Ahtaasti asumisesta

Periaate mitä itse noudatan on se, että koti "sisustetaan" perheen tarpeisiin, ei vieraille näyttely esineeksi.

Eli ei mitään desing juttuja, eikä vanhoja kaavoja huoneiden nimien suhteen. Meillä esim. olohuone on monitoimitila :-) Siellä on oma ja vaimon tietokonepiste, ompelupöytä ja jokainen ehyt seinä lundian hyllykköä täynnä. On siellä se telkkari ja sohvakin.

Mielikuvitus vaan käyttöön ja toimivuus ennen tyyliä :-)

kun raakkaa kaiken turhan pois. eli ei mitään "jos-mä-joskus-tota-tarvitsen" - juttuja.

selvästi käyttökelposet vaatteet ym, joita pikkusisaret ihan oikeasti tulevat käyttämään, siististi varastoon ja kaikille paikka. meillä joka muksun huoneessa on pieni ulkonaulakko, johon he tuovat itse takkinsa, lakkinsa ja käsineensä. löytyvät seuraavana päivänäkin.

työhuone on erikseen, siellä tietokone (ei siis muksujen huoneessa), koska itse työskentelen kotona.

huoneet on jaettu seuraavasti: minä ja isäntä pikkuruisessa huoneessa, juuri mahtuu sänky (kaapistot kiinteitä, 70-luvun talon malliin). Meidän kaapeissa myös lasten vaatteet eikä mitään turhaa - olen liiankin hyvä heittämään pois.

Lapsilla huoneet seuraavasti: pojat 10 ja 6 nukkuvat yhdessä, heillä kerrossänky ja 1 yhteinen kirjoituspöytä. tytöt 4, 8 ja 11 nukkuvat samassa, isoimmassa makuuhuoneessa, 4 ja 8-vuotiaille kerrossänky, 11-vuotiaalla kerrossänky, jossa alhaalla kirjoituspöytä, jossa myös 8-vuotiaalle on oma pieni tila läksyjentekoon, tekevät useimmiten eri aikaan.

eteisessä iso arkku, jossa kaikkien harrastusvälineet, nyt lähinnä sisäpelikenkiä ja sählymailoja.

meillä pitäisi olla tilaa. ;o)
Meillä sitä krääsää riittää. On liikaa leluja, vaatteita, eletroniikkaa, koriste-esineitä...kaikkea!
Monitoimisängyt on hyvät, ei kulu kahta neliöö pelkkään sänkyyn. Parvisänkykin meillä on joskus ollut, mutta se on hankala pedata. Puolikorkea sänky on parempi, jossa kuitenkin on iso kaappi kirjoituspöytä ja hyllytilaa.
Lastenhuoneissa on kannellisia laatikoita, joita voi laittaa päällekkäin. Lidlissä on pahvisia karkkilaatikoita(siis niitä, missä tuotteet tulevat kauppaan), joissa on irtokansi. Päällystä laatikko huoneeseen sopivalla kankaalla niin saat siitä siistin. Kantta ei tarvitse välttämättä päällystää, koska niissä ei ole tekstejä, jos vaan muuten sopii huoneen väreihin.
Lastenhuoneissa on myös rahit, joiden kannen alla on säilytystilaa. Seinillä on lasiovisia seinäkaappeja, joissa on koriste-esineitä ja askarteluja. Pehmoelukat on verkkopussissa roikkumassa seinällä.
Eteisessä meillä on hattuhyllyn yläpuolella koko pienen eteisen mittainen yläkaapisto. Oh:n puolella, eteisen oven vieressä, on kenkälipasto. Se on siisti ja silti harvemmin käytettävät kengät on lähellä eteistä.

15 henkeä samassa taloudessa parhaimmillaan. Tai noh, missään vaiheessa ei me kaikki lapset asuttu samassa taloudessa, parhaimmilaan oli niin että meitä lapsia oli 10 ja vanhemmat lisäksi.

Neliöitä reilu 290. Oikeastaan meillä oli kaksi taloa, jotka tosin jo 1950-luvun alussa remontoitiin yhteen, koska talot olivat niin lähekkäin toisiaan. Tosin, yläkerrasta ei pääse suoraan "toisen talon" yläkertaan, vaan vain alakerran kautta :)

Kesäisin kun isommat sisarukset eivät olleet opiskelemassa, he asuivat kotona meillä. Silloin oli ongelmia tilan kanssa, mutta sänkypaikka löytyi kaikille, sillä aitta oli suuressa suosiossa ja joskus meni niin että koko kesänä ei yhtään yötä sisällä nukuttu.

Huoneita meillä oli 6, 5 lasten ja yksi vanhempien.

2 ipanaa nukkui samassa. Kerrossängyt oli tosi hyvä tilansäästäjä.

Parvisänky on ehkä vielä kätevämpi, jos sen alle mahtuu kirjoituspöytä.

Isommat lapset ei vie paljoa tilaa, hehän käytännössä vain tekevät läksyt ja nukkuat omisa huoneissaan.

Pienemmät leikkii, ja siksi heille annettiin aina isommat huoneet.

Isä nikkaroi aikoinaan monta suurta leluarkkua, jotka me sitten maalattiin iloisilla väreillä. Siivoaminen kävi nopeasti, kun kaikki lelut saattoi vain äkkiä kerätä laatikkoon ja laittaa kannen kiinni :)

Olohuoneessa meillä oli alkuun vain sohvat ja lasivitriinikaapit. Olohuoneessa lelujen levittäminen oli kielletty.

Myöhemmin tietokone tuli olohuoneeseen ja tilaa alettiin käyttää enemmän.

TV:tä ei koskaan ollut, eikä ole vieläkään, äidin ja isän mielestä lasten kuului juosta pihoilla ja rakentaa käpylehmiä eikä rönötttää sohvalla ja tuijottaa saippuasarjoja.

Keittiö oli oikea tilaihme. Kaappeja oli joka sormelle ja varpaalle. Ruokapöytä oli pitkä pirtinpöytä ja sen ääreen mahduimme koko perhe jouluisin nipin napin.

Varastoja meillä oli kaksi, ja ne olivat aina katosta lattiaan täynä rompetta. muutama vuosi sitten veimme kaiken jota ei oltu vuoteen käytetty kirpputorille ja lahjoitimme osan vaatteista keräyksiin.

Näin meillä :)

jos komerot ovat kovin syviä, niin kapea pahvilaatikko "harvemmin käytettävää kamaa" perälle ja eteen mahtuu vielä aktiivikäytössä olevaa tavaraa.

Luovu kaikesta josta et ole varma että tarvitset vielä äläkä osta mitään tarpeetonta, edes tulevaisuuden varalle.

Jotkut ovet kannattaa vaihtaa "haitarimallisiksi", esim. tuulikaapin ovi on helpoin. Siten eteiseen saa vaikka kaappia tai hyllyä kun ei tarvitse jättää tilaa oven aukeamiselle.

Kerrossängyt ovat ehdottomasti paras keksintö lastenhuoneeseen ja rullaverho vie vähemmän tilaa kuin roikkuvat, seinätilaa peittävät kangasverhot, lisäksi pölyyntyy vähemmän.

Vaatekaappien oviin sisäpuolelle naulat/naulakot jotta saa esim. lippalakit roikkumaan ovesta eivätkä vie erikseen hyllytilaa.