Ihmisen itsensä pahin vihollinenhan on pelko. Se ohjaa meitä joka päivä valinnoissamme, vaikka emme tiedostaisikaan sitä pelon aiheuttamaksi. Näin on kuitenkin.Kaikki äidithän tietävät mikä heidän pahin pelkonsa on.Oma lapsi, ettei sille vaan tapahdu mitään pahaa. Sen tiedän myös minä. Ja olenkin joutunut sellaiseen kiirastuleen lasteni kanssa, että tiedän. Tällä hetkellä tilanne on vakaa olosuhteisiin nähden, mutta tiedän, että joudun vielä kohtaamaan ne kauhun hetket, mitä lapsilleni voi tai tapahtuu, vaikka ovat jo aikuisia.
Mikä teillä lukijat on peloista pahin?
Mikä teillä lukijat on peloista pahin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikäpä vois olla pahempaa,kuin se,että
lähtöjärjestys olis jotain muuta kuin luonnollista.
On niitä pelkoja ollut,
jokainen lapsi on joutunut tavallaan käymään kuoleman portilla.
Kaikille on tullut 1-2 suurta vahinkoa alle 20 vuotiaana
ja ovat ”herätetty” teholla.
------------
Sitten meni, menee 4-6 opiskeluvuotta peloitta ja murheitta.
------------
Nyt tuli taasen ”pelkoja”,
kuinka löytyy työpaikkoja ja hyviä.
Jokaisessa työpaikassa on 160-300 hakijaa,
vaikka vain 1-4 otetaan töihin.
Jokaiseen hakemukseen on tullut kutsu lisähaastatteluun.
Ihmettelen, minkälaisia papereita he ovat osanneet kirjoittaa,
kun aina huomioidaan.
Sen tiedän että kaikki 4 lastani on tehnyt hakemukset yhdessä.
Ja lisäksi heillä on olut vanhempia kavereita avustamassa.
Viimeinen pelkoni on, palkka,
jos 4 vuotta on opiskelua,
odotin että saa heti ensimmäisestä kuukaudesta alkaen,
enemmän kuin iskä ja äiti.
Ehkä tietokoneala on hieman huono
ja on likaa koulutettuja.
, että minäkin sairastun..
Peloista lasteni puolesta olen jo päässyt, ja se on ollut minulle suunnaton helpotus.
Nyt uskon että he pärjäävät, ja hoitavat omat lapsensa hyvin.
Sen jälkeen, kun en ole enää ollut vastuussa kenenkään toisen elämästä, lopetin pelkäämästä sekä omasta että läheisteni puolesta. Luotan, että he osaavat elää ja hoitaa asiansa. Arvostan onnekasta osaani ja olen nöyrän kiitollinen, ettei minun ole tarvinnut olla lapsista huolissaan. Ymmärrän hyvin vanhempien ahdistusta ja huolta vielä aikuistenkin lastensa puolesta elleivät asiat ole hyvin.
Tiedän, että on yksi asia, josta en selviytyisi. Se olisi oman lapsen kuolema, mutten enää aktiivisesti pelkää mitään pahaa tapahtuvan. Muistan kuinka aikoinani mielessäni naureskelin, kun äiti aina huolestuneena soitti ja varmisti, että olin päässyt turvallisesti kotiin hänen luotaan lähdettyäni tai ulkomaanmatkojen jälkeen.
tunnustaa, että soitan minäkin, ainakin pojallemme jos tiedän hänen olevan työkomennuksella Venäjällä, ja tytöille uteliaisuuttani kyselen että oliko heillä matkalla ehkä mukavaa, siis yritän ottaa itelleni pikkusen :)
Ei ihimisen tarvitte pelijätä mitään. Eikä soo oikeen suotavaakaan ainakaan täällä Pohojanmaalla. Ei naistenkaan- "Sisuani en karota alla kahareksankymmenen, sanoo Härmän akka" Mitä pelekäämistä täs ny olis? Nuo pimenevät syysillat on ainuat, kun tuovat joulutontut luuraamahan talojen nurkille ja aitovierille. Tierä mitä kirijoottavat muistihin pitkin syksyä, aina käyressään tarkaalu matkoollansa. Kyllä ny jo viimeestänsä on alijettava seuraamaan ittiänsä notta miten käyttäätyy ja mitä sanoo ja aatteloo lähimmääsistänsä. Muutoon tuloo armotta nimi kirijahan. Kun pukki itte tuloo sitten jouluaattoo iltana pitkine keppiinensä niin siinä sitä sitten seisotahan noloona ja täynä asiahan kuuluvaa pelekoa kuusen takana änkyttämäs "meriselityksiä" ku Joulupukki kyselöö notta: Onko oltu kilttejä? Muuta pelijättävää ei maailmas ihimisellä ookkaan, kaikki elämän koettelemukset on sallittu meille tapahtuviksi.
helppoa olla, ja heittää vain kaikki huolensa ns. herran haltuun.
Minulla ei sellaista uskoa ole. Positiivinen, ja liikoja surematon mielenlaatuni on kai aina kantanut pahimman yli, yöunia en ole koskaan menettänyt huolien takia, - kai tässä jotenkin pitää vain mennä reuhottaa eteenkinpäin :)
tekee olon ahdistuneeksi myös sille josta on huolissaan.
En voi sietää ihmisiä jotka on koko ajan huolissaan eli kuin manaavat,ja silloin voi jotain sattuakkin.
Siis turhaa siirtää omaa pelkoa.
Vaikka nyt kerronkin itse että kauhein loppu olis elämässä:pudota jostain korkealta!