Nyt on sitten rintasyöpä leikattu 13 vuoden sisällä kolmannen kerran, nyt lähti jo rintalihaskin. Iso monttu jäljellä vaan. On se niin peeveliä.
Syöpä on joka kerta uusinut rankan työstressin jälkeen, mutta sairaalan sosiaali-ihmisen mukaan työkyvyttömyyseläkkeestä ei ole toivoa, ellei nimenomaan syövästä johtuvat oireet estä työntekoa lopullisesti. Tai sitten ihmisen pitää olla niin umpipihalla, että psyykkiset syyt estää työnteon kokonaan.
Seuraavalla kerralla lähtee henki ihan varmana... eihän sitä leikkaamistakaan loputtomiin riitä.
Syöpä on joka kerta uusinut rankan työstressin jälkeen, mutta sairaalan sosiaali-ihmisen mukaan työkyvyttömyyseläkkeestä ei ole toivoa, ellei nimenomaan syövästä johtuvat oireet estä työntekoa lopullisesti. Tai sitten ihmisen pitää olla niin umpipihalla, että psyykkiset syyt estää työnteon kokonaan.
Seuraavalla kerralla lähtee henki ihan varmana... eihän sitä leikkaamistakaan loputtomiin riitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tai seuraava kerta... Nyt on vain ajateltava että leikatkoon vaikka kuinka monta kertaa niin minähän en periksi anna!
Voimia sinulle!
Kolmas kerta minullakin ja ajattelen juuri niin kuin sinäkin, että seuraava on varmaan viimeinen.
Vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti...
Siksi mietinkin, että mikä auttaisi? Onkohan jollain ehdotuksia???
Voimia sinulle!!
Mikäli syövän laukaisee stressijakso, pohdin tässä voisiko jonkin rentoutustekniikan perusteellinen hallinta auttaa.
Esimerkiksi jooga, meditaatio tai jokin syvähengitys jne. Tai sitten vaikka jokin rentouttava hoitomuoto.
Tässä vain pohdintoja, vaikken syöpää ole itse kokenut (lukuisia stressiperäisiä oireita ja uupumuksia sen sijaan).
hei
itselläni oli tunne kun syöpäleikkauksen ja sytöjen jälkeen menin töihin, että jonkin asian on pakko muuttua siellä. Muutokset ovat olleet tavallaan pieniä, kuten että sanoin esimiehelle että kiusaaminen loppui nyt. Ehkä se on riittävää? Silti vähän huolettaa, mieluummin mitä vaan mutta ei enää uutta sairastumista. Mietin jopa sanoa itseni vain irti, tulisi sitä kai jotenkin toimeenkin.
Mutta asiani oli nyt se, että onko sinulla Secco ja teillä muilla mahdollisuus selvittää jotain uudelleenjärjestelyä työpaikallanne? Että työt jakaantuisi stressiaikana etenkin, eri tavalla. Tai että voisitte saada vähemmän stressaavaa työtä vaikkapa sitten aavistus pienemmällä palkallakin, oisko se mitään ja mahdollista? Tai tuntimäärää pienemmäksi - siinä tosin pitää olla varovainen eläkkeensä kanssa.
Kirjoitin seccolle aiemmin että masennuksen hoito syövän jälkeen on tärkeää ja siitä voisi saada lisää toipumislomaa, siis jos pääset psykiatrille ja todetaan masennus. Entä työpaikan terveydenhuolto? Entä syöpäpotilaiden kuntoutuskurssit? Yrittäkää jaksaa hakea apua monesta suunnasta... vaan missään tapauksessa "ei pidä jäädä tuleen makaamaan". Tämä lause on yksi ohjenuorani, lienee tuntemattomasta sotilaasta vai.
tsemppiä jaksakaahan paremman huomisen eteen. (ja kertokaa joskus miten onnistuu) terveisin eräs "sisko"
Olen pienessä duunipaikassa, jossa jokaisella on hyvin tarkka ja erikoistunut toimenkuva. Uuudelleenjärjestelyt ei oikein onnistu, koska kaikki ovat ikäänkuin sen oman kapean alueensa ammattilaisia, suunnittelijoita.
Vakava depressio on todettu jo -93, takana on kolme vuotta terapiaa ja lääkitys jatkuu edelleen. Uuden työpaikan hakeminen tässä tilanteessa on aika mahdoton ajatus.
Lisäksi olen koululaisten yksinhuoltaja eikä millään tultaisi toimeen, jos heittäytyisin palkälle työttömyyskorvaukselle. Voimat eivät myöskään riittäisi millään taisteluihin toimeentulo- ym. tuista....
Tuntuu että kaikki mahdolliset väylät ovat tukossa.
Mutta ei näitä jaksa nyt miettiä. Kai tämä jotenkin tästä etenee. Tabua huuleen vaan....
tässä hetkessä ja nyt ei sinun niitä työasioita tarvitsekaan jaksaa miettiä. Olethan nyt sairaslomalla jonkin aikaa. Tärkeintä on toipua ja saada levättyäkin. Koeta uskoa että asiat kuitenkin järjestyvät.
Ja sitten kun tarvitsee, on monenlaiset ammattilaiset joiden kanssa voi miettiä eri mahdoolisuudet. Ja sellaisia jotak työn puolesta laskevat sulle niitä eri palkkaratkaisujakin ja tukia ja muuta. Kyllähän nyt jotkut tuet sinuakin koskevat! Ainakin syöpäpotilaiden kuntoutuskurssit... Sieltäkin voi löytyä taas jotain eteenpäin .
Paranemisiin nyt! tsemppiä
Se on tätä vuoristorataa nyt kun kaikki on taas epävarmaa eikä omasta tilanteesta saati tulevista hoidoista ole vielä kunnollista tietoa. Kyllähän tästä taas eteenpäin päästään, välillä vaan tuntuu niin kurjalta ja pimeältä.
Kun joskus oppisi sen ettei yrittäisikään huolehtia viikkoa pidemmälle.... Kiitos siitä että saman kokeneet jaksavat muistuttaa, että kyllä siellä tunnelin päässäkin vielä jotain pilkottaa.
Töiden uudelleen järjestely on vähän hankalaa, joten luulen, että sitä vaihtoehtoa ei ole. Kun saisikin pitää vain ne "omat" työt, mutta kun keväälläkin oltiin vain lisää työntämässä. Sairaus ja stressi päällä, mutta mitä ne ymmärtää...
Kyllä olen ajatellut, ettei terveet työkaverit eivätkä muutkan ymmärrä, mitä kaikkea syöpäpotilas joutuu käymään läpi! Jollekin voi pelkkä verikokeeseen meno olla jotain aivan mahdotonta ja kamalaa ja meille se on se helpoin juttu.
Pitää kysellä, jos saisi vaikka osa-aikasairaseläkkeen?? En tiedä...
Kyllä itsekin mieluummin olisin töissä, mutta muutaman vuoden päästähän sitä ollaan taas samassa tilanteessa. Ja mikä sitten pelastaa enää!????
Ja nyt kyllä tuntuu, että kaikki mahdolliset keinot on keksittävä, että ei vain enää.......
Onneksi tässä on nyt muutama kuukausi aikaa miettiä ja yrittää etsiä ratkaisua. Lomani nimittäin jatkuu ensi vuoden puolelle. Kyllä lääkärikin ymmärsi, että ei tästä kerrasta nyt vain selvitäkkään neljälle tai viidellä viikolla. On tässä vuosien aikana niin paljon kärsitty, kestetty ja koettu.
Paljon kiitoksia tsempeistä! Toistemme tukeahan tässä tarvitaan. Ei meitä kukaan muu ymmärrä kuin me, kaiken tämän tuskan kokeneet!