Mistä johtuu käsitys, että maanpuolustushenkiset ovat aina fanaattisia sotahulluja, jotka eivät muuta halua kuin tappamista ja yleistä kurjuutta? Tai että armeijan tarkoitusperät on täysin kadotettu, ja luullaan maailman kaikkien asevoimien valmistautuvan vain johonkin fiktiiviseen suurhyökkäykseen, vaikka vain hyvin harvat maat todennäköisesti enää vakavasti kyseistä uhkakuvaa turvallisuuspolitiikkaansa liittävät?
Eikö politiikkaa ja yhteiskuntaoppia enää kukaan opeta tai opiskele? Eikö kukaan enää oikeasti ajattele asioita?
On vain välillä varsin surullista seurata meininkiä niin täällä kuin todellisessakin maailmassa: "rauhanaktivistit" hyökkäämässä mellakkapoliiseja vastaan, hajottamassa autoja ja ryyppäämässä. Ihmiset, jotka ryhtyvät totaalikieltäytyjiksi vain sen takia, etteivät joutuisi mitään tekemään...
Eikö politiikkaa ja yhteiskuntaoppia enää kukaan opeta tai opiskele? Eikö kukaan enää oikeasti ajattele asioita?
On vain välillä varsin surullista seurata meininkiä niin täällä kuin todellisessakin maailmassa: "rauhanaktivistit" hyökkäämässä mellakkapoliiseja vastaan, hajottamassa autoja ja ryyppäämässä. Ihmiset, jotka ryhtyvät totaalikieltäytyjiksi vain sen takia, etteivät joutuisi mitään tekemään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen miettinyt aivan samaa, enkä voi ymmärtää että jos harrastan vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa, pidän itseäni isänmaallisena, ja haluan mennä armeijaan olenkin sotahullu?! Tähän väitteeseen olisi mukava kuulla perusteluja...
kaikki kunnioitukseni veteraaneille!