Oli ihania aikoja jolloin olimme toisillemme olkapää, välittävä ystävä. Toivoimme ehkä jopa enemmän. Sinä annoit minulle voimaa. Ja minä sinulle. Kaksi elämään pettynyttä ihmistä. Parantamassa toistemme haavoja. Kannattelimme hetken toisiamme. Kunnes jouduimme hukkaan toisiltamme. Nyt olet mielessäni, mitähän sinulle kuuluu, minne elämä on sinua kuljettanut, oletko löytänyt etsimäsi, ja ennenkaikkea oletko onnellinen. Sitä onnellisuutta toivoin silloinkin sinulle valtavasti ja tiesin että sinä joskus sen saavutat.
En tiedä mistä sinua etsisin, mutta aloitan täältä...
En tiedä mistä sinua etsisin, mutta aloitan täältä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.