Ilman ovistestailua

kuumeiltu on, myös ovistestailtu ja tarkkailtu omaa kroppaa!

Eli alussa otimme "rennosti", seksiä harrastimme ilman mitään kropan tarkkailua, kiertopäivien laskemista jne. Lasta ei vaan kuulunut.
Edelleen NAUTIMME seksistä, vaikkakin on otettu ovistestit jne käyttöön!

yritystä takana jo hieman yli 3 vuotta! Ja ihan hyvä, että otin ovistestit käyttöön, koska selvisi etten ovuloi läheskään joka kuukausi. sain clomit, mutta ei edes niiden avulla ole tärpännyt. moemmat on tutkittu, vikaa ei ole löytynyt, paitsi tuo ovuloimattomuus, mutta taas clomien avulla ovuloin, mutta ei vain onnistu. jatkohoidot edessä.(inssi)

Minun mielestäni on vain hyvä, että ovulaatiotestejä saa niin helposti nykyään ja että naiset tarkkailevat omaa kroppaansa kierron eri vaiheilla, koska eivät kaikki onnistu kertalaakista. Ja vaikka käytössä on kaikki edellä mainitsemat menetelmät, niin silti osaa ja pystyy nautimaan seksistä ja kumppanistaan. Ja minun mielestäni ovistesteissä, lämpöjen mittailussa, kiertopäivien laskemisessa ei ole mitään väärää.Hyvä vaan, että oppii paremmin tuntemaan oman kroppansa, koska siitä voi myöhemmin olla paljon apuakin jatkotutkimuksissa, jos lasta ei yrityksest huolimatta ala kuulua. Pakkomielteeksi en sitä kutsuisi, en ainakaan omalla kohdallani.
Jos jotain olen meidän vauvayrityksen aikana oppinut, niin pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Täm kysyy pitkää pinnaa, koska joka kuukautinen pettymys toisensa perään, kysyy voimia ja jaksamista molemmilta osapuolilta. Tämä kokemus on kasvattanut minua ihmisenä todella paljon ja en pidä lasta itsestään selyytenä, ei niitä niin vain tehdä, että "kaikki minulle heti nyt"-menetelmällä. Tottakai lisin mielelläni ollut jo raskaana heti alkuvaiheessa kun lasta aloimme yrittämään saada alulle, mutta helpommin sanottu kuin tehty ja tässä tapauksessa en todellakaan voi sanoa, että ovistestailu tai seksi tiettyjen päivien mukaan olisi minulle/meille mikään pakkomielle tai vastaava...

Minulle iski vauvakuume ja löysin nettisurffailun lomassa tämän keskustelupalstan. Otin oman nimimerkinkin, mutta kaksi viikkoa oleiltuani tällä foorumilla ahdistuin tästä "kilpailumeiningistä" niin pahasti, että enää en käy kuin satunnaisesti täällä pyörimässä. Täällä olevilla ihmisillä on niin kamala vimma saada lapsi, että toisinaan se tuntuu olevan jo ihan sairaalloista. Sitten ihmetellään kun seksi ei kiinnosta ja parisuhde kärsii... Onkos tuo nyt mikään ihme, jos akat on koko ajan ovistikkujen kanssa ahdistamassa ukkojaan sänkyyn ja hössöttävät vauvajuttujaan koko ajan. Sitten kun lopulta on taistellut itsensä raskaaksi, niin sitten alkaa hormonihirviöiden hyökkäys ja ukothan siinä on tulilinjalla. Sitten tulee siitä taistelua ja kriisi ja loppujen lopuksi ero ennenkuin lapsi täyttää 6kk... Ja tämä tarina on tosi. Näitä juttuja voi käydä lukemassa suhteet&tunteet-foorumilta...

Minä siis päätin jäädä pois tästä porukasta ja nauttia elämästäni. Harrastan ukkoni kanssa seksiä silloin kun siltä tuntuu ja tietty silloin kun vatsassa nipistää ovulaation merkiksi, niin illalla kysyn ukolta, että mites ois pienet vauvantekohommat. Ja eipä tuo vielä ole kertaakaan kieltäytynyt... Ja meillä parisuhde kukoistaa.

Minusta teillä toimitaan aivan oikein. Ainakin teillä toimitaan samalla tavalla kuin meilläkin. :) Minä haluan, että vauva tulee meille, jos niin Luoja suo ja haluan, että lapsi tuntuu rakkauden hedelmältä eikä aviokriisin kylkiäiseltä.

Tokihan jossain vaiheessa varmaan alkaa sekin masentamaan, että jos sitä rakkauden hedelmää ei vain kuulu, niin sitten olisin valmis hankkimaan ovulaatiotestit. Mutta että ensimmäisestä kuukautiskierrosta alkaen... Ei ole todellista...

kumpaakaan jo olemassa olevista lapsista saatu tikkujen kanssa. Mutta oireita tulee kyllä heti, kun vaan tietää, että nyt ois mahdollisesti tärpännyt... Se on vaan sitä, että haluaa niin kovasti sitä vauvaa, niin mielessähän se on väkisin. Minulla henk koht ei ole mikään tulipalokiire, mutta tietysti sitä aina toivoo, että josko nyt.
Ja kyllä meillä peuhataan ihan "vääriin aikoihinkin" ja raskaana ollessa se vasta onkin kivaa :) Eli minusta ihan terve meininki!
Niin ja itse kyllä ymmärrän tikuttajia. Jos meilläkin menisi tässä kauhean pitkään (vuosi vaikka), niin voisin ottaa ne käyttöön. Se on mielestäni sama asia kuin olisi sairas eikä saisi ottaa lääkettä, koska "luonto hoitaa"...

ilman tikun tikkua...:) en edes tiennyt silloin joskus, että niitäkin voi käyttää tai on edes olemassa:)

No meillä ei oo pakkopullaa, vaikka tikut onkin käytössä. Ekat 5 kk oltiin ilman tikkuja ja merkkien "kyttäämistä", eikä onnistuttu raskautumaan. Otin tikut käyttöön ja toisesta tikkukierrosta tärppäsi. Eli meillä oli kyllä apuja tikkujen käytöstä, eikä olla mitään "mulla heti kaikki nyt" -tyyppejä, kuten ap. kuvaili :). Meillä tää systeemi on toiminut ja sillä hyvä!