Erään miehen tarina

Poika paskaisilta kujilta kirjoitti:

Eräs mies oli kävelyllä lokakuun illassa. Satoi. Mitäpä mies siitä: olihan hänellä musta sateenvarjo, jonka avulla hän oli kerran saanut vaginaa goottitytöltä - goottitytöthän tykkäävät mustista sateenvarjoista. Mies käveli puistossa ja katseli sadepilvien takana himmeästi kumottavaa kuuta. "Ah", hän ajatteli, "kuu on tänä iltana kohtalokas; kuinka se voikin noin piilotella, vaikka minun on niin ikävä koleita syysöitä kirkkomaan vaahteroiden katveessa." Miehen ajatukseen ei kukaan vastannut, ei edes Jumala, vaikka epäilemättä Jumala näki ja koki tämän miehen jokaisen mielenliikkeen ja tunnetilan. Mitä tämä yksinäinen mies teki puistossa tällaisena iltana? Mitä hän etsi? Ketä hän kaipasi? Houkutteliko kuu häntä kenties pakanallisiin seremonioihin, julmiin uhrauksiin ja suitsutuksiin väärille jumalille? Me emme tiedä, siihen on meidän tyytyminen, ja niin kauan kuin pidämme sydämmemme suljettuna tämän miehen aivoituksille, emme koskaan voi ymmärtää. Mies jatkoi kulkuaa. Sadepisarat kastelivat hänen ripulinruskeat kenkänsä, jotka olivat painaneet hennon jälkensä lukemattomiin asfalttipintoihin. "Enpä tiedä," ajatteli mies jälleen yksitotiseen tyyliinsä, "enpä tiedä, kaipaanko ketään tai mitään näin kauniina iltana. Kuu on tosin piilossa, se on myönnettävä, mutta tämä sade! ah! tämä sade!" Mies oli epäilemättä onnellinen niin kuin vain yksinäinen mies voi olla. Olihan hän sitä paitsi kerran elämässään saanut vaginaa goottitytöltä. Tuota lemmekästä yötä hän usein yksinäisinä iltoina ja öinä muisteli - ja tämä yö oli juuri sellainen yö.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä