Nyt sen sitten sanoin ääneen!
Onko muita äitejä, jotka eivät välitä muiden lapsista ollenkaan, vaikka omaansa rakastaa äärettömän paljon? Ja mistäköhän moinen voisi johtua...?
Onko muita äitejä, jotka eivät välitä muiden lapsista ollenkaan, vaikka omaansa rakastaa äärettömän paljon? Ja mistäköhän moinen voisi johtua...?
Vastaukset 12
Vanhimmat
välitän muidenkin lapsista. Omat lapset tietenkin rakkaimpia ja lastenlapset yhtä rakkaita. Mutta töihin en menisi keittiöön enkä siivoojaksi missä pikku taaperoita vilisee. Luulen että en päivästä toiseen jaksaisi suuren lapsilauman kitinöitä ym.kaan kuunnella. Arvostan niitä ihmisiä jotka pystyvät päivästä toiseen hoitamaan toisten lapsia ja omat lisäksi.
taas pidän, ainakin yleensä...olisihan se aika tylyä jos en lapsista tykkäisi kun olen lto ammatiltani! tosin myönnän että on eroja, toisista pidän enemmän, toisista vähemmän...mutta pidän sen kyllä omana tietonani! nyt ensimmäisen oman lapsen syntymän jälkeen en ole vielä palannut työelämään, saas nähdä miten sitä sitten "jaksaa" työssä lapsia ja sitten kotona...asennekysymys lienee sekin.
Miten joku, äiti itsekin, voi olla tuota mieltä? Jo pelkkä perussääntö, "kohtele muiden lapsiasi siten kun toivot omiasi kohdeltavan" romuttuu kohdallasi tuon lausuman myötä. Oletko ajatellut, jos muidenkin lasten vanhemmat ajattelisivat omastasi yhtä vähäpitoisesti kuin sinä sitten "muiden lapsista"?
Miten voit koskaan luottaa lastasi toisten hoiviin (niitäkin tilanteita tulee joskus)?
Joistakin lapsista pidän ja toisista en. Lapsetkin ovat ihmisiä, ja se, miksi pidän tai en pidä jostain ihmisestä, ei ole mitenkään sidoksissa hänen ikäänsä.
Mutta ei minulla mitään suuria tunteita ole muita kuin omia lapsiani kohtaan.
En itsekään pidä muiden lapsista. Jotkut on ihan ok, mutta ketään muita en haluaisi hoitaa. Itselläni on kolme ihanaa lasta.
Kyllähän ne omatkin joskus rasittaa, mutta omilta niitä rasittavia asioita sietää paremmin kuin toisilta. Ja omiltaan niitä voi koulia pois. Ei kaikista tarvitse tykätä, joten turha asiaa on miettiä.
Ja tietenkään kukaan ei tiedä, että mä en tykkää lapsista. Eikä tule koskaan tietämäänkään.
sen määrää, että ihminen on ohjelmoitu välittämään ennen kaikkea omista jälkeläisistään. Enempi lapsirakkaat ihmiset pitävät silti paljon kaikista muistakin lapsista.
enpä minäkään erityisemmin välitä muiden lapsista, tutut lapset nyt ovat ok, mutta muuten.. kai se johtuu siitä, että omansa kanssa osaa "toimia", tietää ne kaikki pienet jutut, jotka vain äiti tietää. erityisesti ns. huonosti kasvatetut välillä ärsyttävät, vaikka kyllähän tuo omakin niitä kiukkukohtauksia tulee joskus saamaan. :) mutta siis esimerkiksi täysi pöytätapojen puuttuminen sen ikäisellä joka ne jo voisi jollain tapaa osata (ei selvästi joillekin ole opetettukaan) tms. on mielestäni jotenkin...öö...kamalaa, junttimaista. sori, mutta pakko sanoa suoraan. :D
ennen kuin joku saa hengenahdistusta, niin lisään vielä, että ymmärrän toki, että joillekin ovat toiset asiat hyvää käytöstä ja tapoja tärkeämpiä. :) itse vain katsoo sellaisia lapsia (ja aikuisiakin) pitkään, kun omassa perheessä/suvussa/tuttavapiirissä on nuo jutut tavallaan itsestäänselviä..
Mutta toisaaltahan se ei ole millään muotoa lapsen vika jos ei vanhemmat osaa opettaa ja ohjata! Että katso ensi kerralla vaan niitä huonotapaisia aikuisia/kasvattajia!
Nm. Ei ärsytä toisten lapset, mutta kasvattajat yllättävän usein
tottahan tuo on, mutta jos tenava heittää ravintolassa riehuessaan maidot syliini, niin kyllä sitä lastakin tulee vähän kiukkuisesti katsottua. =) vaikka se ei tosiaan hänen vikansa olekaan, yleensä vanhempia vilkaisemalla näkee joko hälläväliä-tyypit tai sitten näitä "eihän meidän kullannuppu" -ihmisiä. olen ollut vähän aikaa adhd-pojan (alkoholistiperheestä) henkilökohtaisena avustajana, ja vaikka hänen käytöksensä suurehkossa ryhmässä oli suoraan sanoen kammottavaa ja väkivaltaista, niin kahden kesken vaikkapa hänen lempipelejään pelaillessa, jutellessa ym. hän oli erittäin hyväkäytöksinen, rauhallinen ja kohtelias. eli joillain lapsilla nämäkin asiat tietysti vaikuttavat, mutta silloinkin kyllä vanhempien rooli tapahtumien "ohjaajina" on suuri..
en minäkään pidä toisten lapsista en edes vauvoista. tai siis enhän toki niitä inhoa tms, mutta ne ovat aivan yhdentekeviä olioita. Jotkut lapset tai jo vauvatkin kyllä tulee läheiseksi enkä tiedä miksi koska saman perheen viisi muuta lasta voi olla yhdentekeviä ja se yksi on se jonka kanssa synkkaa..
Ilokseni voin jo todeta, että kun lapset kasvavat niin osasta tulee oikein mukavai ihmisiä ja heidän kanssaan on ilo olla kanssakäymisessä.
Asian toinen puoli taas on se että on tietysti lapsia joita ei voi sietää ja tämä liittyy useimmiten heidän käytökseensä. Vika siis onkin lähinnä vanhemmissa..
Olen huomannut että äidiksi tulon jälkeen ihmiset automaattisesti kuvittelevat, että olen suurikin lasten ystävä... "Sinähän niistä lapsista tiedät"
Työkaverit kertovat omista lapsen lapsistaan jne.
Ei tosi asiassa kiinnosta kovinkaan paljoa muiden lapset. Tietenkin jotkut tutut lapset on ok. Mutta enhän pidä kaikista aikuisistakaan, miksi siis kaikista lapsista???