Onkos muilla kokemuksia aiheesta,milloin lapselle voi kertoa että joulupukkia ja tonttuja ei ole ihan oikeasti olemassa...?
8-vuotias tyttäreni uskoo vielä ihan tosissaan että tontut alkaa pian kulkemaan ikkunoiden takana muistikirjat käsissään ja hieman pelkääkin iltaisin jos tonttu sattuu ikkunoista kurkkimaan.
En oikein tiedä kuinka tässä tilanteessa toimia,kertoa että ei niitä nyt ihan oikeesti siellä ikkunan takana ole vai antaa uskoa kunnes joku koulussa kertoo julman totuuden?
"Nolaanko" tyttäreni,jos en itse tätä asiaa hänelle kerro vai rikonko lapsenuskon jos kerron?
Kertokaa muut kuinka olette tällaisesta selviytyneet :) :)
8-vuotias tyttäreni uskoo vielä ihan tosissaan että tontut alkaa pian kulkemaan ikkunoiden takana muistikirjat käsissään ja hieman pelkääkin iltaisin jos tonttu sattuu ikkunoista kurkkimaan.
En oikein tiedä kuinka tässä tilanteessa toimia,kertoa että ei niitä nyt ihan oikeesti siellä ikkunan takana ole vai antaa uskoa kunnes joku koulussa kertoo julman totuuden?
"Nolaanko" tyttäreni,jos en itse tätä asiaa hänelle kerro vai rikonko lapsenuskon jos kerron?
Kertokaa muut kuinka olette tällaisesta selviytyneet :) :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
alusta asti selittäneet, että niin tontut, joulupukki kuin enkelitkin ovat olentoja, jotka ovat sydämessämme. Voimme itse kuvitella ne millaisiksi tahansa, joskus ihmiset näyttelevät niitä ja saattaapa joku joskus jopa nähdäkin sellaisia.
Miksi romuttaa koko ajatusta kokonaan? Itse ainakin uskon joulupukkiin!
Niinhän se menee, että nolaat lapsesi, jos et kerro hänelle totuutta. Kenties olet jo nolannutkin. Hän on saattanut jo käydä keskustelun kavereidensa kanssa ja kaikki kaverit pitävät häntä idioottina ja hän kavereita. Normaalisti 8-vuotias ei todellakaan usko joulupukkiin.
Kyllä, rikot myös lapsenuskon, jos et kerro. Ja oman luotettavuutesi muutenkin. Joka tapauksessa se on mennyttä, kun hän joskus totuuden oppii, ennemmin tai myöhemmin.
Oikea aika kertoa lapselle totuus joulupukista on silloin, kun joulupukki ensimmäisen kerran otetaan puheeksi. En parhaalla tahdollanikaan voi ymmärtää, miksi ihmiset valehtelevat lapsilleen. Miten voit enää tuon jälkeen sanoa, että valehteleminen on väärin? Miten voit enää tuon jälkeen olettaa, että lapsi puhuu sinulle totta? Miten lapsi voi enää ikinä luottaa sinuun? Ehkä hän jatkossa luottaakin kavereihinsa, jotka olivat nytkin oikeassa. Ja seuraava aihe ei ehkä ole joulupukki, vaan huumeet tai seksi.
Lapsille valehtelu joulupukista on sama asia kuin jos aikuiselle kerrottaisiin, että sait lottovoiton. Sitä sitten juhlitaan ja siitä leuhkitaan kavereille ja sitten lopulta selviää, että se olikin vain pieni vale, joka kerrottiin siksi, että tuollainen asia on hauska kuulla. Kyllä pettymys on monin verroin suurempi kuin siitä saatava ilo.
Aika kovaa tekstiä.
No,ei siinä ihan noin käynyt kuitenkaan.Kävimme tyttäreni kanssa keskustelua aiheesta,eikä hän kovasti järkyttynyt vaikka saikin tiedon ettei ihan oikeita,konkreettisia,silmin nähtäviä tonttuja olekaan.Juttelimme tontuista,joulupukista,enkeleistä ym asioista joihin uskotaan yleisesti sydämissä ja tyttäreni fiksuna 8 vuotiaana tuntui hyväksyvän asian täydellisesti.Myönsi että kuuli asiasta nyt ensimmäistä kertaa eikä ollut koulussakaan kuullut aiheesta keneltäkään.
Kyllä joulupukkiin ja tonttuihin uskominen kuuluu lapsuuteen,en pitäisi sitä missään nimessä valehtelemisena tai huijaamisena.Uskoisin meillä luottamuksen olevan edelleen tallella,tuskin tämä johtaa nyt lastani millekkään valehtelemisen ja rötöstelyn tielle.Ja jossain kohtaa on tehtävä tämä päätös kertoa se ihan oikea totuus,sitten kun lapsi on siihen valmis.Meillä se hetki oli nyt.
Huh,tulipahan selvitettyä asia ns nätisti.
Joulupukit ja tontut ovat satua, mutta enkeleitä on kyllä ihan minunkin mielestäni.
uskoi vielä 8v joulupukkiin. :))
Minusta oli niin sydäntä särkevän ihanaa, kun olin vasta kesällä eronnut ulkolaisesta miehestäni, muuttaneet takaisin suomeen ja lahjat olin laittanut parvekkeelle, kun hän ne sisälle kannettuaan ryntäsi vielä kerran parvekkeelle (sanoen minulle: "oota äiti vähä, oota iha hetki tärkeetä asiaa...) pinkas siis parvekkeelle ja huusi kaiteen yli jonnekin taivaalle "kiitos kiltti joulupukki, kiitos oooooooikeeen paljon!" sit hän tuli sisään rynnätäkseen vielä takaisin parvekkeelle "meinas ihan unohtua, ... hyvää joulua joulupukki ja kiiitooos!!" :)) sitten hän tuli sisälle sanoen, non nih, nyt mä voin avata lahjat. Niitä avatessaan hän vielä niin ihanasti: "kylläpä minä olen ollutkin kiltti lapsi, enkö vain äiti, kun minä sain näääiiin paljon lahjoja joulupukilta!" :))) *kamala, että mä taas kyynelehdin täällä...* minusta se oli niin suloista. :)
Että antaa vaan lapsen uskoa joulupukkiin niin kauan kuin haluaa. :))
ihanaa, voi vitsi.... :D
uskoo vielä joulupukkiin. kukaan kavereista ei kuulemma usko ja ei hän koulussa siitä puhukaan. ei hän näihin "kaupan pukkeihin" ym usko, mutta ollaan kerran käyty rovaniemellä pukin pajassa ja uskoo vakaasti, että siellä se oikea pukki on. ja mitä sitten? ei kai tuo nyt niin vakavaa ole. parempi lapsena kauan, kuin liian äkkiä aikuistua.
Juuri tätä minä hainkin kysymykselläni ja tyttäreni kanssa juteltiinkin näistä ns feikkipukeista.
Tottahan toki,minäkin aikuisena ihmisenä haluan jollain tasolla "uskoa" joulupukkiin ja mielestäni onkin todella hienoa että tämä ihan oikea lapsenusko pukkiin on säilynyt näinkin kauan.Nykyään liian monet vanhemmat eivät salli lapsilleen tätä lapsenuskoa,vedoten valehteluun ja epärehellisyyteen.Sitä se ei mielestäni missään nimessä ole,vaan asia,joka kuuluu lapsuuteen ja josta jää vielä aikuisiälle mukavat muistot. :)
parempi lapsena mahdollisimman pitkään.
Aattele että luin tuolta jostain juuri että jollakin on ongelmana kun 11v poikansa vetää viikonloppuisin perskännit ja tupakoi, ja kehtaa kysyä pitäisikö asialle jotain tehdä? Ohhoh!
Että pitäisikö? :(
Oma lapseni on 14v ja vaikka sillä joku koulutyttökaveri onkin, on hän vielä ihan lapsi, ei tupakoi, (saati vedä viinaa!) käy harrastuksessa ja on kotona jo kello 21.00. Ei hillu kaupungilla eikä nuorisomestoissa iltaisin. (en suostuisi moiseen) :)) Ihana poika mulla! *kehuu oikein* :))
oli pakko "kylmäverisesti" ilmoittaa tytölle,joka oli tokalla luokalla ja uskoi joulupukkiin,ettei sitä joulupukkia sillälailla ole olemassa kun hän uskoo.Oltiin käyty joskus Rovaniemellä pukkia katsomassa ja pukki oli niin toden tuntuinen että uskoin melkein itsekkin. Tyttö vetosi siihen että hän on oikean pukin nähnyt ja muut pukit joita joulunaikaan näkyy eivät ole aitoja. Kyllä asian kanssa väännettiin kättä jonkunaikaa. Ilmeisesti lapsella on sellainen käsitys että jos ei usko pukkiin niin ei saa lahjoja. Meillä asia saatiin selvitettyä mutta luulen että pieni usko joulupukkiin jäi vielä pitkäksi aikaa vaikka tyttö ei enää asiasta puhunut.Mieti kuinka lapsesi koulukaverit suhtautuvat tuleeko kiusaamista jos lapsesi "usko" tulee tulee julki.Mielestäni on parempi että hoidat asian kotona ja tosi hienotunteisesti nimittäin kaverit voivat olla tosi julmia.Hymyilyttää meidän tytön väite että hän näki n.4v tontun hiipivän meidän talon takana ja oli kuulemma jättänyt jalanjäljetkin, väittää vieläkin vaikka on 12v. Minusta on hauskaa että lapsella on mukavia muistoja, vaikkapa nyt tontun jäljet hangella.
Minulla on kuusi lasta. Vanhin 25 ja nuorin 5. Kellekkään heistä en ole suoraan sanonut, ettei joulupukkia ole olemassa. Olen antanut heidän uskoa tarpeeksi kauan. Julmempaa olisi ollut räväyttää totuus kerrasta ilmi, kuin antaa lapsen pikkuhiljaa itse ymmärtää asian oikea laita. Jouluvalmisteluista, lahjojen teosta jne lapset pikkuhiljaa alkavat muodostaa omaa kuvaa. Samalla heille jää mukava muistikuva jännästä joulun odotuksesta. Minusta ei ole mitenkään noloa, että 8 vuotias uskoo vielä joulupukkiin. Antaa lapsenuskon säilyä. Vielä hän ehtii kovaan maailmaan tottua.
Kerroimme mieheni tyttärelle joka on kohta 11-vuotias, elokuussa ettei joulupukkia ole olemassa. Tyttö otti asian hyvin rauhallisesti ja keskustelimme asiasta, että kyllä niitä lahjoja tulee yhtälailla edelleenkin ja nythän sitä voi vanhemmille ja isovanhemmille esittää lahjatoiveet. Nyt meillä on kotona pieni "salaisuus", koska tytöllä on 1-vuotias pikkuveli, jolle emme asiasta hiisku. Yhdessä supisemme jouluisia asioita. Mutta sitten eilen saimme "iloisen uutisen" tytön äidiltä, että tyttö ei saa tulla meille kohta enään, koska olemme riistäneet tytöltä lapsuuden, huhhuh. Kylläpä lapsuus on vähästä kiinni, jos näin on. Itse sain tietää asian 6-vuotiaana, eikä se lapsuus kyllä siihen jäänyt. Totta on että kohtahan sitä jo kiusataankin, jos iso tyttö höpisee vielä joulupukeista ja tontuista, onhan tämä maailma sen verran julma. Mielestäni 8 vuotias on jo kypsä tietämään totuuden asiasta ja kunhan sen kertoo sievästi eikä töksäytä ja nolaa lasta. Eipä muuta kun mukavaa joulun odotusta tonttuineen päivineen.