Täällä on ilmeisesti pidempään ajaneita ja niiltä kysyn,millainen ajokokemus on paikallaan ennenkuin hankkii supersportin.Lähipiirissä tuttu osti ensipyöräksi 600r Kawa joka vaihtui kuukauden päästä isompaan.Kolmen viikon kuluttua oli kaiteessa,ei onneksi käynyt kuinkaan.Minusta tuntui ajatuskin hurjalta joa ei muutenkaan ole itsesuojeluvaistoa.Tietysti jollekkin ei tehokas pyörä koskaan ole järkevää.Ajatuksia?
Milloin supersportti?
Johannjjj
121348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..esimerkissäsi kerrottiin, tehokas katupyörä on väärissä käsissä vaarallinen laite.
Sekin on toisaalta totta, että vähempitehoinen pyörä voi olla myös vaarallinen, ellei järki ole touhussa mukana.
Muttei tuo siltikään muuta sitä tosiasiaa, että nykypäivän superpyörät lyövät tiskiin kertakaikkisen huimat teholukemat. Kaupasta voi käydä ostamassa laitteen, jolla on suunnilleen sama paino kuin 10v takaisella Superbike MM-kilpurilla, ja tehoa on enemmän. Ja jos ajokortissa lukee A, saa vieläpä ajaa sillä. Itsekin olen saanut A:n vielä autokortin "kylkiäisenä".... eli ellen olisi ajanut pyörällä yhtään, voisin laillisesti lähteä ajamaan sellaisella täysin kylmiltään!
Jos vuonna 1996 olisi saanut vapaasti ostaa MM-tason kilpurin, ja kilvettää sen kadulle, joku olisi varmaan kyseenalaistanut, onkohan tässä mitään järkeä. Ihmisen suorituskyky (sen enempää kuin kolarikestävyys) ei ole muuttunut miksikään tässä ajassa, joten nyt tämä ajatuskuvio on pitkälti täysin totta! Moiset laitteet eivät edes maksa mahdottomia (tehdaskilpureihin verrattuna ainakaan), ja kun otetaan huomioon vielä esim. rengasteknologian ja moottorinohjauksen kehitys 10 vuodessa, nykypäivän tehokkaimmat vakiopyörät voivat hyvinkin olla jopa nopeampia kuin nuo mainitut kilpurit.
Sittenhän on se koulukunta, jonka mielestä tehoa saa olla, pitää vain osata rajoittaa sitä oikean käden käyttöä.. mikä tietyssä mielessä onkin totta. Totta on sekin, että supersport-pyörissä on kaikista parhaat ajo-ominaisuudet, sekä jarrut, joten sellaisella voi selvitä tilanteista, joista ei raskaalla ja kankealla pyörällä selviä.
En usko tuon edellämainitun "rajoittimen" kuitenkaan toimivan, jos ajokokemus on vähäinen. Moottoripyörän hallinta vaatii aina malttia ja harkintaa, hyvin tehokkaan sellaisen hallinta vaatii niitä vielä enemmän, eikä meistä kellään ole näitä taitoja syntyessämme, kuten valitettavan moni tuntuu kuvittelevan.
Ensi vuonnahan Suzuki GSX-R1000:een tulee "the nappi" kaasukahvan viereen, josta voi valita 3 erilaista moottorinohjaus-karttaa.. tuo on varmasti ainakin ihan hyvä myyntikikka (sekä tietysti oiva MM-superbiken ´aihion´ uudistus). Ne, kenellä on suurin tarve pullistella pyöränsä tehoilla, voivat sitten Essonbaarissa kertoilla, kuinka eivät juuri ole niihin "aloittelijoiden asentoihin" koskeneet, vaan ajelevat vain FULL POWER-asennossa.
Niin kuin kukaan, jolla on pienintäkään aikomusta ajaa edes suunnilleen tieliikenteen rajoitusten mukaisesti, tarvitsisi 180hv moisessa alle 200kg painavassa laitteessa! Ja sitten tällaisilla ajelevat 1-2v ajokokemusta omaavat, kuvitellen hallitsevansa jo homman.
Osoittaisin sormella myös alan medioita, jotka hoitavat näiden uutuusmallien varauksettoman hehkuttamisen, unohtaen lähes järjestään mainita, mitkä riskit tällaisiin sisältyy. Ja ihmiset sitten kuolaavat että "uuh aah, tommoinen pitää saada!" Mikä on kiistatta osatekijänä siihen, miksi tällaisia päätyy vääriin käsiin (koska kaupankäynti on myös alan median edun mukaista) ja tulee ikäviä tilastomerkintöjä.
Laskin juuri, että pyöräni tehopainesuhde on kuljettajan kanssa jotain 5.5kg/hp ja Hayabusassa jotain 1.7kg/hp, joten ei toi nyt niin kamalan kovalta tykiltä vaikuta, jos ottaa huomioon, että sen huiput on jotain 2X nykyiseen motukkaan verrattuna. Ja, suoraan sanottuna tota nykyistä joutuu repimään aivan vaijeri piukassa, jos mielii saada ees jonkinlaiset fiilikset kruisailusta. Satasesta ei meinaan tapahdu, ei sitten enää yhtään mitään, joten seuraavassa tehoja pitää olla rutkasti enemmän, jotta viittin edes uutta ostaa. Mopo mikä mopo.
Minkälainen tehopainosuhde on siinä sun nykyisessä pyörässä ja millaisilla stepeillä vaihdoit isompaan?
on SV650:ssa vähän reilu 70hv, ja painoa 170kg. Se on SATA HEPPAA vähemmän kuin Suikan tonni-ärrässä, vaikka painoa saman verran. Ajelin sellaisellakin hieman kesällä, ehkä n. 600km. Ihan hieno peli ja kulkee huimasti, mutten ostaisi omakseni, koska en tee sellaisilla tehoilla mitään. Jos ajaisin paljon radalla, voisin hankkia 750R:n, mutta tuo "tonari" on kyllä aika overkilliä sielläkin, ellet sitten ole Erkka Korpiaho.
Eka oma pyörä oli XRV650, sekin siis 650cc V-2.. siitä tulee ensi keväänä 14 vuotta. Välissä on ollut monenlaisia vehkeitä, lähinnä katupyörää ja katuenduroa 600-1100cc, tehokkain oli CBR900-98, aikanaan varsin kova peli, muttei taida pärjätä tämänpäiväisille 600:lle.
Siis, häh - toi sun Suitsahan on melkein samanlainen mopo ku toi munkin!?! Ja mä, kun kuvittelin sun kruisailevan jollain tonnisella min 100kW:lla vehkeellä.
Varmaan ihan hyvä pyörä toi sun, mut mun mitta ajella näin mopoilla vehkeillä rajottuu kyl kahteen kauteen. Mä en vaan kestä tota vehjettä, ku se hyytyy heti satasen jälkeen. Kyllä pyörässä pitää sen verran tehoa olla, että lähtee kuin F1.
Ja turha saarnata, mä elän täällä vain kerran. Ikää alkaa olla jo sen verran, et ei pelota. Kaikkien löpinöiden sijasta kiinnostais vaan tietää, et keuliiks toi Hayabusan romu satasesta vai ei?
tuli mieleeni juttu, kun tätä uutta Kawa ZZR1400:sta yhden lehden toimesta testattiin Saksassa.
Lehdessä kirjoitettiin, mitenkä rajoitin alkaa toimia 300km/h nopeudessa.
Koeajaja ihmetteli, kun mopo vaan kiihtyi, kun nopeusmittari toppas kolmeen sataan. Se taisikin olla vasta jotain 275 todellista GPS:llä tarkistettuna ja rajoitin alkoikin oikeasti toimia jossain 296:n nopeudessa.
Kyllä jotkut varmaan Suomessakin tämän haluaa kokeilla ja missäpä muualla kuin yleisillä teillä.
Muistan autokouluajoiltani -74, kun ope oli jo silloin käynyt kokeilemassa kawerinsa Z1:stä pitkälti yli 200 mittarinopeudella ja kehuskeli sillä ajo-opetuksen lomassa.
300km/h nopeutta ei kilparadan ulkopuolella tarvita missään. Ainoa syy, miksi jonkun pitäisi voida ajaa niin kovaa on se, että se on hänen mielestään niin pirun kivaa. Eihän siinä mitään, onhan vakaalla ja nopealla pyörällä kiva ajaa lujaa vauhtia, siihen ne on tehtykin, muttei sillä ole tehokkaan matkanteon kanssa mitään yhteistä. Ajamalla 150-170km/h kulutus ja kuljettajan väsyminen / taukoilun tarve pysyvät aisoissa, ko. vauhtia ajamalla pääsee päivässä yhtä pitkälle ellei pidemmälle kuin sellainen, joka yrittää ajaa koko ajan "tuppi nurin".. ei nykypäivän Euroopassa edes ole tilaa moisiin nopeuksiin juuri missään. Ehkä Espanjan autopistoilla, jos sielläkään.
Tarkoitatkohan kenties tätä yhtä kehnosti suomennettua nuorisolehteä, missä ajellaan enduroitakin kireissä rr-nahkapuvuissa.. voin hyvin uskoa, että ko. aviisin toimitukselliseen linjaan istuu hyvin tärkeänä näkökohtana tuo 296 vai 300km/h. Tosielämässä sillä ei ole mitään merkitystä.
olenkin tuntenut olevani hiukan "erilainen nuori".
Johtuu varmaan siitä, kun huomaa olevansa taas sinkku ja sitten just näistä irtonumeroista
- siis mopolehtien semmosista €:0)
Tilauksesta mulle ei tulekaan kuin tämä
http://www.vmpk.fi/huimapyora/
vastapainoksi huimille ulkomaisille testeille.
Ite omistan tommosen 92vm 600cebarin,aikaisemmin ollut vain mopoja ja vuoden verran ajellu 250 yamaha Yz crossilla.
Crossi tuntui aivan sairaanmoiselta tykiltä ensimmäisten ajotuntien aikana mutta sitten siihen alkoi pikkuhiljaan tottumaan.
Samalla tavalla oli tuon cebarin kanssa.
Tommonen 600 supersportti kyllä mielestäni edelleenkin kiihtyy kuin pieni eläin mutta pitkiä matkoja ajellessa tulee vähän semmoinen fiilis että pitäisi saada alle joku 1100cebari koska 600cc joutuu kuitenkin kierrättämään niin paljon että moottori herää kunnolla.
Jos et itsesuojeluvaisto omista yhtään niin jätä super sportti ostamatta ja hommaa joku customi.
Tai sitten hommaat kuristetun super sportin...
ja tajuaa pitää liikenteessä sen valkosiipisen kuiskaajan enemmän arvossa kuin punaisen sarvipään houkuttelun.
supersporteilla ajavista tosiasiassa pysyy radalla kilpakuskin perässä.. yhden käden sormilla lienee laskettavissa ne prosentit.
Joo, ja valkosiipisistä ja punasarvisista aivan samaa mieltä.
Syntyessään kilpa-ajaja Niko Rosbergia lukuunottamatta...
Kilpa-ajajaksi tullaan harjoittelemalla aina, kun se on mahdollista. Mulla on sellainen titteli, et tiedän kanssa mistä puhun.
Oikeestaan tää menee niin, et kaikki ne on kilpa-ajajia, jotka ajaa kilpaa. Eli, kilpa-ajaja ja nopea kuski eivät ole synonyymejä toisilleen.
Kaikki pysyvät perässä, etäisyys kasvanee kuitenkin koko ajan.