synnytys on ihana tapahtuma, mutta ihmetyttää että miksi sen pitäisi olla kivuton.miksi ei mikään saisi koskea?Ei siihen kipuun ole kukaan kuollut.Eihän epiduraalipuudutuskaan ole vaaraton eikä keisarileikkaus, niissä on aina omat riskinsä niistä ei vaan tiedetä .itse olen synnyttänyt 3 lasta ilman mitään kivunlievitystä ja kipuarkana ihmisenä selvisin hienosti,eikä jäänyt mitään jälki masennuksia. nauttikaa naiset synnytyksistä.
synnytys
nua
161696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ne jotka ovat synnyttäneet usempia lapsia, väittävät, että mitä kovemmalla kivulla lapsi on syntynyt, sitä enemmän tätä rakastaa. Voi ihan hyvin pitää paikkansakin, päteehän se muihinkin ihmisen aikaansaannoksiin.
Siitä saattaa sitten seurata se, että nämä huumausta vaativat eivät kykenekään enää rakastamaan lastaan yhtä pyyteettömällä rakkaudella, kuin kivulla synnyttäneet. Ihmismieltä ei ole vielä läheskäään tutkittu.
..ei sillä kivun kokemisella ole mitään tekemistä äidinrakkauden kanssa, on aika loukkaavaa joitakin kohtaan väittää niin. Minä halusin synnyttää (melkein) luomuna sen takia, etten halunnut sotkea elimistön omaa toimintaa millään aineilla. Ilokaasua naukin lopussa tovin, kun sitä uskalsi kokeilla, koska sen vaikutus katosi samantien eikä näin ollen päässyt tapahtumaan mitään peruuttamatonta.. kuten vaikka menemään jaloista tuntoa, kun jotain epiduraalipiikkiä survotaan selkään.
Sitä kipua ei tartte "kärsiä" tms. kuten monet sanovat, mutta nykyäänhän suurin osa synnyttäjistä vannoo epiduraalin nimeen - siis ensisynnyttäjätkin, että haluavat ehdottomasti sen ja kaikki muut kivunlievitykset. Ja miksiköhän? Sen takia, kun ovat kuulleet hirveitä kauhutarinoita siitä tuskallisesta synnytyskivusta. Toki kipukynnykset ovat erilaisia, mutta onhan täälläkin palstalla nähty sitä vauhkoamista, että sitä synnytyskipua ei voi kuvitellakaan ennenkuin synnyttää jne.
Totesinpahan itse, että ihan ylimainostettua. Riippuu toki ihmisen luonteestakin, mitä kipua millaisenakin kokee.
Ei kivusta kenenkään tarvitse kärsiä, mutta tietty kipu on ihan luonnollistakin ihmiselimistölle ja kestettävissä. Ja monesti sen epiduraalin kanssakin käy niin, että synnytys menee hankalammaksi ja kivuliaammaksi - tähän ei tartte nyt niitä kommentteja "epiduraali avasi minulle taivaan", joillekin se on varmaan ollut loistojuttu mutta monille kaikkea muuta. Tästähän on tosin vasta nyt alettu puhua enemmän.
En tiedä, johtuuko ihmisen biologiasta vai mistä, mutta tämä tieto synnytyskivun vaikutuksesta äidin myöhempään tunnesiteeseen lapseensa ei ole mikään uutinen, joskin tietysti vähän arkaluontoinen tutkittava. Siksi tuskin tutkittukaan.
Kuitenkin, minunkin äitini (8 lasta) tunnusti asiassa olevan perää.
Samaa mieltä. Ei se mene niin, että mitä kovempi kipu, sen suurempi rakkaus.
Paitsi kipukynnyksestä, erot synnytyskivun kokemisessa voivat johtua myös ihan siitä, että toisilla synnytykset oikeasti ovat kivuliaampia kuin toisilla. N. 20 %:lla synnyttäjistä kipu on hyvin siedettävissä ilman lääkkeellistä kivunlievitystäkin. Harmittaa tosi paljon, kun lukee juttuja, että "kivut eivät olleet kovat, mutta otin epiduraalin, että varmasti sen ehdin saada". Monet kätilötkin ovat sitä heti tyrkyttämässä.
Haluaisin mielenkiinnosta tietää, mistä lähteestä kyseisiä tutkimuksia voisi etsiä.
Kuinka sitten selitetään niiden äitien, jotka eivät ole kokeneet synnytystä lainkaan kivuliaana, kyky rakastaa lastaan? Rakastaako siis kipua herkemmin kokeva äiti lastaan enemmän, kuin äiti, jonka kipukynnys on korkeampi. Miten käy sektioäitien, ovatko he lainkaan kykeneväisiä välittämään jälkeläisistään? Tuntuisi aika kauhealta, että on koko odotusajan rakastanut syntymätöntä lastaan, jota ehkä on odotettu vuosikaudet, ja sitten koko äitiys kaatuu siihen, että kipjen keskellä vahingossa menee pyytämään epiduraalin.
Entä sitten eläimet, jotka tutkimuksien mukaan eivät pahemmin synnytyskipua koe, jos synnytys menee ilman komplikaatioita. Eivätkö ne olekaan kykeneviä välittämään jälkeläisistään, niinkuin yleisesti oletetaan?
Itse ainakin kärsin synnytyskipuja niin pitkään kuin kykenin, lopulta sain tunniksi epiduraalin, joka vauhditti synnytystä enemmän kuin koko puudutusta edeltänyt aika yhteensä. Silti rakastan lastani yli kaiken.
Äitiyden mittaa ei tulisi punnita sen mukaan, kuinka paljon kipua kukakin on pystynyt kokemaan synnytyksen aikana.
eläimet eivät koe synnytyskipua?En ole tommosesta ennen kuullut.Tarkotat varmaan nisäkkäitä.Olis mielenkiintoista kuulla.
aiheesta osaa neuvoa, mutta kyseinen oppi on eläinlääketieteestä ja etologiasta. Esimerkiksi lehmien synnytykset ovat käytännössä nopeita (hiehojen hitaampia tietysti) ja hevosten vielä nopeampia (sitten kun ne yleensä suvaitsevat varsoa...). Siis, jos ongelmia ei ole. Eläimestähän kokenut silmä usein näkee aika hyvin päälle päin, milloin ne kärsivät kipua. Nyt puhun siis tosiaankin lähinnä koti- ja lemmikkieläimistä. Esimerkiksi matelijoiden kivuntunnostahan tiedetään paljon vähemmän.
Hyvä mittari eläimen tuntemalle kivulle on sydänfrekvenssin nousu, hikoilu, levottomuus ja erilaiset stereotyyppiset toiminnot.
Toki ihminen ei pysty eläimen mieleen astumaan ja saamaan tarkkaa kuvaa, miten ne kokevat synnytyksen, mutta tämä on tälläistä mutu-tuntumaa, mikä muutenkin aika pitkälle pätee eläinlääketieteessä.
Olen minä sen verran monta lehmää, hevosta ja koiraa poijittanut että sata varmasti tiedän että eläimet kärsivät kivusta siinä missä me muutkin nisäkkäät.
Tuollaista huuhaata kannattaa olla päästämättä suustaan.
Toivottavasti eläimesi kärsivät tulevaisuudessa vähemmän!
jos et ole huomannut niin aika monelle on pakko tehdä sektio koska lantio on liian ahdas tai lapsella on hätänä vai pitäisikö vai kieltää leikkaamasta ihan vain siksi että voisi tuntea kipua ja siinä sivussa tappaa on lapsi ja kaikki ei välttämättä kykene yli 16 tuntia olemaan helvetillisen kipeä.
Tämä on taas yksi niitä juttuja, että kultamitalit ja kukkakimput alateitse kipujen kanssa synnyttäneille.
Onnea!
Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.. Luuletko että kun epiduraalin ottaa niin ei tunne mitään kipuja tai että keisarileikkaus olisi yhtään sen helpompi kuin alateitse synnytys?? Itse olen synnyttäny 2 alateise mutta on ystäviä jotka on leikattu ja he ovat olleet PALJON kipeämpiä sen jälkeen! Ja kuten eräs tuossa jo sanoi että usein leikkaus joudutaan tekemään olosuhteiden pakosta! Kaikki ei ole saman laisia kuin sinä! Hienoa jos sinä kestät ja jaksat mutta tosiaan, jokainen taplaa tyylillään ja tekee niin kuin parhaakseen näkee! Jokainen äiti on kukkakimpun ja mitalin arvoinen, tapahtui synnytys kuinka tahansa! Vaikka et kivunlievitystä ole tarvinnut niin et ole yhtään sen parempi kuin muutkaan! =)
20 tuntia käynnistetyn synnytyksen hirvittäviä kipuja onkin tosi ihanaa! Lisäksi minulla on selässä hermovaurio, joten sekin jatkuva kipu oli siinä lisänä... Varmaan kohta joku sanoo, että syöpäkipuja ei pidä lievittää, koska ne ovat "luonnollisia"! Hohhoijaa, kyllä siinä kun olin 14 tuntia kärsinyt hirvittäviä kipuja, mikä tahansa apu kipuun oli tervetullut!
Voin kyl omasta kokemuksesta sanoa, et vaikka sain epiduraalin ja se vaikutti sen tunnin ajan hyvin (otin jopa pienet torkut) sattui synnytys todella paljon. Kun on ensin kolme päivää käynnistelty, avautumisvaihe kestää 12h ja olet henkisesti ja fyysisesti aivan lopussa, niin on helpotus saada vähän apua kivunlievityksestä. Minulle epiduraali oli pieni levähdystauko ennen ponnistusvaiheen todellisia kipuja. Sitä paitsi, jos historiaa yhtään lueskelee niin ennen vanhaan on käytetty yrttejä sun muita aineita lievittämään kipuja...Nykyään keinot on vain vähän modernisoituneet.
ei varmaan sitten yhtään rakastetakaan.
Tuttavapiirissäni näitä lapsia rakastetaan, ja ihan "omia" lapsia ovat.
päähän tommoset merttyyrimaiset luomusynnyttäjät,jotka ylistävät itseään.olette säälittäviä.ja kuvitteletko tosiaan että synnytys on kivuton jos on epiduraali?? ei todellakaan ole.