Tilanne seuraava...
Erosta 5 vuotta, ja halusin olla mahdollismman "ei lapsella"-riitelevä äiti ja suostui lähes kaikkeen. Tapaamiset joka toinen vkl sekä arkitapaaminen.
Aina olen mys tehnyt selväksi että saa tavat myös muina aikoina jos mielenkiintoa riittää..Ei tosin ole kuulunut niiltä tiimoilta.
Nyt huolen aiheena on se, että isän puolelta tulee katkeruudesta juontuvaa panettelua lapsen kautta äidistä, ja lapsi kertoo näistä kotona isän vkl jälkeen häpeillen. Olen yrittänyt neutralisoida isän sanomisia sanomalla "ettei äiti ja isä vihaa toisiaan" ja että isikin on vain huolestunut sinun onnellisuudesta koska rakastaa".
Mutta pelkään, että hän itse lyö kiilaa lapsen ja itsensä väliin lapsenomaisella käytöksellä, ja sekoittaa pojan päätä.
Itse puhun aina isästä kauniisti, koska en halua lapselleni taakkaa, että pitäisi valita kumpaa rakastaa enemmän, koska tiedän myös mitä se on; itsekkin erittäin riitaisan eron lapsi.
Haluaisin että isän puolelta katkeruus loppuisi, koska en tosiaaan ole "vaikea" yhteistyökumppani, vaan haluan lapseni parasta.
Miten suovia silloin, kuin toinen mustamaalaa lapsen omaa äitiä lapselle, ja lapsi murehtii omassa päässään asiaa...ennenkuin lopulta kertoo.
Isä ei näytä tajuavan suoella lapsen oikeutta olla lapsi eikä valine loukata äitiä. Lapsihan tässä loukkaantuu ja kärsii!
Ideoita??
Erosta 5 vuotta, ja halusin olla mahdollismman "ei lapsella"-riitelevä äiti ja suostui lähes kaikkeen. Tapaamiset joka toinen vkl sekä arkitapaaminen.
Aina olen mys tehnyt selväksi että saa tavat myös muina aikoina jos mielenkiintoa riittää..Ei tosin ole kuulunut niiltä tiimoilta.
Nyt huolen aiheena on se, että isän puolelta tulee katkeruudesta juontuvaa panettelua lapsen kautta äidistä, ja lapsi kertoo näistä kotona isän vkl jälkeen häpeillen. Olen yrittänyt neutralisoida isän sanomisia sanomalla "ettei äiti ja isä vihaa toisiaan" ja että isikin on vain huolestunut sinun onnellisuudesta koska rakastaa".
Mutta pelkään, että hän itse lyö kiilaa lapsen ja itsensä väliin lapsenomaisella käytöksellä, ja sekoittaa pojan päätä.
Itse puhun aina isästä kauniisti, koska en halua lapselleni taakkaa, että pitäisi valita kumpaa rakastaa enemmän, koska tiedän myös mitä se on; itsekkin erittäin riitaisan eron lapsi.
Haluaisin että isän puolelta katkeruus loppuisi, koska en tosiaaan ole "vaikea" yhteistyökumppani, vaan haluan lapseni parasta.
Miten suovia silloin, kuin toinen mustamaalaa lapsen omaa äitiä lapselle, ja lapsi murehtii omassa päässään asiaa...ennenkuin lopulta kertoo.
Isä ei näytä tajuavan suoella lapsen oikeutta olla lapsi eikä valine loukata äitiä. Lapsihan tässä loukkaantuu ja kärsii!
Ideoita??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon 10v sitten.
Kaikkeni tein isän hyväksi, että suhde lapsiin säilyisi hyvänä. Jälkeenpäin ajatellen tein liikaakin toisen hyväksi, mutta sitä on turha enää surkutella.
Nykyään kun lapset ovat aikuisia, poika tapaa isäänsä ja tyttö ei. Kyllä ne lapset jossain vaiheessa huomaavat, ettei se isä olekaan kunnioituksen arvoinen jos hän ei sitä ole. Poika käy isänsä luona velvollisuudentunnosta(on itse sanonut näin). Tyttö ei ole käynyt vuosiin isällään kun kyllästyi siivoamaan, pyykkäämään, kokkaamaan ja kuuntelemaan äitinsä haukkumista siellä jatkuvasti.
En osaa lohduttaa sinua muuten kuin sillä, että kyllä lapsi sen isän touhun aikanaan itse tajuaa. Minullekin sanottiin aikanaan noin ja kyllä se vaan paikkansa piti! Toisaalta olen surullinen isän puolesta, mutta sitä saa mitä tilaa. Jos aikuinen ihminen itse ei tajua, ettei haukkumisia kukaan jaksa kuunnella, niin en minä häntä voi muuttaa.
Kaunista syksyä kuitenkin sinulle ja jaksamista!
Minä puolestani en valehtele isästä mitään, en hyvää enkä huonoa. Kerron lapselle etten voi tietää mitä toisten päässä liikkuu. Ja kun lapset eivät ole tyhmiä kyllä he joskus tajuavat asioiden oikean laidan. Se vanhempi, olkoon sitten isä tai äiti, tekee vain itselleen hallaa käytöksellään.
Tuttua juttua, näin jälkikäteen ajateltuna. Itse kävin pahasta olostani vastaavassa tilanteessa keskusteluja peheneuvolan sosiaalityöntekijän ja psykologin kanssa. Jossain vaiheessa lapsikin oli mukana keskusteluissa ja sosiaalityöntekijä soitti isälle asian tiimoilta. Isä kävi myös itse juttelemassa perheneuvolassa ja asioista puhuttiin lapsen näkökulmasta. Katkeruushan miehellä noitten haukkumisten takana oli mut loppu sit aikaa myöten noitten ulkopuolisten tuella. Tsemppiä.
Tuntui kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin!!
Meillä tosin nyt tapaamiset katkolla olleet puolisen vuotta, isän käytöksen takia... Isä ei osaa ajatella lapsen parasta, vaan lapsen avulla haluaa minulle kiusaa. Lupasikin erottuamme,että saan koko loppuelämäni kärsiä hänen kiusaamisestaan.. Voikun olisin silloin jo tajunnut,että aikoo tehdä sen lapsen kustannuksella.
Juttu täälläkin. Vanhin lapsistani asuu isänsä luona ja nuorimmaiset minun luona. Yrittää estää poikaa käymästä täällä ja eikä tapaa nuorimmaisia. Ja hänen uusi vaimo uhkailee ja haukkuu minua huonoksi äidiksi kuulemma lapset kärsii minun seurasta.Ex ei halua olla minun kans missään tekemisissä. Joten päätin et antaa olla en jaksa tuhlata voimiani heidän kans tappeluun. Kyllä se jossain vaiheessa totuus paljastuu isälle kun lapset eivät ehkä halua olla hänen kanssa missään tekemisissä. On vaan niin kummallista et käytetään lapsia näin törkeästi.Itse haluaisin hoitaa nämäkin asiat sovussa mut jos siellä ei haluta niiin ei voi mitään.