Opiskelen yliopistossa alaa jolle on todella vaikea päästä sisään. Kirjoitin kuitenkin ainaisesta lusmuilista huolimatta kouluni toiseksi parhaat paperit ja pääsin sisään korkeimmalla pistemäärällä. Ala tuntuu oikealta (olen siis fuksi) ja viihdyn, mutta en vain saa opiskeltua laiskuudeltani. Nukun liian usein sillon kun pitäisi olla luennolla, enkä tee 'läksyjä'. Kauhistuttaa jo että mihin tämä saamattomuus johtaa. Onko kokemuksia/kohtalotovereita? Miten saisin hommat hoidettua?
Miten ottaa itseään niskasta kiinni?
opiskelijalusmu
133172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihan oikeasti kiinnostunut kys. alasta. Muutenhan et lusmuilisi, eikö? Menitkö sisään vain sen vuoksi, että voit retostella statuksella. Tullaisia kysymyksiä kannattaisi pohtia. Varsinkin jos olet alalla, jossa sinulla on vastuu toisista ihmisistä.
Hyvät arvosanat eivät ole tae oikeasta osaamisesta. Kannattaisi vaihtaa alaa tai tehdä jotain muutoksia.
Kyllä ala tuntuu olevan juuri minua varten, tai sitten tämä on hyvin lähellä unelma-alaani eli opinnot täällä eivät missään tapauksessa menisi hukkaan. Ja jos kerran pääsin sormia napsauttamalla sisään, eikö sen pitäisi kertoa jotain soveltuvuudestani alalle?
Voisiko masennus liittyä tähän jotenkin? Pohjimmiltani nimittäin uskon ettei minusta ole mihinkään, ettenkä ole minkään arvoinen.. Vaikka numerot voisivat todistaa ettei minun tarvitse hävetä täällä.
Masennuksesta myös kumpuaa sellainen tunne ettei MIKÄÄN kiinnosta, eli ne asiat joista aikaisemmin saatoin innostua saavat nykyään vain aikaan laimeaa mielenkiintoa.
"And I find it kind of funny
I find it kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had"
oletkohan suorittaja- tyyppiä, jonka on saatava hyvät arvosanat, jotta et kokisi huonommuutta? Kun tuossa mainitsit, että uskot, ettei sinusta ole mihinkään. Älä anna masennuksen viedä sinua pohjalle, vaan hae ajoissa apua vaikka opiskelijaterv.huollosta. Ja usko tai älä, monet tekevät niin! Jaksamista!
Tuntuu ainakin siltä, että pääsit asian ytimeen puhuessasi itsetunnosta ja jonkinlaisesta häpeästä. Jos koet, että et ole minkään arvoinen ja "sinunlaisesi" eivät kuulu kys. opinahjoon, voit todella helposti ja huomaamattomasti ruveta sabotoimaan omaa opiskeluasi -- siihen ei vaikuta mitenkään se, kuinka omalta ala tuntuu. Opiskelu on aina työntekoa, vaikka se olisikin ajoittain oikein mielenkiintoista. Harvat leijuvat jossain oman alan löytämisen tuomassa euforiassa läpi opintojensa, eli jos tuntuu että mikään ei maistu ja tunnet häpeää / pahaa oloa, suosittelisin kovasti että juttelisit siitä terapeutin tai jonkun muun auttajan kanssa. Kokeilepa myös käydä Nyyti ry:n sivuilla osoitteessa http://www.nyyti.fi --saatat saada sieltäkin uusia voimia jos ei opiskeluun, niin ainakin avun etsimiseen. Älä jää ajatustesi kanssa yksin, älä anna kenenkään (itsesi mukaan lukien) vakuuttaa sinua "laskuudestasi". Vain sinä osaat sanoa, mistä tilanteessasi on oikeasti kyse.
Nimimerkillä samanlaisen ongelman kanssa painiva; tsemppiä sulle.
Veikkaan, että loppupeleissä kyseessä vois olla kiinostuksen puute, tosin mun oma laiskuuteni johtui aika paljolti siitä, että paahdoin lukiossa ihan hulluna, minkä takia voimavarat on lopussa. Itse aion "vaihtaa alaa" kiinnostavampaan, koska mielestäni mun on järkevintä opiskella (ja elää) vain ja ainoastaan itseäni varten.
lusmu.
Kun koko kevät on luettu niin eihän sitä enää jaksa. Tuli vielä tosiaan jollain määritelmällä Suomen vaikeimpaan tai ainakin Suomen vaikeimpaan maailman arvostetuimpaan ammattiin valmistavaan tiedekuntaan haettua eikä nyt huvita sitten yhtään lukea. Kun ei tästä tipahtaakaan oikein voi. Valmistuu kuitenkin, jossain vaiheessa on pakko alkaa lukeea.
kiinnostuksenpuutetta ole, olen ehdottomasti oikealla alalla vaikka se nyt sattuukin olemaan se maailman arvostetuin, niin en ole sitä sen takia valinnut.. ainoa mikä ei kiinnosta on toi lukeminen. ehkä tähän tottuu
mitä pidät maailman arvostetuimpana alana ja miksi? Ja mistä tilastoista katsot moista? Jotenkin minusta tuntuu, että kärsit huonosta itsetunnosta, jota yrität pönkittää tulevalla statuksellasi ja tiettyyn yht.kuntaluokkaan pääsyllä. Masennus voi johtua juuri siitä suorittamisen tarpeesta ja tiedostamisesta, että mahdollisuudet epäonnistua ovat olemassa. Aina ei pääse helposti aidan yli, vaikka tähän asti olisi päässytkin.
Äläkä ota tätä vittuiluna. Se vaan tuli kommenteistasi mieleen.
Minä en siis ole se joka kirjoitti päässeensä maailman arvoistetuimmalle alalle, vaan joku minulle vastannut.
Voi olla että yo-kisojen ja pääsykokeitten jälkeen takki on vaan tyhjä. Muutenkin elämässä on tapahtunut hienoinen muutos uuden opiskelupaikan myötä. Uusia ystäviä tulee, kiinnostusten kohteet vaihtuvat.
Pienoinen jarrutus opiskelussa kannattaa hyväksyä jos tuntuu tökkivälle. Tuskin kannattaa jäädä kuitenkaan täysin laiskottelemaan mitä itse tein...
Aina kun minua lusmuiluttaa, ajattelen että mitä enemmän lusmuilen, sitä kauemmin valmistuminen kestää. Ja kun valmistuu niin sen jälkeen ei tarvitse enää tenttejä eikä muitakaan opintoasioita murehtia. Ja jos töihin pääsee niin kyllä siinä rahoiksi lyö.. Toivottavasti auttaa..
toistaiseksi tyydytetty? Ei kokoajan tarvitse painaa ja opiskella täysillä. Ota puolen-vuoden tauko, mene vaikka töihin. Tylsää rutiinityötä tehden motivaatio kasvaa varmasti. Ainakin minulla tehosi...valitsin tuon työnteon kyllä vapaa-ehtoisesti ts. en hakenut eka vuonna mihinkään.
Sanotaanko nyt näin, että juuri tuon takia minulle ei kelpaa kuin eräs vaikeapääsyinen ala ja ainoastaan Helsinki. En enää ikinä lähde opiskelemaan mitään turhaa vain varavaihtoehtona. Sitten kun opiskellaan - huvitti se lukeminen sitten tai ei - niin opiskellaan sitten kunnolla. Itse ainakin ajattelen opiskelua päivä kerrallaan, välitavoite kerrallaan (pääsykoe, tentti jne...) ja aina on yksi etappi saavutettu, jonka jälkeen on aina vähemmän jälellä. Kai se tutkintokin sieltä sitten joskus tulee.