joka ei ole vielä muutaman viikon ikäisenä lapsi vaan sikiö, ehdottomasti ABORTTI!
Jos lapsi on ns. vahinko ei siinä mielestäni tarvi edes miettiä muita vaihtoehtoja?
Mä synnytin aikoinani ihanan vauvelin. Kiinnyin ja rakastuin häneen päivä päivältä enemmän. Sitten tuli totaalinen loppu. Kukaan ei auttanut, olin yksin ja loppuun väsynyt.
Menetin lapsen 4-vuotiaana sijaiskotiin.
Sen menetyksen tuskaa ei voi edes sanoiksi pukea?? Olet kiintynyt ja lapsi on lujasti kiintynyt äitiin ja sitten vieras tulee ja vie kaiken. Murskaa elämän lapselta ja äidiltä!!!
Ja tässä vaiheessa on kyse jo LAPSESTA ISOLLA L:llä.
Jos olisin aikoinani päätynyt aborttiin, jota minulle suositeltiin, olisin taatusti surrut aikani, mutta päässyt yli. Olisin voinut löytää miehen, jonka kanssa tehdä vaikka tusina lapsia.
Nyt jäljellä on kaksi ihmisrauniota. Aikuistunut lapseni ja minä, jolla ei ole mitään ihmiskontakteja eikä elämää. Sijoitus oli niin raju isku, että menetin terveyteni lisäksi työkykyni!
Tätäkö te arvon ABORTIN VASTUSTAJAT ihmisille toivotte??
Jos lapsi on ns. vahinko ei siinä mielestäni tarvi edes miettiä muita vaihtoehtoja?
Mä synnytin aikoinani ihanan vauvelin. Kiinnyin ja rakastuin häneen päivä päivältä enemmän. Sitten tuli totaalinen loppu. Kukaan ei auttanut, olin yksin ja loppuun väsynyt.
Menetin lapsen 4-vuotiaana sijaiskotiin.
Sen menetyksen tuskaa ei voi edes sanoiksi pukea?? Olet kiintynyt ja lapsi on lujasti kiintynyt äitiin ja sitten vieras tulee ja vie kaiken. Murskaa elämän lapselta ja äidiltä!!!
Ja tässä vaiheessa on kyse jo LAPSESTA ISOLLA L:llä.
Jos olisin aikoinani päätynyt aborttiin, jota minulle suositeltiin, olisin taatusti surrut aikani, mutta päässyt yli. Olisin voinut löytää miehen, jonka kanssa tehdä vaikka tusina lapsia.
Nyt jäljellä on kaksi ihmisrauniota. Aikuistunut lapseni ja minä, jolla ei ole mitään ihmiskontakteja eikä elämää. Sijoitus oli niin raju isku, että menetin terveyteni lisäksi työkykyni!
Tätäkö te arvon ABORTIN VASTUSTAJAT ihmisille toivotte??
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olisit voinut myös antaa rauhallisesti lapsesi adoptioon, jos koit ettet halua häntä abortoida etkä kykene pitämään hänestä huolta. Nyky-yhteiskunnassa vanhemmat saavat enemmän tukea kuin koskaan ennen. Mikä tilanteessasi oli niin väsyttävää? Saitko apua uupumukseesi? Kyllä siihenkin on mahdollista saada terapiaa ja lääkkeitä.
Kukaan täällä ei toki voi tietää tilannettasi ja sitä painetta jonka alla olit. On kuitenkin aika yksioikoista sanoa, että abortti on tuollaisissa tapauksissa ainoa oikea vaihtoehto.
Lapsi adoptiion? No varmaan itse teksit samoin! Sen lapsen synnyttäminen ja näkeminen on kyllä vähän eri asia kuin tehdä abortti! Tottahan tuo on, kummatkin ovat kärsineet tässä tilanteessa, äiti ja lapsi! Että kyllä se pitäisi olla realistinen sen abortin suhteen.. Kyllä se maailma nykyään on vaan niin julmaa että lapsia (tulevia) Ei ajatella yhtään mihin helv.. ne syntyykään!
Aikoinaan mulle kävi vahinko 20 vuotiaana ja pidin lapsen.KOskaan en ole katunut sitä,nyt tuo poika on 13 vuotias ihana nuoren miehen alku.
Ei voi yleistää ettei vahingossa alkanut raskaus voi olla onnellinen myös.
Itse olen myös vahinko.Mun vanhemmat ovat vieläkin onnellisesti yhessä.
Muiden joukossa, et voi vetää tähän sinun henkilökohtaista minäkuvaasi kuvaamaan myös muiden kuvia!!!
Haloo.. Olisit hommannut apua ajoissa. Sinä olet äiti, ja sinun lapsesi tähden pitää kyetä tunnistamaan jos kaikki ei itselläsi olekkaan hyvin! He eivät missään tapauksessa tule tuosta vaan hakemaan lastasi, siihen tarvitaan painava syy.
itsellä tilanne nyt se että mietin aborttia. toisaalta olisi hyvä, koska en seurustele ko miehen kanssa enkä ole vak. työssä tai muutakaan.
Kuitenkin sisällä palaa halu pitää lapsi, koska tiedän saavani apua nyky-yhteiskunnassa niin helposti jos alkaa väsyttää/masentaa. lapsia olen aina rakastanut ja pidempään jo halunnut omaa lasta..järki ei vain tunnu tunteita tällä kertaa voittavan..
Ja nykyään kynnys ,ainankin minulla, hakea apua on niin matala että sitä varmasti saan. Eikä sitä tarvitse enää hävetä. ennemminkin on vahvuus osata apua hakea kun vetää itsentä ihan piippuun ja kuvitella pärjäävänsä yksin.
Pelottavaahan tuollainen tilanne varmasti on. Voit kuitenkin jäädä äitiyslomalle ja tämän ja miettiä samalla josko vaikka hakeutuisit opiskelemaan jonnekin. Yliopistoissa on aika joustavaa opiskella ja tunnen myös monia ammattikorkeakoulussa opiskelevia jotka ovat tulleet raskaaksi kesken opintojen, pitävät välivuoden ja jatkavat sitten opintojaan.
Jos haluat vain pitää lapsen, niin yhteiskunnan avulla se on mahdollista. On mahdollista saada äitiyspäivärahaa, yleistä asumistukea, toimeentulotukea.. Jokainen voi joutua tarvitsemaan noita tukia elämänsä aikana, joten ei ole mikään häpeä (kuten monesta tuntuu) käyttää niitä. Itsekin olen ottanut toimeentulotukea aikoinani.
Kukaan ei toki voi tehdä päätöstä puolestasi, mutta kannattaa tarkkaan miettiä mikä on se todellinen syy miksi haluat abortin. Isän puuttuminen lapsen huolenpidosta on toki ikävä asia, mutta tukea saat varmasti sen verran (ystäviltä, sukulaisilta, ammattilaisilta) että pärjäät ihan hyvin yksinäsikin. Koskaan ei ole sitä "oikeaa aikaa" tehdä lapsi, vaan aina elämässä on olemassa esteitä. Niiden koko vain vaihtelee.
Nuoria äitejä on Suomessa aika paljonkin ja olen tavannut moniakin onnellisia sellaisia. Yksi ystävistänikin oli nuori synnyttäjä ja kasvatti yksin lapsensa. Opiskelee nyt vanhemmalla iällä ja on hieno ihminen. :-)
Teiniäidit ja -isät:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&subcat=1042
Nuoret äidit:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tt.asp?appid=95
http://www.nuoretaidit.net/
Muuta tietoa:
http://www.teiniperheet.fi/
http://www.tyttojentalo.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=16
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/1haeapua/apua.html
http://vanhemmat.mll.fi/yhteiskunnan_tuki_perheille/lapsen_elatus.php?dir=/yhteiskunnan_tuki_perheille
Voit kysyä noilta sivuilta kokemuksia muilta nuoriltä äideiltä tai asiantuntijoilta tilanteessasi. :-)
Ylioppilaslehdessä 13/2006:
"Helsingin YTHS:n ylilääkäri Johanna Castrén, mitä hyvää on siinä , että lapset tehdään vasta opiskeluajan jälkeen?
”Mielestäni lapsia ei hankita – niitä saadaan. Itse sain ensimmäisen lapseni vasta 30-vuotiaana, enkä koe olleeni silloin kovin vanha. Lastensaanti ei ole niin kuin gradunteko tai asunnonhankinta, sitä ei voi suunnitella!
Lapsen syntymän myötä muuttuu kaikki. Se, että saa lapsensa vasta lähellä kolmeakymmentä ikävuotta tarkoittaa monelle, että on ehtinyt kokea nuoruutensa vapauden. Siinä mielessä tasa-arvo on lisääntynyt ensisynnyttäjien iän noustessa – ennen naisilla ei ollut tätä mahdollisuutta.
Lapselle on tietysti hyväksi, että se syntyy suhteellisen varmaan tilanteeseen. Opinnot aloitetaan Suomessa varsin myöhään, ja epävarmuuden aika jatkuu pitkälle yli kahdenkymmenen ikävuoden. Ei lisää monenkaan henkistä hyvinvointia, että lapsia saadaan näiden nuoruuden ruuhkavuosien aikana!
Tärkeintä on, että lapsi on haluttu ja sille riittää aikaa. Kun lapsensaanti on tietoinen ratkaisu , vanhemmuudestaan nauttii ja se kantaa hedelmää moneen sukupolveen. Vaikka lapsen saisi vasta 35-vuotiaana, tuskin sitä koskaan katuu.”
Ja artikkelisi tarkoitus oli..? Se ei täysin selvinnyt, koska et kirjoittanut siihen omaa mielipidettäsi.
Tunnen monia opiskelijaäitejä, jotka ovat aivan tyytyväisiä saadessaan lapsen kesken opintoja tai aivan niiden alussa. Joten vaikka lapsen saisi nuorenakin, sitä lasta itsessään harvoin katuu vaan sitä harmittelee vaan aikaa johon se osui. Juuri se lapsi, josta iloitaan on kuitenkin ainutkertainen olento, joten ei olisi mahdollista saada juuri sitä toisena aikana. :-)
Ja kaikki eivät ole koskaan voineet kokea olleensa "vapaita", jos ovat jo hyvin nuoressa iässä muuttaneet pois kotoa, aloittaneet työnteon tai alkaneet opiskella opintolainan turvin. Monella nuorella opiskelijalla on nykyisin pieniä lainoja eikä niitä kaikkia ehdi maksaa pois ennen kolmeakymmentä vuotta. :-)
Verrattuna moneen työpaikkaan yliopisto on aika joustava ja ammatttikorkeakoulussakin monien kurssien luentopakosta huolimatta voi sopia asioista opettajien kanssa ja tenttiä kursseja. Lisäksi jotkut opiskelijat ovat ottaneet vauvansakin mukaan kouluun lyhyinä päivinä. :-)
Pisti silmään, sillä aika samankaltainen kokemus kuin minulla! Tein juuri abortin, Todella vaikea päätös. En tiedä, olinko edes varma päätöksestäni! No nyt se on mennyt ja tottakai mietityttää ja masentaa ajateltavaa.. Mutta se saa odottaa sen verran, että saa tulla myöhemmin rakastavaan oikeaan perheeseen, jossa se on enemmän kuin haluttu:) Näin minä katson antavani sinne enemmän;)
sinulla tuntuu olevan melko voimakkaat mielipiteet tähän abortti asiaan. pidä ne kuitenkin omana mielipiteenä äläkä tuomitse niitä jotka toisin päättävät!abortti on vaikea asia sekä äidille että isälle, ainankin minun tapauksessa. oletkohan itse tehnyt aborttia, tiedätkö mistä puhut..?
Voimakkaita tunteita voi olla moniin asioihin, joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Moni suhtautuu voimakkaasti sotaan, eläinten kärsimyksiin, eutanasiaan jne. Mieti ajatteletko itse voimakkaasti mistään asiasta joka koskee elämistä. Aika harva voi vastata kieltävästi.
En ole koskaan turvautunut aborttiin, koska en ole koskaan asettanut itseäni sellaiseen tilanteeseen, että olisi sitä tarvinnut miettiä. (Ja ei.. olen ihan agnostikko ja eronnut kirkosta, mutta ei silläkään olisi mitään väliä mikä olisi minun mielipiteeseeni vaikuttanut.) Ja kyllä olen aikuinen nainen ja onnellisessa parisuhteessa.
Mitä tuomitsevaa on siinä, jos jakaa sitä tietoa mikä on olemassa? Jos syyksi sanotaan sosiaaliset (taloudelliset, tuen puute jne.) niin tottakai sellaiset syyt mieluummin selvitetään kuin että tuhotaan se alkava elämä, vai mitä? Jos kysyjä ei halua niihin apua, niin silloinhan voidaan olettaa, että lopullisena tekijänä eivät olekaan sosiaaliset syyt, vaan aivan jotkut muut. Esimerkiksi gynekologi Arto Vuorjoki mietiskelee kirjassaan sitä, miksi monet naiset tulevat lääkärille jo selvä mielipide muodostettuna, vaikka lääkäri yrittäisi auttaa ja selvittää ongelmia. Monesti nainen ei edes todellisuudessa "halua" apua tähän sosiaaliseen tilanteeseen, pelkkä abortti riittää. Jos syynä käytetän sosiaalista tilannetta eikä sitä ettei pidetä yksinkertaisesti lapsista eikä niitä haluta, niin sitten tulisi esittää se syynä eikä keksiä tuollaisia tekosyitä. Sterilaationhan voi mennä hakemaan vaikka ulkomailta, niin sitten ei enää tarvitse olla huolissaan asiasta (vaikka toisaalta eihän sekään ole ikinä täysin varma, mutta tällöin on ainakin yritetty kaikin voimin estää raskaus).
Ja on jokaisen parisuhteessaolevan parin/ yksinäisten seurustelijoiden velvollisuus syntyvää/syntymätöntä elämää kohtaan, että ehkäisystä pidetään hyvää huolta. Abortti ei ole mikään jälkiehkäisykeino, vaan esimerkiksi alle 12-viikoinen sikiö tapetaan yleensä "imurointi"-tavalla ja repimällä siis sikiön keho kappaleiksi. Eli lääketieteellisesti sanoen: "Kohdunkaula laajennetaan Hegarin laajentimilla, jonka jälkeen kohtuontelo tyhjennetään, raskausmateriaali poistetaan imukyretillä, ja lopuksi kohdun tyhjeneminen tarkastetaan terävällä kyretillä."
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=hoi27050
Ja miksen saisi kertoa omista mielipiteistäni, kun tämä kerran on keskustelupalsta? Mielipiteiden jakaminen ja niistä keskusteleminenhan täällä on pääasia, vai mitä? Etkös sinäkin tullut tänne sen vuoksi?
"En ole koskaan turvautunut aborttiin, koska en ole koskaan asettanut itseäni sellaiseen
tilanteeseen, että olisi sitä tarvinnut miettiä."
Minäkään en itseäni ole siihen tilanteeseen asettanut. Kaikkeni tein, etten siihen olisi joutunut. Toisilla on vain parempi mäihä kuin toisilla. Tasan ei käy onnen lahjat. Ole onnellinen, ettet ole siihen tilanteeseen _joutunut_.
"Jos syynä käytetän sosiaalista tilannetta eikä sitä ettei pidetä yksinkertaisesti lapsista eikä niitä haluta, niin sitten tulisi esittää se syynä eikä keksiä tuollaisia tekosyitä."
Minun syyni abortille oli, etten lasta tähän tilanteeseen halunnut. Se oli siis se suurin syy. Ja lääkärille sanoin jo heti ensi näkemältä, että "olen raskaana, enkä halua olla". SILTI sitä ei voida kirjata abortin syyksi. Ainakin olen ymmärtänyt, ettei näin tehdä. Siksi sinne myös merkataan ne kaikki syyt, minkä takia lapsen tuleminen ei ole toivottavaa *(opiskelut, ulkomaankomennukset, jne.). Kuitenkin jos ajatellaan, että lapsen todella haluaa, sen voi hankkia mihin tilanteeseen tahansa. Perimmäinen syy siis yleensä sosiaalisille syille onkin, ettei lasta haluta. Se ei vain "kelpaa" ainoaksi syyksi sinne hakemukseen. Abortin tekijä ei siis välttämättä ole itse niitä tekosyiksi keksinyt.
Tuo ulkomailta sterilisaation hakeminen... Kuinkahan paljon Suomessakin on potilaita, joille on "halvalla" tehty joku operaatio ulkomailla ja sitten Suomessa korjaillaan verovaroin pieleen menneitä operaatioita...?
Minun kuusiviikkoinen sikiöni (rv 8) _syntyi_ varmastikin yhtenä kappaleena. Alle 9 (ja vastaavasti yli 12) raskausviikkoiset alkiot/sikiöt kun usein keskeytetään lääkkeellisesti eikä kaavinnalla.
Minun tietääkseni eniten käytetään juuri kaavintaa, mutta ilmeisesti lääkkeellistä on alettu käyttää yhä yleisemmin. Siinähän on kuitenkin se ongelma, että joskus lääkkeellinen abortti ei onnistukaan ja joudutaan tekemään siis lisäksi kaavinta.
Ja raskaaksi ei voi tulla (raiskausta lukuunottamatta) jos ei harjoita seksiä johon kuuluu yhdyntä. Kun tietoisesti tekee sen päätöksen että harrastaa yhdyntöjä (seksuaalisuuden muotoja kun on paljon muitakin kuin se ainoa asia), niin valitsee myös samalla sen mahdollisuuden raskauteen. Ainoastaan steriloinnin tehneen pariskunnan "vahingon" ymmärrän.
Sitä paitsi ulkomailla tehtyjä toimenpiteitä ei välttämättä korjata Suomessa kunnallisesti, esimerkiksi kauneusleikkaus virheet joutuu maksamaan omasta pussista.
Joo selibaatissa ei voi tulla raskaaksi. Jos nyt kuitenkin pidetään mielessä että yhdyntäkin kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ja silti lasta ei välttämättä haluta. Miksi käytettäisiin ehkäisyä, jos lapsi saisi kuitenkin tulla? no, onneksi lupaa aborttiin ei tarvitse muilta siviileiltä kyselläkään.
Lääkkeellistä käytetään sen luonnonmukaisuuden takia etenkin myöhäisemmissä aborteissa. Mielestäni se oli muutenkin parempi, koska olin koko ajan tietoinen mitä tapahtui, ja tilannetta pystyi käsittelemään koko ajan. Itselle en olisi voinut ajatellakaan imukaavintaa. Myöskään imukaavinta ei aina onnistu ja lisäksi nukutuksessa on myös aina riskinsä.
"Ainoastaan steriloinnin tehneen pariskunnan "vahingon" ymmärrän. "
Ai miksi ei kierukkaa käyttävän pariskunnan?Ehkäisyteho on sama kuin sterilisaatiolla!
Abortin syyksi ei todellakaan kelpaa se, että ei haluta lasta, vaikka monen todellinen syy se silti on. Abortin tekijä ei ole välttämättä keksinyt noita syitä tekosyiksi niin kuin satua sanoo. Ei siis välttämättä.
..että myös näiden täällä vakituisella nimimerkillä kirjoittavien abortintekijöiden (satuan ja 1977:n) kokemus on tuo, mutta silti täällä väitetään kovasti, että se pelkkä ei-haluaminenkin on lainmukainen syy ja aiheuttaa itsessäänkin sen laissa sanotun huomattavan rasituksen.. :D ->
Satua:
>>Minun syyni abortille oli, etten lasta tähän tilanteeseen halunnut. Se oli siis se suurin syy. Ja lääkärille sanoin jo heti ensi näkemältä, että "olen raskaana, enkä halua olla". SILTI sitä ei voida kirjata abortin syyksi. Ainakin olen ymmärtänyt, ettei näin tehdä. >Niin lääkärihän se minulle vasta kertoi, että lomakkeessa ei ole vaihtoehtoa "lasta ei haluta". Järkyttihän se kun olin neuvolan tädille kertonut rehellisesti, että lasta emme halua ja hän kyseli sitten elämäntilanteesta ja sanoi aina sopivin välein "noin laitetaan se perusteluksi" ja minä siihen että ei se ole perustelu, vaan emme halua lasta.
hei ymmärrän mistä tuteist puhut koska oma pienokaiseni on sijaishuollossa. Silti rakastan häntä sydämestäni, enkä todellakaan toivo että ei olisi syntynytkään! Kiitän hänestä Jumalaa enkä vihaa niitä jotka ansaitsevat nyt palkkansa meidän kustannuksella! suoraan sanottuna, totuus. olisi parempi jos äideille maksettaisiin lapsen hoidosta´...mieluiten kouluikään asti.