Alfa vs Ford

Tallaisia asiallisia juttuja voisivat muilla merkeillä ajavat lähettää lisää. Paitsi että kysymys oli hyvä, oli se myös vaikea. Tässä kuitenkin yritelmää, täydentäkää toki.

Alfa 156 ei tietenkään ole mikään ylivertainen ajettava, mutta kaikki ominaisuudet ovat mielestäni oikeassa balanssissa. Erityisesti minua miellyttävät nopea ohjaus sekä moottorin (2.0 TS) ominaisuudet. Mikään vääntöihmehän tuo Twin Spark ei ole, mutta kierrokset sille kyllä maistuvat. Ja äänet ovat kivat!

Joissain testeissä on moitittu jousituksen "pompottamista" ja suuntavakavuuden puutetta moottoritiellä ajettaessa. Molemmissa moitteissa on perää, mutta minua ne eivät ole häirinneet. Hyvää mutkapätkää ajaessa kuljettaja tietää koko ajan missä mennään, alusta on jämäkkä mutta ei liian kova.

Isoin osa Alfa viehätyksestä tulee itse Alfasta. Ohjaamo pyöreine mittarikoteloineen luo jo itsessään hyvää ja urheilullista ajofiilistä. Ja sitten, kun kääntää virta-avaimesta niin...Siinä vain on se TUNNE...jotkut sen tietävät, useimmat eivät. Jos joskus kyllästyt Fordiisi niin käypä kokeilemassa!

(75 on muuten vielä paaaaaaaljon 156:sta parempi ajettava...)

olen ajellut jonkin verran uusimman korimallin Mondeolla vuokra-autona ja ittellä mulla on 2-litranen 156nen. Edellisen korimallin Mondeolla olen ajnanut vain muutaman lyhyemmän pätkän j akoejaoinhan tietty sitä aikoinani autoa ostaessani.

Minusta se uus Mondeo on aikalailla kaikin puolin hyvä ajettava ja voisin hyvin kuvitella ajavani sellaisella - ohjaus on paljon herkempi kuin vanhassa. Se menee tarvittaessa suoraan ja mutkiinkin tosi hyvin - ohjaus on tosi tunnokas, minusta ohjauksen keskialue on vähä parempi kuin Alfassa (puhun siis 156sesta). Alfa on vähän erilainen - se reagoi kaikkeen nopeasti. Ohjaus on nopeampi kuin Mondeossa, moottori on kierrosherkempi, jarrut äkkinäisemmät ja yleensäkin kaikki tapahtuu vähän äkkinäisemmin tai ainakin pienemmin liikkein. Alfassa miellyin moniin pikkujuttuihin niinkuin just se herkkyys kaikessa ajamisessa - lisänä tuli sitten monelaiset tyyliseikat ja muotoilu. Moottorin luonne on aika erilainen. Fordissa se on aika tasapaksu puurtaja eli kiihtyy tasaisesti koko kierroslukualueen. Alfa paras veto on yläkierroksilla, mutta ei se aivan hengetön ole alemmillakaan - itseäni tuo miellyttää ja lisänä tulee aika mukava ääni kierrosten noustessa. Jos taas haluaa tasaisesti puurtavan koneen ei Alfa ole oikea valinta mielestäni. Monethan eivät voi ymmärtää, että jotkut haluaa kierrättää moottoria.

Se on pienestä kiinni loppujen lopuksi. En oo koskaan ajanu V6 Mondeolla, mutta en pidä sitä hullumpana autona. Mondeo on hyvä ajaakin, mutta tuntuu aika paljon tavallisemmalta tavalliselta kuin Alfa - hyvässä ja pahassa. Kaikinpuolin järkiauto, mutta jos nuo pelkät mitattavat arvot ei ratkaise niin ainakin omalla kohdallani Alfa saa lisäpisteitä just niistä ei mitattavista. Muotoilu sisältä ja päältä on tietty tärkeitä ainakin mulle ja koko ajamisen tunnelma.

Eli tämmöstä tällä kertaa.

Alfan filosofiassa ajo-ominaisuudet ovat aina olleet tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä. Niin on nykyisin useissa muissakin autoissa, mutta lopputulos ei silti kaikissa ole vieläkään kiitettävä (eikä Alfassakaan moitteeton). Sitä paitsi kärki karkaa sitä mukaa kun häntäpää yrittää kiristää tahtia.

Alfan ajo-ominaisuudet lähtevät liikkeelle jäykästä korista, ohjauksen tunnokkuudesta, oikeasta painojakautumasta ja tarkoin suunnitellusta alustageometriasta. Jousitus ei vakiomalleissa ole eritysen kova, sillä kysymyshän ei ole kilpa-autosta, vaan muiden sarjatuotantoisten henkilöautojen lailla kulkuvälineestä päivittäisiin tarpeisiin. (Kun alustassa on kuitenkin palikat oikeissa paikoissa ja painojakauma kunnossa, saadaan jouset ja iskarit jäykentämällä kilpa-alusta.)

Tavoitteena on hallittavuus: kuljettaja tietää, mitä tapahtuu ja jos osaa toimia, auto ei haraa vastaan. Tätä voisi sanoa aktiivisen kuljettajan autoksi.

Hyvä esimerkki tästä filosofiasta on Alfa 166 uuden TM:n vertailussa. 166:ssa ei ollut ajovakauden hallintaa (osin kustannus, osin filosofiakysymys), jolloin se turvallisuutta (aivan oikein) korostavassa ääritilannetestissä ei pärjännyt tietokoneen hallitsemille autoille.

Mutta 166 todettiin helpoksi ja johdonmukaiseksi hallita. Ja tekstistä käy ilmi, että kun hallintajärjestelmät kytketään kaikista pois, ja katsotaan, mistä puusta itse alusta on veistetty, on Alfa hallittavuudeltaan paras.

Nythän uudessa 156:ssa on jo ajovakauden hallinta vakiona, mutta tuskinpa on haitaksi, että perusasiatkin ovat kunnossa.

Siis hallittavuus. Se on tärkeämpää kuin mukavuus tai absoluuttinen suuntavakavuus. Sitä kiittelivät TM:n testaajat jo aiemmin 147:nkin kohdalla ja sitä kiiteltiin esim. 75:n kohdalla Tuulilasin suuressa 1,6-litraisten työsuhdeautojen vertailussa joskun 80-luvun lopulla. Sitä on kiitelty aina.

Ohjauksen keskialuetta on hieman moitittu sekä 156:ssa, että 166:ssa. Moite ei ole kuitenkaan ollut suurta eikä juuri mikään muukaan auto ole näiltä moitteilta säästynyt. Paitsi ehkä juuri Mondeo.

Käytännössä olen tavannut joitain harvoja autoja, jotka ovat maantiellä leppoisampia ajettavia kuin Alfa 156. Sen sijaan en ole tavannut vielä autoa, joka tuntuisivat mutkaisilla, kuoppaisilla teillä olevan paremmin käsissä. Lisäksi en ole tavannut vielä autoa, joka olisi vaikeimmissa talvikeleissä turvallisemmin käyttäytyvä. Niitä voi silti olla.

Hyviä on toki muitakin. Esim. juuri Mondeo, jonka ohjaus on kuta kuinkin huippuluokkaa, joskin hieman hitaampi kuin Alfassa. Sen alustakin on hyvä. Kuten joku jo sanoi, Mondeo on ehkä kaikin tavoin hieman hitaammin reagoiva, mikä on enemmän tyyli- ja makukysymys kuin absoluuttisesti hyvä tai huono asia. Alfa-mies kallistuisi kuitenkin tässä nopeamman reagoinnin kannalle.

Mazda 6 on myös mainio ajettava. Se on jämäkän ja nopeasti reagoivan oloinen, vähän kuin terävöitetty Mondeo. Ajettavuus on Alfa-miehen makuun. Mutta katso - alusta on sekä äänekkäämpi, että terävissä kuopissa epämukavampi. Nyt riippuu sitten friikkiyden asteesta, paljonko nämä seikat häiritsevät, mutta jos on mahdollista yhdistää urheilullisuus ja mukavuus, niin kiitos sitten sellainen.

300-sarjan BMW on alustaltaan hyvin toimiva yhdistelmä mukavuutta ja urheilullisuutta. Mutta sen ohjaus ei kylläkään ole laulun arvoinen. Se ei ole tunnokas, eikä pikku-Bemu ole suuntavakaa. Alusta on mainio, mutta ohjauksesta tulee suorastaan Taunus mieleen, paitsi että Taunuksessa ei ollut tehostinta. Ehkä Granada.

C-sarjan Mersusta voisi antaa samantapaisen arvion. Sukupolvesta toiseen ohjaus ei ole alustan tasalla.

Saab 93 SS kuulostaa paperilla hyvältä ja oli itsellänikin varteenotettava vaihtoehto Alfalle. Ruotsalaiset ovat tehneet teknisesti lähes moitteettoman luomuksen, mutta aikalailla paperin makuisen. Perinteisenä Saabin(kin) ystävänä jäin kaipaamaan persoonallisuutta ja tunnelmaa, joiden puutteeseen kauppa ei kuitenkaan kariutunut, vaan välirahaan. Sitä paitsi ainakin koeajoautoiksi syksyllä tarjotut matalaprofiilimallit olivat käsittämättömän meluisia juuri alustan äänien osalta.

Citroen CX on varmasti mukava maantieauto, mutta jo kaupunkinopeuksilla se tuntuu tunnottomalta ja ajatus talviliukkaista maaseututeistä ei houkuttele, vaikka voi olla, että näistä kunnialla selvittäisiinkin.

Luetteloa voisi jatkaa, mutta ei jaksa eikä ehdi.

Edellä mainittujen lisäksi tein syksyllä perusteellista perstuntumavertailua myös Volvojen, Volkswagenin, Audin, Peugeotin ja Opelin kanssa.

Useimmat autot ovat hyviä ajaa verrattuna niihin vanhoihin vaunuihin, joilla minä olen suurimman osan ajokortillisesta elämästäni koettanut sinnitellä.

Useimmat autot ovat joiltain ominaisuuksiiltaan myös yhtä hyviä - jotkut harvat jopa parempia - kuin Alfa. Mutta Alfa on Alfa-miehille paras kompromissi - ja kompromissejahan kaikki autot ovat; Formula 1, HKL:n bussi ja Sisun tukkirekka tosin vähän vähemmän kuin eräät muut.

Hassu juttu, itsekin olin vähän samanlaisessa puntarissa vähän aikaa, kun olin autoa vaihtamassa. Noita Fordin GT:tä oli parikin kappaletta tarjolla harkinnassa myös Puma. Siistejä pelejä ja samassa hintaluokassa, mutta tuon edellisen Mondeon muotoilu tökki pahasti silmään. Uudempi parempi ja sitä tuli ajettuakin useampi päivä. Ei hassumpi, ohjaus tosin mielestäni turhankin kevyt, eikä niin tunnokas kuin Alfassa. Tosin myös suuntavakaampi. Puma oli taas minulle liian pieni, löin pääni aina katonreunaan sisään mennessä, muuten näppärä. Minulle painoivat nuo mutkatieominaisuudet enemmän kupissa, koska yli puolet päivittäisestä matkasta on sitä. Myös nopea ohjaus on mieleen, helppo väistellä kuoppia yms. Uusi Mondeo oli kyllä tilavampi, mutta muuten muotoilusta ja sisustasta paistoi VW/Audin kopioiminen liian selvästi läpi. En sitä silti huonona kokonaisuutena pitänyt, ei vain lopullisesti sytyttänyt. Toki Alfassa omat puutteensa on, niin kuin tässäkin keskustelussa jo on tullut ilmi. Itse en pidä tuosta pienestä vaeltelusta keskialueen ohjauksessa suoralla tiellä, mutta siihen tottuu ja aika paljon siihen kokemukseni mukaan vaikuttaa rengastuskin. Samoin tuo pompotus poikittaisurissa ärsyttää joskus. Miinusta myös kääntösäde ja näkyvyys taakse parkkeeratessa sekä jotkut materiaalivalinnat. Kuitenkin positiiviset asiat ovat enemmistönä; hyvä kulku lumella ja jäällä, hyvät jarrut, kaarreominaisuudet, riittävä kiihtyvyys ja hyvät vaihteet ja vetoalueet sekä yleistuntuma tiehen ja siihen missä auto menee. Lisäksi jos auto on kaunis päältä ja sisältä, niin sekään ei haittaa;). Maku- tunne- ja raha-asioitahan nämä suureksi osaksi ovat, niinkuin kaikki muutkin käyttötarvikevalinnat. Eikä minulla ollut ainakaan varaa parempaan. Hyvä, että on nykyään valinnanvaraa, olis se kauheeta jos joutuisi autoja suomessa jonottamaan.
Onnea auton etsintään, toivottavasti löydät sopivan.
-cr

Mitä parempaa tai huonompaa Alfassa on, koska tietystä syystä ei ole ollut kiinnostusta Mondeota koskaan ajaa.
Varmasti kyseinen auto on hyvä ajettava ja järkevämpi valinta kuin Alfa, mutta alfistina ei olisi kiinnostusta siirtyä Mondeon tapaiseen massa-perheautoon.

prkl