Mikä hitto ihmisiä vaivaa kun ne ei osaa suhtautua masennuspotilaisiin vakavasti.Toiset sanoo että "sun täytyy ryhdistäytyä ja ottaa itseäs niskasta kiinni" tai "se on laiskuutta" tai
"väsymystä"tai "hanki joku pieni työ".Miten voi kukaan sanoa noin, jos ei ole itse kokenut mitä masennus on.Laiskurina pitävät ja häpeävät lastaan joka on masentunu.Eikä mitään helvetin "pientä työtä" voi hankkia senkään takia kun eläke katkee,saati sitten että sellaisia työpaikkoja olis edes olemassa.Itse olen nyt määräaikasella eläkkeellä masennuksen ja persoonallisuushäiriön takia,ja suututtaa em.kommentit.Aion hakeutua pysyvälle eläkkeelle, sanovatpa mitä hyvänsä.Vituttaa.
"väsymystä"tai "hanki joku pieni työ".Miten voi kukaan sanoa noin, jos ei ole itse kokenut mitä masennus on.Laiskurina pitävät ja häpeävät lastaan joka on masentunu.Eikä mitään helvetin "pientä työtä" voi hankkia senkään takia kun eläke katkee,saati sitten että sellaisia työpaikkoja olis edes olemassa.Itse olen nyt määräaikasella eläkkeellä masennuksen ja persoonallisuushäiriön takia,ja suututtaa em.kommentit.Aion hakeutua pysyvälle eläkkeelle, sanovatpa mitä hyvänsä.Vituttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin totta, vanhemmat häpeää...en tiedä, kokevatko jotenkin olevansa osallisia, vaikkei siitä olekaan kysymys.
Minä olen "toistaiseksi" eläkkeellä, eli ellei ihmettä tapahdu, varsinaiseen eläkeikään asti. Rahassa ei tosiaan ole hurraamista, mutta pahinta on silti tämä jonkinlainen sosiaalinen olemassa olemattomuus...nuori vaan ei terve...silti vamma ei näy päälle päin. (Lisäksi mulla on kyllä neurologisiakin juttuja, mutta niissä on sama homma).
Itse koen tosi ongelmalliseksi tutustua uusiin ihmisiin. Olen sosiaalinen ja haluaisin sitä kyllä...mutta ne selittelyt! Jotkut ihmiset säälivät, toiset ovat kateellisia, enkä oikein jaksaisi kumpaakaan tyyppiä.