kun juna pysähtyy

Kaksikymmentä vuotta sitten, ostin junalipun kiertoajelulle helvettiin.Seisoin asemalla,tyhjä kassi kädessä,tai ei kassi tyhjä ollut.Siellä opli paljon tietämättömyyttä,nuoruuden uhmaa ja kuolemattomuuden tuntua,mutta eivät ne saaneet sitä pullistelemaan.siinä seisoin asemalla, rinta kaarella intoa täynnä.Kun juna sitten lopulta saapui,astuin sisään ,empimättä mitään pelkäämättä takki auki ja taskut odotusta täynnä.Matkasin ja matkasin en voinut muutakaan,pois ei päässyt,pian houmasin miten tein kaiken hammasta purren,välillä suurta tyydytystä tuntien.Mutta tein matkaa kuten olin unelmoinut.Sain ystäviä sain vihamiehiä,menetin myös ystäviä ja toverieta,osa väsyi kesken matkan osa vain liukui pois osa jäi sinne jonnekin.minusta tuli kyyninen, kylmä ja väsynyt,enää en edes halunnut ystäviä, muutkin rupesivat tuntumaan samantekeviltä,oli vain jaksettava kun oli mukaan lähtenyt.Mutta juna vain jatkoi kulkuaan,jatkoi jatkamistaan,päivästä toiseen,kuukaudesta vuoteen ja vuodesta toiseen.eräänä päivänä joku sanoi "sinun aikasi täällä on päättymässä" ja tunsin miten juna alkoi pikkuhiljaa hidastaa,hitaasti mutta kuitenkin ,vai kuvittelinko vain?Ei en kuvitellut.meni vielä vuosia.mutta sitten eräänä päivänä juna lopulta pysätyy,ovet aukeaa ja astut asemalle, juna jatkaa ,heilautat kättäsi siine jäävile,ja huomaat olevasi yksin...niin totaalisen yksin, vain tyhjä asema ja sinä,sama kassi kädessä,joka nyt pullisteleee ja tuntuu jopa painavalta.sellä on nyt toiveitten ja unelmien sijaan tietoa kokemusta niin hyvää kuin huonoa ,ystävät kuolleet ja elävät nekin, jotka jäivät.Mutta mitä nyt, kaikenhan piti olla hyvin, kaiken piti olla toisin, kaikenhan piti olla muuttunut. Kunhan juna vain pysähtyisi????...lopulta tajuan,kaikki on ennallaan...? Ainoastaan minä olen muuttunut......