ihan sitä vaan että luin tässä näitä viestejä vähän pidemmältä ja en voinut olla lukematta viestiä jossa joku haluaa? section...Minua aivan kauhistuttaa ja pelottaa kerta tiedän että mulla on sectio edessä..Vaikka mun kaksi ensinmäistä on kans leikattu niin mun pelko on vaan suurempi tällä kertaa.. En tiedä johtuuko se siitä että vauvoja on kaksi vai siitä että yksi mun ystävä sai leikkauksen aikana sai sydäninfarktin, hän on kyllä toipunut siitä ihan hyvin, mutta huh,huh!! Aivan hirvittää ja pelottaa kerta joulukuussa olisi jo leikkauksen aika! Onko siellä ketään joka on kans pelännyt sectio? vai olenko mä tässä aivan yksin?
sectio?
kohta neljän äiti
12583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mullakin edessä sectio. Edellinen oli hätäsectio 10v. sitten, ja siitä jäi kamala kammo.
En vaan yhtään tiedä miten mahdan reagoida sitten kun joudun taas leikkaussaliin.
Heti kun minä sain tietää että minulla on sectio edessä olen yrittänyt puhua lääkärin/kätilön kanssa minun pelosta mutta aina vaan sanotaan että nyt on vielä liian aikasta puhua asiasta.Ja mun mielestä jouluun ei ole pitkää aikaa jälellä että olis kiva jotain turvaa/ymmärrystä saada! Mulla on äippäpoli huomenna että saa nyt nähä saanko vieläkään mitään apua tähän pelkoon!
Itselleni tehtiin hätäsektio kohta 4 vuotta sitten...ei ollut synnytys vajaa enää muusta kuin ponnistamisesta. Lääkärit antoivat nukutukseen lääkkeitä niin paljon etteivät meinanneet enää hereille saada. Haava sinänsä parani alle viikossa hyvin ja mitään kipuja ei ollut koko aikana.
Ehkä sektio pelottaa siksi koska sen tietää varmasti tulevan. Itse haluaisin mieluummin synnyttää lopun jälkikasvun normaalisti, niin voisin peruustaa sen kauan haaveilemani suurperheen... En kiellä etteikö leikatutkin pystyisi saamaan monta lasta, mutta lääkärihän senkin päätöksen loppujen lopuksi antaa.
joo varmaan itse tieto leikkauksesta jo jännittää mutta eihän sitä ikinä tiedä!Leikkaus on aina leikkaus ja eihän sectio mikään pieni leikkaus ole! Toivottavasti sinulla menee hyvin eikä tarvitse turvautua sectioon.Syksyiset terveiset sinulle!
Olen kolme lasta saanut alakautta ja koko raskauden pelännyt joutuvani sektioon.Sanoin miehellekin että muhun puukolla kosketaan vain jos oon taju kankaalla...
Riskit on niin paljon isommat sekä normaali palautumnen synnytyksestä on parempaa ihan alakautta synnyttämällä.
Jos sulla pakko tehä sektio,ei siinä kai pelko auta.Vaadi hyvää hoitoa ja pidä itsestäs hyvä huoli.Tulppariski on iso leikkauksen jälkeen,mutta se joka leikkauksessa.
olen palautumisesta, olen monen alakautta synnyttäneen kuullut valittavan, että paikat on kipeät vielä pari kuukautta jälkeenpäin, itse paranin ainakin sektiosta täysin jo viikon sisällä. Toivon todella, että saan sektion tälläkin kertaa, viimeksi synnytystä yritettiin yli40 tuntia, kunnes uskottiin, että tarjonta on väärä, ja nytkin vauva on poikittain vielä rv34 ja pelkään, että joudun kokemaan taas samat jutut tällä kertaa, sen takia suunniteltu sektio olisi suuri helpotus minulle.
Tavallaan minä ymmärän sinua mutta toissaaltaan en.Kun minä odotin minun toista lasta minä tiesin minkä kokoinen lapsi minulle on tulossa ja poika oli perä/viistotilassa elikkä käänönyritys olisi ollut edessä ja odottelin jo innoissaan että saan kokea sen ihanan tunteen mistä kaikki puhuu että kun vaavi om mahan päällä niin kaikki kivut on ohi.Mutta kas kun luonto järjesti asian toisin ja poika synty hätäsectiolla ja synnytyksen jälkeen oli matka edessä Ouluun.Onneksi poika kuitenkin oli ihan kunnossa...poika oli tosi iso ja normaali synnytys olisi varmaan ollut kivulias 53cm ja 5060g. Mutta mieluimmin alasynnytys kun sectio.Ja ikävä kyllä nytten kun mun kaksi ensimmäistä on leikattu niin sectio on eessä vaikka mä en sitä halua..Kaikki sectiot ON erillaisia vaikka kuinka hyvin ensimmäinen menee ,niin oletko varma että toinen menee yhtä hyvin?
Johan on tilanne. Toivottavasti ottavat huolesi todesta, sillä minustakaan joulukuuhun ei ole enää pitkä aika. Ehkä he olettavat, että pelko menee ohi, jos sitä ei ajattele?
Älä liikaa mieti ystäväsi ikävää kokemusta sektiosta. Periaatteessa milloin vain voi tapahtua mitä tahansa, harvoin se on meidän päätettävissämme. Ja yleisemmin se menee niin, että kaikki menee hyvin eikä huonosti! Yritä nyt saada ensin joku kuuntelemaan huoliasi ja pelkoasi.
Itse sain ajan synnytystapa-arvioon, kun en antanut periksi. Minulla oli nimittäin huoli, että tämä seuraava vauva on liian iso syntymään normaalisti. Ja nyt en oikein tiedä mitä pitäisi miettiä. Jos vauva on liian iso, joudunko sektioon vai käynnistetäänkö vauva ennen laskettua aikaa. Kovinkaan paljon määritellyn ajan yli en haluaisi synnytyksen sijoittuvan. Jos taas joudun sektioon, miten toivun siitä? Olen tässä käynyt pääni sisällä ankaraa psyykkausta vähän joka suuntaan. Vielä ei armotonta paniikkia ole iskenyt.
Ehkäpä jännitän itsekin tuota sektiota enemmän kuin alatiesynnytystä. Vaikka mitään kamalaa ei olekaan sattunut siskoilleni tehtyjen sektioiden vuoksi (4kpl), niistä toipuminen on ollut melkoisen hidas prosessi. Ja sen vuoksi se ehkä jännittääkin enemmän.
yritin tossa äsken saada aikaa äitipolille mutta en päässyt piti soittaa uudestaan keskiviikkona, no ei kait pari päivää maailmaa kaada. Voin varmaan lisätä tohon mun pelkooon semmosen asian että ei se yksistään riitänyt että mulle tehtiin hätäsectio pojan kanssa ja se että hän kävi oulussa.Mun appiukko kuoli sydäninfarktiin 5 päivää pojan syntymänjälkeen jonka seurauksena minun mies sekos!Että täytyy vaan miettieä että mitäs tällä kertaa!
Voi itku, en voi muuta sanoa kuin kaikkea hyvää sinne päin! Minä pidän ainakin sinulle sormia ristissä. Ja kyllähän sitä väkisinkin miettii mitä tällä kertaa eteen tulee, sitä ei vain saisi murehtia liikaa. Meilläkin on kaatunut vähän turhan monta asiaa niskaan viime aikoina ja tuntuu että aamuisin haluaisi vain jäädä sängyn pohjalle murehtimaan. Pakko vain nousta, jatkaa ja yrittää saada asioita oikeille raiteille. Jatkoja sinne päin. Ja pistä ne kuuntelmaan asiaasi :)
kiitos kun vähän piristit mun oloa kun tuntuu että kukaan ei jaksa tai halua kuunnella minua olen yrittänyt löytää täältäkin juttu seuraa mutta eipäs sitä tunnu löytyvän! No kyl mä sit kerron mitä siellä sanottiin jos sua kiinnostaa.. Muuten hyvää syksyn jatkoa!
Kyllähän se olisi mukava kuulla miten asiat lähtevät sujumaan sinulla. Joten tule ihmeessä kertomaan :). Hyvää syksyn jatkoa sinnekin päin ja pysytään linjoilla