Kärsin aika suuresta synnytyspelosta ja olen yrittänyt olla miettimättä asiaa tähän asti!!
Nyt olen ajatellut ottaa uuden lähtökohdan asiaan ja ymmärtää synnytyksen niin hyvin kuin mahdollista!
Olemme mieheni kanssa aloittaneet "yrityksen" mutta nykyään keksin kaikenlaisia tekosyitä siihen miksi ei voida touhuta koska toisaalta pelkään raskaaksi tulemista! Haluan omaa lasta enemmän kuin mitään, ja muuten suhteemme on siinä pisteessä että olemme vauvaan valmiita, mutta nyt on pelko niin paha etten enää ole varma...
Toivoisinkin nyt että joku viitsisi kertoa minulle tarkasti sen että miten synnytys edistyy ja mitä kaikkea tapahtuu!
Ymmärrän että jokainen synnytys on erilainen, mutta nimenomaa niitä erilaisia kokemuksia haluaisin kuulla!
Olen nyt ajatellut kohdata tämän pelon ja luulen että tieto ja muiden kokemusten kuuleminen voisi auttaa! Eli kertokaa synnytyksistänne ns. alusta loppuun, hyvät ja huonot asiat ja kaikki muu mikä tulee mieleen!!
Avittakaa pelkuria :(
Nyt olen ajatellut ottaa uuden lähtökohdan asiaan ja ymmärtää synnytyksen niin hyvin kuin mahdollista!
Olemme mieheni kanssa aloittaneet "yrityksen" mutta nykyään keksin kaikenlaisia tekosyitä siihen miksi ei voida touhuta koska toisaalta pelkään raskaaksi tulemista! Haluan omaa lasta enemmän kuin mitään, ja muuten suhteemme on siinä pisteessä että olemme vauvaan valmiita, mutta nyt on pelko niin paha etten enää ole varma...
Toivoisinkin nyt että joku viitsisi kertoa minulle tarkasti sen että miten synnytys edistyy ja mitä kaikkea tapahtuu!
Ymmärrän että jokainen synnytys on erilainen, mutta nimenomaa niitä erilaisia kokemuksia haluaisin kuulla!
Olen nyt ajatellut kohdata tämän pelon ja luulen että tieto ja muiden kokemusten kuuleminen voisi auttaa! Eli kertokaa synnytyksistänne ns. alusta loppuun, hyvät ja huonot asiat ja kaikki muu mikä tulee mieleen!!
Avittakaa pelkuria :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko sä keskustellut tästä pelkotilasta miehesi kanssa?
Meille sattui pieni vahinko, joten en voinut panikoitua etukäteen. Olin toki miettinyt joskus, että miltä tuntuisi odottaa ja tietysti synnytystä.
Se menee kuitenkin jokaisella yksilöllisesti. Toiset eivät voi edes synnyttää alateitse, vaan heille tehdään sektio. Nykyään, jos äidillä on todella kauheat pelkotilat synnytyksestä, voi myös siinä tilanteessa harkita sektiota.
Itse synnytin alateitse raskausviikolla 41 5. Olin menossa tuona aamuna synnytyksen käynnistykseen, mutta se alkoi luonnollisesti muutamaa tuntia ennen sairaalaan menoa. Menin sairaalaan kaverini kanssa ja kätilö totesi, että 2cm oli paikat auenneet. Supistukset olivat alkuun kestettäviä, mutta kun olin auki 3cm, halusin epiduraalin. Sen laittaminen oli tuskallista, kun siinä pitää olla paikallaan ja supistuksia tuli 5 minuutin välein koko ajan. Mutta kun epiduraali alkaa vaikuttaa, tulee tunne "I`m in heaven!". Suosittelen. Epiduraalin vaikutuksen aikana voi ottaa vaikka unet, sillä kaikki kivut häviää. Ennen epiduraalia käytin ilokaasua, jota myös tyrkytettiin ponnistuvaiheessa. Minuun se ei kamalasti vaikuttanut.
Minä pystyin käymään itse vessassa, koska rakon kuin myös peräsuolen on hyvä olla tyhjinä, jotta vauvalla olisi mahdollisimman paljon tilaa tulla. Yleensä vatsa tyhjenee ennen synnytystä, minulla ainakin aika tehokkaasti! Jos vessassa käynti ei onnistu, niin kätilö katetroi. Potan saa kyllä vaikka sängyn viereen, jos haluaa.
Iinä sitten odottelin rauhassa, että paikat aukenivat. Kun paikat alkaa olla lähellä sitä 10cm lopetetaan epiduraalin antaminen ja annetaan sellaista ainetta, mikä tehostaa supistuksia.
Loppu vaihe oli mielestäni pahin, siis ponnistusvaihe. Se sattuu ihan pirusti. Se tuntuu vähän siltä, kuin olisi iso kakka tulossa. Lapseni oli 4050g ja 53cm, isopäinen, harteikas kaveri. Pään kun sain työnnettyä ulos, niin hiukan helpotti. Tunne oli kyllä sellainen, että vittu minä halakian kahtia. Ja huusin ihan jonkun verran! Välilihaa ei leikattu ja minulle tuli vain nirhaumia. Edes tikkejä ei tarvittu. Kusella käynti hiukan kirvelee sellasen viikon parin ajan, mutta onneksi on keksitty käsisuihku!! Kun lapsi on ulkona, pitää vielä synnyttää se istukka. Minulle sanottiin, ettei sen syntymistä edes tunne, mutta kyllä minä tunsin. Sen jälkeen seuraa lisää kipua, kun kätilö painelee monet kerrat mahaa, jotta kohtu tyhjenisi ja pienentyisi. Tämä painelu jatkuu myös vierihoito-osastolla.
Lepäilin jonkun pari tuntia synnytyksen jälkeen salissa ja sitten kävelin ihan itse vierihoito-osastolle. Paikat on hellänä ihan jonkun aikaa, mutta yllättävän nopeasti siitä parantuu. Ennen osastolle siirtymistä peseydyin. Sääret ja maha oli turtana epiduraalin vaikutuksesta.
Minulle tuli raskauden loppuvaiheessa, (varsinkin kun meni yli lasketusta ajasta ja tiesin, että lapsi sisälläni kasvaa vaan koko ajan), pelonsekaisia tunteita, kun ajattelin, että ulos se olisi täältä saatava. Mutta sitten ajattelin, että suotta panikoin, se menee niin kuin menee. Ja niin menikin. Kun synnytys alkoi, meni se hetki hetkeltä etiäpäin, eikä siinä paljoa ajatellut. Antoi mennä vaan. Minun mies ei ollut mukana, mutta hyvä kaverini oli, doulana. Nykyään voi ottaa isän lisäksi myös doulan mukaan. Minusta oli kiva, kun kaverini oli siellä. Hän kannusti ja piti seuraa ja toteutti pienimmätkin toiveet, KIITOS HÄNELLE!!! Ja kyllä sitä on sitten onnellinen, kun se oma vauva tuodaan viereen!!
Ota selvää asioista kunnolla. Ja käy juttelemassa neuvolassa pelostasi. Nykyään on mahdollisuus päästä puhumaan esim. tukiryhmiin peloistaan. jos tuttava piirissäsi on äitejä, puhu heidän kanssaan, tai vaikkapa oman äitisi. Ja juttele myös sen ukkosi kanssa, että se tietää myös missä sinä ajatuksinesi menet. Kyllä minä luulen, että sinä vielä voitat pelkosi! Niin kuin monet muutkin! Tsemppiä sinulle!!!=)
Luin intensiivisesti koko tarinasi :)
Kyllä me ollaan mieheni kanssa asiasta juteltu ja hän on kysynyt että haluaisinko hoitaa pelon ennen pois ennen kuin tulen raskaaksi mutta en usko että se auttaa ja kuitenkin sen vauvan nyt haluaisin!
Olen kyllä jutellut jo yhden ns. tukihenkilön kanssa ja hän ehdotti juuri sitä että lukisi synnytyskertomuksia ja juttelisi muiden äitien kanssa että tietäisin paremmin mitä tulee tapahtumaan!
En kuitenkaan sitä sektiota pelkän pelon takia haluaisi koska alatie synnytys on kuitenkin sekä äidille että lapselle parempi jos vain onnistuu!
Kiitos kovasti vastauksestasi!! Ja onnittelut vaavista :)
Oon vähän samassa tilanteessa sun kanssa. Pelottaa itse synnytys, mutta vauva olis enemmänkin kuin tervetullut. Ite oon aika pieni ja hoikka, niin hirvittää että miten se vauvveli sieltä oikein mahtuis ulos. Mua tosiaankin helpotti kun luin noita synnytyskertomuksia. Tietää nääs mistä on loppujen lopuksi kysymys. Toivottavasti näistä kertomuksista on sullekin hyötyä!:)
Mut tässä se linkki.
http://www.geocities.com/HotSprings/Villa/6162/synnkert.html
Tsemppiä sulle ja miehellesi!:)
innolla käynyt monet tarinat lukemassa!
Ja hyvä neuvo minkä sain niin jaan myös kanssasi... eli on hyvä miettiä sitä että synnytys ei ole mitään siihen verrattuna mitä sen pienokaisen kanssa käy läpi sitten kun se on jo kotona...
Tsemppiä sullekkin ja voimia synnytykseen!