naimisiin (gallup!!!!)

Unelmahäissäni otan vaimokseni mielestäni maailman ihanimman, mukavimman ja kauneimman naisen, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Hej kuules meeppä tekeen toi galluppi tonne->
-suhteet palstalle- ja sieltä -> häät ni luulempa et vastaajia enemmän...=)
onnee vaan naimisiin menon johdosta!:)

Minä taas ottaisin unelmahäissäni omakseni maailman ihanimman miehen jota rakastan syvästi. Kaikki meille rakkaimmat ihmiset olisivat todistamassa onneamme... Helmikuussa jossain maalla. Siinä tiivistettynä.

Ehkä maistraatissa.. Mukana vain muutama hyvin tuntemani ihminen jotka eivät hätkähtäisi kun morsian perinteisen suudelman sijaan ottaisi poskeen. Sitten voisimme siirtyä vähän sivummaksi jossa voisin nostaa tuoreen vaimoni hameen helmaa..

Unelmahäitähän kysyit.. ei tää välttämättä toteudu, ikävä kyllä!

Sellaset pienehköt, mutta erikoiset. Ajankohta: kesällä yöttömän yön aikaan, yöllä klo. 3. :) Paikka: Pohjoisessa.. Jossain Pohjois-Lapissa. Vihkiminen EI kirkossa. Mieluiten ulkona, vaikka Nordkapissa, sielä reunalla!! Tai sitten jonkun metsälammen rannalla. :) Sit häätilaisuus...vois olla osittain ulkona ja sitte vois olla jonkulainen mökki tai sit iso kartano siinä.

Ei paljo juhlavieraita, vain ystävät ja pienenpieni osa sukulaisista (mulla on niin paljo sukulaisia että!!!). Häätilaisuudessa morsiaimen isä EI pidä puhetta. Siinä mun unelmahäät. :) Vaikka tuskimpa niitä häitä vielä piiiiiiitkään aikaan tulee..

Haluan mennä naimisiin maistraatissa, vain kaikkein läheisten ihmisten läsnäollessa.

Koulun wc:ssä ja siällä on paljon huorii...

Haluisin upseerin häät. En tiiä miks, mutta ne on vaan jotenkin hienot. Pitäis vaan löytää se upseeri. :)

Maistraatissa häät. Pari todistajaa paikalla. Sen jälkeen juhlat kotona. Ei missään nimessä kirkkohäitä...

... ois jotain tähän suuntaan...
Komea, ihana, persoonallinen tuleva mieheni kävelemme ihanasti rakastuneina...

Viime elokuussa vihkimisessä ja avioliittoon siunaamisessa paikalla kolme vierasta, "juhlissa" viisi, muille ilmoitettiin jälkikäteen. Ulkona tuomari vihki ja pappi siunasi. Eikä meistä kumpikaan jännittänyt yhtään, tai omasta puolestani ainakin voi varmasti sanoa että en tipan tippaa. En ole ikinä elämässäni ollut minkään asian suhteen niin varma ja levollisin mielin, mikään ei olisi voinut sitä päivää pilata kunhan sain miehekseni sen miehen jonka sain.

Kosmetologi, joka teki meikkini, panikoi irtoripsistä, ja minun piti neitiparkaa rauhoitella että kun miun avioliitto ei mene pieleen vaikka irtoripset vähän hapsottaisi :)