Runot mielessä
ei päivä pielessä.
Toivon siis jatkoa
ettei tulis katkoa.
Arjesta tehdä runoa
myös muistoista punoa.
Runoja kaipailen
lisää haikaile.
ei päivä pielessä.
Toivon siis jatkoa
ettei tulis katkoa.
Arjesta tehdä runoa
myös muistoista punoa.
Runoja kaipailen
lisää haikaile.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Leposärky se juilii
kun tämä poika huilii
polviparka on aivan arka.
Päivällä taipuu, tuskat haipuu
jos Mobicin nautin kulumatautiin.
Voin nyt tässä aloittaa,
kipuani valittaa.
Leposärky mullakin
oikeassa jalassain.
Sitä yöllä hieroskelen,
silloin tällöin taputtelen.
Ei auta mikään ei,
mutt`juoksu kivun vei.
Siispä ei kun juoksemaan,
kuntoansa kohentamaan.
Kipu siinä unohtuu
ja ruokakin jo maistuu.
Vaikea on yöllä juosta,
vaan mitäpä nyt tuosta.
Voin vain hiljaa kävellä
ja nilkkojani pyöritellä.
Mieli nuutuu
niska puutuu.
Jalka sousi
huonosti nousi.
Selässä kipu
outo vipu.
Auttaisko paukku
hyvä naukku?
Kurkkuun nakkaan
kivut hakkaan.
Voi ukko polo,
jo parempi olo.
Ihmeissään pikkupoika tuijottaa
nuortamiestä luona kassan.
Ei voi katsetta irrottaa
rientäen ohi ihmismassan.
Nuorimies lyhyenläntä
kauemmaksi siirtyy vaan.
Missä on papukaijan häntä,
poika äityy huutamaan.
Nuorimies kirjavassa tukassaan
papukaijalta näytti kai.
Äiti kiskoi pojan muassaan
ja ulkona selityksen sai.
Kuutamolla aamuun asti
valvoa vois ihanasti.
Kuunsilta silmäin alla,
suuri valo taivahalla.
En palele, en pelkää
katsoessa järvenselkää
oman pirtin ikkunasta
muistutan ma pikkulasta.
Aamun tullen melkein sataa
näkötornin päällä pilvet mataa,
piiskaa syksyn ilma inha
pyyhkii lehdet tuuli vinha.
Nostokurki tavaraansa rahtaa,
lähitalon pappa ikkunasta vahtaa.
Kylmää hohtaa vetten parras,
ei uimaan vedä jäinen marras.
Syksy talveen tuudittaa
ja sade maata piiskaa.
Aamulenkki huvittaa
kuivat lehdet liiskaa.
Hämärässä aamun aikaa
kuljen hetken siellä.
Harakan ääni raikaa,
taisin olla sen tiellä.
Sinä kuulit Harakan nauravan tuolla,
vaan kuuletko äänen mi tulee suolta?
On Hanhet jo hereillä yön jälkeen
ja matka jatkuu kohti pellon sarkaa.
On joukko tää kovin arkaa.
Kait metsästäjä ne säikyksi on saanut
kun varotus äänet jo pellolla kaikaa
ja ilmaan koko joukko nousee.
Ne ylväänä liitää ja ja suunnan ottaa,
kohti etelää ne kääntää nokkaa.
Vaan ootappa kunhan kevät koittaa,
niin äänet nuo tutut jo ilmaa halkoo.
Ne kierrellen kaarrellen katsoo paikkaa,
minne vois huoletta pesän laittaa.
Ja kohta jo emo se munia hautoo
on Suomessa kesä ja kukkii Tuomi.
se elämää on niin herkkää ja aitoo.
Lintu sukii siipiään,
maa peittyy hämärään.
Yö kaiken peittää
kahvin keittää
yksinäinen ihminen.
Ajan tahtois entisen,
tietää menneen sen
istuu vain uneksien.
Voi veljet mikä myrkky
tuo kahvin huumaava tyrkky.
Polttaa ikeneen, huuleen,
päässä huminan kuulee.
Valvoessa kun voipui,
siitä virkosi, toipui.
Tätä poikaa ei väsymys vaivaa,
kun voimissaan maata kaivaa.
Nyt kun tätä kirjoitan
panin kahvin haalean
lämpiämään uudestaan
sitä kohta kittaamaan
ja sitten ulos polkemaan
ja hikijumppaan ähkimään,
olan takaa rähkimään.
Jälkeen jumpan kahvia
jälleen saapi nauttia.
Köntys. Köntys onpi tämä muori,
jumppaamaan ei koskaan suori,
vaikka aina aikoo niin.
Vaan ei pääse fiilinkiin,
jotta nousis vanha koipi
viemään kroppaa salille.
Huonolle on mallille
ruumiinkunto joutumassa.
Kohta sua tauti rassaa!
Huomenna sen aloitan,
niin nyt tässä kailotan.
Se on varma, vissi aivan,
jostain kipinän mä kaivan.
Marssin Sintun, Ritun luokse,
sanon, että tullee ruoste
heillekin, sen uskokoon,
siitä ihan varma oon.
Huomenissa aloitan.
Itseäni vannotan.
Mene ryhmään suoraan
mukaan oitis "kuolaa".
Syksyin, jouluin taksa
aina maksa.
Tulee täsmä meno,
etkä kotiin leno.
Pakkolähtö pitää vielä
meikäläiset hyvin tiellä !
Tuo oli neuvo oiva
porukassa onkin voima,
se myös mielen piristää
eikä pinna kiristä.
Venytystä, taivutusta
vatsalihas treenausta,
Nlkanevel liikkuvaksi
puntti käteen taikka kaksi.
Kunto meillä kohenee
ja kolotukset hupenee.
nuortuu muori
nousee jalka
ei oo enää kukaan parka.
Nlkanevel po. Olkanivel
Huraa nilkkanivel !
muuttui runoon eri sävel.
Siis olkanivel liikkuu
kun puntti käessä kiikkuu.
Nauru painovirheelle parantaa.
On tapa mulla
käydä hieman ajelulla,
siten painun harjoittamaan
jäseniäni liikuttamaan.
Kaiken ikäisistä joukko koostuu,
siinä sitä vanhakin jo nuortuu.
Tiuhaan tahtiin mukaan musiikin
jalka käypi tanssiaskelin.
Hiki pintaan täytyy saada,
lorvimaan ei siinä jouda.
Hyvä mieli jälkeen jumpan,
korvaa kyllä kehnon humpan.
Kävelylle päivä pyytää
siispä lähden tästä.
Pisaroita taivas syytää
vaan ei estä lähtemästä.
Virkistäviä pisaroita
ajatuskin luistaa.
Sanojen pieniä saranoita
aivot muistaa.
Tehty kohta lenkki
jalat muistuttaa.
Tuolla puiston penkki
väsähtänyttä istuttaa.
Kävely mielen piristää
olo tuntuu ihanalta.
Mikään ei voi kiristää
Kahvi maistuis mukavalta,
kotiin täytyy kiirehtää.
Tulin jumpasta juur
selässä reppu suur
siinä apukassit, tossut, rahamassit.
Ruoalla repun täytin,
torin yli kävellen näytin:
on ryhtiä mummon ruoto,
ei lainkaan paha muoto.
"Näytöksen" jälkeen laskettelin,
pyörällä kotiin pyörittelin.
Liikunnan tarve hoitui
kehoni terhakoitui.
Kolmasti viikossa sama juttu,
aamuinen lähtö on varsin tuttu.
Onpas mukava huomata,
porukka on reipasta.
Itsekukin kuntoaan
hoitelevi tavallaan.
Emme ehdi makaamaan,
asioita suremaan.
Eletähän täysillä
näillä nykyvärkeillä.
Jumpataan ja pyöräillään,
kuntosaliss`pörrätään.
Lenkkeilykin hyvä on,
uinti vallan verraton.
Sinulle sanat kauneimmat
ne ihanat paremmat
tahdon kertoa vain
ilon hymystäs kun sain.
Surkea oli mulla mieli,
kun häipyi ystäväni mun.
Katse hänen kyllä kieli,
pian näkisin sun.
Sanat kauniit iskostuu
ja antaa ilon eloon.
Vaan kaikki pois sinkoituu
päätyen vanhaan keloon.
Miks viel ootan uutta
ja luulen saavuttavani sen.
Se on kai uneksivuutta
tuntiessa kaipauksen.
Miks kauniit sanat sanotaan,
jos totta eivät lie.
Yhä vain niit janotaan
vaik turmioon ne vie.
Syötän nämä hessut
oottaessa poutaa.
Mua oottaa messut,
jonne Elli noutaa.
En malttanut pukea,
kun aloin jo lukea
"runoillen"-satoa,
ajatusten vakoa.
Ketjun täydeltä
pirhakkaa väkeä.
Kaivan sadevaatteita
sain uusia aatteita.
Nyt jo alkoi päivä toinen,
lieneköhän huominenkin
samanmoinen, kuin tämäkin.
Keskiyö niin hiljainen,
ei kuulu ääni naapurin.
Varmaan vaipui unehen.
Minua ei nukuta,
en tunne unen kutsua.
Niinpä jatkan juttua.
Huomenna on aurinkoista,
sen kuulin säätiedoista.
Ulos täytyy varmaan juosta.
Nyt sanon HYVÄÄ YÖTÄ,
ei pidä enää tehdä työtä.
Uni tullee ajan myötä.
Voi että
taas sataa vettä.
Pimeyttä riittää,
ei voi tuuriaan kiittää
Pohjolan märässä
säässä pimeässä.
Pimeä ain yllättää
jos kovin touhuaa.
Ihmettelemään jää
päivää katoavaa.
Syksy pimeyden tuo
ei aina sit huomaa.
Ja ikkunaan varjon luo
pimeyden luomaa.
Ilmat senkun viilenee,
talvisäät jo lähenee.
Sade kyllä hyvää tekee,
muuten kaivot tyhjenee.
Ilman vettä ovat monet,
mitä sitten kattilaasi panet.
Kaatamalla saisi sataa,
jotta vedestä ei ois` pulaa.
Lämmin kesä takana,
siitä saimme nauttia.
Mielihyvin odotamme
talven pakkasiamme.
Nenää nipristää kovin
miten ilmaan tähän sovin.
Mukava on makoilla
sisällä kylmää pakoilla.
Pakko on kai haistella
ja alkupakkasia maistella
Otan viiniä tilkan
kutsun luoksein Hilkan.
Yhdes olo lämmittää
jaksaa taas elämää.
Eihän se nyt vielä saa nipristää,
eikä nurkkahansa itseänsä käpristää.
Alkusoittoahan tämä on,
kylmyys ulkona ei vielä mahdoton.
Kun tässä vielä odottelet,
tulee kunnon pakkaset.
Sisälle ei pidä jäädä sittenkään,
reippaasti vain ulos hiihtämään.
Se se vasta potkun antaa,
Yli talven mukavasti kantaa.
Siis Hilkan kanssa ulos vaan,
yhteiselosta nauttimaan.
Ja meillä satoi taas kaiken päivää
kauniist tai pakkaskeleistä ei häivää.
Vaan saakoon maa vain vihdoin vettä
olihan kesä niin kuiva, että.
Huh, huh syksyn kohinaa
mökkitöiden tohinaa,
kun pakkanen on tullut
jänö tammeani purrut.
Kiertää siniluumuani,
minä suojaan verkoillani.
Ikkunasta Mirri ulos tuijottaa
siellä sade maata piiskaa.
Pikkulintu viserryksen alottaa
mielessään sen kissa liiskaa..
Alle ikkunan lintu lennähtää
ei huomaa kissaa touhussaan
Mirri ikkunaan tömähtää
perääntyen kauhuissaan.
Liian lähellä oli nenää
tuo lintu vallaton.
Välitä siitä ei enää,
toinen harrastus jo on.
Lankakerä saa huomion
pyörittäen pitkin lattiaa.
Saa emännältä tuomion ,
vaan Mirristä hupaisaa.
Tässä istua pökkään,
puuroa poskeen tökkään.
On parturitilaus
nyt kävellen vilaus
kilometri onneksi
komean kehoni ponneksi
minä taas pyöränselässä istuin
ja läpimäräksi siinä kastuin.
Virkisti minua kummasti,
että oikein riemastutti.
Jaksaa tässä nyt naputtaa,
tyhmiä juttuja tuputtaa.
Nukkumatti kuitenkin ovella vuottaa,
tahtoo minut jo sänkyyn kantaa.
Mahtaiskohan tuo uni tulla,
jospas joku laulaa tuutilulla.
Sitten, luulen, että nukuttaa
ja ehkäpä taas aamulla kukuttaa.
Hyvää Yötä!
Terassilla mirrin pissat,
syynä naapurini kissat.
Kamalan väkevä haju,
meinaa kadota taju.
Siellä säilytin kengät,
nyt selälleen lennät,
kun niitä haistat,
tappamishalun maistat.
Nyt suihkii "Feliway",
auttaako kissaspray ?
Katteja piiskalla löisin,
mutta ne kulkee öisin.
Pikkuinen on kissa tää
ja ulos rynnistää.
Tutkii kotipihan
liian suuri ihan.
Uteliaisuus voittaa
se karata koittaa.
Emäntä huomaa kisun,
hiekkalaatikkolle tuo
tehdä aikoo pisun.
Ei onnistunut aikomus
läimäytyksen sai takamus.
Omaan santalaatikkoon vaan
meillä kissa pissataan.
Kissalle oli oppi uusi
nyt jo pihalla huusi,
Sisään pian päästä pitää
muuten ei tuu mitään.
Opettaa pitää kissa parkaa
jottei naapuriin pissalle karkaa.
Keskiyöllä syttyy valo,
vaiti pimeydessä talo,
vaikka ulos huudan "haloo".
Kuka öisin siellä kyttää,
kun pihavalo syttyy
sammuttua mökin valon ?
Nopsajalka,valonarka
petoparka metsään palaa.
Yllättäispä iso hätä, ajattele tätä:
ei auta kukaan, siis pyssy mummon mukaan !
tuskin tässä pyssy auttaa,
täytyy muuta konstia nyt käyttää.
Voisi vaikka huutaa yöhön,
turvautua vaikka vyöhön.
Säikähtäis` tuo pakana,
joka puun takana
väijyy vanhaa pelkuria.
Kannattaako kulkuria
säikytellä kiljumalla.
Kannattaiskos`kutsumalla
iltapalalla houkutella.
Ehkä ystävää tuo kaipaa
ja lämmintä takka valkeaa.
Se on se ikävä ihmisen
luo toisen läheisen.
Uusi päivä taasen koitti
ja menneen voitti.
Iloiseksi jospa saisi mielen
herttaiseksi kielen.
Elämä on laina vaan
pois ennenkuin huomataan.
Lemmikki iloinen juttu
vaik ois se kuttu.
Kaikki pitää omasta
koirast kissast somasta.
Iloitaanpa elämästä
kaikesta tästä.
Joskus se vaikeaa on,
mut niin tiellä kohtalon.
Jatka vielä "Tulenlieskat",
siitä sulle maukkaat rieskat
vaivanpalkaks hoituu,
iloksemme koituu.
Joutuisasti meille puno
nurkan takaa uusi runo.
Tulkoon kaikki mukaan,
ihan vaikka kuka
tunteellansa ilmaisemaan.
Ulos kaikki pahat aiheet,
aivoitusten mustat vaiheet
riimittely ajaa.
Ilo jääköön, onni myötä,
yhteen hiileen kelpo työtä.