuden maku suuhun??
Oletko vain kateellinen?
Ja miten kaikilla tuntuu olevan kaksosia täällä? Eikö ne ole aika harvinaisia?
No minäkään en suorastaan tyrmännyt ajatusta tarhahoidosta näiden lasten kohdalla, kuten tuolla aiemmassa kirj. tulee ilmi.
Mutta halusin silti tuoda myös toisen vaihtoehdon esiin eli kotihoidon ja sen, että joka vaihtoehdossa on monia eri puolia. Vaikka näin ensisilmäyksellä näyttääkin, että päiväkotihoito on se sopivin, siihen voi liittyä myös niitä huonoja puolia- väsyminen, isot ryhmät jne...
Se,että vie lapset hoitoon ei välttämättä ratkaise lasten kaikkia ongelmia esim. kiukkuisuutta, tappeluita tai muuta känkkäränkkää, isosta perheestä isoon tarharyhmään siirtyminen voi myös lisätä tämäntapaisia ongelmia. Lasten lepo ja yksinolo voivat jäädä kokonaan päiväohjelmasta pois - lisää levottomuutta. Näistä ongelmistahan äiti kertoi ketjun alkupuolella.
Tämä esikoululapsi oli 6-lapsisestaperheestä ja tämä äiti on ollut kotiäitinä yli 20-vuotta ilman julkisia päiväkotipalveluita. Meitä on paljon jotka olemme lapsemme hoitaneet ilman hoitopaikkoja tai mummojen tms. avustusta ja me olemme kyllä oikeutettuja hieman häntää nostamaan tämän seikan vuoksi.
Lapset ovat lapsia ja vaikka luonne jonkin verran ratkaisee on joka lapsella omia "kommervenkkejä", joiden eteen saa työtä tehdä, meillä ei oleyhtään sen helpommat lapset kuin naapurissakaan. Vaan olemme tehneet päätöksen hoitaa lapset kotona ja sen päätöksen takana seisoneet ongelmista ja pulmista huolimatta.
Ennen vanhaan, silloin kun vanhimmat lapseni olivat pieniä ei mitään subjektiivistapäivähoito-oikeutta edes ollut. OLi pakkokin hoitaa lapsensa kotona jos ei ollut töissä ja tarhapaikka oli kyllä kiven alla töissäkäyvillekin, yksinhuoltajat ja muut sosiaaliryhmät olivat etusialla.
Senkin vuokisi sitä joskus kummastelee, kun lapsia viedään hoitoon vaikka ollaan kotona kotiäitinä, ymmärrän näitä tuohtuneita kannanottoja, vaikka olenkin jollakin osaalueella myöspäivähoidon puolesta puhuja.
"Meitä on paljon jotka olemme lapsemme hoitaneet ilman hoitopaikkoja tai mummojen tms. avustusta ja me olemme kyllä oikeutettuja hieman häntää nostamaan tämän seikan vuoksi."
Tällä logiikalla vaativassa, aikaa ja vastuuta edellyttävässä työssä käyvä äiti olisi siis myös täysin oikeutettu "nostamaan häntää" kotiäitejä vastaan? Tai mieluummin kai pitäisi ryömiä maan matosena kun haluaa luoda uraa ja viedä lapsensa hoitoon.. Koska ainoa hyväksyttävä syy ylpistyä näiden viestiketjujen mukaan lienee se, että viettää koko elämänsä lasten kanssa kotona. Tai käy korkeintaan osa-aikatyössä.
Pointtina siis se, että mitäpä jos annettaisiin jokaisen tehdä ihan itse omaa perhettään koskevat päätökset? Itsestäni on ihan ok, että joku haluaa olla lasten kanssa kotona, ei se minulta ole pois. Eikä myöskään se, vaikka joku kotiäideistä veisi jonkun lapsistaan hoitoon. Edellämainitut ovat heidän ratkaisujaan, jotka varmasti ovat perustellusti tehtyjä.
Sitä sen sijaan en siedä, että kotiäitien erilaisuuden sietokyky (koskien tämänkaltaisia asioita) tuntuu usein olevan lapsenkengissä.
No enpä olisi arvannut, että joku työssä käyvä äiti nyt saa pultteja tekstistäni.
Alunperinhän keskusteltiin kotiäidin oikeudesta viedä lapsensa päiväkotihoitoon, työssäkäyvän tai opiskelevan äidin oikeutta ei kai kukaan ole edes kyseenalaistanut - eiköhän päivähoito tällöin ole pakkokin, jos ei ole isovanhempia tai muuta verkostoa apuna.
Minullakin olivat kaksi ensimmäistä lasta päivähoidossa,kun opiskelin ja kävin töissä ja hyvin sujui. En tuntenut mitään omantunnontuskia hoitoonviemisessä-lapset viihtyivät hyvin.
Sitten kun lapsia tuli enemmän jäin kotiäidiksi ja olen tässäkin hommassa viihtynyt erinomaisesti. Se mitä tuolla kirj., jonka olit kopioinut, tarkoitin, oli lähinnäpuolustaa meitä kotiäitejä, koska monesti kuulee mielipiteitä, että olemme vaan kotona ja uhraudumme ja haluamme jonkinlaista marttyyrinviittaa yllemme.
En oleväittänyt, että lapset kasvaisivat jotenkin kieroon päiväkodeissa tai muissa hoitopaikoissa. Mutta onhan kotihoidoillakin puolensa ja se, että hoitaa lapsensa alusta asti itse ilman suurempia avustuksia on kyllä hännännoston arvoinen asia, siinä en anna tuumaakaan periksi, en edes maisterille.
Maisteriäidillä ei ole mitään syytä ryömiä maan alle-miksi olisi. Kyllä työelämä on nykyisin sen verran kovaa, että työ- ja perhe-elämän yhdistäminen kysyy kyllä voimia. Kaikki kunnioitukseni sinulle maisteriäiti ja muillekin ura-äideille.
Mutta keneltä on pois se, jos kotiäiti hehkuttaa omaa valintaansa ja on onnellinen lastensa parissa???? MOnesta asiasta joutuu kyllä kotiäitinä luopumaan, joten myönteisten seikkojen esille tuominen antaa voimia ja potkua taas ponnistella eteenpäin.
Miksihän se aina tuntuu, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Minusta kotiäitinä tuntuu, että en saa arvostusta osakseni- olenhan vaan kotona, tätä joskus aina kuulee (rivien välistä tai suoraan). Ja työssäkäyvät äidit tuntevat syyllisyyttä viedessään lapsiaan hoitoon.
Valintoihin liittyy aina vähintään ne kaksi puolta, huonona hetkenä tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt tehdä toisin. Sitten, jos koko ajan tuntuu, että toisen ratkaisu suututtaa ja sitä pitää arvostella... olisiko omassa tyylissä silloin tarkastuksen paikkaa eli ehkä ei olekaan
valinta ihan vielä kirkastunut... olisiko syytä harkita kotiin jäämistä tai töihin menoa????
vastaukset eivät ole olleet katkeria vaan ärsyyntyneitä avuttomuudesta. ehkä siksi monet, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ovat tänne kirjoittaneet - siksi kaksosia paljon.
minulla ei ole kaksosia ollut, mutta lapsia pienellä ikäerolla kuitenkin. ja myös minua ärsytti aloittajan selvä avuttomuus - oli mies, joka selvästi pystyi joustamaan työajoistaan, oli terveet lapset, jopa kohtalaiset vanhat jo... ja silti pitää lapset raahata päiväkotiin - ensin väitti niitä vievän siksi, ettei jaksa ja sitten väittikin, että lapset halusivat.
hohhoijaa - jotkut vaan on avuttompia kuin toiset.
olla se, että väitteellä ihmiset ovat erilaisia ja jaksavat eri mitoilla asioita suodaan oikeutus joidenkin laiskuudelle. joku toinen nyt vaan ennemmin viettää laatuaikaa netissä roikkuen ja pitää lapsensa hoidossa ja joku toinen käyttää sen nettiajan siihen lapseen. tai mitä tahansa muuta. piste.
hienosti näyttää teillä menevän, onnea kaksosista! :)
eiköhän jokainen saa tehdä juuri niinkuin itse tahtoo ja näkee parhaaksi? sinä näet parhaaksi viedä kaksi vanhinta hoitoon ja olevasi sillä tavalla hyvä äiti. toiset ajattelevat olevan parhaaksi kotona pidettyinä. eihän siinä ole mitään väärää? kaikki olemme erilaisia. molempi parempi, ei ole sen huonompi äiti vaikka lapsen viekin hoitoon :)
(itsekkin olen viettänyt muutamankin vuoden lapsena päiväkodissa, isäni oli yksinhuoltaja)
mukava sinne oli mennä kun oli kavereita eikä ihan ainakaan olisi jaksanu siskon kanssa pyöriä.
eikä kenenkään äidin tarvitse varmaankaan selitellä miksi näin on tehnyt? :) ei ole oikeata eikä väärää tapaa kasvattaa lapsiaan.. (ellei nyt ihan massamurhaajaa tule :D) jos pääasiat ovat kunnossa niin mikäs siinä? homma pelaa :)
Hyvät illanjatkot KAIKILLE! eikä viilata pilkkua ;)