ei sen pitäny ottaa näi koville. ennen en tienny miltä tuntuu, ku itkee 4 vuorokautta melkeen putkeen jonkun rakkaan takia. mun kulta lähti eilen inttiin enkä mä enää jaksa. oon todella rakastunu, se tässä sattuuki. kahen yön aikana oon nukkunu yhteensä 3 tuntia, enkä mä saa suustani mitää alas. mulla ei oo voimia olla yksin. jos jollakin on kokemuksia tai oma kulta on siellä jossai, nii vastatkaa..kaikki muutki. mä tarviin jonkun, joka kuuntelee ja tietää
armeijaleski..
särkynyt kyynel
331458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kuulostaa aika kärsimättömältä nuorelta rakkaudelta. Et sinä mikään leski ole, jollei poikaystäväsi ole kuollut.
Minulla ei ollut ongelmaa kun pidättäydyin tapailemasta naisia parikuukautta ennen armeijaa ja armeijan aikana.
hei...toihan on hullua...nuoruus kun ois elettävä täysillä ja bla bla bla...
mut juuh...tiedetään et se on vaikeaa mut tuut huomaan sen tulevaisuudes et turhaa sillon aikanaa tuli itkettyä...pari viikkoahan toinen on vbaan kii ja sit voi viettää täydellisen viikonlopun...ja kuules...puol vuotta menee nopeaa...ja ajattele asioiden posiitiivisia puolia...ikävä on vain hyväksi ja ne sanat mitä sitten toiselta kuulee kun näkee...ja siis nykyään intti kestää tod. vähän...
Se lujittaa suhdetta. Usko mua*
sitähän se kai on...kärsimätöntä nuorta rakkautta, jota en mihinkään vaihtais. enkä mä tuota leski-sanaa sen oikeessa tarkotuksessa käyttänykkää..se vaa kuvasti sitä yksinäisyyttä ja kaipuuta.
mutta..pitänee vaa ajatella aurinkoisesti. mun kultaha ei tod oo kuollu! :)
ajan kuluks kirjottelen ihan urakalla..nyt ku ensimmäinen kokonainen päivä on ohi, tuntuu jo hieman paremmalta :) puhelinlasku kyllä kasvaa, mutta on se sen arvosta. kiitoksia bani tuosta rohkasusta, autto ainaki pikkasen ajattelemaan taas positiivisesti.
eikös sitä sanota, että jos suhde kestää armeijan, se kestää mitä vaan..tai jotenki noi se oli
se armaasi muuten meni palvelustaan suorittamaan? Ajattelin vaan, että jos ei sitä välimatkaa nyt tuhatta kilsaa oo, niin kyllähän sitä ehtii palveluksen aikankin nähdä ja jossain varuskunnissa pääsee "kylään" aika helpost...
mikkeliin, savon prikaatiin se lähti :) ja kyllä tää jo tästä, ku pikkasen otin viime yön tuskasina tunteina selvää, mikä tää armeija oikeen on. ei kyllä ois yhtää pahitteeks, jos joku siitä vielä kertois, mutta enää 178 päivää jäljellä kai..siitä on hyvä jatkaa :)
Voi tyttö parkaa... Aluksi tuntuu varmaan pahalta, mutta kaikkeen tottuu. Nykyäänhän varusmiehet pääsee lomille melkein joka viikonloppu ja palvelusaikakin on osalla naurettavan lyhyt (6kk). Sen ajan selviää vaikka päällään seisten.
ehkäpä mun pitäs ottaa tuo pikkasen lepposammin. tosiaa..pitää vaa ajatella, että kaikkeen tottuu. kuhan vaa ei alkais tottumaa liikaa. mut mä alan harjottelee päällä seisontaa ja vetelee rasteja seinää :)
itse kun lähen armeijaan joskus niin kukaan ei kaipaa, eikä luultavasti armeijan jälkeenkään (siis rakas), elämä on niin kivaa!
pieni vinkki..tai mun mielipide oikeestaa. tavallaa pääset helpommalla, ku ei oo kukaa oottamassa. ei tarvii miettiä kui pääset kultas luo ja millo, eikä kokee sitä hirveetä ikävää.. tai no.. tosin onha se paljon, ku tietää että on joku joka odottaa ja jota odottaa. siitä kai saa voimia jaksaa. mut enhä mä voi tietää ..
mutta ei se oo kivaa olla loppuelämää n.70vuotta YKSINKÄÄN, ku alkaa tuntuu jo nyt puulta...paitsi minkäs teet ja onhan niitä kaikenlaisia mukavia palveluja, jos ei muuten saa ketään!
Niin, minä todellakin TIEDÄN, mitä sinä tarkoitat...
Minun KULTANI ASUU 300 kilometrin päässä...
Me nähdään parin viikon välein, ja ARVAA tekeekö kipeää..?!
TEKEE!!!!
Aluksi se tuntui kauheelta, itkin yötä päivää.. en syönyt, en jaksanut innostuu..
Mutta kyllä se odottaminen ja ikävässä "riutuminen" on sen jälleen näkemisen arvoista!!
TODELLAKIN ON!!!
Nyt ollaan oltu 9 kuukautta yhdessä, ja sen ikävän kanssa on oppinut elämään..
Ikävä on AINA, mutta kyllä sitä on siihen oppinut...
Kun taas lähtee toisen luota pois, itkettää, ja sitten saattaa itkeä monta tuntia..
Mutta kyllä se itkeminen sitten laantuu, ja mieli piristyy...!!
Tsemppiä Sinulle!!:)
tosi surullista kuulla, että en oo ainut "ikävään tuomittu". vaikka kyllähän mä sen tiijjän, etten tod oo ainut! toisaalta on helpottavaa kuunnella samailaisessa tilanteessa olevalta sen tuntemuksia..se auttaa nii kummasti. mun kulta on n.200 kilometrin päässä ja aivan hirmusa ikävä. pahimmalta tuntuu, ku tietää, että on menny vasta muutama päivä. noh..ku itkee sillo, ku itkettää, ni ei kai sitä kauaa enää jaksa.
mut voimia sinullekki! se mikä ei tapa, se vahvistaa :)
tiedän että se on raskasta, mutta pitää heti yhden päivän jälkeen alkaa surra tuollaista asiaa. Ehkä tämä inttikomennus tekee sun ripustautumiselle hyvää. Ei se jätkä oo pelkästään sun..kait sillä on oma elämäkin.. vai onko?
Pelkään, että ei.
saankos mä kysyä millonka mä saan alkaa suremaa? musta tuntuu, että se eka yö on kaikista vaikein, ku on tottunu olee ku paita ja peppu. kyllä mä oon aika ripustautunu mun kultaan, sen takiahan mä jaksan huomiseen nyt. mietin, että ootko ollu koskaan rakastunu..oikeesti?? oisko se välittämistä, jos mä ilomielin päästäsin sen mihi vaa ja vähät välittäsin pääseekö se lomille ens vai sitä seuraavana viikonloppuna?? noh..mä kuitenkin ajattelin rakastaa tätä mun OMAA..tosiaankin, omaa kultaa. kyllä sillä on oma elä, mut mä kyllä kuulun siihen. haluisin kyllä kuulla mikä on sun käsitykses rakkaudesta? siihen ei taida kiintymys ja välittäminen liittyä..tai enhä mä voi tietää
Valitettavasti hyvin läheltä seuranneena tiedän mitä rakkaus on. Olen myös kokenut sen ..Se vain päättyi siihen että ripustauduin liikaa.. Et varmaan tiedä mitä tämä merkitsee, mutta huomaat kun tulet vanhemmaksi..
Sinuna pitäisin varani. Harva suhde kestää armeijan ylitse. Siellä kun on ihan muut ajatukset kuin kotona.. Käypäs itse niin tiedät kuinka mukavaa sekin aika elämästä on. Ellet ole taas niitä sivaripelle-kannattajia..
ok :) ehkäpä mä tässä oottelen mielenkiinnolla ja ihan rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. jos tää henkilö on oikee mulle, ni kyllä meidän suhde kestää..jos taas ei, niin se onkin sitten toinen juttu. enhä mä voi tietää millasta on armeijassa ja se onki kai yksi suurimmista murheen tuottajista..mutta päivä päivältä tuntuu paremmalta. pitää siis vaan antaa varaa hengittää..eipä ole paljoa vaadittu
mun kulta lähti kans eilen inttiin, sodankylään. ollaan oltu yhessä kohta kolme vuotta, eikä olla koskaan oltu paria päivää kauemmin erossa. nyt on tosi rankkaa välillä. aina ku kulta soittaa alkaa itkettään. on niin kova ikävä. mutta pitää yrittää vaan kestää. lomille sieltä pääsee vasta 31päivä.
tahtoisitko mailailla ajatuksiasi mulle? [email protected]
Mun kaverin tyttöystävä muutti Lahteen, ja mä mailaan tän sen tytön poikaystävän kans, me ollaan kavereita. Se typy jätti sen jätkän ko se lähti inttiin... ja sil jätkäl on ikävä. Mut sitä pitää vaan ajatella... "hei kyl me taas nähään" Ja maailma on täynnä miehiä...
Munkin rakkaani lähti just armeijaa, pahaltahan se tuntuu, kun hän ei ole aina paikalla. Mutta eihän se koko elämän pitune juttu oo (ellei nyt sitte jää sinne töihi), mut muutenhan näkee melkei joka viikonloppu ja kännykkäkin on keksitty... Mekin ollaan oltu nyt vuosi yhes, ja tuntuu kamalalt ajatel, et saman verran se olis "poissa"... Mut musta tuntuu, et tää vaa vahvistaa suhdetta, kun on vaan ne "spesiaali"-päivät, mitä viettää hänen kanssaan...
hienoo, ku osaat ajatella noi positiivisesti! tsemppiä sulle, kyllä SE suuri päivä sieltä tulle...ajan kanssa!
... on ihminen, jonka aviopuoliso on kuollut. Haloo, anna pojun leikkiä rauhassa äläkä viitti roikkuu...
okok...jos ei tuota leski-sanaa iha kirjaimellisesti otettas. niinku selitin jo aikasemmin, ni se kuvaa vaa sitä tunnetta..ikävää. pitäiskö mun sitte tosiaanki antaa olla. soittelisin kerran viikkoon ja en paljoo lomista kyselis. siitähän se sitte varmaa tietäis, että välitän vai kui??
...munkin kultani eilen, mutta ei onneksi kovin kauas. Joten kun ensimmäisistä viikoista selvitään (*huokaus*), niin pääsee jo lomillekin (näin olen kuullut kavereilta, jotka tän suhteen 'tulikokeen' on jo käyneet läpi) Ja onhan viikonloput, joista täytyykin sitten tehdä mahdollisimman ihania. Kyllä tästä jotenkin selvitään :)
Meitä 'armeijaleskiä' on monta...
juuh, ei tässä voi muuta ku pärjätä :) en oo vielä ainakaa muuta vaihtoehtoo keksiny...ainakaa en luovuta!! mihinkäs päi sun kultas lähti?
mut kyllähän tämä tästä, pikku hiljaa
Ei ei, luovuttaa ei pidäkään. Kun on se oma kulta, niin sitä suhdetta ei yhden intin takia kyllä haudata. (noitakin juttuja on nähty)
Ja Hyryläänhän tuo meni. Täältä katsottuna ainakin se on mukavan lähellä. :)
Pärjäillään, eikös.
pärjäillään! eihän tässä muukaan auta, jos luovuttaakkaan ei tahdo :)
...munkin kultani eilen, mutta ei onneksi kovin kauas. Joten kun ensimmäisistä viikoista selvitään (*huokaus*), niin pääsee jo lomillekin (näin olen kuullut kavereilta, jotka tän suhteen 'tulikokeen' on jo käyneet läpi) Ja onhan viikonloput, joista täytyykin sitten tehdä mahdollisimman ihania. Kyllä tästä jotenkin selvitään :)
Meitä 'armeijaleskiä' on monta...
ku ei se sun p.kamulle oo myöskää helppoo ku ei saa nähä sua etkä sä sitä...sama oli mulla ja omallani...ja nyt mitä olen ollu siviilis 2vko niin tuntuu et me ei haluta millää olla erossa toisistamme ku intin aikana oppi ymmärtään et ei oo helppoo olla erossa rakkaastaan mutta se vahvistaa niinku sanotaan suhteesta tulee kestävämpi jos se kestää intin tuoman eron... haluun vaan antaa sellasen vinkin et jos sun p.kamu tuntuu olevan lomilla jotenki hermostunu ni yritä tukea sitä elä vaan ala riiteleen hänen kaa koska se ei välttämättä liity suhu...
onnea teille=)
kiitos niin hirveesti rohkaisusta! eniten auttaa tuohon yksinäisyyteen ja pelkoon, että saa kuulla toisten kokemuksia..et voi tietääkää kuinka paljon se auttaa. toi riitely juttu oli tosi tärkee tietää. mä kun itse ole armeijaa käyny, ni en voi tietää miltä tuntuu..mä yritän kyllä ollaa rakkaani tukena niin paljon ku vaan voin. voin vaa toivoo, että meidän rakkaus on yhtä kestävä kuin teidän! tsemppiä teille ja rakastakaa toisianne :)
joo jos haluut enemmä jutel nii voit mailia mulle tähä ossaa:
[email protected]
armeijaleski..mikä susta lesken tekee?ei se sua ole jättänyt se on vaan vähän aikaa poissa kuvioista ja eihän se sen syy ole sehän on pakollista..älä ota sitä niin raskaasti kyllä se sieltä aina lomille tulee ja ole onnellinen siitä mitä teillä on.et maninnut meneekö teillä huonosti vai ei mutta arvailen että hyvin menee..mun kultani ei edes kerenny inttiin ennen kun se kuoli ja mä tekisin ihan mitä vaan jos saisin sen takas joten älä itke turhaan vaan ole onnellinen siitä mitä sulla on...
emmä oo ketää syyttäny tuosta..mä tiedän, että se on pakollista ja ehkä tää tosiaa vahvistaa meidän suhdetta :) nyt viikon jälkee tuntuu jo ihan hyvälle, kun on sisäistäny ton asian, että eihän se oo mihinkää hävinny..ja rakastaa mua vähintää yhtä paljon ku ennen. meillä menee siis todella hyvin, mutta ikävä painaa koko ajan. mä tiedän miltä susta tuntuu broken heart, mä todellakin tiedän omasta kokemuksesta. usko siihen, että aika tekee tehtävänsä, mutta aina jää arpi. sulla on hyvät muistot ja niitä kukaan ei voi sulta viedä!! voimia sulle