Kysyisin vain että mikä sellaisessa vanhassa, lakatussa ja oksaisessa mäntypuulattiassa viehättää. Sehän on väriltään käytännössä keltainen. Keltainen lattia. Roskat siinä ei näy, mutta eikö se ole jo vähän 80-lukulaista sellainen lakattu lautalattia?
Perinteistä ei kai voi puhua, sillä ennen vanhaan lattiat maalattiin tai petsattiin, ei ainakaan siitä vaan lakattu.
Perinteistä ei kai voi puhua, sillä ennen vanhaan lattiat maalattiin tai petsattiin, ei ainakaan siitä vaan lakattu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun näin oman talon puulattian ensimmäisen kerran valmiina, niin suorastaan henkeä salpasi. Oli se niin hieno. Lattiassa on punaisen sävyjä, koska se on pohjoisen punahonkaa. Eikä hirsitaloon oikein muu sovikaan. Lisäksi puulattia on lämmin kesät talvet, kun taas laatta on sietämättömän viileätä ilman lattialämmitystä.
tässä minun näkemykseni:
-puu on aito luonnonmateriaali (eikä se menetä kaikkia ominaisuuksiaan maalattunakaan)
-puun pinnan ulkonäkö miellyttää ainakin minua (miksiköhän kaikki kapisimmatkin lattialaminaatit tehdään puun näköisiksi?)
-puupinta tuntuu miellyttävältä paljaan jalan alla
-puupinta vanhenee/patinoituu kauniisti (TÄMÄ ON ERITTÄIN TÄRKEÄ POINTTI!)
-tarvittaessa puulattia on hiottavissa uudelleen.
Ja tuosta perinneasiasta sellainen kommentti, että maalatut puulattiat ovat suhteellisen tuore ilmiö (tosin minun mielestäni esim. lautalattia on maalattunakin 20x miellyttävämpi kuin mikä tahansa parketti, laminaatti tai muovimatto. Käypä katsomassa vaikka Helsingin Seurasaaren ulkoilmamuseossa olevaa Niemelän torppaa. Siellä ei taida olla yhtikäs mitään maalattua. Mutta sen sijaan siellä on kaunis puulattia, tosin vähän jo harmaa ja kuoppaiseksi kulunut, mutta se kertoo vain eletystä elämästä! Eivät rypytkään ihmisestä rumaa tai kelvotonta tee. Meidän aikakautemme eräs suurimpia harhoja on se, että kaiken pitäisi ikuisesti näyttää tuliterältä. Mutta kun mikään ei kuitenkaan näytä upouudelta ikuisesti, niin tärkeämmäksi nousee se kuinka (tässä tapauksessa rakennusmateriaali) vanhenee.
Samaa mieltä sekä Taunon että Kert3:n kanssa, yhtäaikaa.
Pidän lähes kaikista puulattioista mutta sitä lakattua keltaista mäntylattiaa en ymmärrä, en sitten millään. Se on kauhea ja kasarityylinen. Tosin sopii joihinkin mökkeihin, mutta ei kaupunkiasuntoon.
Minulle vanha ja kauniisti kulunut puulattia on oleellinen osa kotia. Lattian narina jalkojen alla, sopiva sisustus ja valaistus -kaikki yhdessä luovat jotain sellaista jota ei voi kokematta tuntea. Kova parkettilattia ei tietenkään ole sama asia kuin aito puulattia, olipa se maalattu tai ei. Mutta tepastellaan vain jokainen omilla lattioillamme tyytyväisinä, yksi tykkää mansikoista toinen mustikoista.
Kyllähän aito puu on kaunis katsella,kun se on siisti ja oikeassa tilassa,ja itse laittaisin sen nimen omaan lattiaan,oli sitten maalattu tai ei.Ja kun siinä on asujan käsi luonut sen ympärille omalla maullansa sisustus maailman, se lautalattia on talon asujalle silmää hivelevä onni.