Musta tuntuu että mulla menis muuten paljon paremmin, mut oon liian herkkä vaistoamaan muiden murheita ja otan helposti nekin hartioilleni. Tuntuu, ettei viitsi ja osaa olla iloinen ja tyytyväinen itse kun ympärillä ihmiset ei "ymmärtäisi" sitä eikä osaisi yhtyä siihen. En osaa olla onnellinen jos näen joidenkin ympärilläni voivan huonosti tavalla tai toisella. Ja niitä ihmisiä on paljon, liian paljon..
Toisinaan tämä pallomme tuntuu niin masentavalta. Liian harvoin tapaa ihmisiä jotka koskettaisi, joista löytyisi aitoutta ja empaattisuutta. Lapsista kyllä pidän, ja heidän seurassa kyllä voi olla oma itsensä mutta olisi kiva jos sellaista suoruutta löytäisi useammin vähän vanhemmistakin..
Toisinaan tämä pallomme tuntuu niin masentavalta. Liian harvoin tapaa ihmisiä jotka koskettaisi, joista löytyisi aitoutta ja empaattisuutta. Lapsista kyllä pidän, ja heidän seurassa kyllä voi olla oma itsensä mutta olisi kiva jos sellaista suoruutta löytäisi useammin vähän vanhemmistakin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekin olen samalla tavalla herkkä, mutta jotenkin ehkä oppinut hyväksymään sen, ettei pieni ihminen voi koko maailmaa muuttaa, mutta oman osansa voi tehdä. Se, että teet itse jotain, vaikka ihan pientä, maailman hyvinvoinnin edistämiseksi, auttaa oloasi melko varmasti. Mieti mitä voisit tehdä, koska pienikin teko voi olla jollekin ihmiselle tai eläimelle merkittävä. Koko maailman taakka on liian suuri yhden ihmisen kantaa.