Tahtoo

vähitellen saada aikaan sellaisen, vain vuosikasvua.

Keloksi eli kelottuneeksi puuksi sanotaan pystyyn kuivanutta puuta. Mänty muuttuu muutamassa vuodessa harmaaksi kuivuttuaan, eikä lahoa pitkiin aikoihin. Lahonkesto riippuu pihkaisuudestakin. Kuusi lahoo nopeasti. Lehtipuut eivät yleensä kelotu nätin harmaiksi.
Käkkärä männystä tulee, kun se kasvaa suolla tai kalliolla. Myös ulkoiset vauriot (kuten lähellä kasvavan koivun piiskaaminen, lumivauriot ym) tekevät niistä 'lakkapäitä' tai muuten huonosti tukkipuuksi kelpaavia eli niitä 'taiteellisia' kränkkyjä.
Eli jos nyt syksyllä istutat vaikkapa 2 vuotiaan männyntaimen ja napsit siitä latvan poikki ja muutenkin vähän rääkkäät sitä sopivin väliajoin, niin 150-200v (aivan eteläisessä Suomessa 100 vuotta taitaa riittää) kuluttua voit vioittaa sitä niin paljon, että se kuolee (ainakin melkein kokonaan), mutta jää tukevasti pystyyn. Sitten ei tarvitse odotella kuin muutama vuosi harmaantumista.
Toinen vaihtoehto on, että etsit vaikkapa lapista tontin, jolla on nätti kelo ja kysyt josko omistaja sen myisi. Ellei, niin sitten seuraava tontti...

Jos katkaistu eli kaadettu kelo käyy, niin kysy joltain metsänomistajalta. Mielellään siitä läheltäsi. Kannattaa kysyä joltain, jolla on hakkuuta menossa soisella tai kallioisella paikalla, kun ehkä kaikki eivät lähde sitä vartavasten hakemaan metsästään vain, koska sinä haluat kelon.

Istuta pihallesi puu, vaikkapa mänty, odota 80-200 vuotta, että se on täysikasvuinen ja vielä 50 vuotta, että kelottuu.

Peikonpähkinä saattaaisi olla ratkaisu tähän toiveeseen.