Olen nyt katsonut äitini luhistumista useamman vuoden ajan. Hän oli lääkityksellä (en tiedä mitä sai, hän kun ei kerro) mutta sitten hän lopetti koska lääkäri sanoi että hän on lääkkeiden väärinkäyttäjä. Voi olla, mutta ei kai ole terveellistä laittaa sairasta ihmistä lopettamaan kaikkia lääkkeitä kuin seinään???
Tilanne paheni ja pitkän taistelun jälkeen me omaiset hommasimme hänet pakkohoitoon, mikä oli todella vaikeaa, vaikka äiti pelkäsi kaikkea mahdollista ja näki omituisia asoita.
Nyt äiti on edelleen hoidossa, avopuolella tosin. Mitään mielenterveydellisiä ongelmia hän ei ole vieläkään myöntänyt. Puhuu kotiin pääsystä, sanoo että pääsee ensi viikolla, mutta onko hän sen verran terve että pärjää yksin? Omaisille ei kerrota diagnooseja eikä muita, äiti on kieltänyt.
Asiani oikeastaan on se, miten omaiset voivat jaksaa tämän ruljanssin? Mistä saa lisävoimaa jaksaa ja tukea ihmistä jota ei ymmärrä? Sitä vain tuntee itsensä pahaksi kun laittaa oman äitinsä pakkohoitoon..
Tilanne paheni ja pitkän taistelun jälkeen me omaiset hommasimme hänet pakkohoitoon, mikä oli todella vaikeaa, vaikka äiti pelkäsi kaikkea mahdollista ja näki omituisia asoita.
Nyt äiti on edelleen hoidossa, avopuolella tosin. Mitään mielenterveydellisiä ongelmia hän ei ole vieläkään myöntänyt. Puhuu kotiin pääsystä, sanoo että pääsee ensi viikolla, mutta onko hän sen verran terve että pärjää yksin? Omaisille ei kerrota diagnooseja eikä muita, äiti on kieltänyt.
Asiani oikeastaan on se, miten omaiset voivat jaksaa tämän ruljanssin? Mistä saa lisävoimaa jaksaa ja tukea ihmistä jota ei ymmärrä? Sitä vain tuntee itsensä pahaksi kun laittaa oman äitinsä pakkohoitoon..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä missään tapauksessa tunne syyllisyyttä äitisi hoitoon toimittamisesta. Anteeksi jos olen karkea, mutta voisit seisoa nyt haudan äärellä ja potea syyllisyyttä lopun elämää.
En ymmärrä, että omaisia ei informoida ja keskustella. Kannattaa nyt uudelleen ottaa yhteyttä sinne sairaalaan, ehkä et ole puhunut oikeiden henkilöiden kanssa. Yleensä psykiatriset sairaalat ovat erittäin yhteistyöhaluisia omaisten kanssa. Jos äiti on kieltänyt diagnoosit, niin ohjeita varmasti saat.
Sinun on vain mentävä sinne ja kuljettava luukulta luukulle, niin lopulta löytyy myös sinulle ohjeita ja apua ymmärtää tilanne.
Menisin ja kyselisin, mutta en voi. Välimatka on niin pitkä etten pääse paikan päälle. Olen täysin puhelimen varassa.
Olen väsynyt tilanteeseen, mutta tiedän että tilanne on hoidettava. Tiedän myös pystyväni siihen. Haluaisin kai vain hieman tukea ja rohkaisevia sanoja ihmisiltä jotka ovat kokeneet saman. En edes voinut kuvitella että tämä olisi niin rankkaa.
Hei!
En tiedä missä asut, mutta voi olla että paikkakunnallasi toimii vertaistukiryhmiä mienterveysongelmaisten läheisille. Katso toi alla oleva linkki. En sen tarkemmin sitä itse lukenut, mutta siinä saattaa olla jotain hyödyllistä tietoa sinulle. Sivulla 18 oli yhteystiedot. Voit sitä kautta saada tietää onko asuinpaikkakunnallasi vastaavaa toimintaa.
Älä missään tapauksessa syyllistä itseäsi äitisi asiassa. Olet toiminut läheistesi kanssa aivan oikein. Nyt olet aivan oikella tiellä, kun haet apua omaan jaksamiseesi. Monta kertaa mielenterveysongelmainen sairastuttaa tahtomattaan myös läheiset.
Toivon, että löydät apua jaksamiseesi. Voimia sinulle ja läheisillesi ja toivon myös voimia äidillesi.
Hyvää syksynjatkoa =0)
Tässä linkki, toivottavasti siitä on jotain hyötyä
http://www.omaiset-tampere.com/pdf/Kangasalan ja Kaakkois-Pirkanmaanomaistoiminnankartoitus.pdf#search="mielenterveysongelma läheinen vertaistuki"
Hei, jäi vielä sanomatta, että olen itse masennukseni takia käynyt vertaistukiryhmässä. Koin sen todella hyväksi. Siellä voi olla oma itsensä, koska muilla on vastaavia ongelmia, ei tarvitse selittää väsymystään, jaksamistaan ym. Siellä voi paremmin pureutua siihen mikä aiheuttaa sen.
Minulla on ollut vähän käänteinen juttu verrattuna sinuun. Olen joutunut taas läheisille ihmisille selittämään masennustani, jota he eivät taas ymmärrä. He eivät ymmärrä, että "ota itseäsi niskasta kiinni" ei vain toimi. Masentunut ihminen kyllä haluaa ja tahtoo tehdä asioita, mutta yksinkertaisesti hänen voimavaransa eivät riitä toimimiseen. Tähän hän tarvitsee apua ja tukea.
Sinulla ja läheisilläsi on vaara sairastua juuri masennukseen, joten on todella hyvä saada siihen ajoissa apua.
Edelleen hyvää syksynjatkoa =0)
Hei, väsynyt!
Itselläni on myös mielenterveysongelmista kärsivä äiti. Tilanteen tekee hankalaksi se, että hän on hoitokielteinen - ollut jo vuosikymmeniä. Olen aikaisemmin kertonut tarinaani nimimerkillä pioni tuossa seuraavassa palstassa http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum47/HTML/000060.html
Mielenterveyspotilaiden omaisten vertaustukea voit etsiä osoitteesta http://www.omaisten.org/jasenjarjestot/jarjestot.htm Olen itse saanut sieltä sekä konkreettista henkilökohtaista neuvontaa että käynyt omaistenryhmässä ja kursseilla.
Voimia sinulle ja äidillesi!
Itsekin sairaan/skitsofreenikon lapsena sekä ns.omaishoitajana sanon,että on Äitisi etujenmukaista toimittaa hänet hoitoon.Jos on tilanne,että hän on ilmiselvästi vahingollinen itselleen tai muille,se on velvollisuutesi.Vahingollista itselleen on vaikka olla ottamatta lääkkeet.Et todellakaan ole huono ihminen jos hoitoon toimitat.Voimia