Tiedän, että tälläkin palstalla on jo vaikka kuinka monta tämän kaltaista viestiä, mutta pakko minun on vihdoinkin saada purkaa tuntojani. Eikä hyvät neuvotkaan olisi pahitteeksi!
Eli: olen korviani myöten ihastunut erääseen tyttöön, joukkuetoveriini, jota tapaan lähes päivittäin juuri yhteisen harrastuksemme parissa. Olen niin ihastunut, että välillä oikein pahaa tekee! Tämä tyttö vain on kaikin puolin ihastuttava ja kaiken lisäksi omaa vielä aivan täydellisen vartalonkin... Huh.
Minun epäonnekseni tällä tytöllä on avopuoliso, poika, ja he ovat kovin rakastuneita toisiinsa. Juuri eilen tämä tyttönen puheli mahdollisista tulevaisuudessa koittavista häistäänkin minulle...
Emme ole siis mitenkään läheisiä ystäviä, kavereita paremminkin ja tunteneet toisemme muutaman kuukauden.
Mitä siis tehdä? Järki sanoo, ettei yhtään mitään. Koska eihän mitään ole tehtävissä, eikä kukaan hyötyisi siitä, että tämä tyttö saisi tietää ihastuksestani? Tuskin uskaltaisin koskaan edes kertoa.
On vaan välillä niin kamalan vaikea olla, kun en saa häntä mielestäni millään. Näemme melkein joka päivä ja hän vain on yksinkertaisesti ihana! :)
Kertokaa, miten saisin nämä tunteet katoamaan!
(Anteeksi tämä siirappisuus, mutta kun olen niin pirun ihastunut!)
Eli: olen korviani myöten ihastunut erääseen tyttöön, joukkuetoveriini, jota tapaan lähes päivittäin juuri yhteisen harrastuksemme parissa. Olen niin ihastunut, että välillä oikein pahaa tekee! Tämä tyttö vain on kaikin puolin ihastuttava ja kaiken lisäksi omaa vielä aivan täydellisen vartalonkin... Huh.
Minun epäonnekseni tällä tytöllä on avopuoliso, poika, ja he ovat kovin rakastuneita toisiinsa. Juuri eilen tämä tyttönen puheli mahdollisista tulevaisuudessa koittavista häistäänkin minulle...
Emme ole siis mitenkään läheisiä ystäviä, kavereita paremminkin ja tunteneet toisemme muutaman kuukauden.
Mitä siis tehdä? Järki sanoo, ettei yhtään mitään. Koska eihän mitään ole tehtävissä, eikä kukaan hyötyisi siitä, että tämä tyttö saisi tietää ihastuksestani? Tuskin uskaltaisin koskaan edes kertoa.
On vaan välillä niin kamalan vaikea olla, kun en saa häntä mielestäni millään. Näemme melkein joka päivä ja hän vain on yksinkertaisesti ihana! :)
Kertokaa, miten saisin nämä tunteet katoamaan!
(Anteeksi tämä siirappisuus, mutta kun olen niin pirun ihastunut!)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valitettavasti en ole vielä löytänyt niitä parannuskeinoja kuvailemaasi tilanteeseen... olen niitä itsekin jo jonkin aikaa etsiskellyt. Minä olen myös aivan korviani myöten ihastunut naiseen, jolla on avomies eli tilanne on toivoton.
Mutta eipä ne tunteet ole mihinkään laimenneet järkipuheilla joita olen itselleni pitänyt. Välillä olen saanut villejä ideoita että minun pitäisi kuitenkin kertoa hänelle, mutta en ole sitä tehnyt. Ja parempi varmaan näin, koska minäkin näen häntä aika usein ja olisi aika hirveää, jos hän alkaisi välttelemään minua. Nyt voin ainakin olla hänen ystävänsä. Lohtu se on sekin vaikka välillä aika laiha. Unelmissahan voi aina tehdä mitä vaan ja saada kenet vaan. Sitä ei kukaan voi estää, ei edes kylmä todellisuus.
Minäkin olin ihastunut tulisesti yhteen naiseen joka oli avoliitossa ja menossa naimisiin. Minusta tuntui että mun oli ihan pakko saada häntä, rohkenin mieleni ja olin valmis koettamaan ystävyyttämme. Lähetin tekstiviestin hänelle että minä taidan olla kiinnostunut naisiin. Hän siihen että vau, mielenkiintoistaa. Mä aattelin että olisiko hänkin? Sanoin että mä kerroin tämän sinulle tietysti taka-ajatuksella. Hän ymmärsi yskän ja sanoi minulle että hän ei voi moista ajatella mutta kunnoittaa jokaisen päätöstä. Eli sain vastauksen. En saanut häntä mutta ystävyys jatkui silti. Tunnustaminen helpottaa ja myös saa selvyyttä mitä toinen on mieltä ja olisiko kiinnostunut. Tiedän yhden avioparin joka nainen saa tapailla naisia ihan aviomiehen luvalla. Ehkä ystäväsi on myös?? Ei voi koskaan tietää. Vihjaa hänelle vaan. Jos hän lopettaa ystävyyden, näet että hän ei ole tosiystävä.
Voi itku. Tilanne ei voi tästä ainakaan parantua.
Tänään tapasin myös tämän tytön avomiehen ensimmäistä kertaa, ja hänkin oli kyllä vallan ihastuttava. Pitkiin aikoihin en ole tavannut niin toisilleen sopivaa paria, ja voi luoja miten rakastuneita he ovat.
Toisaalta olen jopa onnellinen tytön puolesta, mutta toisaalta taas riudun omien tunteideni kanssa.
En voi kertoa enkä aiokaan. Näemme joka päivä ja kertominen ei tule kuuloonkaan.
Yritän unohtaa koko asian ja yrittää vain ystävystyä hänen kanssaan entistä paremmin.
Tämä vain tuntuu vaikuttavan kaikkeen elämässäni, kun joudun salaamaan tällaisen asian. Ylipäänsä sen, että pidän naisistakin. Äh.
Ehkäpä minä joskus pääsen tästä yli.
Neuvo, älä todellakaan kerro hänelle mitään, sillä jos vastapuolella ei ole minkäänlaista aavistusta sinun tunteistasi, saattaa teillä olla loppukausi pilalla.
Ihan vain vinkki.
Pystyn kyllä täysin ymmärtämään tilanteesi... usko pois.
Joo, olen nyt vakaasti päättänyt, etten aio kertoa hänelle yhtään mitään. Asia olisi vähän eri, jos oltaisiin vaikka koulukavereita, mutta nyt tosiaan saatta olla loppukausi pilalla, mikäli hän saisi tietää. Kun olisi kaikesta huolimatta oltava läheisesti tekemisissä koko ajan...
Ehkä tää tästä taas lähtee... Huoh.
Eiku suoraan asiaan:
suihkussa meet hiplaamaan,
takaan että vastaus tulee nopeesti.
voipi olla että se muuttuu vähemmän ihastuttavaksi sulle, ja alkaa naureskelemaan selän takana ja silleen. Yritä ymmärtää että se on hetero ja rakastunut mieheensä.
Todennäköisesti ystäväsi on rakastunut mieheensä, ja näin ollen asian täytyy antaa olla kuten se on. Siihen väliin ei pidä mennä.
Paljon pienempi todennäköisyys on, että hän teeskentelisi miehensä suhteen ja olisi sinusta jollain tavalla kiinnostunut, anteeksi vain.
Anna omalle ihastuksellesi tilaa ja aikaa niin paljon kuin se sitä tarvitsee, mutta älä kiltti sotkeudu näiden ihmisten väliseen suhteeseen.
Ihastuksesi menee ohi ennemmin tai myöhemmin, tai jos ei mene, niin:
a) kärsit niin kauan kuin se kestää
b) tapahtuu ihme ja tuo ihana ihminen tunnustaa sinulle rakkautensa sinua kohtaan ja teistä tulee pari
Mitä sinä itse oikeasti haluaisit?
Niin, asia taitaa olla juuri niin kuin "k & p" kirjoitti. Tyttö on ihan oikeasti rakastunut poikaystäväänsä ja päinvastoin, olen siitä ihan vakuuttunut nyt kun ollaan tutustuttukin vähän paremmin ja olen tavannut tämän poikaystävänkin muutamaan kertaan. Eikä mulla ole aikomustakaan ruveta säätämään mitään siinä välissä.
Eiköhän tämä ihastus joskus mene ohi. Ja toivon mukaan kykenen pitämään sen omana asianani.
Ja mitäkö minä oikeasti haluaisin?
No, että tämä tyttö rakastuisi minuun korviaan myöten, poikaystävä katoaisi savuna ilmaan ja elettäisiin yhdessä ja onnellisina elämämme loppun asti. ;);) Mutta joo, tollasta ihmettä ei kyllä ole odotettavissa. :)