Omakohtainen kokemukseni alkoholismistani on, että en kyennyt olemaan rehellinen edes itselleni.Minäkö muka sairas, viinan vähyyttä ja valitusta- tauti paranee sillä millä se on hommattukin. Nämä olivat sanoja ja todisteluja ryyppykavereilleni, että voisin ottaa viinaa lisää. Sairaala ja hoitolaitos pysäytti minut lopulta ajattelemaan,, mitä minun tulisi itsenisuhteen tehdä. Onnekseni tapasin raitistuneita alkoholisteja jotka myönsivät tilansa ja sain samaistua heidän kokemuksiinsa. Raittiina on hyvä elää ja toipuminen jatkuu. Raitista Syksyä sinulle jos sitä todella etsit !
alkoholismini
toipilas
2323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielen pohjukoissa olen jo myöntänyt itselleni, että Kuningas Alkoholi on aina vahvempi, kuin minä. Se, ja vain se on lähtökohta. Kovasti olen täälläkin viisastellut, mutta se on ollut jotakuinkin terapiaa, aggressioiden ja patoutumien purkamista.
Se tässä "niskasta kiinni"-projektissa on yllättänyt, miten kauan hermoston? toipuminen kestää. Kolmatta kuukautta nukuin pätkäunta ja tuntemattomista syistä ajoin otti voimakkaasti pannuun, vaikka ei asiat ihan poskellaan olekaan.
Nyt vasta alkaa saavuttamaan rauhallisuuden, ja ajatus juoksee.
Tällä hetkellä ainoa häiriö on tuttu mestarijuoppo naapurikaupungista, jolla on taas hirveä huikka päällä, ja soittaa vaikka kymmeniä kertoja vuorokaudessa, että saisi kyydin johonkin, mutta suunnasta ei ole yhtään väliä.
Murheensa kullakin..
tuossa on mietteitä meidän ongelman parista.
minua viisaammat on ne kirjoittaneet.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000019849888