Meillä on 5 lapsinen perhe, vauva syntyi 26.8, jonka jälkeen 6vuotias poikani alkoi kokeilemaan rajoja.
Missään ei pysy paikoillaan, ja kokeilee koko ajan rajoja joka paikassa, myös esikoulussa.
Onko normaalia vai voiko olla adhd?
Missään ei pysy paikoillaan, ja kokeilee koko ajan rajoja joka paikassa, myös esikoulussa.
Onko normaalia vai voiko olla adhd?
Vastaukset 10
Vanhimmat
eikä mitään muuta vaikeutta ole ollut niin epäilisin ihan mustasukkaisuutta.
6-vuotias nyt muutenkin on vähän ristiriitaisissa fiiliksissä kun hän alkaa olla iso poika. Koulussa sitä itsenäisyyttä sitten tarvitaan.
Teillä on monta lasta mutta onko muut olleet helpompia?
Joskus keskittymiskyvyn ongelmat tajutaan tai löydetään vasta sitten kun koulussa alkaa ongelmat.
Esikoulussa huomauttivat asiasta.
Tietävät kyllä että vauva on syntynyt.
Itseäni ahdistaa jos siellä pitävät häntä silmätikkuna.
mitä päiväkodissa sanivta. Lapset ovat erilaisia, eikä levottomuus tarkoita adhd:ta!
Veikkaan että lapsesi käytökseen sekoittuu mustasukkaisuus ja normaali uhma!
mustasukkaisuus uutta tulokasta kohtaan ja NORMAALI 6-vuotiaan uhma!
En ole ikinä ymmärtänyt tuota.. jos lapsi muuttuu jotenkin "levottomaksi", niin heti ollaan kehittelemässä hälle adhd:ta tai jotain vastaavaa.
Vai ettekö ole ikinä kuulleet lapsen uhmasta? Tai että lapsen kasvulle ja kehitykselle on NORMAALIA koetella rajoja!!!
Terveisin: adhd veljen (yläaste ikäinen) "omaava"
taivaalta ! ADHL kyllä olis ollut havaittavissa jo aikaisemmin - on selvästi mustis uudesta tulokkaasta. Pyydä kaveriksi työntelee ulos vaunuja ja anna osallistua auttamaan vauvan hoidossa. Ja jätä pienin välillä isän hoiviin ja painele omille teille 6 vuotiaan kanssa, vaikka käytte kirjastossa tai luonto kävelyllä ihan kahdestaan.
Tämä ei nyt liity ap:hen sillä hänen lapsensa nyt todennäköisesti on mustis ja ehkä syynä myös uhma, mutta kun väitit että adhd ois ollu huomattavissa jo aikaisemmin.. tuo ei pidä paikkaansa!!!
mutta tuttavapiirissä oli jo 3 vuotis neuvolatarkastuksessa epäilty "adhd" mahdollisuuksia. 4 vuotis tarkastuksissa vielä enemmän ja 5 vuotis tarkastuksissa se oli jo varmaa pisteen kera.
Jos yhdellä epäillään jo nuorena niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikilla ilmentyisi niin nuorena! Itselläni on sisko jolla alettiin epäilemään adhd:ta VASTA 5-luokalla ja todettiin varmaksi seiskalla. Et silleen.. nuorempana ei käytöksessä mitään "vikaa"!
Oireet ovat kovin erilaisia, toisilla vaikeampia kuin toisilla. Meillä tuli diagnoosi viisivuotiaana, mutta tietyt piirteet olivat seurannassa jo yhden vuoden iässä. Diagnoosiahan ei edes tehdä, jos ei oireilu ole tarpeeksi vaikeaa, ja kestäneet vähintään kuusi kuukautta. Samoja ongelmia tulee olla erilaisissa ympäristöissä muistaakseni, eli jos lapsi on päivähoidossa, niin he täyttelevät myös erilaisia kaavakkeita. Usein tyttöjen oireet eivät ole yhtä silmiinpistäviä kuin pojilla. Jos ongelmia on vaikkapa ainoastaan keskittymiskyvyssä, niin nämähän eivät tulekaan usein esiin kovin nuorella. Jos taas lapsi on armoton koheltaja, joka tuntuu olevan täysin ilman itsesuojeluvaistoa, sen huomaa jo pienemmältä. Meillä myös motorisia ongelmia, sekä aistitoimintojen poikkeavuutta.
Nyt 8v. poikamme alkoi aiheuttaa ongelmia mentyään esikouluun. Paikka on iso, sillä sijaitsee koulun yhteydessä ja lapsia yhtäaikaa koulussa n. 300.
Samoihin aikoihin meidän 8. lapsi syntyi.
Kun 7. lapsi syntyi, ei poika ollut moksiskaan, päin vastoin iloinen ja onnellinen ylpeä isoveli. Samoin 5. ja 6. lapsen syntymän kohdalla. Lapsi nyt ei ollut nähnytkään minua elinaikanaan kovin kauaa niin, ettenkö olisi ollut raskaana, sillä hän on 4. lapsemme ja hänen jälkeensä 5. 6. 7. ja 8. on syntyneet suunnileen vuoden ikäeroin.
Ihmettelimme, mikä poikamme päässä muuttui.
Hän alkoi yhtäkkiä saamaan raivareita, ei suostunut aamuisin eskariin. Pidin poikaa paljon lähelläni ja yritin antaa paljon huomiota, sillä minulla oli huono omatunto, olinhan keskittynyt vähän liikaakin vain vauvoihin.
Poika ei suostunut ryhmätyöskentelyyn koulussa ja kotona vain poki ja hakkasi sisaruksiaan.
Kysyimme useaan otteseen että painaako mieltä jokin. Ei kuulemma painanut.
Menimme sitten kaikenmaailman testeihin, epäilimme adhd:ta, mutta sitä pojalla ei ollut.
Käytös keski vain reilun vuoden, ja se oli ilmeisesti vain stressiä ja turhautumista. Koulussa poikaa oli nimitelty ja iso koulu ja ikävä opettaja olivat ahdistaneet häntä.
Nykyään kaikki on hyvin, poika jo 8v.
Nykyään saa paljon huomiota, siitä pidämme kiinni, eikä jää pikkusisarusten varjoon.