Seison paikoillani
katsellen sumuista maisemaa
nähden vain pari metriä eteeni
Minun olisi hypättävä yli kuilun
toiselle puolelle
jossa polkuni jatkuu mutkitellen,
mutta voimani ovat ehtyneet
Istahdan kivelle
syön eväitäni
Kaivan pilleripurkin, niin tutuksi käyneen
ja katson sitä ahdistuneena
Ikuinen matkakaverini
joka turruttaa minussa kaiken
Kohta en tuntisi edes kosketustasi
Juuri nyt en tahdo hypätä yli kuilun
jatkaa kulkuani, kohdata sinua uudelleen,
koskaan
Kaikki herkkyys minusta on kuollut
enkä tahdo kohdata ketään näin
Minulla on vaihtoehtoja
ja niitä vielä koetan; tarvitsen aikaa,
paljon aikaa
Kuitenkin hyppään yli kuilun
varjoihin pakenen
Koetan pysyä poissa näkyvistäsi
ponnistellen läpi vaikeimman
Ja kun olen valmis, tulen taas esiin
kuin kissa, joka on nuollut haavansa
Annathan minulle aikaa
Ethän etsi jälkiäni, minua seuraa
Sillä minä sairastan
Minä en parane koskaan,
vaikken tähän kyllä kuolisikaan
Sopeutuminen on joskus vaikeaa
ja suuret tunteet saattavat vain pahentaa,
kipukynnystä alentaa.
Aina ei rakkauskaan auta,
sairauksista paranna
Joskus kylmyys on parempi
kuin lämpö, vetoisuus tietenkin pahempi.
*Titina* (ei tulitukka)
katsellen sumuista maisemaa
nähden vain pari metriä eteeni
Minun olisi hypättävä yli kuilun
toiselle puolelle
jossa polkuni jatkuu mutkitellen,
mutta voimani ovat ehtyneet
Istahdan kivelle
syön eväitäni
Kaivan pilleripurkin, niin tutuksi käyneen
ja katson sitä ahdistuneena
Ikuinen matkakaverini
joka turruttaa minussa kaiken
Kohta en tuntisi edes kosketustasi
Juuri nyt en tahdo hypätä yli kuilun
jatkaa kulkuani, kohdata sinua uudelleen,
koskaan
Kaikki herkkyys minusta on kuollut
enkä tahdo kohdata ketään näin
Minulla on vaihtoehtoja
ja niitä vielä koetan; tarvitsen aikaa,
paljon aikaa
Kuitenkin hyppään yli kuilun
varjoihin pakenen
Koetan pysyä poissa näkyvistäsi
ponnistellen läpi vaikeimman
Ja kun olen valmis, tulen taas esiin
kuin kissa, joka on nuollut haavansa
Annathan minulle aikaa
Ethän etsi jälkiäni, minua seuraa
Sillä minä sairastan
Minä en parane koskaan,
vaikken tähän kyllä kuolisikaan
Sopeutuminen on joskus vaikeaa
ja suuret tunteet saattavat vain pahentaa,
kipukynnystä alentaa.
Aina ei rakkauskaan auta,
sairauksista paranna
Joskus kylmyys on parempi
kuin lämpö, vetoisuus tietenkin pahempi.
*Titina* (ei tulitukka)
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuin rakkaus vaikka toisaalta, rakkaus voi joskus sattua tosi paljon. Surullinen runo pysähdyttää.
kylmyys on parempi kuin rakkaus, sen lämpö. Rakkaus voi todellakin satuttaa, saa voimaan entistä pahemmin. Minulla on siitä kokemusta. Rakkaus, kaikessa viattomuudessaan saikin minut voimaan pahoin. Silloin kylmyys on parempi.
Ja tässä viittaan myös samalla sairauteeni. Kylmyys on parempi kuin lämpö.
Toivottavasti runostani löytyy myös pilkahdus toivosta, tulevaisuudessa. Vaikkakin tie on pitkä ja vaikea.