Mistä tietää, kenen puoleen voi kääntyä jos katuu jotain syntejä tms.
Olen mietiskellyt jo jonkin aikaa tätä asiaa. Mistä voin tietää onko ihminen jolle ripittäytydyn, oikeasti uskovainen? VL:thän opettavat että vain toinen ihminen, uskovainen voi välittää anteeksiannon.
Olen vl-kodista ja "lapsuudenuskossa". Minua on kiinnostanut aina kaikenlainen syvällinen pohtiminen. Tällaiset ajatukset eivät tietystikään aina kuitenkaan vahvista uskoa.
Minusta on jollain tavalla ristiriitaista, että synninpäästö pitää pyytää toiselta ihmiseltä, jonka tiedän pohjimmiltaan olevan samanlainen, yhtä "syntinen" kuin itse olen.
Olen kaiken lisäksi hyvin herkkä ja vaistoan helposti millainen kukakin ihminen "pohjimmiltaan" on. Tietysti vähemmän hyvät luonteenpiirteetkin yms täytyisi voida antaa anteeksi, jotta myös itse saan anteeksi. Mutta entä jos on vaikea luottaa toiseen? Pelkään että toinen ei ota vakavasti tms.
En tiedä sekoitanko nyt keskenään luonteenpiirteet ja uskomisen asiat. Mutta vaikeaahan on avautua ihmiselle jota ei koe 100% luotettavaksi.
Olen alkanut epäillä olenko oikea uskovainen, kun en pysty täysin luottamaan edes muihin uskovaisiin. Onko kyse vain omasta "syntisyydestäni" kun tällaisia mietin..
Olen mietiskellyt jo jonkin aikaa tätä asiaa. Mistä voin tietää onko ihminen jolle ripittäytydyn, oikeasti uskovainen? VL:thän opettavat että vain toinen ihminen, uskovainen voi välittää anteeksiannon.
Olen vl-kodista ja "lapsuudenuskossa". Minua on kiinnostanut aina kaikenlainen syvällinen pohtiminen. Tällaiset ajatukset eivät tietystikään aina kuitenkaan vahvista uskoa.
Minusta on jollain tavalla ristiriitaista, että synninpäästö pitää pyytää toiselta ihmiseltä, jonka tiedän pohjimmiltaan olevan samanlainen, yhtä "syntinen" kuin itse olen.
Olen kaiken lisäksi hyvin herkkä ja vaistoan helposti millainen kukakin ihminen "pohjimmiltaan" on. Tietysti vähemmän hyvät luonteenpiirteetkin yms täytyisi voida antaa anteeksi, jotta myös itse saan anteeksi. Mutta entä jos on vaikea luottaa toiseen? Pelkään että toinen ei ota vakavasti tms.
En tiedä sekoitanko nyt keskenään luonteenpiirteet ja uskomisen asiat. Mutta vaikeaahan on avautua ihmiselle jota ei koe 100% luotettavaksi.
Olen alkanut epäillä olenko oikea uskovainen, kun en pysty täysin luottamaan edes muihin uskovaisiin. Onko kyse vain omasta "syntisyydestäni" kun tällaisia mietin..
Vastaukset 18
Vanhimmat
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/kolmas_tapa_ajatella.html
Uskovaisena olettaisi sinun olevan perillä siitä, että ei ihminen itsessään niitä syntejä anteeksi anna. Aivan samalla tavalla voisi ajatella paista, että miten on kelvollinen ehtoollista jakamaan, kun kuitenkin on samanlainen syntinen.
Sinulla on nyt jäänyt jotain olennaista ymmärtämättä. Parasta olisi jos puhuisit asiasta lähipiirissäsi, jossa on uskovaisia. Uskon että joku heistä selittää asian sinulle ja pääset uskomaan vapaasti. Rippi-isää tai -äitiä saat rukoilla, kyllä Jumala jonkun osoittaa, jolle voit tuntosi puhua. Jos on paha olla, niin puhujat ovat tottuneet kuulemaan kaikenlaisia asioita ja ovat tiiviitä astioita. Tai sitten vl-pappi, varmaan tunnet sellaisia.
Ei yhtään tarvitse miettiä, kuka on kelvollinen saarnaamaan syntejä anteeksi. Jokainen jyumalanlapsi on, vaikka he ovat omalta puoleltaan vikaan joutuneita ja mahdottomia. Eivät he iste siinä saarnamiehinä ole ja syntejä anteeksiantamassa, vaan Pyhä Henki heidän kauttaan sinua palvelee.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519107525&s=1
Kiitos viestistäsi.
Tottakai ymmärrän siis että synninpäästössä on kyse palvelemisesta eli että Jumala on se joka ihmisen kautta välittää anteeksiannon.
Pohdinkin sitä että mistä tiedän onko joku ihminen uskovainen vai ei. Itsessäni en oikein koe Pyhän Hengen vaikutusta, vaikka uskovainen haluaisinkin olla..ehkä siksi on vaikea uskoa sitä muistakaan "uskovaisista"
http://movies2.nytimes.com/gst/movies/movie.html?v_id=30317
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020247385&view_mode=flat_threaded
Lutherin mukaan kasteessa jo on se voima, että saa synnit anteeksi. Hän ei erotellut kastetta eikä parannuksen tekoa toisistaan. Luther ihmetteli kun ihmiset alkoivat kehitellä erilaisia tapoja miten saada synnit anteeksi, unohtivat kasteen osuuden täysin.
Rippi-isä käytäntöhän ei ole huono, mutta Lutheri ei tarkoittanut että aina pitäisi olla rippi-isälle tunnustamassa, kun hän kerta korosti että jo kasteessa saa synnitkin anteeksi jatkuvasti. Rippi-isälle tunnustaminen ei ole niin simppeliä, koska aina ei voi luottaa että asia jää kahdenkeskiseksi. Ainoastaan papeilla on pakko olla rippisalaisuus, he eivät saa sitä rikkoa.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.html
En löytänyt sitä laittamastasi linkistä.
Jos tarkoitat sitä, että Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä uskon Jumalan työnä, niin se taas ei ole irti tuosta kaste on parannus ajatuksesta. Koska uskova ihminen uskoo siis että Jumala armossaan, Kasteessa ihmiselle Pyhän Hengen antaneena antaa jo synnit anteeksi. Siksi ei Lutherin mukaan tarvita mitää erikoisia menetelmiä, jotta saadaan synnit anteeksi. Isossa katekismuksessa on selitys Lutherin opetuksesta Kasteesta kuten hän sen näkin, sen kasteen merkityksen. Eihän Kasteen merkitys tunnu tietenkään sellaisella, joka ei usko ja eikä kadu, jolla ei ole synnintuntoa.
Voisitko kertoa miten itse ymmärrät Lutherin opettaman asian?
Montaa vuotta ei ollut eroa Lutherin kirjoittaessa Kasteen merkityksestä, sen hän kirjoitti n.1521 ja mainitsemasi teoksen Sidottu ratkaisuvalta v.1524.
Kannattaa lukea Lutherin Saksan kansan kristilliselle aatelille kirja 1520 ja Marian kiitosvirren selitys 1521 tai ainakin niistä kertovia tekstejä.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/kayta/lt/lindblad/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Erasmus_Rotterdamilainen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tyhmyyden_ylistys
E Rotterdamilainen siis kirjoitti vapaasta ratkaisuvallasta ja Luther sidotusta ratakaisuvallasta. Erasmuksen mielestä ihminen voi itse valita uskonkin asiat? Lutherin mielestä taas kaikki ratkaisuvalta kuuluu Jumalalle, ei ihmisille. Ei missään mielessä uskonasioiden suhteen ihmisille.
Hmm..Sidottu ratkaisuvalta? Pitäisi lukea se, koska Luther siinä näyttää sanovan että vain Jumalalla on valta päättää ihmisen pelastuminen, ei ihmisillä.
Ellei, niin keskustele kyseeseen tulevien kanssa Sinulle polttavista asioista ja Sinua kiinnostavista aiheista ja rippisalaisuuden ehdottomuudesta. Kaikki tämä kyselevällä tavoin hänen kanssaan keskustellen. Paljastamatta sitä, mitkä asiat Sinua vaivaavat tai ovat omalla tunnollasi. Näin saat selville hänen ajatusmaailmaansa. Mikäli herkkänä ihmisenä havaitset hänen ajattelevan asioista oman tuntosi vastaisesti, olet jo samalla löytänyt hänet, jolle Sinun ei ainakaan tule avautua.
Ystävän erottaa siitä, kun muut menevät ovesta ulon, niin hän tulee sisään. Kellään ei ole kuin 1 - muutama ystävä, johon voi luottaa kaikissa tilanteissa. Riippumatta siitä, ovatko he uskomassa vai eivät. Uskova tarvitsee uskonsa tähden myös uskovan ystävän, rippi-isän ja tai -äidin.
Kun löydät uskovan / uskovia, jotka ajattelevat oman tuntosi ilmoituksen mukaisesti, olet löytänyt uskovan / uskovia, joille voit ripittäytyä.
Kipusi on ymmärrettävä ja aiheellinen. Kenestä tahansa ei ole rippi-isäksi tai -äidiksi. Tämä kysymys on äärimmäisen tärkeä - elämän ja kuoleman kysymys - kenelle tahansa uskovalle. Väärin valittu rippi-isä tai -äiti voi aiheuttaa Sinulle pahimmillaan seurakunnan ulkopuolelle "sitomisen", kuten minulle on käynyt. Edes puolisoon et voi luottaa. Siksi kysymyksesi on äärimmäisen tärkeä.
Jumala Sinua siunatkoon ja suokoon sinulle oikeita ratkaisuja.
Sillä Luther oli Herran palvelija ja uskon puhdistaja. Älä usko perinnesääntöjä,älä srk:n opetuksia, heistä on aikojen saatossa tullut paavikaisempia kuin paavi itse.
Unohda ja korjaa epäilysi. Usko siihen, mitä seuroissa sanotaan äläkä mieti. Usko ei ole järjen asia.
http://movies.yahoo.com/movie/1804361439/photo/153372
suoraan Jumalalta. Kaikki muu on epäpyhää ja omavanhurskasta.