Hei.
Täällä tilanne että testi näytti plussaa juur ja olo sekava.Lapsi ei suunnitelmissa,ovat jo tehty.Ikää 35 ja 3 omaa lasta ja 2 miehen lasta.Meillä asuu siis jo 5 lasta.
Onko suurperheiden äitejä jotka ovat tehneet keskeytyksen?
Täällä iso osa nuoria mutta kuinka elämä jatkuu kun tietää mitä lapsen kassa on olla,miltä tuntuu kasvu mahassa ja ensi hymyt yms.?
Olen niin hukassa,mies haluais pitää lapsen,mutta jaksanko.Nuorin on kohta 2 vuotias...
Itse olen joka toinen päivä iloinen ja taas putoan murheen alhoon,kuinka jaksan.Mies paljon töissä,ei kauheesti apua ole hänestä.
Täällä tilanne että testi näytti plussaa juur ja olo sekava.Lapsi ei suunnitelmissa,ovat jo tehty.Ikää 35 ja 3 omaa lasta ja 2 miehen lasta.Meillä asuu siis jo 5 lasta.
Onko suurperheiden äitejä jotka ovat tehneet keskeytyksen?
Täällä iso osa nuoria mutta kuinka elämä jatkuu kun tietää mitä lapsen kassa on olla,miltä tuntuu kasvu mahassa ja ensi hymyt yms.?
Olen niin hukassa,mies haluais pitää lapsen,mutta jaksanko.Nuorin on kohta 2 vuotias...
Itse olen joka toinen päivä iloinen ja taas putoan murheen alhoon,kuinka jaksan.Mies paljon töissä,ei kauheesti apua ole hänestä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
antaa mitään yksityiskohtaista neuvoa, mutta JOS lapsen pitäminen on vain siitä kiinni, ettet tiedä jaksatko hoitaa pienokaista / pesuettasi niin mikset palkkaisi au pairia? 252 euroa kuussa ja oma huone pitää olla, mutta rahalla saat lastenhoitoapua varmasti hyvällä hinta / laatusuhteella. Mieti myös onko paikkakunnallasi esim. kirkon tai kunnan järjestämää lastenhoitoapua saatavilla. Ilo-murhe, tuttua vuorottelua raskaudenaikana! Uskon sinun selviävän, niin ovat selvinneet muutkin!
Eihän mies mitenkään voi ymmärtää, miltä sinusta tuntuu kaiken tuon paineen ja taakan alla. Muista, että keskeytys on tuossa tilanteessa täysin varteenotettava vaihtoehto, mutta päätös sinun tulee tehdä itse. Miehesi mieliksi älä mene lasta synnyttämään.
Keskeytys ei ole varteenotettava vaihtoehto, jos mieskin lapsen haluaa. Ei millään pahalla. Mikään parisuhde ei kestä, jos toinen tekee abortin vaikka toinen tahtoo lapsen. Vaikka mies myöntyisikin aborttiin, niin taatusti se nousee jossain vaiheessa uudestaan esiin. Entä teidän muut lapset? Miten sitten, jos suhteenne ei kestä ja tulee riitaa? Satun vain tietämään tapauksen, jossa mies käytti erotilanteessa aborttia äitiä vastaan eli käänsi lapset äitiään vastaan. Ikävää, todella, anteeksi tämä realismini. Ota kuitenkin tällaisetkin huomioon. Tilanteesi ei kuulosta siltä, ettette pystyisi lasta pitämään. Olisikohan paras ratkaisu se, että sovitte vähän pelisääntöjä uudestaan kotona? Laita mies kotitöihin ja vaadi välillä omaa aikaa. Voisitte sijoittaa myös kodinhoitajaan/siivoojaan/lastenhoitajaan tms. Näihinhän voi saada myös tukea. Toivotan onnea. Toivottavasti teet sen paremman päätöksen, kyllä sinä varmasti pärjäät, kunhan muistat ettet vaadi liikoja itseltäsi ja pyydät apua kun siltä tuntuu.
Vähän vastaavanlainen tilanne: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000018296087
Ja lopputulos oli: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000018351239
----
En todellakaan usko, että abortti on oikea ratkaisu. Täällä on suurin osa verrattaen nuoria, joilla ei ole kokemusta parisuhteesta ja perhe-elämästä. Tällaiset viestit "se on sun oma päätös" tai "sulla on siihen oikeus" ovat aika hömppää (todennäköisesti tällaisia viestejäkin vielä tulee tänne), vaikka ne joka keskustelussa otetaan esille. Tietysti tilanne on eri, jos on nuori eikä lapsen isäkään ole pitkäaikainen kumppani. Silloin on helppo ajatella, että abortti on jokaisen "oma asia"...
Uskon, että rankkaa voi olla, mutta päätös pitää lapsi varmasti palkitsee myöhemmin - vaikka siihen menisikin sitten useampi vuosi. Abortti pahimmillaan on loppuelämän taakka, ikävä salaisuus ja jopa perheriitojen aiheuttaja. Ainakin itse pelkäisin, että abortti tulisi muiden lasten tai muun suvun (isovanhemmat jne) tietoon (vaikka riitojen yhteydessä tai muuten, kun koskaan ei tiedä kuinka paljon perheonni todella kestää). Ei sillä, että muutenkaan pystyisin aborttia tekemään.
ovat helposti torjuttavissa. Yksinkertaisesti ei salaile alunpitäenkään asiaa vaan mainitsee sen tavanomaisena, ikävänä toimenpiteenä ja takaiskuna, silloin ei kukaan voi seläntakana penkoa asioita esiin.
Muistan minäkin tämän tarinan, jossa isä käänsi teini-ikäiset lapset äitiään vastaan aborttitiedolla. Otaksuisin kuitenkin olevan hyvin erikoisen poikkeusperheen, on vaikea kuvitella normaalissa perheessä niin meneteltävän.
Hömpästä - en ole nuori vaan keski-ikäinen, tytär 25-v. ja jos sattuisi vahinko käymään päätyisin ilman muuta aborttiin. Ei ole pienintäkään halua aloittaa alusta. "Se on aivan minun oma päätös". Alkuperäiselle en osaa sanoa juuta enkä jaata, hänen on mietittävä asia itse, kuunneltava tuntojaan ja "tehdä oma päätös", suuntaan tai toisene.
Olet kokenut elämää jo sen verran, että en usko Sinun tarvitsevan neuvoja abrottipalstalta. Tiedät mitä lapset ja lasten hoitaminen on. Ei aina helppoa, mutta tuskin antaisit yhtäkään lapsistasi pois. Olet ilmeisesti vielä sen verran nuori, ettet ole nähnyt lasten varttuvan aikuisiksi ja lähtevän omille teilleen.
Se mitä et ole kokenut on tuska ja päättymätön ajatus abortoidusta lapsesta. Lapsesi on jo olemassa eikä ihmisolentona abortissa yksinkertaisesti "katoa" jälkiä jättämättä. En usko lainkaan, että tuolla elämänkokemuksellasi ja kuitenkin turvallisessa sosiaalisessa asemassa haluaisit poimia tällaisen vaihtoehdon.
Kaikille viesteistänne.Aivan asiaa puhutte ja olenkin otettu asiallisista kommenteista.
Sepä se,kun tiedän mitä alämä lapsen kanssa on,kuinka rankkaa ja rikasta,voisinko antaa anteeksi itselleni ja myös miehelleni.Sillä vaikka hän ei halua/vaadi keskeytystä,näen ettei hän ole tarjonnut minulle apua siinä määrin kuin olisi tarpeen.Hän sanoo että on kasvanut ja oppinut virheistään,sillä mulla oli tosi rankkaa tän juniorin kanssa.Olin aivan äärirajoilla jo reilu vuosi sitten.Nyt sama alusta,ja tuntuu toivottomalta.Tuo apu voisi olla ok,kesä kauhistuttaa sillä kaikki lapset kesän lomalla ja sitten tulis pieni vauva.Isommat kyllä auttavat,mutta heidän varaan en voi laskea tietenkää.Vanhin on 13.
Olisin halunnut kuulla joltakulta samassa tilanteessa olevaltaa,miten on elämässään jaksanut eteenpäin..
Sillä en halua muiden lasten joutuvan kärsimään meidän ratkaisuista,eli siitä että lisää lapsia tulee taloon.
Olen huono pyytämään apua ja se olisi opittava...
Kiitos vielä teille kaikille.
Meidän on puhuttava miehen kanssa vielä kunnolla.
HEI!
Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa suorittavat tarvitsevat työharjoittelupaikkoja. Suurperheelle täysin ilmaista ja harjoittelut voi suorittaa myös kesäaikaan. Mieti tätä! Ilmaista koulutettua apua saatavilla:) Pärjäät varmasti! Oletko muuten käynyt kaksplus.fi keskutelupalstoilla, pikkuisen "asiallisempaa" keskustelua ...välillä. Onnea ja menestystä!
Eli, mulla on 3 lasta, ei mikään suurperhe, vaan kohtalaisen kokoinen ja Vilinää vilskettä löytyy tarpeeksi, ellei hiukan liikaakin.
Mun nuorin on 10 kuukautta, seuraava poikanen 2v 3kk ja sitten vanhin 10 vuotta.
Vanhimmaisesta on hyvin paljon ollut apua näiden pienten kanssa. Meilläkin isukki on päivät töissä sitten omat harrasteet jne... Mutta juurikin itsekseni pärjään vallan mainiosti päivät ja tarvittaessa myös illatkin. On tietty sitten omaakin aikaa, mutta nämä yleensä pitää organisoida erikseen, eikä näin ollen ollut mitään vaikeuksia tehdä omiakin juttuja.
Se että vauva kun syntyy, varsinkin jos on pienempiä lapsia enemmänkin, niin sen kellon voi unohtaa kokonaan, varsinkin ensimmäisinä kuukausina. Mutta nyt kun poika on tosiaan vajaan vuoden, niin Rutiinilla menee hommat kuin tanssien. Se on hyvin paljon itsestään kiinni miten hoitaa hommat. Eli siis mitä nyt tarkoitan, et jos sull aon tietty sävel lapsien kanssa, niin he tottuvat siihen ja hommat sujuu leikiten. Rutiinit kunniaan. :)
Toivottavasti päädytte miehen kanssa sopivaan ratkaisuun, jossa kumpikin osapuoli on tyytyväinen.
niistä opiskelijoista.Mistä niitä voi kysyä?Miten se homma toimii?
Kysy suoraan ammattikouluista missä voi opiskella lähihoitajaksi.
MLL:sta saa myös koulutettuja lastenhoitajia. Ja työkkärin sivulle voi laittaa ilmoituksen. Ja perinteinen kaupan ilmoitustaulu tai paikalislehti on myös potentiaalisia vaihtoehtoja etsiä lastenhoitajaa.
Kolme koululaista ja aloin neljättä odottamaan.Ei ole ollut helppoa.Aloittaa kaikki alusta,opetella uudelleen.Oli niin helppoa olla kun isot ja huolehti osittain itsestään,nyt taas vauvan kanssa elämää.Vahinko kävi tässä kun vauva oli vuoden,abortin tein,en olisi jaksanut.Hyvä kun jaksaa tämän vuosikkaan kanssa.
Mulle sanottiin että kyllähän se menee siinä vuosikkaan ohella mutta ei.En henkisesti olis jaksanu.Kyllä nämä neljä riittää nyt.
miehen kanssa perheneuvolassa. Sitäkin kautta voi saada apua, jos ei muuta niin keskusteluapua päättämisen avuksi. Ja jos pelkäät masennusta tai muuta, niin sitä kautta pääset terapiaan ja saat tietoa masennuksen lääkityksestä. Ja pyydä ihmeessä apua mieheltäsi ja muilta läheisiltä. Tee vaikka ranskalaisilla viivoilla lista asioista, joiden kanssa toivot miehen auttavan. Ja vanhemmille lapsille voi delegoida kotitöitä.
Kyllä äidin pitää jo lastensa hyvinvoinnin takia pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistaan.
Tein abortin pari vuotta sitten, minulla oli jo neljä lasta, enempää en ajatellut tekeväni. Ehkäisy petti miehen sterilisaatiota odotellessa. Olin ollut kymmenen vuotta kotona lasten kanssa, juuri aloittanut työelämässä, eikä lapsiluvun lisäys ollut kummallekkaan toivottava. Mieheni sanoi antavansa tukeni päätökselleni, en sekuntiakaan ajatellut muuta kuin aborttia, jonka myös tein. Päätös oli niin sataprosenttisen varma kohdallani, etten itkuakaan ole itkenyt, en asiaa pohtinut silloin, enkä vielä tähän päivään mennessä. En edes muista abortin ajankohtaa, enkä mahdollista syntymäaikaa. Olen onnellinen neljästä lapsestani, jotka minulla on.
"Olen onnellinen neljästä lapsestani, jotka minulla on."
Sinulla on viisi lasta, joista yksi on kuollut. Ymmärrän, että sinulle on parempi olla ajattelematta asiaa. Ikävää, että työelämä meni viidennen lapsen elämän edelle.
Hänellä on neljä lasta ja yksi raskauden keskeytys.
Jos haluat välttämättä puuttua toisten ihmisten henkilökohtaisiin ratkaisuihin, käytä edes oikeita termejä.
Neljän lapseni lisäksi minulla on yksi raskauden keskeytys ja kaksi keskenmenoa. En laske niitä alkuraskauden keskenmenojakaan lapsikseni. Totta on, että olen ollut seisemän kertaa raskaana, mutta lapsia minulla on neljä!
Kiitos vielä uusista näkemyksistä.Jos olisikin ollut noin varma olo,en miettisi mitään muuta vaihtoehtoa.Meillä pienin tosiaan vielä hänkin pieni,mutta miehen kanssa päätettiin että vauva saa syntyä perheeseemme.
Lupasi siivousapua sekä lastenhoitoapua hankkia.
Sekä osallistua enemmän sillä sanoi ymmärtävänsä etten pärjää yksin.
Jos vielä on asiasta kommentteja,mieluusti kyllä kuulisin niistä.Viikkoja taitaa olla nyt siinä 5 hujakoilla..Kuukautisia en ole merkannut ylös edes,mutta noin suurinpiirtein.
JA MUISTAKAA HAKEA A-PU-A esim. kodinhoitoon. Käyttäkää vaikka lapsilisät, sillä lapsille vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen on SE JUTTU, ei tavarat tai puuhamaat
ilkiää tommonen on!
Kiitos ja kunnioitus sekä oikein paljon onnea! Uskon, että teistä tulee hyvät vanhemmat. Itse saan esikoiseni näillä viikoilla, ja olo on todella levoton, kun en tiedä mitä odottaa. Miten osaan hoitaa omaa pientä? Onko lapsella kaikki tarvittava? Miten imetetään? Oi voi, toivottavasti helpottaa... Paljon onnea teille!
imetys saattaa aluksi sattua mutta lipogelillä rasvaat tarpeeksi niin se on siinä!
Ja kyllä sä opit kunhaet turhia murehi ja teet niinkuin tuntuu!
Piti tulla kertomaan kuinka tänään ihan todella ensimmäistä kertaa tajusin että meille tulee vauva!!Nyt ei ole enää epäilyn häivää etteikö tä olisi iloinen ja ihana asia.
Saan kerran vielä kokea sen ihanuuden ja saada lapsen.
Tuntuu todella epäreilulta sillä paras ystäväni painii lapsettomuuden kanssa.
Vaan kohta pääsen ultraan ja saan nähdä kuinka pieni taimen siellä kasvaa.
Kiitos kaikille kirjoituksistanne,olivat isoksi avuksi.
Viime viikko oli niin harmaata,tänään mulla mielessä on aurinko paistanut koko päivän!!
Kyllä "elämä on ihanaa,kun sen oikein oivaltaa"
Todella ihanaa, että päätitte pitää lapsen. Harva vanhempi sitä lastansa harmittelee, syntymän aikaa kuitenkin varmaan moni. Vaikeaahan varmaan tulee olemaan, mutta toivottavasti saatte apua (ja muistatte pyytää/vaatia) sitä.
Ja tuo viimeinen lauseesi "Elämä on ihanaa, kun sen oivaltaa" pitää kyllä paikkansa. Minulle sanoi jo psykologian opettaja aikanaan, että elämä kannattelee kyllä pinnan päällä kunhan vain antaa sen viedä mukanaan. Olen huomannut tämän vuosien varrella pitävän paikkansa. Vaikeita hetkiä on itse kullakin ja välillä miettii että miten sitä ikinä on edes selvinnyt. Mutta sisulla ja sympatialla kai se elämä vain vie mukanaan. :-)
Että miltein Tippa tuli silmään :)
Kunpa itsekkin saisin olal vielä tilanteessa, mutta meillä tosiaan mies on niin hanakasti vastaan, ettei tosikaan.
Onnea Odotukseen Ja voimia tulevaan