Assit ovat yleensä todella ujoja ihmisiä, mutta onko olemassa asseja, jotka eivät ole ujoja? Onko teidän joukossanne sellaisia, jotka tuntevat, etteivät ole ujoja?
Ja mitä eroa mahtaa olla voimakkaalla ujoudella ja assiudella yleensä?
Monet ujot ihmiset ovat hyvin paljon assimaisia. Mitä eroja siis mielestänne on ujolla ännärillä ja tavallisella assilla?
Ja mitä eroa mahtaa olla voimakkaalla ujoudella ja assiudella yleensä?
Monet ujot ihmiset ovat hyvin paljon assimaisia. Mitä eroja siis mielestänne on ujolla ännärillä ja tavallisella assilla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En ole mielestäni ujo, enkä pelkää sosiaalisia tulanteita. Sosiaalinen "melu" kuitenkin väsyttää minua ja esimerkiksi juhlien jälkeen minun pitää saada olla omissa oloissa pari päivää. Tuskin koskaan tunnen oloani luontevaksi ihmisten kanssa ja mieluummin viihdyn yksin. Puhelimella soittaminenkin tuntuu vaikealta, mutta en minä sitäkään koe ujoudeksi.
En itse asiassa usko, että assit olisivat mitenkään keskimääräistä ujompia, he vain saattavat antaa sellaisen vaikutelman kun ovat mieluummin omissa oloissaan ja heidän on vaikea saada kontaktia muihin.
Ujon/estyneen ja assin erottaa kai siitä, että kun ujo syystä tai toisesta voittaa ujoutensa, hän muuttuu heti kuin eri ihmiseksi, mutta assi pysyy omana outona itsenään tilanteesta riippumatta. Ujot kiertävät kaukaa sellaiset tilanteet, jotka hermostuttavat heitä, mutta assi saattaa notkua tilanteissa fyysisesti mukana, olematta kuitenkaan emotionaalisesti läsnä.
ujouteni voittanut hakeutumalla ammattiin, jossa en voi olla kohtaamatta ihmisiä. Niin näin olen pyrkinyt ihan tiedostamatta asiaa tekemään - voittamaan asiat, jotka on olleet vaikeita tarttumalla niihin. Mutta kuten edellinen kirjoittaja - tarvitsen aika ajoin yksinäisyyttä päästäkeseni sosiaalisesta stressistä.
En tiedä paljonkaan aiheesta. Mulla aivot toimivat hitaasti, niin että se vaikeuttaa keskusteluja seurassa. Kun muodostan oman mielipiteeni, mitä pitäisi sanoa ja joku puhuu edelleen, en sitten enää muistakaan, mitä aioin sanoa. Muistini on todettu huonoksi, ja tutkimukset jatkuvat, mikä syynä. Eikös asseilla ole joskus erittäin hyvä muisti, muistavat kaikenlaisia luetteloita? Vai onko joillakin huono muisti, joka vaikeuttaa vitsien ymmärtämistä ja seurustelua.
Kyllä, joillain asseilla on huippuhyvä rivimuisti. Minulla tuntuu olevan potentiaalia rivimuistista ja olen joskus hämmästyttänyt ihmiiä muistamalla asioita, joita ei yleensä muisteta. Joskun, kun yritin tosissani, niin pystyn muistamaan nopeasti sanottuja pitkiä luetteloita ulkoa.
Tosin se vaatii voimakasta keskittymistä. Jos keskittyminen on vaikeaa, niin pysty mitenkään opettelemaan, enkä muistamaan lukeamiani luetteloita.
Jotkut muistavat kaikenlaista kummallista, kuten vaikkapa piin likiarvon tuhannen numeron tarkkuudella.
Keskusteltaessa saatan unohtaa asioita, jos keskustelu pomppii nopeasti eri aiheiden välillä.
En ole kovin hyvä small talkissa tuntemattomien ihmisten kanssa, enkä suurissa ryhmissä, jos keskustelu ei ole johdettua ja järjestelmällistä.
En tiedä, onko asseilla hitaat aivot, mutta ajattelu on erityyppistä. Tavallisella konkreettisella ajattelulla assin aivot ovat kömpelöt.
Mutta assin aivoilla päästään oikotietä ratkomaan sellaiset asiat, joita muutoin olisi todella hidas ajatella.
Ei mun aivoilla paljon ihmeellisyyksiä eikä vaikeita asioita ratkota. Mutta päättelykyky on kuulemma ihan hyvä.
on asseilla yleensä hyvä. Itse muistan asioita, jotka tapahtuivat ollessani alle 3 vuotias. Se on kuulema harvinaista. Lyhytkestoinen muisti sen sijaan on minulla huono. Unohdan asiat helposti samantien. Mutta kun asiaa kertaa se kyllä tarttuu. Myös lihasmuistini on hyvä. Kun kuuntelen ja raapustelen tai liikun samaan aikaan kun keskityn kuulemiseen oppi tuntuu tarttuvan paremmin, kuin hiljaa istumalla. Muistiinpanot auttavat sekä liike- että näkömuistia.
Mutta tärkeä asia muistissa on uni. Unessa käsitelty asia jää muistiin. Lukekaapa tiede ja luonto HS.
http://www.hs.fi/uutiset/verkko-hesari/tiedejaluonto/
Ja muistia häiritsee puuttuva uni. Unenpuute on tavallinen assisyndrooma. Siitä taas seuraa mm. päiväuneksinta ja näköharhat - joiden takia as sekoitetaan mm. skisofreniaan...
Ihmisen perustemperamentillä ei ole mitään tekemistä as-oireiston kanssa.
Autisminkirjon piirissä on kaikenlaisia, on extroverttiä ja introverttiä ja ties mitä piirteisyyttä koko ihmisyyden kirjosta.
Olkaapas tarkkoja sensuhteen mikä on perusihmisyyttä ja minkä voi luokitella as-oireiluksi. Ihan liikaa näkee välillä väittämiä jotka enemmän naurattavat kuin herättävät mielenkiintoa.. Mut.. ilohan se mieltä piristää ja nauru.. Kerran eräs äiti soitti lapsensa puolesta minulle ja kysyi johtuuko sisäänpäinkääntyneet jalkaterät as-oireistosta--- Ne eivät todellakaan ole mitään as-oireistoon luokiteltavaa sen enempää kuin silmienväri tai mikään muukaan sellainen.
Hyvää päivänjatkoja!
Tämä akka lähtee nyt Raksamesuille :)
Kiva, että oli hauskaa. Ymmärsin itsekkin koomisen puolen, mutta lähdin tässä ujojen suunnasta. Monilla ujoilla ihmisillä on assi-taipumusta. Ujoushan on sekin liikkuva käsite, mutta sellaiset oikein kunnolla ujot ovat usein erittäin assimaisia.
Kyllähän monet ovat mielestään ujoja, mutta he ovat vain vähän ujoja. Heillä ujous ei juurikaan haittaa elämää.
Oikein kunnolla ujoissa on assi-piirteitä.
Lisäksi melkein kaikki assit, ketä tiedän, ovat enemmän, tai vähemmän ujoja.
Joillain luonne muuten kompensoi ujoutta, mutta kyllä he kaikki aika ujoja ovat.
Sinusta en tiedä. Varmasti kyllä monet assit ovat jollain lailla kiertänee ujouden. Kyllähän assi-oireet voivat esiintyä hyvin monella tapaa. Oireet ovat, mutta niiden ilmenemismuoto vaihtelee.
Ujouteen on helppo taipua.
Vielä. Se ei siis ole synonyymi8 sosiaalisista tilanteista ahdistumiselle. Jälkimmäinen luokitellaan diagnoosikriteeristössä as-oireeksi mutta ujoudesta ei puhuta yhtään mitään.
Osa autisminkirjon henkilöistä voi olla hyvinkin sellaisia "suuhun tuppaavia". Siis etenkin lapsina. Eivät osaa tehdä rajaa itsensä ja muiden välillä. Voivat nuuhkia muita tai jopa purra.
Harmi jos kirjoituksestani pystyi lukemaan jotakin lukijaan kohdistuvaa muiden kustannuksella pilkkanaurua.. sellaista en tarkoittanut - en ole mikään ilkeä ihminen, nauran paljon, mutta kait sitä saa olla iloinen ja hyväntuulinen vaikka onkin as-oireistoinen?
Negatiivisuus on valitettavasti hyvin yleistä autisminkirjon ihmisillä. Monet ovat hyvin itsetuhoisia ja näkevät asiat jotenkin aina synkästä, jopa kyynisestä perspektiivistä. Eivät ikäänkuin kykene asennoitumaan luottavaisesti muihin ihmisiin.
Tuolle löytyy tietenkin paljon selityksiä, ihan päteviä. Toki ovat minullekin tuttuja asioita, mutta tärkein mitä yritän itse on se, että vaikeuksista huolimatta jotenkin säilyttäisin luottamuksen myös hyvään. En halua, en tahdo kyynistyä, en halua viedä muitakin mukanaani johonkin ahdistukseen.. se on niin tärkeää itselleni että sen takia teen paljon ajatustyötä.. ja toki välttelen kaikkea sellaista josa altistuu kyynisyydelle.
Monia se kait inhottaa.
Jotkut raivostuvat kun en suostu näkemään elämää synkkänä ja ikävänä.
Niin minä vain olen johtopäätellyt systemaattisesti että jos ihmisellä on perusta reilassa, vain sen päälle voi rakentaa hyvää elämää.. ei mitenkään muutoin.
Olin itsekin lapsena jotenkin "ujo".. asuttiin vieläpä maalla ja ihmissuhteet olivat vain ne harvat naapurit ja sit suku.
Muutto pois sieltä vieraalle paikkakunnalle ja kaupunkiin.. ihan hirvittävä muutos, ihan kamalaa.. Mut.. ilman sitä olisin kait yhäkin arka. Elämä on pakottanut kohtaamaan ihmisiä ja kun en ole voinut tilanteita paeta niin näin se menee.
Toki sit jos joutuu liian ahdistaviin tilanteisiin niin silloin on pakko ottaa etäisyyttä. Juu.. ja sosiaalisten tilanteiden kohdalla - koitan vältellä niitä niin paljon kuin vain voin ja vietän aikaani yksin tai tutussa ja turvallisessa seurassa, mutta ujo en ole.
Ennen kait diagnosioittinkin vain introverttejä ja ujoja. Nykyisin on tajuttu että oireilusta voi kärsiä yhtäläillä myös ne sosiaalisesti yliaktiiviset jotka eivät osaa ujostella .. ja siinäkohtaa menee monen vanyhan koulukunnan psykiatrisen puolen ammattihenkilöiden sormet suuhun.
Neurologiselta puolelta sit löytyy ymmärrystä enemmän. Hyvä niin. Eihän autisminkirjolla periaatteessa edes ole mitään tekemistä psykiatrian kanssa, sen pitäisi tulla kuvioihin mukaan vasta liitännäisongelmien ilmaannuttua.. mutta siihen on ehkä vielä pitkä aika.
Nykyään yhä pakkopsykiatrisoidaan kaikki normaalista poikkeava käytös.. harmillista mutta totta.
Olen käsittänyt samoin, että autistiset voivat olla hyvinkin suuhun tuppaavia. : ) He elävät jotenkin täysin omassa maailmassaan, eivätkä pysty näkemään maailmaa, niin kuin muut sen näkevät, eivät tajua käytöksensä omituisuutta.
Jotkut assitkin voivat nuuhkia ihan vierasta ihmistä. Toivottavasti ei sentään pepusta. : )
En loukkaannu, vaikka minulle naurettaisiinkin. Ymmärrän hyvin ironian päälle. Nauran usein itselleni ja joillekkin tilanteille. Sellaista ei usein ymmärretä.
Joskus, kun olen oikein pahassa liemessä, niin alkaa naurattaa.
Itse olen aika kyyninen ja ahdistunut, myös masentunut. Lähipiirissäni ei asiasta tiedetä mitään. Olen koittanut salata kaiken. Luulen, että se on myös parempi, koska siten ympäristö ei aiheuta pohjaa masennukseen sopeutumiselle.
Joskus kyllä tekee mieli avautua ja kertoa asioista. Tänne nettiin olen kirjoitellut niitä. Oikeastaan harvaa edes taitaa kiinnostaa, jos kertoo asioistaan...
Voipi olla niin, että on yksi ihmissuhde vähemmän, jos kertoo, ettei olekkaan kestopirteä.
Masennuksesta voi varmaan päästä. On mahdollista nähdä elämä parempana. Se on vain hidas prosessi. Asiat täytyy pystyä käsittelemään mielessään.
Olen aina ollut ujo. Tuntemattomia kohtaan olen aina ujo. Jossain sopivassa ympäristössä pääsen ujoudestani, mutta jossain juhlissa olen heikoilla.
Pienessä tutussa porukassa en ujoile, jos toiset käyttäytyvät asiallisesti.
Mitä sanotte kun ihmetys tulkitaan hulluudeksi. Olen sairaalassa vaan siksi, että olen ujo ja ihmettelen liikaa.
Minut vietiin paikkaan joka on pitkien käytävien päässä ja monien lukittujen ovien takana. Kun aivojenkutistaja ensitapaamisella painoi nappia ja syttyi punainen valo, kysyin, nauhoitetaanko istunto? Vastaus oli ei - tästä syttyy vain ovivalo. Kun sitten huomasin katossa kuvun alla olevat videokamerat - kysyin kuvataanko tämä istunto? Vastaus oli ei - kamerat on vain valvontakameroita. Ihmettelin, miksi ne on keskusteluhuoneessa. Eikö joku voi seurata keskustelujamme?. Tähän sanottiin, että turha pelätä. Sitten huomasin, että seinäverhon takana on ikkuna. Kysyin, mitä tuolla on? Vastaus oli siellä on seurantahuone. Kysyin, seurataanko keskustelujamme? Vastaus oli ei seurata. Siitä kyllä kerrotaan jos seurataan.
Nyt dianoosini on sairaaloinen epäluuloisuus ja olen viikot lukittujen ovien takana. En tiedä miten tämä väärinkäsitys voitaisiin oikaista. Selityksiäni ei haluta kuunnella. En ole hullu vaan ujooo assi.
on tuollainen assien kohtelu psykiatrisissa sairaaloissa. Lääkärit eivät ammattitaidottomuuttaan ole päivittäneen tietojaan, ja se koituu autististen potilaiden vahingoksi. Tuttavallani on ollut karmeat omakohtaiset kokemukset. Kun hänen oireensa viimein SATTUMALTA saatiin diagnosoitua As:ksi, oli hän sairaalan huonosta kohtelusta, hoitovirheestä ja valtaisista annoksista vääriä lääkkeitä jo mennyt hyvin huonoon kuntoon, ei varmuutta, palautuuko koskaan entiselleen.
On mielestäni täyttä asiantuntematommutta yleistää, että kaikki todella ujot ihmiset olisivat asseja tai kaikki assit olisivat ujoja.
Mielestäni assin ei tarvitse olla ujo, vaikka hiljaa olisikin suurimman osan ajasta. Tunnen pari todella hiljaista ihmistä. Toinen ei mielestäni ole varsinaisesti ujo. Hän menee mukaan tapahtumiin ja tilanteisiin, missä on mukana paljon muitakin ihmisiä. Hän ei vain puhu paljoa. Kuuntelee kyllä muiden juttuja ja myhäilee mukana, mutta häntä ei vain huvita itse olla paljoa äänessä.
Mielestäni tässä on yksi ero ujon ja hiljaisen ihmisen välillä. Ujot voivat jättää väliin tapahtumia ja tilanteita, koska eivät vain uskalla mennä paikalle. Hiljaiset taas menevät kyllä paikalle, mutta eivät muuten puhu mitään.
Toinen hiljainen ystäväni taas muuttuu todella puheliaaksi ja vilkaaksi tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Hän on mukana koulunsa järjestö-toiminnoissa jne. Hän ei siis ole aina ujo tai hiljainen, vaan pelkästään aluksi. Mitään muuta assimaista hänessä sitten ei olekaan.
Mielestäni todella ujo ihminen voisi erota assista vaikkapa siten, että todella ujo ihminen kyllä mielessään tietää sosiaaliset käyttäytymissäännöt ja osaa toimia niiden mukaan, mutta ujous estää häntä ehkä menemästä paikalle, tai aloittaa keskustelua vieraan ihmisen kanssa. Assi taas yksinkertaisesti ei välttämättä edes tajua noita tilanteissa ilmeneviä sääntöjä. Ei ujous tee kenestäkään assia!