Nytten ku tapahtumista on jo 1,5 vuotta aikaa, uskallan ottaa tämän esille.
Onko ihan oikein ja ammattimaista käytöstä erityisluokanopettajalta, että hän aliarvioi, mollaa ja nimittelee oppilaitaan toistenkin oppilaitten kuullen ties millä nimillä?
Onko ammattimaista käytöstä myös se, että samainen opettaja ei ota vastuuta sanoistaan tai teoistaan, vaan syyttelee vanhempia jos he ovat vieneet eteenpäin huomaamansa laiminlyönnit?
Esim. Meillä on ala-aste ikäinen poika jolla on kehitysviive, motorisia vaikeuksia, oppimisvaikeuksia (luetunymmärtääminen), rakennevika jaloissa ja neurologinen sairaus. Poikamme ei pärjännyt pienluokassa, koska avustajaa ei saatu, vaikkakin lääkärilausunto sen tarpeellisuudesta oli. Opettajalla omien sanojensa mukaan ei ollut VOIMAVAROJA ylläpitää pojalle laadittua oppimissuunnitelmaa.
Erinäisten erimielisyyksien ja näkemyserojen vuoksi poikamme siirrettiin sairaalakouluun ja kuinka ollakkaan, mitään ongelmia ei ollut. Poika oppi, jaksoi tehdä tehtäviä ja sai hyviä numeroita kokeista.
Tuli päivä, jolloin 8:n viikon sairaalakoulujakso oli ohi ja omaan kouluun piti mennä jatkamaa.
Omaan luokkaan siirtoa varten pojalle laadittiin uusi oppimissuunitelma, jota ei toteutettu. Mitään opetusmenetelmiä tai apuvälineitä ei otettu käyttöön. Ei ollut kuulema resursseja. Aikapula. Yksi opettaja 7 oppilasta.
Jo ensimmäisenä päivänä soi puhelin ja opettaja ilmoitti kuinka väsynyt hän on tilanteeseen, että joutuu vahtimaan yhtä pientä poikaa ja koko ajan olla vieressä neuvomassa. Ehdoitin sitä avustajaa luokkaan, mutta opettaja kieltäytyi. MIKSI? Siihen en saanut vastausta.
Väsyin minäkin. Lopetin työni ja otin pojan kotikouluun. Yksi lukukausi käytiin kotona koulua eikä oppimisessa, saati opetustilanteessa ollut mitään vaikeuksia. Tottakai lastani harmitti kun ei voinut mennä kavereiden mukana kouluun. Harmitti minuakin.
Tuli kevät ja poikani luokka alkoi tekemään erinäisiä retkiä lähialueen maatiloille, museoihin ja kävipä luokka pizzallakin. Ilman poikaani.
Yökouluunkaan poikani ei päässyt mukaan, koska jalkojensa takia ei olisi voinut kävellä 6,2 kilometriä, eikä ollut "ylimääräistä"
aikuista, joka olisi hänen kanssaan jäänyt hieman hitaamin kävelemään. Yökouluun lähti samanaikaisesti ala - asteen 2 muutakin pien- ja erityisluokka avustajineen Yöpymisvehkeet eväät kuljetettiin pikkuautoilla leiripaikalle. Ehdotin, että olisimme vieneet pojan omalla autolla leiripaikkaan. Ei käynyt, koska oli väärin toisia oppilaita kohtaan, että yksi kulki autolla.
Kuitenkin eräs toinen oppilas sai mennä opettajan kyydissä, koska hänellä oli pää kipeä.
Nyt tuli minun mitta täyteen!!!!
Tästähän riemu alkoi. Hammasta purren ja kiukkua niellen otin vielä kerran yhteyttä opettajaan ja kysyin miksi yksi oppilas on poissa jokaisesta reissusta mikä tehdään tai ei saa tulla mukaan jos ei pysty suoriutumaan matkasta kuten muut? Miksi retkistä ei edes ilmoiteta kotiin, vaikka pojallani on täysi oikeus olla mukana? Poikaa ei oltu erotettu koulusta.
Tieto asioista saatiin saman luokan toisen oppilaan vanhemmilta. Poikani olisi kuulunut olla retkillä ym ym menoissa mukana,jotka tapahtuvat oppituntien aikana, sillä hän kuului luokan oppilaslukuun vaikkakin opiskelupaikka oli koti. Mitähän mahtaa laki sanoa tästä asiasta!
Tein valituksen. Tästä riemastuneena opettaja haukkui minut valehtelijaksi ja petturiksi, palaverissa jossa koolla oli lastensuojelun ja koulutoimen edustajia.
Palaverin jälkeen tuli yhteenveto kotia, jossa opettaja teki selkeäksi kantansa, että lapseni on vakavasti sairas ja kaipaa psykiatrista pitkäaikaishoitoa enemmän kuin pienluokkaa. Samassa paperissa opettaja kyseenalaisti vanhemmuuttemme,mielentilamme ja kumosi kaikki diagnoosit mitä pojallani oli, oppimisvaikeuksia ei ollut eikä muutenkaan motoriikassa mitään vikaa ja vaati, että lapseni lääkitys lopetetaan, koska siihen ei ole aihetta. Omissa toiminnoissaan hän ei nähnyt mitään puutteitta tai virheitä.
Kysynkin nytten: MISSÄ MENEE RAJA OPETTAJAN KÄYTÖKSELLÄ JA KOSKA ON VANHEMALLA OIKEUS/VELVOLLISUUS PUUTTUA ASIOIHIN? TÄMÄKÖ ON KÄSITYS OPPILAIDEN SAMANARVOISUUDESTA JA OIKEUDENMUKAISESTA KOHTELUSTA???
HALLELUJAA sanon minä.
On onni, että jaksoin taistella ja poikani pääsi vaihtamaan luokka.Koulu pysyi samana.
Uusi opettaja on ihminen isolla I:llä.
Tässä luokassa ei ole samankaltaisia ongelmia oleenkaan.Kaikki erityisvaikeudet otetaan huomioon, on avustaja, kaksikin. Puhelin soi useimmin iloisissa asioissa. Poika pääsee mukaan reissuihin. Jos ei pysty kävelemään, viedään autolla tai ajaa pyörällä avustajan kanssa edeltä ja on perillä apurina kattamassa kävelijöille välipalat. jaksaa hymyillä, tekee läksyt iloisin mielin ja lähtee aamuisin reippaana ja tyytyväisenä kouluun. Kertoilee iloisia asioita. Kertoo myös jos koulussa on ollut nahinaa, mutta muistuttaa, että ne on koulussa selvitetty eikä niitä kotia kannetta.
Entisessä luokassa mikään ei ole muuttunut, vaikkakin vuosia on välissä. Sama opettaja, sama piina ja painajainen jatkuu. Oppillaat vaan ovat vaihtuneet.Myös veljeni poika on tässä luokassa ja pelottaa jo valmiiksi.
Koulu on lapsen työpaikka. Ei siellä tarvitsisi pelätä. Ei varsinkaan sitä "luokan valtijasta, joka pillillä viheltää itselleen suunvuoroa.
Opettaja on auktoriteetti, mutta ei senkään nimissä voi ihan miten vaan käyttäytyä.
Opettaja on aikuinen, johon lapsen pitäisi pystyä turvaamaan ja luottamaan. Opettajan pitäisi muistaa, että luokassa on 7 erilaista oppilasta, ei 7 VILLIELÄINTÄ TAI SAATANAAA.
Meillä on katseet suunnattu jo luottavaisin mielin yläasteen suuntaan.
Onko ihan oikein ja ammattimaista käytöstä erityisluokanopettajalta, että hän aliarvioi, mollaa ja nimittelee oppilaitaan toistenkin oppilaitten kuullen ties millä nimillä?
Onko ammattimaista käytöstä myös se, että samainen opettaja ei ota vastuuta sanoistaan tai teoistaan, vaan syyttelee vanhempia jos he ovat vieneet eteenpäin huomaamansa laiminlyönnit?
Esim. Meillä on ala-aste ikäinen poika jolla on kehitysviive, motorisia vaikeuksia, oppimisvaikeuksia (luetunymmärtääminen), rakennevika jaloissa ja neurologinen sairaus. Poikamme ei pärjännyt pienluokassa, koska avustajaa ei saatu, vaikkakin lääkärilausunto sen tarpeellisuudesta oli. Opettajalla omien sanojensa mukaan ei ollut VOIMAVAROJA ylläpitää pojalle laadittua oppimissuunnitelmaa.
Erinäisten erimielisyyksien ja näkemyserojen vuoksi poikamme siirrettiin sairaalakouluun ja kuinka ollakkaan, mitään ongelmia ei ollut. Poika oppi, jaksoi tehdä tehtäviä ja sai hyviä numeroita kokeista.
Tuli päivä, jolloin 8:n viikon sairaalakoulujakso oli ohi ja omaan kouluun piti mennä jatkamaa.
Omaan luokkaan siirtoa varten pojalle laadittiin uusi oppimissuunitelma, jota ei toteutettu. Mitään opetusmenetelmiä tai apuvälineitä ei otettu käyttöön. Ei ollut kuulema resursseja. Aikapula. Yksi opettaja 7 oppilasta.
Jo ensimmäisenä päivänä soi puhelin ja opettaja ilmoitti kuinka väsynyt hän on tilanteeseen, että joutuu vahtimaan yhtä pientä poikaa ja koko ajan olla vieressä neuvomassa. Ehdoitin sitä avustajaa luokkaan, mutta opettaja kieltäytyi. MIKSI? Siihen en saanut vastausta.
Väsyin minäkin. Lopetin työni ja otin pojan kotikouluun. Yksi lukukausi käytiin kotona koulua eikä oppimisessa, saati opetustilanteessa ollut mitään vaikeuksia. Tottakai lastani harmitti kun ei voinut mennä kavereiden mukana kouluun. Harmitti minuakin.
Tuli kevät ja poikani luokka alkoi tekemään erinäisiä retkiä lähialueen maatiloille, museoihin ja kävipä luokka pizzallakin. Ilman poikaani.
Yökouluunkaan poikani ei päässyt mukaan, koska jalkojensa takia ei olisi voinut kävellä 6,2 kilometriä, eikä ollut "ylimääräistä"
aikuista, joka olisi hänen kanssaan jäänyt hieman hitaamin kävelemään. Yökouluun lähti samanaikaisesti ala - asteen 2 muutakin pien- ja erityisluokka avustajineen Yöpymisvehkeet eväät kuljetettiin pikkuautoilla leiripaikalle. Ehdotin, että olisimme vieneet pojan omalla autolla leiripaikkaan. Ei käynyt, koska oli väärin toisia oppilaita kohtaan, että yksi kulki autolla.
Kuitenkin eräs toinen oppilas sai mennä opettajan kyydissä, koska hänellä oli pää kipeä.
Nyt tuli minun mitta täyteen!!!!
Tästähän riemu alkoi. Hammasta purren ja kiukkua niellen otin vielä kerran yhteyttä opettajaan ja kysyin miksi yksi oppilas on poissa jokaisesta reissusta mikä tehdään tai ei saa tulla mukaan jos ei pysty suoriutumaan matkasta kuten muut? Miksi retkistä ei edes ilmoiteta kotiin, vaikka pojallani on täysi oikeus olla mukana? Poikaa ei oltu erotettu koulusta.
Tieto asioista saatiin saman luokan toisen oppilaan vanhemmilta. Poikani olisi kuulunut olla retkillä ym ym menoissa mukana,jotka tapahtuvat oppituntien aikana, sillä hän kuului luokan oppilaslukuun vaikkakin opiskelupaikka oli koti. Mitähän mahtaa laki sanoa tästä asiasta!
Tein valituksen. Tästä riemastuneena opettaja haukkui minut valehtelijaksi ja petturiksi, palaverissa jossa koolla oli lastensuojelun ja koulutoimen edustajia.
Palaverin jälkeen tuli yhteenveto kotia, jossa opettaja teki selkeäksi kantansa, että lapseni on vakavasti sairas ja kaipaa psykiatrista pitkäaikaishoitoa enemmän kuin pienluokkaa. Samassa paperissa opettaja kyseenalaisti vanhemmuuttemme,mielentilamme ja kumosi kaikki diagnoosit mitä pojallani oli, oppimisvaikeuksia ei ollut eikä muutenkaan motoriikassa mitään vikaa ja vaati, että lapseni lääkitys lopetetaan, koska siihen ei ole aihetta. Omissa toiminnoissaan hän ei nähnyt mitään puutteitta tai virheitä.
Kysynkin nytten: MISSÄ MENEE RAJA OPETTAJAN KÄYTÖKSELLÄ JA KOSKA ON VANHEMALLA OIKEUS/VELVOLLISUUS PUUTTUA ASIOIHIN? TÄMÄKÖ ON KÄSITYS OPPILAIDEN SAMANARVOISUUDESTA JA OIKEUDENMUKAISESTA KOHTELUSTA???
HALLELUJAA sanon minä.
On onni, että jaksoin taistella ja poikani pääsi vaihtamaan luokka.Koulu pysyi samana.
Uusi opettaja on ihminen isolla I:llä.
Tässä luokassa ei ole samankaltaisia ongelmia oleenkaan.Kaikki erityisvaikeudet otetaan huomioon, on avustaja, kaksikin. Puhelin soi useimmin iloisissa asioissa. Poika pääsee mukaan reissuihin. Jos ei pysty kävelemään, viedään autolla tai ajaa pyörällä avustajan kanssa edeltä ja on perillä apurina kattamassa kävelijöille välipalat. jaksaa hymyillä, tekee läksyt iloisin mielin ja lähtee aamuisin reippaana ja tyytyväisenä kouluun. Kertoilee iloisia asioita. Kertoo myös jos koulussa on ollut nahinaa, mutta muistuttaa, että ne on koulussa selvitetty eikä niitä kotia kannetta.
Entisessä luokassa mikään ei ole muuttunut, vaikkakin vuosia on välissä. Sama opettaja, sama piina ja painajainen jatkuu. Oppillaat vaan ovat vaihtuneet.Myös veljeni poika on tässä luokassa ja pelottaa jo valmiiksi.
Koulu on lapsen työpaikka. Ei siellä tarvitsisi pelätä. Ei varsinkaan sitä "luokan valtijasta, joka pillillä viheltää itselleen suunvuoroa.
Opettaja on auktoriteetti, mutta ei senkään nimissä voi ihan miten vaan käyttäytyä.
Opettaja on aikuinen, johon lapsen pitäisi pystyä turvaamaan ja luottamaan. Opettajan pitäisi muistaa, että luokassa on 7 erilaista oppilasta, ei 7 VILLIELÄINTÄ TAI SAATANAAA.
Meillä on katseet suunnattu jo luottavaisin mielin yläasteen suuntaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei tuollaisia opettajia saisi olla edes olemassa. tottakai vanhemmat saavat, tai siis heidän täytyy puuttua heti tuollaisiin asioihin. onneksi pojalla on nyt kaikki reilassa. jos tulee jatkossa jotain kahinaa samaisen opettajan kanssa niin minä kyllä tekisin kaikkeni että kyseinen opettaja saisi heittää hyvästit työpaikalleen!
johtajaan! Niin minä aikoinani tein. Opettajan puhuttelu ei kolmeen kertaan tuottanut tulosta, joten menin suoraan koulutoimen johtajan juttusille. Sitten alkoi tapahtumaan. Minäkin odotin liian kauan, joen yksi kerta olisi opettajan puhuttelussa riittänyt ja olisi sillon pitäny tajuta suora yhteys ylempiin voimiin.
Johtajan toimesta pidettiin kokous johon tämä kyseinen opettaja ei kuitenkaan tullut, oli kuulemma juuri sinä päivänä "sairastunut"! No pidimme sitten johtajan kanssa neuvottelun, ja lopputulos oli meille hyvä ja ratkaiseva. Opettaja sai varoituksia ja siirrettiin toiseen kouluun miettimään. Eikä tänäpäivänä ole tässä meidänentisessä koulussa toiminut opettjana.
Emme olleet ainoita, joiden kärsivällisyys petti, ja muut olivat jälkeenpäin onnellisia, että me aloimme toimimaan.
Rohkeasti vaan asia eteenpäin, ei ne aina opettajien puhuttamisella selvene.
Onneksi luin kirjoituksesi loppuun. Pelkäsin, että taas leimataan KAIKKI opettajat epäpäteviksi, välinpitämättömiksi ja itsekkäiksi ihmisiksi.
Meitä on moneksi, opettajiakin. Kaikki eivät sovi valitsemaansa ammattiin.
Toivottavasti olet selvittänyt asiaa rehtorin ja muiden ylempien tahojen kanssa!
Voimia koko perheelle. Pitäkää puolianne!
täytä jo kunnialoukkauksen,
virkarikoksenkin ei pätevyyttä lääkärin ammattiin, esiintymisen vuoksi.
Ja kuinkas monta muuta rikoksen täyttävää kohtaa kirjoituksessasi mainitsemanasi
tämä opettaja ehtikään tehdä teitä ja poikaanne kohtaan.
tuollainen opettaja pitäs erottaa koko koulusta!!!!
Alko ihan itkettää *pyyhkii vessapaperil silmiään että näkee kirjoittaa*
Karmee paska se lapses opettaja!!! En ihmettele yhtään suuttumustasi!
Onneksi lapsesi pääsi siltä luokalta pois, säälittää vielä se veljesi lapsi, toivottavasti veljesi vetää siltä luut kurkkuun, mikäli se opettaja jatkaa tollasta paskaa toimintaansa!
Oma lapseni oli kans erityisluokalla oppimisvaikeuksien takia (hän on euroopassa syntynyt ja käynyt siellä ekan luokan) opettaja oli melkonen,(kiltti, mutta ei kiltti) heitti lapsia kengällään ja mitä kaikkee muuta, mä tein siitä valituksen rehtorille, ei auttanut, lopulta sain sen kuitenkin pois siitä koulusta tavalliselle luokalle ihan toiseen kouluun ja tämä ala-asteella siis. Nyt hän on hyvin menestynyt,vaikka suomenkieli vieläkin hiukan vaikeuksia tuottaa joissakin sanoissa, on hän päässyt ns. nerojen luokalle ja olen ylpeä hänestä. (LUMA-luokka). Tsemppiä sinulle ja lapsellesi jatkossa. *niistää vielä nenän ja pyyhkii loput vihan ja säälin kyyneleet silmistään*
Onnea teille jatkossa!