Kerran elämä meni hyvin. Viime syksynä, silloin meni hyvin. Ei kai mun elämä oo mitää kovin hyvää ollu ikinä, paitsi sillon viime syksynä, se muutti kaiken. Minusta tuli taas positiivinen ja jaksoin uskoa tulevaan. Sitten se vietiin minulta pois, ainut ketä oon ikinä rakastanu ja tuun aina rakastamaan. Omahan oli päätös, sehän se halus palata sinkkuelämään tai jotain. Ei vaa tainnu tajuta kuinka paljo se päätös tulis satuttaa.
Nyt kun kättä on hakattu seinään, käsivarteen viilletty viillot, silmät kipeinä jokapäiväisestä itkusta, nyt olen tajunnut etten tuu pääse tästä jutusta yli. Yritin, ja melkein onnistuin, mut en pääse yli. Seuraava askel koulun terveydenhoitaja ja sen kautta psykiatrille. Eihän tätä yksi ihminen jaksa kantaa, pakko päästä purkaa ajatuksia. Vaikka mitä se hyödyttää, ei se tuo mun elämän valoa takasin. Ehkä tilanne paranee keväällä kun aurinko taas paistaa.
Uskoin ikuiseen rakkauteen, en voi enää ketään muuta rakastaa, mun rakkaus tulee olee ikuista, vaikkei olisikaan enää molemminpuolista. Mun rakkauden kohde ei ollu täydellinen, mut se mitä me luotiin yhdessä, se oli täydellistä. Niin kauan kun sitä kesti.. Pää hajoaa.. Osaisin jatkaa eteenpäin ja katsoa tulevaan, mut sit mietin et minkä takia kävi näin. Mietin niitä meidän hetkiä, ne oli niin helvetin täydellisiä, ku sai rakastaa. Muuta en oo ikinä halunnutkaan, ku rakastaa. Kellää ei oo niitä silmiä, ne on niin ainutlaatuiset. Jotenkin niin syvät.
Mun rakas höpläni... =P
Nyt kun kättä on hakattu seinään, käsivarteen viilletty viillot, silmät kipeinä jokapäiväisestä itkusta, nyt olen tajunnut etten tuu pääse tästä jutusta yli. Yritin, ja melkein onnistuin, mut en pääse yli. Seuraava askel koulun terveydenhoitaja ja sen kautta psykiatrille. Eihän tätä yksi ihminen jaksa kantaa, pakko päästä purkaa ajatuksia. Vaikka mitä se hyödyttää, ei se tuo mun elämän valoa takasin. Ehkä tilanne paranee keväällä kun aurinko taas paistaa.
Uskoin ikuiseen rakkauteen, en voi enää ketään muuta rakastaa, mun rakkaus tulee olee ikuista, vaikkei olisikaan enää molemminpuolista. Mun rakkauden kohde ei ollu täydellinen, mut se mitä me luotiin yhdessä, se oli täydellistä. Niin kauan kun sitä kesti.. Pää hajoaa.. Osaisin jatkaa eteenpäin ja katsoa tulevaan, mut sit mietin et minkä takia kävi näin. Mietin niitä meidän hetkiä, ne oli niin helvetin täydellisiä, ku sai rakastaa. Muuta en oo ikinä halunnutkaan, ku rakastaa. Kellää ei oo niitä silmiä, ne on niin ainutlaatuiset. Jotenkin niin syvät.
Mun rakas höpläni... =P
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mä olen kokenut ihan melkeen ton saman...olis kiva vaihtaa ajatuksia...huvittaisko sua mailailla...??
Voishan sitä mailata, osoite on [email protected] ..tuo osoite on aika teinix mut ei siitä kannata välittää :)
On se vaan niin..
Että nykyään kaikki itkee exiensä perään ja viiltelee ranteensa jne..Ei nyt mitenkään loukkauksena sua kohtaan,mutta toi on varmaan joku muoti..Ja pitää roikkua toisessa niinkuin itellään ei olisi elämää..
Mun mielipide.
Olen mäkin ollut rakastunut, ja menettänyt sen.
Mutta kyllä siitä yli pääsee..Se on vaan elämää
mulle,että miten siitä pääsee yli?? Tuntuu,että mun elämä loppuu tähän...on niin vaikeeta nähdä se toisen kans...auta... p.s en oo muuten enää mikään teini ja ei tulis mieleenkään viiltää ranteita auki!
Moi! Oox jätkä vai likka? minkä ikänen oot? Mä vaa ett ois kiva vaihtaa ajatuksia.. pientä small talkia ja tällai...:) Joteski elämä vaa masentaa... mulle ja mun jätkäfrendille tuli ero n.4kk sitte, enkä oo vielkää päässy yli... ois kiva, jos ois joku (mielellää jätkä.. ku toiselle likalle mun on vähä vaikee puhuu tämmösii...) joka ymmärtäs mua.. ja ois kokenu jotai samantapast... vois vaihtaa ajatuksii ja lohduttaa toinen toisiaan..
Jos haluut, ni kirjota mulle tänne! :)
..olen kyllä naispuolinen.. ikää on 15v eli ysiluokalla.. hmm, mutta jos ei se haittaa etten ole jätkä, niin vastaa ihmeessä tähän jotakin.. :)
Rakkaus iski, roihusi, yhtäkkiä loppui. Päivittäinen rutiini oli poissa enkä tiennyt kuinka elää. Ystävät hokivat et kyllä se siitä mutta vitut, ei se tunne ole mennyt vieläkään pois. Sitten tuli uudet tuulet, tunsin olevani onnellinen kun luulin saavani vastakaikua, ihastukseni suuteli minua. Yhtäkkiä hän ilmoitti ettei häntä kiinnostanut ja ystäväni sädehti, luulenpa että hän pitää tästä. On se vaan niin helvetin vaikeeta.
Tommoset pikkujutut kuuluu vaan elämään! Kokemuksesta joutuu aina vähän maksamaan..
Itellä meni muutamia kuukausia sitten poikki useamman vuoden suhde eikä se oikeastaan edes kauheasti harmita. Pakkohan sitä on välillä nähdä muutakin elämää kuin vaan nyhjätä yhden ihmisen kanssa lopunikäänsä!
Itse en jättänyt tyttöystävääni vaan sillä oli ollut viimeiset ajat (viikkoja, kuukausia who knows) suhde toiseen ja sen luoksihan se välittömästi muuttikin kun erottiin. Eli oishan mulla kai oikeus olla katkera ja vajota itsesääliin, mutta oon huomannut että poikamieselämäkin on yllättävän hauskaa
mä oikeesti luulin että tämän kanssa ollaan sitten loppuun asti...ei siis enää mikään ylä-aste ihastuminen. Nyt täytyy taas "löytää" se oikea ja alottaa kaikki alusta....enkä mä usko et baarista vois bongata ketään varteen otettavaa... Lisäks mun kaikki frendit seurustelee, suunnittelee muuttoa yhteen yms. Eikö olis mitään keinoa tuskan lievittämiseen??
niillä itse ainakin unohdin nopeasti seurustelun "ihanuuden"
"Kun mä katson peiliin, toivon etten se olisi minä, sillä minun piti olla parempi, olla muuta kuin ne joita vihasin, sillä minä luulin että oisin enemmän, oisin enemmän kuin mihin minä yletän"
Nyt tiiän milt tuntuu jätetyks tuleminen.. tää on hirveet.. muutamas tunnis mun elämä tipahti huipulta suoraan helvettiin..
rakkaani jätti, kunnon syytä en tiedä..
kaikki oli täydellistä, luulin löytäneeni elämäni jätkän. se vaan tuli yhtäkkii..
en suostunu uskoo.. en halunnu uskoo..
en ole kuollut, hengitän, silti kaikki sisältäni on kuollut. se pieni liekki joka jakso olla siel on sammunu. sydämeni murskattu, elämäni piloilla..
tahdon vaan pois, en jaksa, oon heikko..
mut en voi tappaa itteeni..
tiiän et aikanaan tää kaikki lähtee pois..
mut oon odottanu niin pitkään, en vaan jaksa oottaa.. tuntuu ettei kukaan muu voi voittaa sitä jätkää.. ei kukaan..
tiedän milt sust tuntuu personal person..
enkä oikeen osaa neuvoo, koska oon ite samas tilantees.. enkä usko et mikään tulee auttaa..
aika ehkä.. mut just nyt, vähiten mua kiinnostaa odottaminen.. luovutan kohta..
en jaksa.. saatan elää, mut tuskasesti..
haluun itteni takas, sen nauravan ja hauskan ihmisen jonka kaikki tuntee..
se ilmestyy välillä, mut liian harvoin..
monta kertaa tunnissa tajuun et mul ei enää oo kultaani.. oon yksin.. hylätty..
tuntuu et nuoruus menee piloille.. en ois koskaan uskonu jätkästäni.. en koskaan.. mä luotin siihen, se oli ainoo johon luotin..
se petti, enkä enää uskalla luottaa..
pelkään uusii suhteita, koska en haluu tulla jätetyks.. en tiiä mitä tekisin, en tiiä minne kuulun..
olen yksin..
ilmottakaa jos joku haluu alkaa mailailee!!
Juu mullaki oli sillee et jätkä petti :( kauankos te olitte yhdessä?
Noh, yhessä me oltiin oltu pari kuukautta.. mut ennen sitä oltiin läheisii..
eihän kaks kuukaut kovin pitkä aika oo, mun uus ennätys kuitenkin, ja sen verran pitkä aika et se satuttaa nyt niin paljon.. en voi uskoo et tää on tapahtunu..
noh, me oltiin oltu pari kuukautta.. ei kovin kauan, mut kuitenkin niin kauan et ehti rakastuu..
nyt sattuu..sattuu niin paljon..
Me oltii yhessä 3kk 1vko.. ei tuokaan niin kovin pitkä aika, mut todellaki ehti viettää maagisia hetkiä ja rakastua ihan silmittömästi.. poikki meni jouluun 6... koskas teillä meni poikki..? ilmeisesti lähiaikoina.. ehitte varmaan sanoo monii kauniit asioit toisillenne.. minkäs ikäsiä olette? ja miten se ero kävi, miten jatkatte eteenpäin? sun ei oo pakko vastata kaikkeen, jos se tuntuu tässä vaiheessa vielä pahalta repiä muistoja..mut puhuminen auttaa..vaikkei sekään kyllä tuo kultaa takas vierelle..
Me oltii yhessä 3kk 1vko.. ei tuokaan niin kovin pitkä aika, mut todellaki ehti viettää maagisia hetkiä ja rakastua ihan silmittömästi.. poikki meni jouluun 6... koskas teillä meni poikki..? ilmeisesti lähiaikoina.. ehitte varmaan sanoo monii kauniit asioit toisillenne.. minkäs ikäsiä olette? ja miten se ero kävi, miten jatkatte eteenpäin? sun ei oo pakko vastata kaikkeen, jos se tuntuu tässä vaiheessa vielä pahalta repiä muistoja..mut puhuminen auttaa..vaikkei sekään kyllä tuo kultaa takas vierelle..
Meil meni poikki tosi vähän aikaa sit.. eilen..
siks se sattuukin nyt niin paljon..
kaikki tapahtu niin nopeesti.. luulin et kaikki oli täydellist, siks kun ero tuli, se sattu liikaakin.. koska ei ollu saanu varotusta..
mä oon 14 ja jätkäni on 2 vuotta vanhempi.. eihän se enää mun jätkä oo..
nyt uskon, että me vaan unohdetaan toisemme.. se vaan satuttais jos pysyttäis ystävinä..
haluisin vaan tietää kunnollisen syyn eroon.. mut jätän sen kuitenkin tähän..
vaik toisaalt on paljon sanomist.. en kuitenkaan pysty puhuu jätkän kaa.. se petti mun luottamuksen niin pahasti, enkä ois koskaan uskonu siit.. se vaikutti niin täydelliselt..
mut kun me ei ees puhuttu paljoo siit erost.. en tiiä satuttiks se sitä, ehkä..
mult se pilas kaiken..
jos sua kiinnostaa alkaa mailata, ettei tarttis tääl puhuu niin mun maili on: [email protected]
Tiedän mistä puhut, todellakin tiedän ... ... :/
Mä tiedän mistä puhut... Itsekkin olen itkeny monta kuukautta erään jätkän aiheuttamista arvista sydämmessäni... Tuntuu kuin kaikki kaatuisi niskaan... armotta...
Tulihan sitä tosiaan seistua junaradallakin...
Jätkät ovat kusipäitä! Kun rakastuu, niin tulee vain petetyksi! Sitä se on... Kuinka ikinä voi luottaa?! Tai rakastaa jotakin toista ihmistä, kuin sitä yhtä ja ainoaa...?! Mutta emme ole yksin! On perhe ja ystävät, aina tukena!!! Muista, ettei hän ollut ainoa jätkä maailmassa!
Sydämemme särkyvät vielä monesti... Juuri kun on kokoamassa sirpaleita kasaan, niin uusia vain murenee.. Pikku hiljaa... Kyllä sä selviät! Mäkin yritän! Älä huoli, yhdessä tästä selvitään!!! =)
Jos haluut puhua tarkemmin, tai vuodattaa sydäntäs, niin otan mielelläni mailisi vastaan! Ossani on: [email protected]
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia!!!!!!