Olen ulkopuolisena seurannut hoitokokouskeskustelua. Palastalla esitetään väitteitä vastaan ja puolesta. Usein myös toivotaan anteeksipyyntöä niiltä, jotka olivat "hoitomiehinä" tai nykyisiltä SRK:n johtohenkilöiltä.
Oletteko miettineet, te jotka anteeksipyyntöä toivotte, olisitteko valmiit myös antamaan anteeksi?
Usein on vaikea mennä anteeksipyyntöä esittämään, jos tietää jo mennessään, ettei anteeksiantoa tule. Oletteko tehneet tarpeeksi selväksi, että anteeksianto on mahdollinen, jos sitä pyydetään?
Oletteko miettineet, te jotka anteeksipyyntöä toivotte, olisitteko valmiit myös antamaan anteeksi?
Usein on vaikea mennä anteeksipyyntöä esittämään, jos tietää jo mennessään, ettei anteeksiantoa tule. Oletteko tehneet tarpeeksi selväksi, että anteeksianto on mahdollinen, jos sitä pyydetään?
Vastaukset 142
Vanhimmat
Onko hoitokokouksia todella pyydetty anteeksi. Ymmrtääkseni niissä esiintyi ainakin joissain määrin mielenvikaisuutta, joka sai aikaan pahennusta, josta vieläkin kirjoitellaa ja pidetään melua yllä.
että onko tällä SRK;n vastapuolella löytynyt, Raamtun mukaista mieltä ja nöyrää sydäntä, että haluais omat asiansa korjata.
annetaan anteeksi. Menneet ovat menneitä, mutta kollektiivinen anteeksipyyntö on jo hyvän tavan vuoksi paikallaan niinkin mittavassa uskon harhautuneisuudessa kuin mitä se silloin oli.
koskaan tällaista asiaa kun on iso joukko, joka kokee kokeneensa vääryyttä (myös tehty vääryyttä ko. tapauksessa)niin se kaivaa ihmisten mieliä kauemmin.(sodan ajan julmuudet jäivät mieliin ja niitä vieläkin vatvotaan) Jos tapaukset olisivat olleet yksittäisiä, ne olisi ihminen saattanut 30-vuoden aikana jo käsitellä ja unohtaa.
SRK on koko ajan luottanut siihen, etteivät eri puolilla Suomea poispotkitut ja -painostetut koskaan tapaa toisiaan, joten se uskalsi "toteuttaa itseään" ilman riskiä!
Mutta Jumala antoi meille tämän, ja pari muutakin keskustelupalstaa, joissa poishoidetut ovat saaneet tavata kohtalontovereitaan. Monille on vasta täällä selvinnyt, että samanlaisia julmia ja rakkaudettomia hoitokokouksia järjestettiin ihan samalla kaavalla ympäri Suomen. Eli täällä on vasta selvinnyt, että koko touhu oli järjestelmällistä, keskusjohtoista ihmisten tuhoamista!
Siis SRK:n osuus on selvinnyt vasta täällä monelle.
Kuinka laajaa se toiminta oli? Onko tietoa vuosista? Montako hoidettiin kerralla tai poispotkittiin? Kuinka paljon on erotettuja?
Hoidettavia oli kerralla yleensä 1-5.
Poispotkittuja lienee vähän toista tuhatta.
Onpa ollut pitkä ajanjakso. Mihin erotut joutuivat? Ovatko edelleen "eronneita" vai ovatko saaneet liittyä takaisin?
heitä hoitaneilta julmilta hoitomiehiltä anteeksi rakkaudetonta hoitamistaan. Siis hoitomiesten ei tarvitse anteeksi pyydellä koska SRK on näin sanonut..
asiassa tulee vastaan myös se miten anteeksianto opetetaan tapahtuvaksi? Toinen ihminen antaa anteeksi, mutta ilmeisesti häneltä, jota vastaan on rikkonut, ei tarvitse pyytää anteeksi. Onko näin vai ovatko palstan kirjoitukset antaneet väärän kuvan?
Onko niin, että lestadiolaisuudessa ei opeteta suoraa anteeksipyyntöä?
Anteeksi annan kun satuttanut pyytää. Aivan varmasti. Mutta ei nämä haavat parannu kai koskaan. Nuoren herkkä mieleni opi puolustuskyvytön.
Ihmettelen sitä kovuuden henkeä joka lestadiolaisuudessa on tässä kipeässä asiassa. Kun sen tietää jokíkinen liikkeessä 70-80-luvulla mukana ollut- Niin yhä vaan kovuudella SRK:n edustajat puhuvat asiasta kuin olisivat täysin ulkopuolisia.
Herramme Jeesus Kristus. Herätä sinä halu totuuteen myös uskovaisissa johtomiehissä. Aamen.
oikeita? Vaikka olis virheitäkin tullut Ihmettelen sitä? Kuka meistä on virheetön?
Jos vertaa raamatun kirjoituksiin. Niin eikö SRK:ta vois nyt verrata siihen syntiseeen naiseen, ja näitä ihmisiä jotka on siellä työssä ja ym. vl:iä joita nyt syytetään. Ja jonka ihmiset olis halunut kivittää?
Mutta kun Jeesus sanoi, kuka on on teistä synnitön, heittäköön ensimmäsien kiven.
Laskeutuuko näilläkin syyttäjillä kivet, jos Jeesus sanois saman asian tällä palstalla nyt, että kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Laskeutuisko kivet? Ja huomaisko nämä syyttäjät ollenkaan, että itse on syntisistä suurin. Ja itselle tarvis saada se kokonainen Jumalan armo, ja tärkeintä on, että minä itse saan uskoa omat synnit anteeksi.Että se on kaikista tärkein asia.
Kika sitten on kelvollinen toista nuhtelemaan? Vain ne julmat hoitomiehenne? Olivatko he synnittömiä? Jos olivat, niin miksi?
ja me annamme sille anteeksi. Kuten asiaan kuuluu. Sitten tämä SRK:n esimerkki panee synnintuntoiset hoitomiehet liikkeelle, ja jos joku heistä pyytää anteeksi, me annamme. Kuten asiaan kuuluu.
>>
Oletteko miettineet, te jotka anteeksipyyntöä toivotte, olisitteko valmiit myös antamaan anteeksi?
>>
Toivon SRK:lta parannusta hoitokokouksina tunnetusta järjestelmällisestä henkisestä väkivallasta lähinnä nykyisten vanhoillislestadiolaisten itsensä takia. Monet vl:t kärsivät siitä kun vl-johtajat haluavat väkisin jatkaa uskomista tunkion päällä menneet vääryydet maton alle lakaisten.
Henkilökohtaisella tasolla olen jo yli vuosikymmen sitten antanut sydämestäni antanut anteeksi hoitomiehille. Samaa suosittelen kaikille vl:ien henkisestä väkivallasta kärsineille. Miksi kantaa kärsimystä mukanaan kun siitä voi anteeksiantamisella päästää irti? Vääryydestä pitää silti huomauttaa niin kauan kunnes se on korjattu. Se on asia erikseen.
Tätä anteeksiantamista spekuloitiin ensimmäisen kerran jo 12.1.2004, nimimerkki vlm:n tekemässä avauksessa tuolla naapuripalstalla. Tässäpä oma vastaukseni siihen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000002052825
Tuo on totta, että voi antaa anteeksi vaikka vastapuoli ei pyytäisikään. Anteeksianto ei tarkoita, että hyväksyy hänen / heidän tekonsa. Oma olo helpottuu vähitellen, kun katkeruuden taakka alkaa keventyä...
Olen aiemmin avannut keskustelun kunnioituksesta, mutta vähäistä oli vastaaminen. Tähän yhteyteen se sopii uudestaan.
Kunnioitatko enemmän henkilöä, joka myöntää virheensä kuin henkilöä, joka tietää virheensä ja kiistää edelleen väärin toimineensa?
Onko myös kunnioitus tässä se joka voisi olla osasyy esteenä anteeksipyynnölle? Pelätään että, kunnioitus menee, kun ollaan tehty vääryyttä ja jos se vielä tunnustetaan?
kirjotuksia, niin olen huomannut, että sellaisten lukijoita on vähän.
Mutta sitten jos on jotain muuta, jossa puhutaan puuta heinä niin kyllä lukijoita riittää.
tällä palstalla, mutta niin näyttäisi olevan noilla muillakin palstoilla. -terveisin aloittaja
"dialogi
Kirjoittanut: vierasta 10.10.2006 klo 17.22
tällä palstalla, mutta niin näyttäisi olevan noilla muillakin palstoilla. -terveisin aloittaja "
Onhan tässä jo sen verran muutkin puhuneet, että voisitko edes sanoa, että onko täällä yhtään tervettä kannanottoa, joka sinusta tuntuis oikelta tai edes siihen viittavaan? Vai onko kaikissa viesteissä puhuttu ja vastattu väärin?
Minkälaista vastausta odotit? Jos viestit ei vastanneet odotuksia tai niissä oli puutteita ja ne oli vajaita, voisitko täydentää itse niitä.
Odotan vastausta ja minulle olis tärkeää jopa että vastaisit.
Tällä palstalla niin kuin muillakin palstoilla on epäasiallisia viestejä, minun mielestäni. Kaikki viestit eivät sitä ole ja tälläkin palstalla on paljon asiallisia keskusteluja, minun mielestäni.
Dialogissa ei ole kyse oikeasta tai väärästä vaan kertoo oman näkemyksen, mutta ei edes yritä väittää sitä oikeaksi vaan kunnioittaa myös toisen näkökulmaa ja mielipidettä.
Viestien sisältöön ei ollut odotuksia.
Täällä on monesti syyttelyitä tms. näitä palstalla kirjoittajiakin kohtaan.
Itse toivosin,että sellainen mieli säilyis, että itse yrittää ottaa omansa pois, silloin jo s on asiaa. Siis, jos tekee väärin, ja siitä sanotaan.
En sitä sano, että omalla voimalla olisin sitä jaksanut tehdä.
Mutta vaikka vastapuoli olis sanonut vaikka mitä, niin kovin monesti näyttää ihan kiven takana olevan se anteeksipyyntö tällä vastapulella.
Eikä se sitä tarvi tarkoittaa, että tämä vastapuoli on aina itse käyttäytynyt oikein. Mutta voi iloita toisen parannuksen teosta, mutta ei huomaa samalla että itsekin tekee ja on tehnyt väärin.
Niin näyttää sellainen aika henki olevan, ja sellainen asennoituminen, että toisen vioista ja virheistä on helppo sanoa ja ne on myös helpompi nähdä ja niistä sanoa, kuin omaíst vioista ja virheistä.
helpompi tehdä parannusta kuin omista. Ihmsiä siis ollaan.
niin se oma syntisyys näkyis kaikista suurimpana.
Jos nämä asiat oikein
Kirjoittanut: ymmärtäis / kicki 112
niin se oma syntisyys näkyis kaikista suurimpana."
Ja suurin huoli olis omista asioista. Tämän olen oppinut vl-uskossa ollessani, että tämä on se oikea tärkeysjärjestys. Ja kyllä se minusta vastaa oikealta.
olevinaan nöyrää. Uskokoon kuka haluaa.
En yhtään enenpää, enkä vähempää.
Vedetäänpä asia ihan maalliselle tasolle. Jos olen tehnyt väärin toista kohtaan, tunnen sen ja haluan pyytää anteeksi, niin mietinkö sitä, mitä vastapuoli ajattelee - antaako anteeksi?
Jos tunnen tehneeni todella oikeasti väärin, niin sitä paremmalla syyllä pitäsi syntyä halu mennä korjaamaan asia, mitä enemmän toinen on loukkaantunut ja vihoissaan minulle! Jos toinen on anteeksiantavainen jo ennalta niin onko pyyntö edes oleellinen. Kaikki on hyvin.
Mutta mitä pahempi teko niin sitä tärkeämpää on osoittaa anteeksipyytämällä oma asenne ja pahoittelu tekemisiin. Vaikka toinen ei jaksaisikaan antaa anteeksi! Vielä? Se on sitten rukouksen paikka ja joillakin pitkällinen prosessi, että sydän lähtee mukaan ja anteeksianto tulee omaan sisimpään todelliseksi. Se ei ole pyytäjän asia. Sitä ei voi laittaa pyytämisen ehdoksi tai edes pieneksi puolustukseksi pyytämättömyydelle.
Tuo ajatuskuvio on mielestäni väärä. Täysin väärä.
Ja mistä minä tiedän, mitä silloin tapahtuu, kun toinen tulee luokseni nöyrällä mielellä ja anteeksipyyntö huulillaan. En tiedä, mitä minussa silloin tapahtuu. Onko tuollainen laskelmointi mahdollista? Siksi siitä ei voi varmaa ennakkoilmoitusta antaa. Parempi pysyä kaukana, jos tuolla asenteella aikoo lähestyä.
"Vedetäänpä asia ihan maalliselle tasolle. Jos olen tehnyt väärin toista kohtaan, tunnen sen ja haluan pyytää anteeksi, niin mietinkö sitä, mitä vastapuoli ajattelee - antaako anteeksi?"
Jos tunnen tehneeni todella oikeasti väärin, niin sitä paremmalla syyllä pitäsi syntyä halu mennä korjaamaan asia, mitä enemmän toinen on loukkaantunut ja vihoissaan minulle! Jos toinen on anteeksiantavainen jo ennalta niin onko pyyntö edes oleellinen. Kaikki on hyvin.
Mutta mitä pahempi teko niin sitä tärkeämpää on osoittaa anteeksipyytämällä oma asenne ja pahoittelu tekemisiin. Vaikka toinen ei jaksaisikaan antaa anteeksi! Vielä? Se on sitten rukouksen paikka ja joillakin pitkällinen prosessi, että sydän lähtee mukaan ja anteeksianto tulee omaan sisimpään todelliseksi. Se ei ole pyytäjän asia. Sitä ei voi laittaa pyytämisen ehdoksi tai edes pieneksi puolustukseksi pyytämättömyydelle.
"Tuo ajatuskuvio on mielestäni väärä. Täysin väärä. "
V: Mielestäni alottajan ajatus on täysin inhimillinen ajatus. Voi tulla kiusauksia jos lähtee asialle, että onkohan siitä hyötyä, ja mitä se toinen ajattelee yms. Nämä on täysin ymmärrettäviä asioita ja ihmisestä lähteviä ajatuksia, eikä edes väärin eikä syntiä. Jos katsoo miten hirveät syytökset täällä on olleet SRK:ta kohtaan, niin sitä suuremmalla syyllä helppo on ymmärtää alottajan ajatukset.
En yhtään ihmettele tällaista.
"Ja mistä minä tiedän, mitä silloin tapahtuu, kun toinen tulee luokseni nöyrällä mielellä ja anteeksipyyntö huulillaan. En tiedä, mitä minussa silloin tapahtuu. Onko tuollainen laskelmointi mahdollista?"
Ei sinun tarvitsekaan tietämällä tietää, mutta kunhan nöyrällä mielellä haluat vastata, se riittää. Ja pyydät Jumalalta voimaa, että saisit nöyrän ja viisaan sydämen.
Miten voi odottaa ja vielä vaatia toiselta nöyryyttä, jos sitä ei itselläkään ole. Sekin on inhimmillistä, että tulee kaikenlaiset ajatukset jos saa näin tylyjä vastauksia.
Se on aina helpompi toiselle puhua ja syytellä toisia, kun itse hyväksyä samat asiat omalle kohdalle ja itse nöyrtyä pyytämään omia syntejä anteeksi.
Esim. sanomalla, että en se minäkään ole osannut kaikkea tehdä oikein, että saanko minäkin anteeksi.
Eikö olis paljon tärkeämpää siis, että itse osaa tulla puolitiessä vastaan.
Miten voitte toisilta edes odottaa,ja vaatimalla vaatia vielä, että hän jaksais korjata asioita, jos itsllä on väärä mieli koko ajan.
Kyllä aloittaja on viisaampi kuin ehkä moni luuleekaan, ja voi tunnustella vähän sydämmen maaperiäkin, että mitenkähän tämä asia on kirkastunut vastapuolelle. Ja siitä voi tehdä omat johtopäätöksensä, kun katsoo toisten vastauksia, että kumman asioita puoltaa Raamattu. Oikea syädmmen tila kertoo paljon. Suu on sydämen tulkki.
Tämä vastauskin näyttää jo siltä, että SRK:lla näyttää olevan oikeaa mieltä, ja näillä vl:illäkin täällä. Mutta vastapuolella ei vaan tunnu sitä löytyvän, vaikka kuinka tunnustelee.
Ihmeellistä.
" Siksi siitä ei voi varmaa antaa. Parempi pysyä kaukana, jos tuolla asenteella aikoo lähestyä."
Jos ei voi ennakkoilmoitusta antaa, ei ole pakko antaa.Mutta tuo kaukana oleminen ihmetyttää, todella.
Mutta aloittajan asenteessa ei ollut vikaa.
Mutta olisko tämänkin kirjoittajalla aikaa pysähtyä miettimään vähän, että misssä on vika, jos näin korkealta puhuttelee tätä toista ihmistä, siis aloittajaa. Tällainen vastaus lähtee ylpeästä sydämmestä. Ja sekin, että täällä yleisellä haluaa antaa tällaisen vastauksen, että kaikki näkee, että ei tiedä antaako anteeksi? Siis haluaa nöyrryttää tätä SRK:ta. Sehän tässä tulee ensimmäisenä mieleen.
Ja haluaa istua Jumalan paikalla tuomarina, että saapa nähdä viitsiikö sitä edes vastata tällaiseen. Sellainen henki lähti tästä viestistäsi.
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
Jos ette anna toinen toisillenne anteeksi, ei Taivallinen Isäkään anna teille anteeksi, teidän rikkomuksianne.
Jos asiat oikein ymmärtää, kenellä meillä on varaa vastata tällä tavalla.
Oikea uskovaisen mieli iloitsee siitä, että jos toinen jaksaa pyytää anteeksi ja korjata asiansa, että nyt saa asiat kuntoon. Ja vielä molemmn puolin.
En kirjoittanut loukkamistarkotuksessa, halusin vaan avata sekä kirjoittajan, sekä muidenkin silmiä.
Etkö sinä pyydä anteeksi, jos toisella ei ole oikea mieli? Panttaatko "omaa poisottamista", jos toinen ei ole sinusta tarpeeksi nöyrällä mielellä?
Kirjoitit: "Miten voi odottaa ja vielä vaatia toiselta nöyryyttä, jos sitä ei itselläkään ole."
Minullakin on oma inhimillinen puoli kuten veeällilläkin ja kiusauksiakin. Mutta minulla pitäisi olla enemmän nöyryyttä ja anteeksiantavaa mieltä kuin heillä!
Se on uskomaton vaatimus. Kun samaan hengenvetoon sanotaan, ettei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole yhtään anteeksiantamusta, siis meillä ei-veeällillä ei ole yhtään mitään siihen viittaavaa. Mutta silti olet avaamassa silmiäni näkemään sitä itsessäni! Sitä mitä minussa ei ole!
En anna ennakkoilmoitusta, mutta luotan siihen, että Jumala avaa sydämeni anteeksiantoon, silloin kun sen aika on (ollut).
Vallankäytön ja oman kunnian tueksi ja aseeksi ei minun nöyryyttäminen ole tarkoitettu. Siihen en suostu, jos vain jaksan suorana olla...
kun tietää kuka niitä antaa. Kyllä ensimmäinen kriteeri on,että itse elää niinkuin opettaa. Yleensä sellaisiet ihmiset ovat hyviä neuvomaan toisia jotka eivät huolehdi omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistä.
Mutta kun hän niitä auliisti jakelee muille,ei ehdi miettiä omiaan.
Koleeta on, mites siellä :)
Nyt on jo pimeätäkin. Joten ei lenkkeilyt taida siksikään onnistua? ;)
mutta onhan tämä virtuaalimaailma jossa voi lenkkeillä mielin määrin :)
mielenkiintoinen vastaus
x-vl 10.10.2006 klo 18.27
"Etkö sinä pyydä anteeksi, jos toisella ei ole oikea mieli? Panttaatko "omaa poisottamista", jos toinen ei ole sinusta tarpeeksi nöyrällä mielellä?"
Nythän on kysymys siitä, että oikea mieli vastais. Ajattelin asiaa vaa sinun ja alottajan kannalta.
Koska en ollut oikein tyytyväinen ensimmäiseen vastaukseesi. Niin halusin muistuttaa siitä oikeasta uskovaisen mielestä ja Jumalan mielen mukaiseta murheesta, että ne hyvät hedelmät tarkottaa omia parannuksen kaltasia hedelmiä. Ja että uskoo omat synnit anteeksi.
"Kirjoitit: "Miten voi odottaa ja vielä vaatia toiselta nöyryyttä, jos sitä ei itselläkään ole."
Niin juuri. Tämä tuntuu ihan kohtuulliselta, ainakin näin uskon kannalta, että ei uskovaisella sydämmellä ainakaan vaadita mitään, koska kaikki johtuu Jumalasta, "Hän anta ajan parannusakin tehdä." Ei sitä tehdä omilla voimilla.Eikä silloin kun itse haluaa. Eikä se ole järjen asia.
"Minullakin on oma inhimillinen puoli kuten veeällilläkin ja kiusauksiakin. Mutta minulla pitäisi olla enemmän nöyryyttä ja anteeksiantavaa mieltä kuin heillä!"
Ei tarvi olla enempää eikä vähempää. Mutta jos sitä puuttuu, niin pyydä Jumalalta.
Mutta että ei vaadi toiselta sitä, mihin ei ihmisenä itsekään pysty.
"Se on uskomaton vaatimus. Kun samaan hengenvetoon sanotaan, ettei Jumalan valtakunnan ulkopuolella ole yhtään anteeksiantamusta, siis meillä ei-veeällillä ei ole yhtään mitään siihen viittaavaa. Mutta silti olet avaamassa silmiäni näkemään sitä itsessäni! Sitä mitä minussa ei ole! "
Ei ollut vaatimus, vaan yritys avata silmiäsi. Katso nyt, et itse pidä vaatimuksista, mutta toisille niitä on helppo lukea ja laittaa.
"En anna ennakkoilmoitusta, mutta luotan siihen, että Jumala avaa sydämeni anteeksiantoon, silloin kun sen aika on (ollut)."
No. tämä kuullostaa jo paljon paremmalta.
"Vallankäytön ja oman kunnian tueksi ja aseeksi ei minun nöyryyttäminen ole tarkoitettu. Siihen en suostu, jos vain jaksan suorana olla... "
Niin, se suorana olokin on hyvä tarkistaa, että onko se oikeasta asiasta ja onko itse edes oikealla asialla, ja Jumalan mielen mukaisella tavalla ja nöyrällä mielellä.
Jos väärä mieli saa vallan, se saa vaan pahaa aikaa.
Rakkaus on kaikista uskon hedelmistä suurin. Ja se sitä tautaa vasten näyttää siltä, että täällä puhutaan paljon väärin ja väärää SRK:sta.
Vaikka joku oliskin erehtynyt, niin ei se anna oikeutta itse väärin menetellä.
Jeesus ei suotta ottanut sitä vertausta sytnisestä naisesta ja siitä että joka on synnitön heittäköön kivellä.
Se on tuolla ylmpänä, tässä samassa ketjussa, ja hyvin opettava. Käypä katsomasa sitä ja lukemasa se, ja voit tarkistaa samalla oman kantasi sitä taustaa vasten, että miten pajon on varaa osoittaa toisia sormella vaikka ei oliskaan osannut tehdä kaikkea oikein.
Kuka meistä osaa kaikki tehdä oikein?
Et varmaan arvaakaan miten hyvin ymmärrän ajatuksesi! Sen mitä yritän minulle kirkastaa.
Mutta ehkä liikumme hieman hmm.... eri tasoilla tai alueilla tässä keskustelussa?
Minusta itsestäni kertomus syntisestä naisesta on erittäin koskettava ja tulee minun lähelleni senkin vuoksi, että olen itsekin nainen...
neuvojasi,kun omakin pesä on siivoamatta.
"Nuo neuvot ovat
Kirjoittanut: ristiriidassa 10.10.2006 klo 18.37
"kun tietää kuka niitä antaa. Kyllä ensimmäinen kriteeri on,että itse elää niinkuin opettaa."
Kuka pystyy tähän, jos on itselle rehellinen.
Tuo yllä oleva lause on tässä maailmassa oleva fraasi. Mutta se on aikansa elänyt ja huono fraasi. Eikä sillä ole oikeaa pohjaa, jos asioita tutkitaan raamatun valossa.
Ja tämä on raamatun vastaista puhetta. Eihän Jumalan armoa tarvitse ja Jeesus on hukkaan kuollut jos näin ajatellaan.
"Yleensä sellaisiet ihmiset ovat hyviä neuvomaan toisia jotka eivät huolehdi omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistä."
Ja yleensä sellaiset ihmiset joilla ei ole synnintuntoa, on ensimmäisenä heittämässä toisia kivellä, jos he erehtyy.
Mutta Jumalan valtakunta on armon valtakunta, ja täällä ei tuomitse laki, vaan täällä tuomitaan armolla ja laupeudella.
"Mutta kun hän niitä auliisti jakelee muille,ei ehdi miettiä omiaan. "
Tuokin lause on tästä maailmasta otettu fraasi ja ulkoa opittu lause.
Tämä on keskustelupalsta, ja nämä kirjoittajat on antaneet aihetta katsoa asioita, syvemmin, raamatun valossa.
"Koleeta on, mites siellä :) "
Sama täällä.
"Niin halusin muistuttaa siitä oikeasta uskovaisen mielestä ja Jumalan mielen mukaiseta murheesta,"
Välillä kirjoitat kuin pitäisit minuakin uskovaisena? Tuskin niin kuitenkaan on?
varmistus
Kirjoittanut: x-vl 10.10.2006 klo 19.10
"Niin halusin muistuttaa siitä oikeasta uskovaisen mielestä ja Jumalan mielen mukaiseta murheesta,"
Tarkotukseni on ollut vaan kirjoittaa uskovaisen näkökulmasta asioita.
"Välillä kirjoitat kuin pitäisit minuakin uskovaisena? Tuskin niin kuitenkaan on? "
Vaivaako tämä asia sinua jollakin tavalla? Mitä itse ajattelet asiasta ja miltä sinusta itsetä tuntuu?
"Herkeehän nyt
Kirjoittanut: jakamasta niitä 10.10.2006 klo 19.04
neuvojasi,kun omakin pesä on siivoamatta."
Sinähän puhut ihan itelles, on se kallis asia kun tuota itsetuntemusta alkaa löytyä sieltäkin. Pessimisti olen sen suhteen ollut, mutta jospa se siitä.
Koleeta on, mutta niin se tähän aikaan yleensäkkin on. pistähän kynttilä palamaan,jospa se kirkastaisi ajatuksia!
käsi sydämelle, niin piti sanomani,että et tiettävästi ole sitä omaa pesää putsannut,ja olet silti neuvomassa muita?? Minulle on opetettu,että ensin omat asiat kuntoon,ja sitten saa neuvoa toisia,jos siihen on varaa?? Tarkkaan ottaen onko sinulla siihen varaa??
Se vaivaa enempi jos välillä kirjoitetaan toista ja sitten toista. Se sekoittaa omia ajatuksia, kun tiedän, ettei kunnon tiukkisvl pidä minua uskovaisena.
Tunnen kyllä, milloin minun sieluntilaani ei epäasiallisesti arvoida. Mutta sekatekstiä on vaikea sulattaa.
Tunnen itseni uskovaiseksi, en ole vl. Veeällät ovat väärässä jos he tuomitsevat ja arvioivat yksittäisen ihmisen sieluntilaa, edes tuntematta häntä. Tai tunteminen perustuu siihen, ettei niele vl-seurakunnan asemaa ja opetuksia niin kuin kunnon veeällän pitää uskonsa tähden tehdä. Tai korjataan kauniimmaksi - vl haluaa uskonsa tähden nähdä seurakunnan kultaisena kynttilänjälkana...
kaikki puhua.
...
Minä en löytänyt muualta raamatun mukaista uskoa kuin tästä uskosta. Sen vuoksi olen itse vl.
ole vielä oppinut. metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, ja sieltäpäin on huudettu paljon sellaista mikä nostaa karvat pörhölleen heti kun näkyy mistä viesti on peräisin!
Olethan sinäkin omalla tavalla täysin varma. Esim. siitä, ettei oikeaa uskoa löydy muualta, koska itse olet sen siitä uskosta löytänyt. Olet varma siitä, että muut eivät ole oikein uskomassa! Kuin vl-seurakunnan rakkaudessa olevat.
Mitä olen samasta syystä se mikä olen.
täällä netissä ja myös elämässä.Ystävän neuvo, kun alkaa kyseisen henkilön kanssa keskustelemaan, on se samaa kuin possun kanssa kilpajuoksu ennen kesällä maalla. Onko sulla kokemusta sellaisesta? Mulla on ja täytyy tunnustaa että toiseksi jäin :)
Se olis tärkeä asia, että raamatun mukainen usko löytyis omalle kohdallesikin. Sitä tässä toivon.
Mikä sinut vierotti tästä vl-uskosta, koska nikistä päätellen olet sitä joskus ollut?
Olen ei-uskovainen ja tavallisesta ev.lut. kirkosta eronnut. Yritän pysyä puolueettomana tällä palstalla, vaikka joskus joku juttu jurppiikin.
Halusin avata uusia näkökulmia hoitokokous (myös anteeksianto, ja -pyyntö)asiaan. Koska kaikki me vääryyttä teemme ja anteeksipyyntöjä ja anteeksiantoja tarvitsemme, niin aina siinä on vähintäin kaksi osapuolta.
Ajatus oli siis mennä puolitiehen toista vastaan ja ajatella myös sen toisen osapuolen näkökulmasta asiaa. Täällä ei ole näkynyt, ainakaan julkisesti heidän kirjoituksia, jotka ovat "hoitajina" olleet.
Mitään ehtoa en tässä pyytämiselle asettanut, jos niin tulkitsit.
Toki saa olla erimieltä. Sinä ajattelet asian noin ja se on yhtä oikea tai väärä kuin omani. Joku muu näkee asiat vielä eritavalla. En ole vielä lukenut ketjun loppua mitä näkökulmia sieltä avautuu...
Puolustit hienosti sanomaani ja ymmärsit siitä sen olennaisen, jota ajattelin. Mitä mieltä olet, pitäisikö minun vähentää näitä aloituksia, koska en vl, sillä nytkin on kolmen aloitukseni kohdalla liekki palamassa?
Kyllä se tuolla tavalla monesti meneekin. Mutta tämä asia on kinkkisempi ainakin minulle.
Siihen liittyy niin paljon mitätöimistä ja alistamista ja vallankäyttöä. Ehtojen asettamista jo silloin, että vilpitön anteeksipyyntö on ainoa mahdollisuus. Sitähän meiltäkin vaadittiin!
Nyt sitten tilanne olisikin toisin päin! Oikea mieli ja nöyryys pitäisikin löytyä SRK:n vastapuolelta ja vasta-aluksi! Tässä on jokin ihme kiemura, joka ei herätä luottamusta. Se on muutenkin aika matalalla. ;(
SRK ei pelkää meitä. En usko, että sen vuoksi anteeksipyyntö on esittämättä.
Muistaakseni olen vastannut sinulle pari kertaa samaan kysymykseen. Miten tuon taas osaisi lyhyesti tehdä, muita lukijoita ärsyttämättä?
Olen yksi tottelematon 70-luvun lopulta. Minulle annettiin vaihtoehdoksi hylätä omat ajatukset, käsitykset ja SRK-vikomiset tai sitten "näkemiin".
Tuloksen näet nimestäni ja haistat kirjoituksistani.
"Hyvä omatunto on paras päänalunen."
Ei tämä palstaturina enää tästä kummene, mutta "joka aamu on armo uus, miksi huolta siis saamme, varjot väistyy ja puutteisuus, kiittäin veisaelkaamme".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020292320
Viestistäsi saa sen kuvan kuin olisit katkera edelleen. Onko näin?
Oletko miettinyt asiaa siltä kannalta, että lestadiolaisuudessa opetetaan "opetamme kuten Raamattu opettaa" ja hoitokokouksia perustellaan sillä, että se on Raamatusta? Jos myönnettäisiin, olemme toimineet väärin, silloin myös "Raamatussa sanotaan" kumoutuisi? Olisiko näin? Jos näin olisi, silloin joutuisi myös se väite, että vain lestadiolaiset "opettavat kuten Raamattu" kumotuksia ja pohja putoaisi pois jo vähän isommassa asiassa.
Jos hoitokousten myöntäminen vääryydeksi tapahtuisi, antaisiko se myös oikeuden kyseenalaistaa monta muutakin "opetusta" tai synneiksi lueteltuja asioita, ja lestadiolaisuus ei olisi enää "puhdas lestadiolaisuus"? Jos joku puolue alkaa muuttamaan kovin paljon ideologiaansa, se ei ole enää se sama? Onko näin? Silloin osa siitä erkanee ja perustaa omansa.
Mistä tiedät tai tiedätte, ettei SRK pelkää? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin srk on järjestö, ja siellä työntekijöinä teidän valitsemia ihmisiä. Onko näin?
Jos huomaat minun olevan katkera, niin miten neuvot minua? Keneltä minun pitäisi pyytää katkeruuttani anteeksi?
Olen sitä monin muodoin pyytänytkin - Jumalalta, pienryhmässä, yksityisesti, jumalanpalveluksessa, esirukouspyynnöllä... Ihan vilpittömästi, että jaksaisin itse uskoa Jumalasta hyvää ja luottaa ihmisiin.
Mutta se mitä minun sisimmässäni on, ei muuta sitä mitä on tehty ja miten väärään on menty.
Se on Jumalan työ ihmisessä, kun hän tuntee saavansa armon ja tuntee anteeksiannon virtaavan sydämeensä omien syntiensä tähden ja niiden vuoksi, jotka ovat rikkoneet minua vastaan.
Onko oletettu katkeruuteni jokin este sille, ettei minua kannata kuunnella eikä minun tekstejäni ottaa tosissaan?
Entä sitten meidän vastapuoli? Ottaako se oikealla mielellä vastaan meidän anteeksipyyntömme? Nyt?
En voi tehdä vieläkään parannusta kososlaisesta hengestä enkä epäuskosta. Sitä SRK pitää oikean ja nöyrän mielen merkkinä. Vai pitääkö yhä?
Näköjään menin nukkumaan ennen tuota viestiäsi. Hyvin nukuin. ;D
En halua antaa sinulle vastausta, koska en usko Jumalaan ja sinä uskot Jumalaan ja meidän näkemykset asiasta ovat niin erilaisia.
Viestistäsi näkyy katkeruus ja nyt sen kerroit. Keneltä sinun pitäisi pyytää anteeksi katkeruuttasi? Onko katkeruutesi syntiä? Onko katkeruutesi vääryyttä jotain kohtaan? Ketä kohtaan? Oletko pyytänyt anteeksi häneltä? voit jatkaa itse kysymyksiä itsellesi...
"Että jaksaisin itse uskoa Jumalasta hyvää ja luottaa ihmisiin." Koetko, että katkeruus estää edellä kerrotun?
Koet, että sinua on kohdeltu väärin. (varmaan myös totta) Niin kokee moni muukin ne ajat elänyt. Tiedätkö miten he ovat selvinneet? Ovatko he pyydelleet anteeksi sitä, että heitä on väärin kohdeltu?
Oletettu katkeruutesi ei ole este etteikö sinua pitäisi kuunnella vaan päinvastoin. Silloin nimenomaan täytyy kuunnella, jotta pääsisit katkeruudestasi eroon. Tämä on minun näkökulma asiaan, joku toinen on luultavasti eri mieltä.
Oletko miettinyt, että ihminen voi antaa anteeksi heille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet, mutta silti ei tarvitse hyväksyä heidän tekojaan oikeutetuksi.
Ihminen voi antaa myös anteeksi itselleen, että on tehnyt väärin joko itseään tai jotain muuta kohtaan.
Sulattelu nyt näitä asioita. Lähden tästä töihin...
"Oletko miettinyt, että ihminen voi antaa anteeksi heille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet, mutta silti ei tarvitse hyväksyä heidän tekojaan oikeutetuksi."
Tuo kohta on vaikein. Jos en hyväksy heidän tekojaan, miten saan tuoda sen julki?
Automaattisesti se värittyy jollakin minun omalla tunteellani. Sano sinä sitä vaikka katkeruudeksi, jos näet sellaista minussa.
En voi olla menneisyyteni nähden niin neutraali, että hajuttomasti ja mauttomasti vain kylmän rauhallisesti toteaisin asia. En ole niin pitkällä siinä. Ja onko se oikea tavoitekaan? Ilmeisesti, näin olin ymmärtävinäni.
Ehkä sitten kun menneisyys ei aiheuta surua tai pahoja muistoja, niin olen päässyt toivottuun olotilaan. Nyt ne tulevat tietyissä tilanteissa esiin.
Sana "katkeruus" toisen sanomana synnyttää lisää negatiivisia tunteita. Se on kuin puukko tai suola haavassa. Tekee kipeää. Ei ainakaan auta asiaa eikä anteeksiantamusta. Se oli syytös, jota kannan SRK:n antamana niistä vuosista lähtien. Minä olin katkera jo erotettaessa, näin sanottiin. Mistä se oli jo minuun ehtinyt?
Nyt sinä heität saman sanan. Miksi? Oletko ehkä alitajunnassa SRK:n puolella? Ei se haittaa, mutta vastaan samalla tavalla sinulle kuin heillekin.
En tunne olevani katkera. Olen peruspositiivinen ihminen. Juksasin sinua, koska halusin tietää, mitä ajattelet, kun heität tuollaisen sanan. Toki olen peräänantamaton, kun puhutaan hoitovääryyksistä tai vl-oppien vinoutumista. Sanon asiani tinkimättä ja suoraan ja joskus jopa äkäisesti. Se ei ole katkeruutta. Se on rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden vaatimusta.
Olin katkera jo erotettaessa, näin sanottiin - ja en tunne olevani katkera - ovat ristiriidassa? Ei väliä, sinä tiedät miten asia on, eikä sitä ole tarpeen enempää julkisesti sinun kertoa. Olen pahoillani, jos sana satutti. Anteeksi.
Oletko miettinyt, kumpi on parempi, antaa tunteelle nimi vai olla antamatta? Onko lääkärin / itse itseänsä helpompi hoitaa jos tietää diagnoosin vai jos ei tiedä?
Jos en hyväksy hänen / heidän tekojaan, niin anteeksianto on vaikeaa, eikö totta? Jos koen tulleeni loukatuksi / petetyksi / väärin kohdelluksi... niin vaikeaa on sanoa, "annan anteeksi, mutta en hyväksy tekojanne". Sen voi sanoa vaikka illalla kun käy nukkumaan: "Annan anteeksi xxxx, (mutta en hyväksy tekojanne)"Se on vaikein kohta minullekin, mutta olen sitä opiskellut viimeiset vuodet... ja huomannut miten se helpottaa omaa olotilaa.
En ole SRK:n puolella. Olen ev.lut kirkosta eronnut enkä usko edes Jumalaan.
Oletko miettinyt koskaan sellaista, että ihmisen jokaisella teolla on aina hyvä tarkoitus hänelle itselleen? Hoitomiehillä oli varmasti joku hyvä tarkoitus - heille itselleen. Oletko miettinyt sotia, niillä on hyvä tarkoitus heille itselleen? Jotain hyvää tai hyötyä niillä haetaan. Jos joku polttaa kirkon, hän haluaa sillä jotain hyvää itselleen. Se voi helpottaa vaikka vihaa yhteiskuntaa kohtaan... Tämäkin on vaikea asia, jota en itsekään aina allekirjoita, mutta täysin ymmärrettävä kun tarpeeksi miettii. Mitä hyvää hoitomiehet olisivat halunneet itselleen? Valtaa? Rahaa? Hyväksyntää jonkun henkilön silmissä? En tiedä, koska olen ulkopuolinen.
Kirjoitit "Vl-oppien vinoutumista", ja sitä taidat pohtia? Oletko miettinyt, onko erottaminen yhteisöstä, joka mielestäsi on vinoutunut, hyvä vai huono asia? Voisiko sinulla kuitenkin olla onni onnettomuudessa?
Jos luet kirjoja niin anteeksiantamisesta on niitä myös löytyy. Yhden aika hyvä olen itse löytänyt, mutta se ei ollut uskonnollinen.
Minä tuli suorastaan vihaiseksi kun luin tuota opettavaista aloittajaa.
Minulle on tärkeintä rehellisyys. Olen vihainen kun olen vihainen. Annan anteeksi kun annan anteeksi. Minulla ja minun tunteillani on merkitystä, ainakin minulle. Ja jos Jumala suo, myös jollekulle toiselle.
Ihan viisastelematta.
Oliko kysymyksistäni mitään apua?
Sanoit siinä olevan ristiriitaa, kun erotettaessa minun sanottiin olevan katkera (kososlainen). Minun kritiikkini ei ollut sen julkeampaa kuin täällä olevien "liberaalien veeällien". Ovatko he mielestäsi katkeria?
Minusta se katkerauuden syytös oli silloin väärä syytös ja vei keskustelun pelkästään minun viakseni ja mielialani vahtaamiseksi. Kun minut olisi saatu nöyremmäksi SRK-henkisten neuvosta, niin asiako olisi ollut kunnossa! Mutta eihän se niin ole!
Vaikka minut olisinkin hoidettu hiljaiseksi porukassa pysyjäksi, niin silti nämä ihmiset täällä puhuvat nyt samasta asiasta. Luuletko, että minä olen heidät herättänyt näkemään vl-seurakunnan perinnäissäännöt ja niiden tuomat ristiriidat? :D
Nyt kun törmään taas jossakin tuohon samaan syytökseen eli minun sisimpäni oletettuun väärään olotilaan, niin näen heti punaista. Trauma ja takauma iskee, vaikka kuinka yrittää ymmärtää, ettei tilanne ole sama kuin silloin.
Harrastan itsetutkistelua koko ajan. Yritän kohdata itsessänikin olevat vinoutumat rehellisesti. Jopa katkeruuden, kaunan ja kateuden.
Voi kuinka usein olen kateellinen, kun kuvittelen toiset onnellisemmiksi ja hyväksytymmiksi kuin itse olen! Erityisesti se kohdistuu veeälliin. Olen jäänyt jotain paitsi siltä taholta.
Koska sosiaalinen verkostoni ja ystävyyssuhteet ovat olleet niin vaikeita nämä vuodet, niin suru tulee puseroon, kun ajattelen, miten muuten olisi voinut olla, paremmin?
Mitä sitten hoitoihmiset halusivat? Niin mitä? Mitä lähipiirini halusi, kun he hoitivat toisiaan? Olisivat halunneet hoitaa minuakin. Miksi? Mitä he siitä saivat, kun ryhtyivät tuohon työhön?
He saivat rauhan ja turvallisen olon seurakunnassa. Heillä ei ollut enää tunnetta siitä, etteivät täytä seurakunnan asettamia ehtoja. Nöyryys auttoi tuohon ja toi jopa ilon ja tyytyväisyyden tunteita. Näin olen ajatellut havaintojeni perusteella.
Minusta tuntuu, ettei siinä tilanteessa ajateltu lainkaan niitä, jotka jäivät jalkoihin tai itsepäisyyttään (?)joutuivat pois porukasta. Sellaista empatian tunnetta en kohdannut, että olisi kyselty, miten erotettu jaksaa.
Nykyisin näen jo jotain hyvääkin siinä, että kohtaloni on ollut tämä mikä on ollut.
Minullakin on kulmat kurtussa koko ajan, kun mietin aloittajan neuvoja ja kysymyksiä.
Kun tuollaiset tulevat veeällien taholta, niin se on tuttua tavaraa ja ne osaa ottaa vastaan.
Mutta sitten kun ne tulevat ateistilta, niin jopa menee sormi suuhun! Osittain samat syytökset ja vihjailut ja ohjeet, miten se on mahdollista?
Ainahan ajattelusta on apua. Härnäävät kysymykset aktivoivat aivoja ja herättävät tunteita. Kyllä minä ne kestän. Nimittäin omat tunteeni.
vaikka pyykkipojalla :) Täällä on edelleen koleeta, ja niin varmaan sielläkin?
"Kasvamisen käännekohta on se hetki,
jolloin huomaa vahvan sisimpänsä.
Siihen kilpistyvät kaikki tuskat"
Max Lerner
Minulla ei ole tietoa, mitä silloin joskus on tapahtunut, vain mitä palstalta olen lukenut. Minun on vaikea ottaa kantaa toisiin suhteessa sinuun, koska en tunne yhtään heistä ja kuten olen kertonut, en ole vl vaan täysin "uskoton" ja ulkopuolinen. "Kososlaisuus" en tiedä mitä on.
"Nyt kun törmään taas jossakin tuohon samaan syytökseen eli minun sisimpäni oletettuun väärään olotilaan, niin näen heti punaista. Trauma ja takauma iskee, vaikka kuinka yrittää ymmärtää, ettei tilanne ole sama kuin silloin." Sallithan tämän lainauksen kirjoituksestasi? - Oletko sitä mieltä, että "katkeruus" on väärä käsite olotilallesi? Oletko sitä mieltä, että katkeruus ylipäänsä on väärä olotila?
Minun näkökulmasta katsoen katkeruus on normaali olotila. Kun ihminen kokee tulleensa väärin kohdelluksi, voi muuttua katkeraksi - näin yleistäen. Ihan yhtälailla rakkaus, ilo, viha, kateus... ovat normaaleja olotiloja ihmisessä.(huom. teillä vl:llä katkeruus saattaa olla syntiä, meillä ei-uskovilla normaali olotila. Sinä päätät kumpaa se on vai onko kumpaakaan) Mikä tunteista vaikeuttaa elämää ja mikä helpottaa, on jo toinen juttu. Sitä voit miettiä.
Joistakin tunteista / olotiloista haluaa eroon. Mitä tehdä? Kumpi silloin on parempi, myöntää vai kieltää?
Jos syytän sinua katkeraksi, niin teen silloin väärin sinua kohtaan, ainakin omasta mielestäni. Minun hyvä tarkoitus on avuksi olla ja herättää sinussa itsessä ne ajatukset, jotka sinua helpottavat pulman ratkaisemisessa.
hei Leena, mistä tulit vihaiseksi? Minun tarkoitus oli tässä asiassa herättää keskustelua ja avata uusia näkökulmia. Kyseessä on kaksi vastakkaista näkemystä, periaatteessa, eikö vain? Jos haluaa itseä tyydyttävän ratkaisun, usein sen saaminen ei onnistu, jos ei tiedä toisen näkökulmaa tai motiiveja asiaan. Eria asia on sitten se, halutaanko tässä asiassa kumpaakin osapuolta tyydyttävä ratkaisu, siitä en ole palstalla huomannut keskusteluja.
Joskus kyse on pelkästä väärinkäsityksestä. Tulkitaan väärin asioita. Minulla ei ole asiasta muuta tietoa kuin palstatieto. Mutta se ainakin on varmaa, että syytöksiä en teille anna. Me ihmiset tulkitsemme kirjoitun sanan niin monella tavalla. Sitten teemme johtopäätöksen, joka saattaa olla väärä ja soppa on valmis...(Raamatustakin on monta tulkintaa, vaikka teksti on sama. Suomen laki on niin kuin se tulkitaan.)
vihainen, kun ymmärsin Sinun terapoivan opettavaisesti x-vl:ää.
Tämän päiväisen selventävän viestisi perusteella tiedän, että eilinen tulkintani oli virheellinen. Nyt en ole vihainen.
Kiva kuulla. Mahdumme samaan maailmaan, vaikka omaamme erilaiset näkökulmat asiaan ja uskokin on päinvastaista. Tällaista keskustelua on kiva käydä. Avartaa ja auttaa muistuttamaan itseä siitä, että täytyy miettiä tarkemmin miten asiansa esittää, jotta se menisi tuhansille tulkitsijoille perille sellaisena kuin sen haluaa menevän. Iloista päivän jatkoa.
Ethän sinä voi tajuta sitä, miten sanoilla voidaan toista yrittää hallita ja alistaa. Syytökset ovat yksi keino. Väärät syytökset erityisesti. Silloin oma todellinen viesti ja olotila jää syrjään ja aletaan hoitaa toista sellaisesta kohtaa, mikä vaan pahentaa tilannetta. Katkeruus on vl-piireissä kadottava synti, joten se kuulostaa minusta pahalta ateistinkin sanomana. ;(
Minulla oli tähän esimerkki, joka valaisee tuolloista tilannetta seurakunnassa. Minä en ole ollut vuosikymmeniin vl, en siis veeällien mielestä uskovainen. Oletko itse ollut joskus?
Siis esim! Kaukana on musta möykky, seurakunta sanoo sen olevan karhu. Minusta se ei ole se ja siksi sanon, mitä minä näen. Minut yritetään pakottaa näkemään seurakunnan lailla. En suostu, tulee erotus tottelemattomuuden vuoksi.
Mennään lähemmäksi tuota outoa oliota. Se osoittautuukin kannoksi. Nyt seurakunta myöntää, ettei se karhu ollutkaan. Minulle sanotaan: olit kyllä oikeassa, mutta olit silti väärässä, koska sanoit väärällä mielellä asiasi etkä totellut seurakuntaa. Ero on siis yhä pätevä. Rehellisyys ja totuus eivät olekaan pääasia, vaan kuuliaisuus!
Sama voisi olla toisinpäin. Minä sanon näkemääni karhuksi, esim. sanon jostakin puhujasta, ettei hän puhu oikein vaan lakihengessä. Taas seurakunta päättää, miten minun pitää havaita ja ajatella.
Jonkin ajan kuluttua sanotaankin samasta puhujasta samoin kuin minä olin sanonut. Minä olin silti väärässä, koska en kulkenut samaa rataa, yhtä matkaa seurakunnan kanssa, vaan sooloilin. Siksi siitä oli seurannut rangaistus, jota ei poisteta.
Mitä on nöyryys? Mitä on rehellisyys? Mitä on yhteinen rakkaus, jonka eteen on uhrattava oma ajatus ja puhe? Eikö se ole vallankäyttöä?
Menikö aivan turhaa hyvät puheet kun olet ateisti, etkä halua kai ymmärtääkään näitä?
Koska en hengellistänyt asiaa, niin se kuulostaan melkoisen itsekkäältä ja itserakkaalta. Minäminäminä....
Mutta paha kai se on sekin, jos sanoo vain sitä, mitä muut haluavat?
Lämmintä ylle ja ulos!
Sitten suihkuun, kun hikeä pukkaa...
eikö niin? ;)
Ymmärsin tai ainakin oletan ymmärtäneeni mitä tarkoitit. Tajuan sen, että sanoilla voi loukata. Se on arkipäivää myös ei-uskovilla.
Oletko ajtellut tai kuullut koskaan, että se on oma valinta, jos loukkaantuu. Tämä on ollut minulle vaikeaa oppia, mutta nyt olen sen ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Valinta on todella minun loukkaannunko vai en. Pystynkö olemaan loukkaantumatta, se on jo toinen juttu.
Mikä saa sinut ajattelemaan, etten haluaisi ymmärtää? Sitä suuremmalla syyllä haluan ymmärtää, koska en usko Jumalaan enkä usko tekeväni syntiä. Oppia ikä kaikki. Hyvä on yrittää ymmärtää ja hyväksyä ihmisenä, vaikka on erimieltä uskonasiasta. Olen kait aiemminkin maininnut, että minun mielestäni usko on uskon asia. Jokainen uskoo miten parhaaksi näkee. Kukaan ei ole Jumalaa nähnyt eikä Jumalan olemassoloa ole pystytty todistamaan, ei myöskään sitä, että ei olisi.
Minusta viestisi ei ollut itsekästä, ja sinun asioitasi tässä on pohdittu, vaikka julkisesti tosin.
Olet varmaan kauan pohtinut tuota vallankäyttöä ja tullut siinä johonkin tulokseen? Olet varmaan löytänyt useamman kuin yhden vallankäyttötavan.
nukkumaan on mentävä ja aion taas sanoa, annan anteeksi xxxx.
mennä maate mahan viereen,ja huulet pitkin tyynyä :) Siis hyvää yötä;)
Oletko pohtinut koskaan miksi uskot Jumalaan? Oliko tai onko Jumala mielestäsi armollinen? Millaisia armontekoja itselle olet häneltä saanut? Jos hoitokokoukset eivät olleet Jumalasta niin miksi hän ne salli? Jumala kehoittaa rakastamaan ja palvomaan itseään. Onko sinun mielestäsi se rakkautta toisia kohtaan? Eikös se ole itserakkautta? Oliko mielestäsi oikein, että Jumala uhrasi ainoan poikansa meidän syntiemme tähden, eikä meistä kuitenkaan tullut synnittömiä?... Saat uskoa edelleen Jumalaan eli käännytys ei ollut sanoma vaan uudet näkökulmat...
Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan: saat sen mistä luovut, ja se on minusta hyvä kirja. Hellsten on uskovainen kuten ehkä tiedät. On hänellä muitakin lukemisen arvoisia kirjoja, minun mielipide, huom!
Teit vaikeita kysymyksiä. Olen niitä joutunut opiskelujenikin yhteydessä pohtimaan. Ne ovat niitä kysymyksiä, jotka menevät uskon alueelle, eikä niihin löydy tieteellisiä varmistuksia, ei edes oletuksia.
Onko Jumalaa vai ei? Se on uskonasia, ajettelipa kummin tahansa. Voidaan esittää lista niistä väittämistä, joilla todistetaan Jumalan olemassaolo tai lista, jolla yritetään vakuuttaa, ettei Häntä ole.
Olen tutkinut molempia puolia ja koska kaikki jää kuitenkin uskomiseen, niin uskon Jumalan olemassaoloon ja Jumalaa!
Se on minulle turvallisempi ja lohdullisempi ratkaisu ja tulee jostakin sisältäni, eikä sitä tarvitse itse edes tietoisesti valita.
Minä en ymmärrä, miten loukkaantuminen on oma valinta. En voi määräillä omia tunteitani. Mutta siihen voin vaikuttaa, millaisen ilmenemisen ne minussa saavat. Mitä teen moiden tunteiden takia itselleni tai toisille. Kun olen tiedostanut tunteeni, niitä on helpompi käsitellä, eivätkä ne vaikuta tietämättä taustalla. Silloin voin jopa estää sen, että loukkaantuminen aiheuttaisi kostotoimenpiteitä tai veisi minut masennuksen syövereihin. Tiedostettuina ne eivät tee myyräntyötä, vaan ovat omalla paikallaan ja hallittavissakin. En toki onnistu siinä, vaan tulee usein ns. ylilyöntejä meikäläiselläkin. ;(
Tommi Hellsten on tuttu. Olen ollut pari kertaa hänen tilaisuudessaan ja lukenut muutaman kirjan. Kun kuulin eka kerran hänen puhuvan meidän ihmisten mielissä ja tunnemuistissa olevista "salaisuuksista", niin jotain aukeni omassa itsessänikin. Hieman ymmärrystä siihen, miksi olen tällainen kuin olen!
Sinäkin saat olla vapaasti uskomatta, nämä olivat vain minun mielipiteitä tai hengellisiä tuntemuksia. Tuskin näkökulmani oli uusi sinulle kuin ei sinunkaan minulle.
Vielä yksi tuli mieleeni. Siis se, että saan sen, mistä luovun. Tuokin on vaikea asia. Silloin kun itse tuntee luopuneensa jostakin tärkeästä, niin ei jaksa ajatella, että tilalle tuleekin uusi. Vähän niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toisella ovella on mahdollisuus avautua. Sitähän ei voi ennakkoon tietää.
Mitä konkreettisemmalle tasolle mennään, sitä vähemmän tuo pitänee paikkansa? Eli jos luovun esim. vaikeasta ystävyydestä, mitä saan sen tilalle? Uuden paremman? Vai en mitään sellaista? Ehkä kärsivällisyyden ja yksinäisyyden sietokyvyn? Vai miten se menee?
Loukkaantuminen on oma valinta, oli vaikea minunkin ymmärtää. Tunneryöppy tulee, mutta mitä sitten kun sen on tiedostanut, että nyt ottaa pattiin. Sen jälkeen on sitten oma valinta loukkaantuuko vai ei. Ehkä kohdallesi tulee joku pikku juttu ja sitten voit tehdä valinnan ja ymmärtää asian. Olet muuten sen jo lähes ymmärtänyt, eli tunteiden tiedostaminen. Kyllä minäkin loukkaannun enkä aina asiaa hallitse.
Saat sen mistä luovut. Vähän ymmärsit väärin. Jos haluat jotain, niin saat sen vasta kun luovut siitä eli sitä haluamasta. Esimerkkejä oli ainakin valta. Ihminen, joka haluaa valtaa saa kaikkea muuta. Luopumalla vallan tavoittelusta, arvostus kasvaa ja saa siis valtaa.
Usein ihminen jotain halutessaan tekee juuri sellaisia virheitä, jotka ajavat tavoitetta kauemmas. Rakkaus oli toinen esimerkki. Kannattaa lukea. Oli vaikea kirja, mutta vähitellen ja useamman kerran lukemalla se aukeni.
Tilalle saamisesta ei kirjassa ollut nyt kyse.
Vaikeasta ystävyydestä luovuin itse jokunen vuosi sitten. Muistan vieläkin elävästi sen päivän, kun sain sanottua, etten anna salaista puhelinnumeroani. Ihan hiki tuli ja mikä levollisuus. Eikä ole kaduttanut.
Usko vain Jumalaan. Olen minäkin käynyt viitisen vuotta sitten papin luona useamman kerran juttelemassa, vaikka en kirkkoon kuulu.
Koska olet tällä palstalla, etkä ole vastannut kysymykseeni vl-tauastastasi, niin oletan, että tunnet liikkeen paremmin kuin aavistankaan. Siksi varmaan tajuat minunkin kirjoitukseni ihan tältä minun ikiomalta kannaltani. ;)
Kirjoitin siitä luopumisen seurauksena saadusta uudesta asiasta siinä merkityksessä, jossa se mainitaan Raamatussa. Saamme sen mukaan satakertaisesti takaisin kaikkea sitä, mistä luovumme uskon takia. Ystäviä yms.
Mutta nyt puhumme siitä, että kun lakkaa esim. hakemasta epätoivoisesti turvaa kaikilla keinoilla, niin toisella tavalla toimien sen saakin toista kautta paremmin.
Tai sitten rakkauden, kun lakkaa hakemasta / vaatimasta, niin sitten sen saa, kun itse on aidompi ilman tuon hakemisen tuomaa epäsuhtaa ihmissuhteissa. Tulee varmaan sen kautta rakastettavammaksi? Vai?
Huomeniltaan!
Minun vl-tausta on seuraava: Noin kuukausi sitten vain uteliaisuuttani katsoin millaista keskustelua tällä palstalla käydään. Tiesin, että vanhoillista on ja ehkäisy on kielletty, mutta siinä kaikki. Uteliaisuus heräsi. Tulos on se, että olen melkein järkyttynyt, että vieläkö voi Suomessa olla tällaista uskoa. En tunne yhtään veeällää henk.koht. enkä ketään, joka tuntisi.
Olen erimieltä siitä, että saamme satakertaisesti takaisin kaikkea sitä, mistä luovumme uskon takia. Ystäviä yms. - Jos luovun jostain, saan sitä satakertaisesti takaisin, koska uskon. - Tätäkö tarkoitit? Jos näin tarkoitit niin minusta ne eivät ole suoraan verrannollisia, eivät sitten yhtään.
Paradoksit olivat Hellstenin kirjan pääsanoma. Olet jo jotain siitä oivaltanut, kuten turva ja rakkaus. Vai oletko sen lukenut?
Oletko miettinyt sellaista, että ei niin hyvää, ettei jotain pahaa ja päinvastoin. Hyvistä asioista löytyy myös huonot puolet. Esim. kiltti, niin siitä löytyy huonoja puolia - ei pidä puoliaan, tekee toisten puolesta...
Ihmeellistä on elomme tää. Oikein kiva käydä tällaista dialogia, vai joko sen olen kertonut?
Jaa, että niin tuore palstalainen olet! Sitten en enää ihmettele kommenttejasi.
Mutta normaalia ihmisystävällisyyttä ja -ymmärrystä löytyy sinulta paljon. Sehän on kuin Jeesuksen aikaan samarialaisten kohdalla! Kunnon "uskovaiset" pitivät heitä epäkelpoina ihmisinä itseensä verrattuna, mutta he olivatkin lähimmäisenrakkaudessa esimerkillisiä, Jeesuksen vertauksessa.
Kyllä tuo ystävien saaminen liittyy myös siihen luopumisasiaan. Kun minusta tuli vl, ajattelin tuota Raamatun lupausta, kun jätin kaikki entiset ystäväni.
Mutta petyin kun vl-seurakunta ei tarjonnutkaan sellaisia ystäviä mitä kaipasin. Oliko kaipaukseni (vl-)väärää, sitä en tiedä, mutta masennus asettui asumaan mieleeni. Tunsin itseni yksinäiseksi, mitättömäksi, vastenmieliseksi, laumaanhukkuvaksi, oudoksi.
Eli luopuminen ja saaminen ei ollut tasasuhteessa minun mielestäni. Uskoin kyllä pitkään, että laatu oli parempaa kuin ns. maailman puolella. Sekin toivo ja luulo rapisi matkan varrella, erityisesti "hoitojen" jälkeen. ;(
Ei-veeällänä olen saanut sitten sellaisia ystäviä, joiden seurassa olen omaitseni ja vuorovaikutus on rakentavaa ja ruokkivaa. Eli sitten kun olin luopunut tai minut oli jätetty yksin, niin sain kuin sainkin jotain parempaa sillä saralla.
Olen lukenut monta Hellstenin kirjaa. En edes muista, mitä niissä oli. Kai jotain on jäänyt mieleeni kuitenkin. Hänen oma rakkaustarinansa oli niin kaunis, että vanhankin sydän lämpeni...
Olet siis uus-vl, josta tuli x-vl? Liityitkö suoraan vai siirryitkö jostain? Sinun asia, mutta utelias olen. Voit jättää vastaamatta.
Olen huomannut, että moni uskovainen on todella kärttyisä, julma, itsekeskeinen ja ymmärtämätön. Mutta yleistystä ei voi tehdä, kaikista löytyy kaikkia. Sitäpaitsi olen itsekin melkoinen jyrä joskus ja jopa v-mäinen. (melkein kuin vl-mäinen) Eikä hävetä tunnustaa. Anteeksiannan itselleni.
Kuka lausui sanat "rakkautta tarvitsemme eniten silloin kun sitä vähiten ansaitsemme"? Oliko itse Hellsten?
Oletko lukenut Furmanin: jossakin on ilo? Se on masennuksesta, mutta lopussa on mielestäni hyvä kirjoitus: kun masennus ei olekaan masennusta.
Vaikuttaa siltä kuin olisit tyytyväinen vl-potkuihisi? Taisit saada onnenpotkun.
Mitä mieltä olet, kauanko vl-usko Suomessa kestää ennen kuin sen aika on ohitse.
Anteeksi että puutun keskusteluunne. En halua häiritä. Mutta kun ollaan vuosien takaisia ystäviä, x-vl, ja niin korkealle arvostan kirjoituksiasi, joista olen paljon saanut lohtua ja voimaa täällä, niin tuli mieleen tuosta mielenkiintoisesta kirjoituksestasi jotain muistoja.
Kerroit, x-vl, että liityttyäsi vl-liikkeeseen arvelit saavasi hyviä ystäviä. Mutta petyit enemmän tai vähemmän. Itse petyin syvästi vl-yhteisöön, sillä en tavoittanut sieltä yhtään soul mate -tyyppiä. Siis en edes silloin nuorena kun vielä "piireissä" liikuin. Ainoat ystävät jotka ovat niistä piireistä jäljellä olette sinä ja meidän yhteinen ystävämme joka myös joskus täällä kirjoittaa. Tarkoitan, että olin silloin vähän päälle kakskymppisenä hirveän pettynyt, kun en tavoittanut yhteyttä kehenkään, joka olisi ollut yhtään kiinnostunut samantyyppisisitä asioista: keskustelemisesta, kirjallisuudesta, taiteesta, musiikista, asioiden pohtimisesta... sillä tavoin rehellisesti ja avoimesti.
Kun yritin uudella asuinpaikkakunnalla tutustua ja jutella nuuorten parien ja jo lapsiakin saaneiden perheiden edustajien kanssa, sain ihmetteleviä katseita. Kerran kun olin kutsunut kotiin nuoren perheen, aviopuolisoista nainen alkoi syyttää minua väärähenkiseksi. Tämä tapahtui enenn hoitokokouksia.
Olisin halunnut jutella avoimesti asioista, mutta hän ei kyennyt siihen. Kun hän ei siihen halunnut lähteä hän leimasi minut kiireesti hengellisillä aseilla. Hämmstyin ja kauhistuin sitä. Hänen miehensä oli nuori puhuja. Se oli hyvin omituista kaiken kaikkiaan. Se ilmapiiri oli kovin ahdistunut. Tämä tapahtui 80-luvun alussa.
Voi miten paljon olen sen jälkeen elämän eri mutkissa joutunut tekemään töitä näiden asioiden kanssa. Ovat tulleet tutuiksi niin Hellstenit kuin Freudit, Irigarayt ja Wilhelm Reichitkin. Ovat tulleet tutuiksi terapiat ja menetelmät. Onneksi eivät diapamit sentään, eivätkä partakoneenterätkään. Tähän asti on Herra minua auttanut - vai onko se joidenkin sisukkaiden ystävien tuen ansiota.
Suokoon Suuri Jumala tai Suuri Henki, mikä liekään, meille voimia jaksaa, kestää läpikäydä ja jättää lopulta kylmästi taakse kokemamme kauhut ja julman väkivaltaiset teot, joista vl-liike on vastuussa.
Toivotan aurinkoista syksyä sekä arvoisalle tuntemattomalle Aloittajalle että sinulle, hyvä x-vl. Et ehkä tiedä miten suurta lohtua sinun viesteistäsi saa tällainen "laitapuolen kulkijaksi" ja epäonnistuneeksi omassa perhepiirissään tuomittu, normaalista kanssakäymisestä eristetty "musta lammas". Sinusta säteilee armo ja rauha, joka on jotain muuta kuin vl-massaan kuuluvan omakohtaista vastuuta välttelevä "ryhmärauha".
Sinä x-vl säteilet omakohtaisesti läpielettyä kipua, ristin kantamisen voimaa ja rehellisyyttä. Kiitos sinulle siitä.
Viestiketju on liian syvä ja niin piti aloittaa uusi. Luin kiitollisuuden täyttämän viestisi. Mustat lampaat erottuvat massasta. Onnea siitä sinulle. Miksi kulkea massan mukana ja kärsiä. Oma polku paras polku.
Minulle sopii, että tulet keskustelupiiriimme. Tämä on avoin keskustelupalsta, joten näitä ketjuja ei voi omia. Toistaiseksi se ei ole mahdollista. Joskus toivoisi, ettei väliin pääsisi muut, vaikka voisivat lukea.
Kiitos ystävällisestä ja myönteisestä tervehdyksestä, Aloittaja.
On kiinnostavaa että kaltaisesi nähtävästi tätä liikettä vasta vähän tunteva liikkuu täällä päin. Tai mistäpä minä tiedän miten paljon vl-ajattelua ja -asenteita tunnet. Tätä nykyä on vaihe että muistan usein sen, että kaksi yhdeksästä sisaruksestani on vetänyt viivan päälleni. En ole enää heille olemassa.
Siitä syystä että olen sellainen kuin olen ja ajattelen kuten ajattelen. Eri lailla kuin he. Minua ei heille ole ole olemassa. Sitä murehdin. Kun he olivat vauvoja, olin koululainen, pidin heistä huolta, pesin, vaihdoin vaippoja, opetin käymään potalla, ja isompia kun olivat, tein ruokaa, tiskasin, siivosin, juoksin kaupassa, hoidin kasvimaata, luin iltaisin satuja ja piirsin tarinoita suurelle kaupan käärepaperille, jota sai halvalla lähikaupasta. Muistan miten teimme retkiä lähimetsään ja rakennettiin leikkejä sisälle sadepäivinä.
Nyt olen heille epähenkilö.
Sama kuin kuollut.
Vaikka miten maailmassa asiat menisi, yhteys oman perheen läheisiin, sisaruksiin on jokaiselle ihmmiselle suuriarvoinen ja voimia antava asia. Se että ei tule hyväksytyksi omana itsenään läheisimpien silmissä haavoittaa syvästi.
Jeesus Kristus on Vuorisaarnassaan osoittanut kuitenkin että meissä ihmisissä ei ole toinen toistaan parempaa, me olemme kaikki vajavaisia silloinkin kun yritämme tavoitella hyvää. Niin vajavainen olen itsekin, paljossa puutteellinen, Mutta minä olen Jumalan luoma, siinä kuin muutkin, ihminen vain. Jos meissä jotain hyvää olisi, se olisi keskinäinen rakkaus ja hyväksyntä. Rakkaus luo mahdollisuuden kohdata myös erilaisuutta. Toisen, erilaisen, hyväksyntä sellaisena kuin juuri hän on, omana itsenään, Jumalan luomana ainutkertaisena ihmisenä.
Suurta lohtua itselleni on näinä aikoina tuonut juuri Jeesuksen opetusten lukeminen Raamatusta.
Jeesus käy siinä dramaattisella tavalla läpi vanhat Mooseksen lain käskyt. Ja Hän antaa niille uuden, kauhistuttava kovan tulkinnan. Tulkinnan, jonka alla ei kukaan löydä itseään onnistuneeksi. Ja juuri siihen tulee evankeliumi, yksin uskosta, yksin armosta. Kokosyntisenä saa uskoa autuaaksi. Se on ihmeellistä. Eikä sitä evankeliumia hallinnoi mikään inhimillinen, sen saaminen omalle kohdalle ei ole muiden ihmisten vallankaäytön varassa eikä vallassa. Armossa on varaa ja veressä on voimaa.
Näin Jeesus Kristus opettaa Vuorisaarnassa:
"5:21. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.
22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
23. Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
24. niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
25. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
26. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon."
- -
"46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
- -
Sinulle hyvä Aloittaja, toivotan edelleen lämpimästi jaksamisia, samoin kuin ystävälleni x-vl:lle, jonka viesteissä on saanut joskus levähtää, tässä ajan helteessä, ihan kuin lahjaksi saadussa iltahartaudessa, pysähtyä lähteen äärelle maistamaan elävää vettä.
Toisen tuskan voi kuvitella, mutta ei sitä tietää. Ihan meni voimat, kun ajattelin tilannettasi ja tuskaasi. Toisen fyysinen tuska ei aina satuta, mutta jos sattuu sydämeen... on niin voimaton. Jos edes puolet siitä voisi kannettavaksi ottaa.
Oletko koskaan miettinyt mikä on täydellisen ihmisen määritelmä? Oletan, että te uskovaiset sanotte jotain Jumalasta tai Jeesuksesta? Miksi niin usein kuulee snottavan, että täydellistä ihmistä ei ole? Jos täydellistä ihmistä ei ole, niin eikö sille pitäisi olla määritelmä, jotta voi sanoa, ei ole sellaista? Mikä on epätäydellisen ihmisen märitelmä? Minun näkökulmasta katsoen on täydellisiä ihmisiä. Ainakin minulle rakkaat ihmiset, vaikka joskus niille suuttuu ja jurnuttaa. Jos kristillinen maailmankatsomus pitää ihmisiä samanarvoisina, niin arvoisia ja arvokkaita ollaan. Jos minä sanon sinulle, että olet täydellinen, niin suututko?
Sinä tiedät mitä on olla vl, eikö? Oletko miettinyt sitä, mikä pelko sinun "tunnustamiseen" saattaisi liittyä? Oletko miettinyt, oletko "kuollut" siksi, että et ajattele kuten sisaresi vai siksi, ettet ajattele kuten vl:t? veri on vettä sakeampaa, mutta voisiko vl-usko olla niin voimakas ja yhtenäisyyttä korostava, että se menee yli ihmisen inhimillisen rakkauden? En tiedä, mutta tuli mieleeni kun olen palstaa seurannut. Oletko ajatellut, oletko "kuollut" myös läheistesi sydämessä? Vai oletko "kuollut" koska usko niin heille opettaa ja sitä on toteltava?
Rakkautta ja Rauhaa täältä ruudun takaa.
Kiitos sanoistasi, Aloittaja. Olen samaa mieltä kanssasi: keskinäisessä rakkaudessa voisimme edes hetkenä nähdä toisemme, ja itsemme, täydellisinä, hyväksyvällä rakkauden katseella. Juuri sellaisina kuin olemme, me kelpaamme - toisillemme ja Jumalalle. Suosikkifilosofeihini kuuluu 1900-luvun tärkeimpänä ajattelijana pidetty Emmanuel Lévinas, puolanjuutalainen eetikko, joka menetti natsien vainoissa kaikki lähisukulaisensa.
Hän on korostanut etiikan vaativuutta: jokaisen ihmisen tulee kohdata kuka hyvänsä tuntematon tai tuttu toinen ihminen Toisena, lokeroimatta ja luokittelematta häntä ennakkoon. Vaatimatta häneltä samuutta suhteessa itseensä. Mittaamatta omilla arvoillaan toista. Määrittelemättä toista millään tavalla, ei uskonnon, rodun, mielipteiden, ulkonäön, sukupuolen eikä minkään muunkaan ominaisuuden mukaan. Katsomalla häntä vain hyväksyvällä samalta tasalta -katseella. Toinen juutalainen filosofi Martin Buber kón kirjoittanut sinä-minä-suhteesta, jossa toista ei esineellistetä mnäärittelyin. Näillä filosofeilla on paljon annettavaa myös niin kristityille, juutalaisille kuin kenelle hyvänsä uskonnottomalle tässä ajassa, jossa meiltä vaaditaan entistä suurempaa vastuuta toisistamme ja koko maailmasta.
"Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Sinulla on erittäin hyviä ajatuksia, joista voisi joskus jatkaa keskustelua. Olen muuten ajatellut osallistua enemmän kirjoitellen tuonne "Hakomaja"-palstalle. http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/index.php
Siellä on enemmän tilaa rauhalliselle, pohdiskelevalle ajatustenvaihdolle kuin täällä (jossa saattaa joutua julkisesti häväistyksi millä hetkellä hyvänsä, ikävä kyllä).
Sinulla on sydän paikallaan, pidä siitä kiinni!
Kiitos viestistäsi. Ehkä siirryn sinne toiselle palstalle. Muistutit Toiseudesta. Opiskeluaikoina tuli tuokin tutuksi, mutta olin sen jo unohtanut. Kiitos, että muistutit. rakkautta ja rauhaa...
Meillä on hieman yhteistä taustaa. Tiedän, kenestä puhut, kun viittaat nykyisiin vaikeuksiin lähipiirissäsi.
Olen pyytänyt poistamaan täältä hänen viestejään, joissa leimataan Sinut mitä ihmeellisimmin sanoin. Niissä on viittauksia minuunkin. Ne menevät yli ymmärrykseni.
Mielestäni et ole kirjoittanut täällä sellaista, mistä Sinua syytetään. Ei se kuulu Sinun tyylisi eikä tapoihisi. Mutta kai ne rivien välit ja taustatiedot ovat olleetkin tärkeämpiä?
Erityisesti se, että et ole voinut niistä kasvokkain puhua heille, on aiheuttanut shokeeraavan tunteen. Ovatko he koskaan kysyneet, mitä Sinä ajattelet tai mitä Sinulle kuuluu? Kun niistä lukee sitten täältä, olet muka pettänyt luottamuksen! Seuraukset ovat sitten tuollaiset kuin kuvasit.
Joskus ajattelen itselleni saman tilanteen, eikä ole varmaan kovin kaukaa haettu mielikuva. En minäkään ole omia ajatuksia vl-sukulaisten kanssa "paljastanut". Ehkä joidenkin kanssa jotain pientä. Mutta järkytys voisi olla melkoinen, jos minun näkökulmani, pohdiskeluni ja havainnointini tulisi heidän tietoonsa. Tulisiko minustakin epähenkilö?
Nyt olen neutraali ja merkityksetön monelle veeälle. Olen kiltti ja hyväsydäminen, kun pesaan ja hiljaa myötäilen. Niille joille olen jotain puhunut, he selvästi karttavat minua. Olen kai ollut kiusallinen vänkääjä?
Kirjoitit niin lämpimästi, että hämmennyin aivan. Tiedät melko tarkkaan taustani, kokemukseni ja ongelmanikin. Monenlaista on matkalla ollut ja vl-oppi ja -yhteisö on niissä vahvasti ollut mukana. Se näkyy kirjoituksistani ja monet tekevät vääriä johtopäätöksiä. Pahiten satuttaa se, kun sanotaan minun olevan katkera ja toivovan pahaa heikäläisille.
Sellaisista tunnetiloista pyrin aktiivisesti eroon ja käännän ajatukseni positiivisiin asioihin. Joskus se on todella vaikeaa, mutta hetkittäin ja jopa päivittäin aurinko pilkistää risukasaan, hakomajaan tai hävitettyyn kaupunkiin.
Tai kohtaa joskus laupiaan samarialaisen ateistin muodossa.... ;D
Olen samalla nimellä siellä toisellakin palstalla. Siellä on myös osoitteni ja siellä on mahdollisuus vaihtaa yksityisesti viestejä.
Jotain olen sinne kirjoitellut, mutta tämä palstakin vie sen verran aikaa, ettei paljon jaksa.
Sitten tuli vielä yksi "itserakas" ajatus. Täällä on lukijoita enemmän. Joskus tulee mieleen, että on hyvä, kun monet veeällät lukevat meidän käsityksiämme ja keskustelujamme. Jos olisimme jutelleet koko ajan keskenämme, niin liikeen kipukohdat olisivat kai jääneet sinne maton alle. Nyt niistä on keskusteltu vapaasti jo kolmisen vuotta täällä. Ja vaikuttaa, ettei se ole ollut ihan turhaa?
Lukioaikana minusta tuli vl ja kymmenisen vuotta sen jälkeen minusta tuli x-vl! Siitäkin on aikaa paljon. Paras nuoruus ja aikuisuus oli tuota vl-myrskyn aikaa. Lapsuus oli tavallista ei-vl-elämää.
toimineet juuri ateistit ja vapaa-ajattelijat. Ilmeisesti he ovat ihmisistä rehellisimpiä.
Millä perusteella toinen osapuoli ryhtyi hoitajaksi, mikä oli syy? Lisäksi on selvitettävä hoitajan persoona, silloiset taustat ja motiivit. Kuka antoi käskyn vai oliko hoitajuus hoitajan oma keksintö. Minkälaiset ovat hoitajan uskonkäsitykset? Vasta kun hoitajan motiivit, on tarkkaan selvitetty, voidaan ruveta miettimään mikä asiassa oli väärää ja mitä hoitaja pyytelee anteeksi. Jos hoitaja on vielä menettelyllään aiheuttanut toiselle myös taloudellisia menetyksiä, tulisi pystyä sopimaan myös rahallisista korvauksista.
Siinä tuli isoja ehtoja anteeksipyytämiselle. Hoitajien motiivit!
Olen samaa mieltä, että jos hoitajien motiivit olivat raamatulliset, niin anteeksipyytämiseen ei ole aihetta. Kaikki on mennyt Jumalan mielen mukaan. Jumalan Rakkaus, pitkämielisyys, lempeys ja armollisuus ovat oikean motiivin taustat. Nöyränä, altaalta päin toista auttaen!
Mutta minusta motiivit eivät olleet tuollaiset. Hedelmät sen kertoivat, opilliset perustelut ja käytännön toimet ja sitten tietysti seuraukset.
Mistä tulivat ylilyönnit?
Jos tilannetta vertaa tikapuilla kiipeämiseen, niin koko portaat olivat väärät. Ylilyönnit tapahtuivat portaiden ylemmillä askelmilla. Ne on myönnettykin.
Mutta vaikka oltaisiin oltu alimmalla, niin koko tikapuiden käyttö oli väärin. Jopa sen alimmalla askelmalla olo oli väärin, tosin siellä ei kai sattunut selviä merkkejä vääryydestä.
Mutta sama se oliko ylimmällä vai alimmalla!
Hoitokokouskäytännöt olivat väärin - kokonaan väärin. Ja pohtautuvat väärään (vl-)opetukseen.
Ihmettelen vielä niitä puhujia, jotka nyt näkevät TOISTEN olleen väärässä, mutta eivät MUISTA itse olleensa ylimmällä askelmalla!
Miten he ovat voineet salaa laskeutuneet alas ja sitten on vara osoittaa joitakin, muka tuntemattomia "uskovaisia" ylilyönteihin sortumisesta.
Niillä hoito-tikapuilla ei olekaan muuta kuin ylilyöntiä, ainakin periaatetasolla! Minun mielestäni.
niin selkeä ja havainnollinen! Niin hyvin visualisoit tilanteen. Ihan mykistyn.
(Rivit naputteli Se Kolmas.)
Sinä mykistyit!
Jopas jotakin, enpä olisi uskonut.
(Tämä ei ollutkaan laskentatoimen tentti, joten meikällläkin oli näköjään mahdollisuus... ;D)
Vaikuttaa monimutkaiselta se toinen palsta kun pitää rekisteröityä. Tulisi taas yksi profiili ja salasana lisää muistettavaksi. Katsotaan, jos tulen sinne... Kiva olisi tätä vielä jatkaa.
"Hakomaja" on vasta kehityksensä alussa. Kestää aikansa että siitä rakentuu yhteisö. Minulla on kokemusta eräästä keskusteluyhteisöstä, jossa on välillä erittäin hyödyllistä ja opettavaista tarinaa:
www.nakokulma.net
Rekisteröitymisvalvoite saa aikaan sen että kesusteluun osallistujat panostavat keskusteluun ihan toisella tavalla kuin täällä. Ihmiset oppivat tuntemaan toistensa persoonallisuuksia, luonteita jne. Se on hauskaa. Myöskään henkilökohtaiset loukkaamiset karkalla tavalla eivät tule kysymykseen. Voi saada varoituksen tai joutua ulossujetuksi määräajaksi. - Siis jos haluaa toista loukata, se täytyy tehdä äärettömän hienosävyisesti... ;-) ja vaatii siten sekin tätä palstaa enemmän henkistä ponnistelua.
Olette kaikki maininneet, että ateistit ovat olleet teille "laupiaita samarialaisia" Ei ehkä noilla sanoilla, mutta tarkoituksella. Oletteko miettineet mistä se voisi johtua? Te tiedätte millaista on elää vl-uskovaisena. Olétteko koskaan miettineet, että lestadiolaisuus on lahko ja sitä ylläpitävät tiukat säännöt. Vain omat ovat hyväksyttäviä. Tällainen mielikuva on syntynyt. Ryhmäkuria on kaikissa ryhmissä, myös ei-uskonnollisissa. Kuinka tiukkaa se on, on jo toinen juttu. Ateistit eivät ole järjestäytyneet niin kuin uskonnolliset yhteisöt. Jos joku kysyy minulta olenko ateisti, niin vastaan etten usko Jumalaan, mutta en tiedä kuitenkaan siitä totuutta. On tai sitten ei. Ateistin on helpompi hyväksyä ulkopuolinen, koska "olematon yhteisö" ei sitä kiellä. Toki kasvatetaan hyväksymään ihmiset sellaisina kuin ovat, mutta sekään ei pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.
Kasvun myötä jokainen tekee itse valintoja eikä siis uskonto. Toisen ihmisen hyväksyminen on henkilökohtaisesti valittavissa.
Minulle on yhtenä johtotähtenä elämässäni ns. viimeisen tuomion "syytökset" tai "kriteerit", miten silloin erehtymätön Tuomari lausuu meille kaikille loppusijoituspaikan.
Siellä tuomituille sanotaan, että he ovat eläessään jätteneet huomiotta ja auttamatta Jeesuksen vähimmät veljet/siskot.
Siunatuille sanotaan, että he ovat tehneet "tietämättä" juuri niitä hyviä töitä, jotka ovat kohdistuneet lähimmäisiin. Ne ovat olleet niitä uskon hedelmiä. Kun on armollinen sisin itsellä, niin se vaikuttaa oikean suhtautumisen toisiin ihmisiin. Se ei tule pakolla tai jos tulee niin se on työtä autuuden eteen eikä siten ole oikein. Toki se on parempaa kuin pahan tekeminen, mutta sitä ei voi laittaa pelastuksen ehdoksi tai edellytykseksi. Sorry, tuli liian hengellistä, mutta kestänet?
Miksi meidän pitäisi lisätä pelastumiseen tiettyyn laumaan kuuluminen ja sille kuuliaisuuden osoittaminen? Ei sellaisesta puhuta mitään. Se ei kuulu kristinuskon ytimeen. Sellainen vaatimus on lahkon merkki.
Melkein kaikilla meillä on perustarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Jos se evätään jotenkin, niin se tuntuu pahalta ja loukkaavalta. Hyväksyminen ilman ehtoja on ihmiselle "taivaallista mannaa".
Sitähän pieni lapsikin kaipaa ja kasvaa vinoon, jos hän ei saa nimenomaan vauvana tuntea olevansa ihailtu ja toivottu, keskipiste.
Tuon hyväksynnän perässä juoksevat epävarmoina monet raavaat miehet ja itsevarmat naisetkin vielä aikuisena! Jos siinä on musta aukko omassa minuudessa. Tunnistan tuossa itsenikin.
Sanoit hyvin: Toisen hyväksyminen on henkilökohtaiseti valittavissa. x-vl ja Leena ovat sitä ajatusta pyrkineet tuomaan esiin. Sitä on vaikea saada täällä ymmärretyksi, kun vl-ajatteluun sisältyy (nykyisin) niin ankarat ehdot siitä millainen on oltava kelvatakseen. Toisaalta erilaisuuden torjuntaan sisältyy vl-ihmisillä myös suurta pelkoa. uskon myös että herätysliikkeen sisällä on nykyisin monia erilaisia "alakulttuureja", ts. vl-ihmistenkin elämäntavoissa ja asenteissa on suuria keskinäisiä eroja. Liike on kasvanut sadan tuhannen ihmisen kokoiseksi, ja sinne mahtuu monenlaista.
Toisen ihmisen kohtaamisessa on se suden hetki: miten hänet kohtaan. Hyväksyen hänet, vai mitaten häntä joillakin ehdoilla. Sinä x-vl kuvasit tuossa kirjoituksessasi eritätin hyvin tätä asiaa. Itse olen saanut joinakin hetkinä aikuisiällä kokea sen sanomattoman hienon onnen tunteen, kun minut on otettu vastaan täydellä hyväksynnällä. ”Kotiin tulemisen kokemus”, on joku siitä sanonut. Saa olla vaan! Ne kokemukset eivät unohdu.
Hyväksyminen ei tarkoita että olisi samaa mieltä kaikesta. Hyväksyminen ei tarkoita että olisi pakko olla samaa mieltä. Hyväksyminen ei tarkoita myöskään lällyä vastuuttomuutta. Hyväksyminen on sallimista toisen ihmisen olla omanlaisensa, ja tuntee ettei se toisen omanlaisuus uhkaa minua itseäni mitenkään. Hyväksyminen on todelliseti mahdollista vain täysin ilman pelkoa.
Hyväksymisen puute liittyy vallankäyttöön. Se joka haluaa määritellä toisen, haluaa käyttää valtaa hänen ylitseen. Hän katsoo että hänellä on oikeus asettua luokittelemaan, määrittelemään ja sanelemaan toisen ihmisen persoonaa ja olemista.
Tällaisia hyväksyen ja kauniisti sanoen rakastaen lähimmäisiinsä suhtautuvia ihmisiä on varmasti kaikissa ryhmissä, ja on ryhmien ulkopuolella. Suvaitsemattomuutta ja väärää vallankäyttöä on kaikissa ihmisten luomissa ryhmittymissä. Toisinaan minusta tuntuu että samaa fanatismia jota olen kohdannut vl-liikkeessä, on vaikkapa vapaa-ajattelijoissa ja Skepsis ry:ssäkin. Mutta ankaran uskonnollisissa liikkeissä tämä vallankäyttä on hämmästyttävän samantyyppistä, ja julmaa. Tästä on paljon esimerkkejä psykologian mja mielenterveystyön tutkimuksessa, ja itsellänikin on tästä henkilökohtaista tietoa laajemmaltikin kuin vain vl-liikkeestä. En osaa sanoa mitä syystä juuri uskonnollisten ryhmien vallankäyttö on usien henkisessä mielessä tavattoman julmaa. Vl-liikkeen hoitokokouksista voi sanoa, että Stalin ja natsit saattoivat viedä ihmiseltä pahimmillaan vain hengen, mutta hoitomiehet veivät ihmiseltä iankaikkisen elämän toivon. Siten heidän valtansa ulottuu tuonpuoleiseen saakka. Siksi se on erityisen ankaraa (sille henkilölle joka onomaksunut ne opit).
Hyväksyviä ja suvaitsevaisia ihmisiä on oppineissa ja oppimattomissa ihmisissä. Tätä Jeesus mielestäni tarkoitti opetuksellaan lähimmäisyydestä. Tästä ovat myös muut maailmanhistorian suuret filosofit opettaneet. Myös kaikki uskonnot pohjimmiltaan opettavat tätä. Ajatellaanpa Gandhia.
Itse uskon, että uskonnot syntyivät kulttuurissa alun alkaen juuri tätä varten: että ihmiset eivät aggressiivisuudessaan ja itsekkyydessään tuhoaisi koko klaania ja lopulta koko ihmiskuntaa, vaan osoisivat kohdata toisensa rauhanomaisesti, rakentavasti, suvaitsevaisesti, myös muukalaisen. Kulttuuri ja teknologia eivät olisi päässeet kehittymään ilman yhteisiä eettisiä normeja. Uskonnot on siten luotu ylläpitämään elämää. Tottakai niihin sisältyy paljon valtaintressejä jne., mutta viittaan tässä oikeastaan hyvin pitkään kulttuurievoluutioon, jota Jared Diamond on kuvannut, kirjassaan Tykit, taudit ja teräs.
Kyse on siis ihmiselämän perusasioista, kun täällä keskustelemme siitä, että miten on mahdollista, että perheenjäsenet alkavat hyljeksiä yhtä samaa juurta olevaa keskuudessaan, tämän henkilön maailmankatsomuksen tähden. Historiantutkija Eino Murotrinne on tutkinut herätysliikkeitä ja kansallisfilosofiamme J. W. Snellmania. Snellman oli tunnetusti kiinnostunut herätysliikkeistä. Murtorinne on kertonut, että Snellman piti lestadiolaisuutta paheksuttavana, kun se pyrkii murtamaan elämän perussiteet, eli perheen sisäiset ihmisten väliset lojaalisuussiteet. Snellman näki että perhee tulee antaa vahva tuki ja rakkaus, joka verkostona antaa hyvät lähtökohdat ja edistää ihmisen kehitystä läpi elämän. Läheisten tuki on sivistyksenkin ehto. Juuri tätä ihmissuhteiden murtumista tämä herätysliike aiheuttaa yhä tänä päivänä. Ei kaikkialla, mutta siihen sisältyvä ankara yhteisönormitus ja kanssakäymisen kielto johtaa viime kädessä eri tavalla ajattelevan perheenjäsenen sosiaaliseen eristämiseen.
Mitäs turhia soria hoet. Kyllä minä kestän. Sinulla on sinun näkemys asiasta, joka on eri kuin minun. Mehän ei taistella siitä kumpi on oikeassa tai väärässä vaan käydään dialogia, ainakin näin koen asian olevan.
Oletko samaa mieltä kanssani, että lestadiolaisuus on lahko?
Hyväksyntä on tärkeää ja sitä me kaikki tarvitsemme ja ilman ehtoja. Juuri tuo on minusta outoa lestadiolaisuudessa, näin palstan perusteella, että niin moniin asioihin liittyy ehto. Olen kuvitellut uskovaisten hyväksyvän ja kunnioittavan normaalia enemmän erilaisuutta, koska se Raamatussakin sanotaan (eikö?) mutta katinkontit. Yleistystä ei, sillä kaikkia löytyy ja kaikista ryhmistä.
Vaikea asia tuo hyväksyntä ilman ehtoja. Sen asian eteen saa tehdä töitä eikä valmista näytä tulevan. Aina on parantamisen varaa. Myös se, että hyväksyy itsensä eikä elä itsesyytöksissä ja itsesäälissä. Tarkoitan osaksi myös sitä jo aiemmin mainittua anteeksiantoa itselle.
Yksi erityisen demoralisoiva piirre nykyisessä vl-liikkeessä on se, että siinä jokainen liikkeen jäsen joutuu antamaan omantuntonsa yhteisön taskuun. Henkilökohtaista vastuunkantamista ei ole. Ei voi ollakaan, koska ei ole henkilökohtaisia mmielipiteitä, on vain yhteisön mukaisia mielipiteitä.
Jos yhteisön johto sanoo: kaksi plus kaksi on viisi, yksittäisen jäsenen on niin uskottava.
Näin muuten on hoitomies ihan ääneen sanonut tuolla Oulun suunnalla hoitokokousten aikaan.
Kyse on siis aivan samasta mielivallasta kuin Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa, tai tilanne nyky-Kiinassa.
Vl-liikkeessä on erikoista se, että siinä yhdistyy yhteisössä harjoitettu mielivaltainen vallankäyttö ja kristiusko.
Pohdit tuota uskontojen syntymistä. Minä olen pohtinut sitä mm. siitä näkökulmasta, että ihmisen ymmärrys ei ole riittänyt ennen muinoin kaikkeen eikä riitä vieläkään. Esimerkiksi maapallo on ollut litteä kuin pannukakku. Olen ajatellut asian näin: Ihmiset ovat kohdanneet samoja luonnonkatastrofeja kuin nykyään. Lisäksi on ollut auringonpimennykset, kuunpimennykset, ukkonen, salamat, rankkasateet, vuorovesi, tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset... Ihmisiä on myös askarruttanut samat kysymykset kuin lapsia: mistä minä olen tullut? Näihin asioihin, mihin ei ole järki ja tieto riittänyt, on keksitty selityksiä. Selityksillä ne on saatu jotenkin hallittaviksi ja ennakoitaviksi, ainakin näin on uskottu ja toivottu. - Mielenkiintoinen tuo sinunkin näkökulma asiaan. Täytyy pohtia sitä vielä tarkemmin.
Epilepsiaa sairastava henkilö on ollut joskus muinoin pahojen henkien riivaama, mutta ei ole nykyään. Tässä yksi esimerkki siitä, mitä tarkoitan tuolla aiemmalla kirjoituksella.
En ole tutustunut vapaa-ajattelijoihin enkä Skepsis ry:n toimintaan tai jäseniin, mutta oletan (kuten sinä), siellä on suvaitsemattomuutta samoin kuin uskonnollissakin yhteisöissä.
Pohdit miksi uskovaisilla on niin julmaa vallankäyttöä, ja annoit siihen jo itse yhden vastauksen. Pienet lahkot ja yhteisöt, joiden ideologia ei oikein "mene rivijäsenen tajuntaan" saattaisivat kuolla, jos niiden sisällä ei pidettäisi tiukkaa järjestystä ja kuria ja käytettäisi valtaa ja pelon lietsomista eri tavoin ajattelevia kohtaan. Näen, että vallankäyttö on keino pitää yhteisö hengissä ja vallankäytön välineenä pidetään ideologiaa eli lestadiolaisilla se on Raamattu, Jumala...
Voiko joku sanoa suoraan, että haluan olla ilkeä tai haluan, että pysyt tässä yhteisössä? Mahdoitko ymmärtää mitä tarkoitin?
Vallankäyttämättömyys ja toisen täydellinen hyväksyntä on vaikeaa. Aina on parantamisen varaa. Mutta eikös me jo sovittu, että olemme kuitenkin täydellisiä ihmisinä? Miksi Jumala epätäydellisiä olisi luonut? Pohdipa sitä?
Mikä on lahko? En tiedä virallista määritelmää. Luulen, että se riippuu sanojan viitekehyksestä. Eli onko sille olemassa ihan oikeaa puolueetonta määritelmää olemassakaan. En muista.
Joskus aikoinaan puhuttiin "nasaretilaisen lahkosta", kun tarkoitettiin kristittyjä. Sanojat olivat juutalaisia. Heidän oppineensa olivat määritelleet, millaista on oikea usko ja uskonto - juutalaisuus. Kun jotkut poikkesivat noista säännöistä eivätkä mahtuneet enää muottiin, niin heitä sanottiin lahkolaisiksi.
Sama se tänääkin. Valtauskontao määrittää mikä on lahkolaisuutta. Luterilaisten mielestä niitä voivat olla kirkon ulkopuoliset ryhmät, joissa kristinuskon harjoitetaan ja painotetaan eri tavalla. Mitä tiukemmat omat opilliset kehykset ovat, sitä helpompi on pitää toisinajattelijoita lahkolaisina. Tuskin kovin pieni erillinen joukko leimaa valtauskontoa lahkoksi? Se on isojen oikeus.
Lahko voi mielestäni olla ihan oikeassa. Mutta se voi ihan metsässäkin. Riippuu mihin sen opin perustuksia vertaa. Raamattu on siinä mielessä arvoituksellinen kirja, että erilaiset tulkinnat antavat mahdollisuuden monenkirjaville ryhmämuodostuksille. Useimmat niistä sanovat olevansa tulkinnoissaan Jumalan suuna ja Hänen asiallaan!
Kysyit onko vl lahko? Kun ajattelen perinteistä luterilaista Raamatun tulkintaa ja sen asemaa kristillisessä uskossa, niin täyttyy myöntää, että vl-säännöt ja opin korostukset eivät vastaa minun käsityksiäni Lutherin perusideasta. Se, että pelastumiseen riittää yksin usko, armo, joiden taustalla on Sovitus.
Kun tuota mietin, niin luterilaisena lahko-ajatus tulee lähelle. Tosin olen varovainen tuollaisiin, ne ovat vain meidän ihmisten keksintöjä. Sanat ovat vain sanoja.
Sitä paitsi, vl on kirkon sisällä, joten se ei ole erillinen joukko. Jos se olisi kirkosta erillään, eikä hyväksy muita kristityiksi kuin omansa, niin se olisi selvästi lahko. Tällaisia tuli mieleeni, en jaksanut googlettaa, vaan kirjoitin mitä muistin ja mieleen juolahti.
"Lahko on uskovien yhteisö, joka korostaa yksipuolisesti jotakin opin kohtaa."
"Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen." "me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä" -mentaliteetti.
"Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta. Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin "oikealle tielle", mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Oman asemansa vanhurskauttamiseksi lahkot joutuvat demonstroimaan, että niiden pyhyys — joka on jäsenten puhtautta — täydellisempää kuin muiden yhteisöjen."
"Yksilöetiikassa lahkojen jäsenilleen esittämät vaatimukset ilmenevät tavallisesti käsky- ja kieltoluetteloina, joista näyttävät olevat etusijalla jälkimmäiset." "Pääpiirteittäin yksilöetiikka seuraa uskonnon pyhän kirjan ohjeita, jotka lahko tulkitsee oman järjestelmänsä mukaisesti."
"Opit tulkitaan usein fundamentalistisesti. Pyhien kirjoituksien historiallista taustaa ei ymmärretä, vaan niiden katsotaan sopivan sellaisenaan nykyaikaan."
"Yhteistä melkein kaikille lahkoille on myös, että suurimpana syntinä pidetään apostasiaa eli luopumusta. Se käsitetään loukkaukseksi paitsi yhteisöä myös itse Jumalaa vastaan, ja katkerimmat syytöksensä lahkot kohdistavat omiin luopioihinsa.(Teinonen 1965, 17-19, 25-29, 331-347"
Tässä lyhennelmää googletuksesta. Sanat ovat sanoja - näin se on. On sopimuskysymys, miksi "keltainen" väri on juuri se mitä me sillä tarkoitamme. Yhtä hyvin olisimme voineet tehdä sopimuksen, että auringon väri on musta ja hiili on keltainen. Valtauskonto se tässä taitaa määrätä, ovatko lahko vai eivät. Minusta ovat, ainakin vielä. Täytyy pohtia, jos vaikka mielipide muuttuu...
Vieläkö katkera sana satuttaa yhtä paljon kuin aloittaessamme tätä mielenkiintoista keskustelua? Olisi se vaan ihanaa kun jonain hetkenä huomaisit, että sana muitten joukossa.
Keskustelu alkoi anteeksipyynnöstä, vaikeaa vai helppoa. Kumpi on mielestäsi helpompaa, pyytää anteeksi vai antaa anteeksi, jos joku tulee sen tekemään? Vai onko väliä vai riippuuko tapauksesta? Entä anteeksianto itselle?
Joo pani vähän hiljaiseksi, kun luin tuota viestiäsi! Siinä oli liian paljon jotain tuttua...
Jos ajattelee lahko-sanaa ja yrittää sovittaa sitä vanhoillisuuteen, niin siitä on kuorittava muutama kerros päältä pois. Fraseologiset kiemurtelut ja epäselvät viittaukset on jätettävä syrjään. Niiden alta löytyy sitten paljas pohja, joka viittaa lahkolaisuuteen.
Jos kiteyttää vl-opin perusidean ja kuuliaisuuden peruspilarin, niin sehän kertoo yhteisöstä, joka korostaa yksipuolisesti tuota opin kohtaa. Melkein jokaisessa saarnassa se on esillä. Tarkoitan seurakuntaoppia ja pelastuksen ainoaa oikeaa tapaa. Totuus on "vain meillä"! Syntiluetteloita ei ole kirjoitettuina, mutta tunteenomaisesti vl tietää, miten pitää toimia, jottei toimi toisin kuin muut. Halu on ainakin.
Nykyisin ei ole selvää puhtaan seurakunnan korostamista, mutta uskovaisen puhtaus on tärkeää. Parannuksen kautta on pidettävä omatunto puhtaana koko ajan eli on kilvoiteltava puhtaalle omalletunnolle. Taivaspaikka on muuten katkolla, jos ei pidä tuota puhdistautumista vl-mäisesti tärkeänä.
Ja me luopiot! Vl-seurakunnassa olevat lahkolaiset tunnistaa erityisesti tuosta asiasta. Sen tuntee / on tuntenut meikäläinen karvaasti. He ovat ottaneet virallisen vl-opetuksen tosissaan. Poikkeuksiakin on.
Taisit antaa minulle kunnon rokotuksen katkera-sanaa vastaan. Eilen kuulin sen taas, mutta en suuttunut. ;)
Äkkiä ajatellen, minun on helpompi pyytää anteeksi kuin antaa anteeksi. Monesti loukkaus menee minussa niin syvälle, etten saa sitä ongituksi ylös, vaikka kuinka haluaisin. Toisaalta se menee niin syvälle, ettei se haittaa. Sitä paitsi se vaikuttaa niin, että se ihmissuhde on entinen. Tosin en tee sitä salaa. Asianomainen tietää tilanteen, koska sanon sen hänelle. Sitä ennen en laita peltiä kiinni.
Me olemme täydellisiä. Olet oikeassa!
Vanhoillislestadiolainen runoilija ja pappi Niilo Rauhala sanoo eräässä runossaan:
"Kaikki on valmista
täydellistä
otettavaksi meiltä pois."
Se on huikea elämän, tämänpuoleisuuden ja "lihallisuuden" ylistys, siinä näkyy miten me rakastamme elämää, johon meidän on luotu elämään ihmisen elämää. Ja miten se on hauras, hetkellinen, silti juuri sellaisena äärettömän arvokas, ainutkertainen. Emme luovu siitä suosiolla!
Ihminen on täydellinen kaikkine haavoineen ja rosoineen. Mitä muuta voisi ollakaan. Täydelliseksi minut tekee rakastettuni katse jolla hän minua katsoo ja minut näkee.
Ankara rationalisti, filosofi Benedictus Spinoza kuvasi tätä täydellisyyttä hienosti 1600-luvulla teoksessaan Etiikka. Hänen jumala-käsityksensä on tavattoman hieno. Jumala on Kaikkeus, ja kaikkeuden kaikki osat ovat osa sitä, kukin rajallinen omanlaisenaan. Kunkin "olion" tajunta voi ymmärtää kaikkeudesta vain pienen osan. Ihminen voi ymmärtää vain jotakin, itselleen ominaisella tavalla. Lepakko sille ominaisella tavalla.
Tulivat sitä lukiessa mieleen Paavalin sanat: Täällä me mäemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin; siellä kasvoista kasvoihin. Spinozan mukaan ihmisen suurin onni on tulla ymmärtämään tämä kaikkeus, Jumala eli Luonto, edes hetkeksi, tietämisen ja oivaltamisen sekä aktiivisen toiminnan kautta tässä elämässä.
Spinoza oli itse oman uskonyhteisönsä juutalaisuuden vainoama, myös katolisen kirkon vihaama, sillä hän irrottautui kaikista usknnoista ja keskittyi tutkimaan, ajattelemaan ja kirjoittamaan; ja hän hioi linssejä kaukoputkiin hengenpitimikseen. Häntä vihattiin niin paljon että hän joutui julkaisemaan teoksensa salanimellä. Nyt niitä luetaan kaikkialla maailmassa.
Spinozan mukaan ihminen tavoittelee luonnostaan tietoa ja pyrkii kehittymään, eli hänessä oleva elämän voima, vita activa, pyrkii toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla, ellei mikään sitä estä. Yksi mikä sitä voi estää vakavalla tavalla, ovat ympäristön rajoitteiden ja suvaitsemattomuuden lisäksi ihmisen omat "passiot" eli energiaa vievät tunnekokemukset. Spinozan filosofiassa onkin kaksi keskeistä osaa: tietoteoria ja tunneteoria.
Jos menisin Spinozan luo neuvoa kysymään, hän arvatenkin kehottaisi meitä keksittymään hyviin luoviin ja positiivisiin asioihin ja jättämään pois mielestä vl-ideologian harhassa ihmisten toteuttaman syrjinnän ja sorron... :-)
Täältä tullaan piikki ojossa! Olipa kiva kuulla, että sait rokotteen, vaikka en sitä tietoisesti antanut. Vahinko se oli. Vahingossa keksittiin myös penisilliini. Toivottavasti rokotus oli myös ennalta ehkäisevä. Kokeillaanko? Olet katkera!
- hyi, miten tuntuu itsestäkin pahalle tuollainen sanonta!- Annatko anteeksi?
Minulle iselleni on myös anteeksianto ehkä se vaikein ja anteeksipyyntö helpoin.
Vielä vähän tuosta vahinkopiikistä. Monissa asioissa käy juuri noin, että asiat tapahtuvat huomaamatta. Kun tietoisesti teet jotain tai tavoittelet jotain, se menee sivu suun. Putoaa rinnuksille. Tuostahan siinä Hellstenin kirjassa oli juuri kyse eli saat sen mistä luovut.
Oletko kuullut aarrekartasta? Se on minusta vähän samaa kuin tuo "saat sen mistä luovut", mutta sillä erotuksella, että siinä on unelma, joka sitten toteutuu omalla painollaan ja tavallaan.
Mielenkiintoista on se, että jostain ihmisestä tulee suuri ja palvottu hänen mielipiteittensä tai ajattelunsa vuoksi. Samoin oli LLL yksi, joka sai aikaan herätysliikkeen, joka ilmeisesti on nyt kauas pois poikennut siitä, mitä LLL halusi.
Positiivisuus. Oletko koskaan pohtinut sellaista asiaa, miten esitämme asioita? Me aika usein kiellämme, älä mene, älä tee, älä.... kuin että voisimme saman sanoa 'käskynä' tai pyyntönä, jolloin se olisi positiivisempi muoto. Lasten kasvatuksessa hyvin esille tuleva asia. Monta asiaa voisimme sanoa positiivisemmin kuin kieltoina tai torumisena.
Asiasta toiseen. Oletko pohtinut etiikoita? Tavoite-etiikka, tunne-etiikka, velvollisuusetiikka, seuraamusetiikka... Minkä etiikan näkökulmasta me tätä keskustelua käymme? Vai onko tämä vain ajanviete?
Olen ollut täällä rokotettavana kauan ja minua on piikitetty monet kerrat. Suurin osa annoksista on sisältänyt jotain muuta kuin tepsivää ainetta. Ehkä jotain myrkkyä tai sellaista ainesta, josta tauti on vain pahentunut ja haava tulehtunut lisää?
Nyt oli kai otollinen tilaisuus tuolle lääkkeelle? Ja teho oli hyvä. Ei siis kuitenkaan itse aine yksin, vaan sekin, miten se annetaan ja miten piikin jäljet hoidetaan.
Sinä taidat olla kunnon Hoitaja! ;D
Tuo on minulle tuttua, että antaa asioiden mennä omalla painollaan ja tavallaan. Jotenkin ne kolahtavat mukavasti kohdalleen. Se ei poista omaa osuutta ja suunnittelua, mutta jos kaikki ei menekään niin kuin on ajatellut, niin sekään ei ole mikään katastrofi. Aina on olemassa vaihtoehto b ja c. Siksi ei hätiämitiä, vaikka eka mahdollisuus ei onnistuisikaan.
Tämä vaatii tilannekohtaista luovuutta ja sopeutumista. Mutta sitähän meiltä löytynee?
Vähän niin kuin luonnossa vapaasti virtaava puro. Se hakee uomansa ja menee iloisesti eteenpäin. Miksi me ihmiset olemme niin innokkaita tekemään patoja ja kahlitsemaan sen kulkua?
Näin kerran unen, jossa ihmiset uivat kanavassa villapaidat päällä. Se kuvasi varmaan minun ajatuksiani ihmistekoisesta uskonnollisuudesta. Minä itse en halunnut mennä veteen, vaikka se oli ainoa tie toiselle rannalle. Jäin odottamaan taivaalta tulevia apuvoimia...
Kiva kuulla, että aine oli tehokas. Joko olet pohtinut ja keksinyt mikä siinä rokotteessa oli se vaikuttava aine?
Hoitaja olen eli opiskellut 5 vuotta sosiaali- ja terveysalaa, joka ei vielä takaa sitä, että olen kunnon Hoitaja.
Onko siitä pitkä aika kun näit tuollaisen unen? Tuliko ne apuvoimat sieltä taivaasta?
Tämä meidän 24 saattaa kohta ilmoittaa, että ei uusia viestejä, ketju on täysi. Mitä sitten teemme? terveisin jacaranda
Yhteen ketjuun mahtuu yli 200 viestiä. Siispä antaa näppäimistön napsua!
Näin tuon kertomani unen hoitokokouskähinöiden aikaan. Minun oma prosessini oli seurakunnassa vielä kesken. Aikaa siitä vuosikymmeniä, sillä minut hoidettiin pois vuonna -79.
Tuo uneni oli minulle tietty selitys ja voimakin ymmärtää silloisia tapahtumia. Muistan kertoneeni sen vl-siskolleni. Hän ei sanonut siitä mitään, enkä minä kertonut omia ajatuksiani. Vain sen minkä näin.
Se oli niin selkeä uni, että muistan sen hyvin. Monesti mietin, mitähän apuvoimat tarkoittivat. Nyt yksi selitys on siihen tämä nettikeskustelu. Minulla ei ole ollut muuta mahdollisuutta tulla esiin luontevasti kuin tätä kautta. Toki se voi tarkoittaa jotain hengellisempääkin, mutta tämä on maallinen selitys. Tuolloin ei ollut internettiä eikä kännyköitä, joten en voinut niistä nähdä selvää unta.
En tiedä, mitä ainetta rokotuksessa käytit. Tietysti tulee ensimmäisenä mieleen lähimmäisenrakkaus.
Jos ajatellaan vertausta laupiaasta samarialaisesta, niin mitä siellä oli ihan esikuvaksi asti? Kyseessä ei ollut mikään uskovainen juutalaisen käsityksen mukaan. Silti Jeesus otti sen esimerkiksi lähimmäisenrakkaudesta!
Ja mitä tämä teki? Auttoi pyytämättä ihan tavallisella tavalla! Ihmismäisesti, maallisesti, vasta-aluksi. Ei siinä mitään uskonnollista hurmosta tai jumalallista, uskon tuomaa hengen hedelmää ollut. Puhdasta lähimmäisyyttä! Empatiaa, myötätuntoa, ehdotonta auttamista ja laupeutta.
Se on huikaiseva näky, kun ajattelee sitä tuolta kantilta. Se on esimerkki oikeasta suhtautumistavasta, ilman oksettavan uskonnollisuuden kuorruttamaa tekohurskautta.
Saanko palata vähän alkutaipaleelle tässä meidän upeassa dialogissa? Eikös tämä täytä dialogin määritelmät?
Muistaakseni kerroit pyytäneesi anteeksi katkeruuttasi esirukouksessa jne... Oliko näin? Muistan kyselleeni, miksi sinun pitää anteeksi pyytää ja keneltä. Olisi kiva kuulla, miten asian ratkaisit, sillä sain sen kuvan, että sinä koit olevasi velvollinen anteeksipyyntöön. Olinko ymmärtänyt oikein? Minulle jäi sellainen olo, että syytit itseäsi katkeruudesta. Vaikea ehkä ymmärtää mitä tarkoitan. Tuli tuo testi samalla, tarvitaanko vielä tehosteannos vai voisiko tuo olla se tehoste?
Kerroin sinulle aiemmin käyneeni papin juttusilla, vaikka en kuulu kirkkoon. Olen myös käynyt Pirkko Jalovaaraa kuuntelemassa. Tuntui oudolle kun näki miten jotkut ihmiset kaatuilivat.
Se olisi töihin lähdettävä pikku hiljaa. Onneksi ei tartte mennä Finnairilla! mukavaa päivää sinulle ystäväni
Minulla on nyt luvallinen tauko töissä kesken päivän.
Taisit tyrkätä tehostetta oikein ison ruiskullisen? ;)
Silloin kun minua "hoidettiin" vl-seurakunnassa, pahin syytös oli aina katkeruus. Sitä vastaan on huono puolustautua. Jos tunnen, että minua käsitellään mielestäni epäoikeudenmukaisesti, rakkaudettomasti ja kovasti, niin toki se herättää katkeruutta, vihaa. Tunnen sisälläni suuttumusta ja kostonhaluakin. Kun siihen sitten sanoilla puututaan, niin se tuntuu pahalta.
Jos koulu- tai työpaikkakiusatulta vaaditaan pelkästään lempeää toisen posken kääntämistä ja kaikkihyvin -asennetta, niin jokainen pitää sitä kohtuuttomana. Se suututtaa sivullistakin, saati asianomaista. Se on luonnollista ja ymmärrettävää.
Mutta vl-seurakunnan toimista ei saisi tuntea tuollaisia inhimillisiä tunteita. Tulee vain lisäkiusaamista ja -syytöksiä jopa omista tunteista. Se on mielen murtamista ja epätoivoon ajamista!
Mutta koska tajuan oman vajavaisuuteni ja epätäydellisyyteni, niin tunnistan kyllä katkeruuttakin itsessäni. Se ei ole mikään jumalallinen tunne, vaan minusta itsestäni ja tästä maallisesta puolestani. Sitä ei ole tarpeen elätellä eikä ruokkia, vaan siitä haluaisi päästä eroon. Sitähän Sinäkin tarkoitit aiemmin.
Sen vuoksi olen tehnyt sen eteen työtä, jopa noilla keinoilla, joista kirjoitin alussa. Sekin on prosessia, joka etenee ajallaan, kun sen pitää kuitenkin tärkeänä. Sen poistuminen ei ole mikään hokkuspokkus-temppu. Ei varmaan sittenkään, vaikka nöyrtyisi vl-parannukseen siitä asiasta? Vaikka niin joku vl väittääkin.
Kiitos lääkkeistä! Ne eivät olleet sananmukaisesti öljyä eikä balsamia haavoihin, mutta vertauskuvallisesti kyllä.
Tajuatko itse, minkä takia otin lämpöä keskustelussa alkupuolen sanoistasi?
asiantuntijakielellä "kaksoisloukkaus": loukkaaja tölväisee uhriaan, ja kun uhri kertoo pahasta olostaan, tölväisee uudestaan. Opin termin Ben Furmanin tv-ohjelmasta, lieneekö syntinen termi ...
Juhlapäiväsi kunniaksi, ja Taivaan Isää Sinusta kiittäen siteeraan onnitteluiksi Siionin Laulua "Soi iäinen kiitos on loppunut yö":
"Niin mikäpä taakkoja enää nyt tois
ja sabattileponi häiritä vois.
Työt tehtynä kaikki mä ristillä näin
ja siihenpä rauhassa uskomaan jäin.
Ja miksi nyt ryhtyisin ansaitsemaan,
kun LAHJANA vapaasti omistaa saan.
Kun minuhun tyytyy jo Jumalakin,
niin minäkö armostaan epäilisin."
Lieneekö enää SRK-lestadiolaisuuden laulukirjassa. Oli kuitenkin ennen sitä surullisen kuuluisaa laulukirjauudistusta, jonka perusteiden KYSELEMINENKIN oli KIELLETTY JA SANKTIOITU HELVETTITUOMIOLLA.
Kiitän Sinua itseni ja erään toisenkin puolesta. Sinun ansiostasi tänään on "kaksoisjuhlat". ;D
Lainaamasi Siionin Laulu on kuvaava ja sinällään edustaa kristinuskon ydintä. Siinä ei ole onneksi seurakuntapainotusta eikä kilvoittelun korostamista lainomaisuuteen saakka.
Puhuit kaksoisloukkauksesta. Jos ihminen tuntee sellaiseen tarvetta, niin syy löytyy hänellä olevasta alistamisen ja vallankäytön halusta. Aika monet jutut ovat selitettävissä tuosta valtanäkökulmasta. Toisilla ihmisillä se on taustalla aina ja siten luovuttamaton ominaisuus hänessä.
Miksi sitä ei voisi yhteisössäkin, jos siellä sellainen ihminen tai sellainen joukkio pääsee johtoon? Yleensä luullaan kai, että kun ei ole ketään nimettyä johtajaa, niin valta ei pääse nousemaan hattuun kenelläkään.
Ja niin pieni seikka kuin useamman piilojohtajan olemassaolo hämää "alamaiset", eivätkä he huomaa joutuneensa jopa sairaaloisen vallankäytön uhriksi. Vielä pahempi, jos johtoporras on määrittelemätön ja epäselvärajainen. Hämäys onnistuu entistä paremmin. Siitähän on kokemusta vl-seurakunnassa. Se ei edes haise eräälle luonnontuotteelle, josta HS varoituksen sanoja lausui. Jos valta haisisi, niin ehkä vaippojen vaihto osuisi oikealle henkilölle, eikä salailu onnistuisi.
Mutta ei mennä halpaan, ei uskota noita loukkaajia, joiden itsekorostus näkyy esim. noissa kaksoisloukkauksissa!
Missä mahdat asua, onko siellä lämpöä vai jo lunta metrin verran ja pakkanen paukkuvi nurkissa?
Tarkoitatko lämmöllä kiukkuista kiuhahdusta vai ystävällistä olotilaa vai jotain muuta? Ymmärsin sinun olleen erimieltä aloituksestani, "täysin väärä" kuten kirjoitit. Ymmärsit väärin mitä tarkoitin viestilläni. Itse asiassa sen olisi voinut kirjoittaa jotenkin toisin, että se olisi ymmärretty edes lähes niin kuin ajattelin eikä sitä kaikki olisi silti oikein tulkinneet. Tulkintaahan tämä kaikki on.
Minun mielestäni katkeruutesi on oikeutettu, jos sitä vielä ripaus sattuisi olemaan, ja se on normaali tunne ihmisessä. Itsesyytökset siitä ovat turhia. Leena tuolla mainitsi Furmanin. Oletko tutustunut ratkaisukeskeisyyteen? Siinä voisi olla yksi kokeilemisen arvoinen juttu.
Minkä takia otit lämpöä alkupuolen sanoistani? Miten maltan odottaa... lämpöisin terveisin
Miten tarkkaan kertoisin asuinpaikkani? Sanotaan, että samassa läänissä kuin viime kesän suviseurat. Siispä täällä on pakkasta muutama aste. Ulkona ei kesäkamppeilla tarkene, mutta onneksi patterit sisällä talossa toimivat.
Piti oikein palata tuohon alkuumme. Avauksestasi sain sen käsityksen, että meidän hoidettujen olisi hyvä ennalta vakuuttaa oma anteeksiantamisemme, että toinen osapuoli voisi lähteä pyytämisen tielle. Eli sen ei kannata vaivautua anteeksipyytämään, jos se ei ole varma, että annamme anteeksi. Siinä oli ehto tai oma erikoinen varaus omille toimille.
Se oli minusta täysin väärä ajatussuunta.
Perustelin sitä, että jos tuntee tehneensä väärin, ei ajattele sitä, mitä vastapuoli tekee. Haluaa vain itse osoittaa sen, että on pahoillaan ja katuu tekoaan.
Muutaman Furmanin ohjelman katsoin joskus. En muista, mitä tarkoittaa ratkaisukeskeisyys.
Lämmön ottaminen on suuttumista. Kun oikein suuttuu, niin lämpö nousee niin, että kohta kiehuu... ehkä sitten räjähtääkin...
Siitä ei ollut pelkoa. Itsesäätely toimii sen verran, että muutamien kohdalla olen vain poistunut takavasemmalle, koska lämpenemisen vaara on ollut ilmeinen. Olen mennyt vapaaehtoisesti jäähylle.
Jaa taisi kerran joku vl sitä ehdottaakin, kun kirjoitin liian kiivassävyisesti! En totellut, se ei kuulu tyylini vieläkään! Lämmöllä saa turkin päältä paremmin kuin kylmän puhurin avulla, kerrottaan jo lastensadussa. Se on totta.
Suunnilleen noin arvelin sinun ymmärtäneen. Minä ajattelin asiaa vastapuolen näkökulmasta, ja pohdin, uskaltaako vastapuoli esittää anteeksipyyntöä, jos tulee tyrmätyksi. Aika nololta tuntuisi itsestäkin, jos toinen sanoisi:EI, ei ja vielä kerran ei. Eikös se vähän mene niin, että mitä julmempi teko, sitä vaikeampi se on myöntää itselle, että tein väärin ja kierre on valmis. Silloin helposti kieltää toimineensa väärin tai ei uskalla anteeksipyyntöä esittää. Mitä julmempi teko, sen enemmän se vaatii myös uhrilta, että pystyy antamaan anteeksi ja siksi pyytäjä jo saattaa valmiiksi pelätä.
Ymmärsit osaksi oikein, mutta missään nimessä ajatukseni ei ollut, että syytän teitä tai että anteeksipyyntöön on ehto, anteeksi on annettava. Lopputulosta ajattelin ja kummankin osapuolen näkökulmasta. Tuskainen on varmaan olo vastapuolellakin kun omatunto kolkuttaa eikä anteeksiantoa ole saanut kun ei ole pyyntöä esittänyt. Miten saisi tuon teidän tuskaisen menneisyyden pois sydämmeltä? Täytyy pohtia, jos vaikka millainen ahaa-elämys tässä kirkastuu.
Ratkaisukeskeisyys on lyhytterapiaa. Huumori on siinä merkittävässä osassa. Syiden etsimisen sijasta keskitytään ratkaisuihin. Jos joku kiusaa, ei mietitä, miksi vaan miten se saadaan loppumaan. Menneisyyttä pohditaan ja vatvotaan perinteisessä terapiassa, mutta ratkaisukeskeisyydessä keskitytään tulevaisuuteen. Tapahtunut myönnetään eikä sitä vähätellä tai mitätöidä. Ratkaisukeskeisyydessä myös yritetään usein ongelman eli pulman hyödyntämistä.
se on sitten edessä virkistävä viikonloppu töiden merkeissä... lämmöllä aloittaja (jacaranda)
Tuli muutos ohjelmaani. En ole koneella pariin päivään.
Kiireinen reissu vanhan lähiomaiseni vuoksi!
Kiitos sinulle!
Hauska tuo sinun otsikko: tuli tauko - sen luin aluksi "tulitauko". Tuli ihan mieleen kuin tässä olisi suurta taistelua käyty.
toivon kaikkea hyvää reissullesi.
Ihanaa on ollut olla kanssasi tämä aika, kiitos sinulle ja tervetuloa takaisin.
Kun kirjoitin "tuli tauko", muistin jossakin päin olevan taukopaikan nimen. Sehän on nimeltään "tulitauko". Ja tietysti sodassa pidetään sellainen, kun osapuolilla tulee väsy tai muu pakottava seikka.
Toivotit onnen matkaan. Varmaan sitäkin oli mukana, vaikka jo kirjoittaessa ja lähtiessä tiesin, että lopullinen ratkaisu oli tapahtunut. Vanha ihminen nukkui rauhallisesti pois täältä vaivojen maasta.
Mutta elämä jatkuu, keskustelut jatkuvat! Tulitauko voisi olla muutamien kanssa paikallaan? Toisten kanssa ne voivat olla lohduksi ja avuksi. Enkä naisena ymmärrät, mitä tarkoitan. Tuskin olet ihan teini Sinäkään?
Osanottoni... olet kokenut varmaan myös jotain syvästi koskettavaa ja kaunista.
Elämä jatkuu, vaikka joskus sen toivoisi pysähtyvän. On hetkiä, jolloin toivoisi elämän kääntyvän taakse tai menevän muutamalla vuodella hetkessä eteenpäin, mutta ei... elämä jatkuu ja onneksi jatkuu...
Olenko maininnut, että olen nainen vai kertooko sen kirjoitustyyli? En ole teini, mutta olen ollut!!! Olen myös äiti.
Rauhaisaa sunnuntai-iltaa lämmöllä toivottaen aloittaja
En muista Sinun maininneen sukupuoltasi. Ajattelin Sinut naiseksi ja olisin ollut erittäin yllättynyt, jos olisit ollut mies. En tiedä, teinkö arvaukseni tyylisi perusteella. Ehkä? Mistäpä muustakaan.
Nyt ei ole sellaista tunnetta, että haluaisin olla toisessa ajassa kuin missä olen. Tämäkin on ihan hyvä aika tällä hetkellä, järjestelyineen kaikkineen. Onneksi en ole ainoa omainen.
Elämässä näkee usein sen, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin vasta sitten toisen oven on mahdollista avautua. Siksi ei kannattaisi takertua tähän päivään kouristuksenomaisesti.
Koskettavaa, kaunista ja helpottavaa haikeutta - sellaista tämä nyt on. Elämän rajallisuus ja vääjäämätön eteenpäinmeno tuntuu ja näkyy selkeänä ja kirkkaana.
"Elämässä näkee usein sen, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin vasta sitten toisen oven on mahdollista avautua."
Kiitos x-vl tästä, tämä ajatus on nyt juuri puhutteleva ja herättävä. Viisas huomio sinulta jälleen.
Ja kiitos Aloittajalle jonka ansiosta keskustelu on jatkunut!
hei Toinen, olin jo huolestunut, ja ajatellut kohta pian kysäistä x-vl:ltä, miten voit, kun ei ole näkynyt ketjussamme.
Oletteko miettineet sitä, että joskus se on myös niin, että itsen on suljettava se ovi, ennen kuin toisen on mahdollista avautua?
Mikä tämän meidän keskustelumme tavoite tai motiivit ovat? Sitä jo aiemmin vähän kuulostelin.
terveisin jacaranda
Minusta on erittäin vaikeaa ja ristiriitaista, jos joutuu itse sulkemaan jonkin oven. Mieluusti jatkaisi samalla tavalla ja entisin kuvioin. Mutta se ei välttämättä onnistu, vaan ovi on suljettava, joskus jopa lukittava. ;(
En ole kovin herkkä harmittelemaan ratkaisujani. Yritän tehdä harkiten sen, minkä teen. Sitten jatkan matkaani, vaikka sydän verta vuotaen tai sitten melkein kohmeessa tai jäässä...
Miksi kirjoitan tänne? Mikä on motiivini?
Hetkellinen älyn leikki, tunteiden herättely ja yhteyden saaminen toiseen ihmiseen keskustelun kautta? Omien ajatusten julkinen esittäminen ja niille ymmärryksen hakeminen?
Mitäs me leikkisät! Meidän se vaan on lysti olla kun kiivaana käy keskustelu tuolla palstan alussa!
Tämä on hyvää harjoitusta siihen, että oppii hyväksymään toisen erilaisen ajatusmaailman ja sen myötä myös toisen ihmisen. Oppia ikä kaikki eli itserakkaus on motiivi.
Tunteita tässä voi myös herätellä itsessään eli olla taas itserakas.
Pääasiallinen syy miksi aloin tätä viestitystä jatkamaan oli kuitenkin ne sinun ensimmäiset viestit, joiden myötä koin sinun tarvitsevan ja haluavan apua siihen ahdistukseen, joka oli vuosien takaisista tapahtumista tullut.
Minulle tulee hyvä mieli, jos huomaan, että saan toiselle hyvän mielen ja olen voinut olla avuksi ja tueksi. Minä olen siis itserakas, siksi kirjoitan.
Oletko miettinyt asiaa niin että ei ole virheitä on vain opetuksia? Haluaisitko liittyä meidän täydellisten ihmisten kerhoon, jossa on jo mukana minä ja se Toinen?
lämmöllä jacaranda
Onnistuin juksaamaan Sinua jo toisen kerran. Aiemmin kerroin olevani katkera ja nyt leikin tyhmää. Kumpikaan ei ole totta! ;D
Kun tarpeeksi mietin, niin kyllä minä omat motiivini löydän. Aina ei vain viitsi niitä paljastaa. Varmaan ainakin itserakkaus, julkisuuden kipeys ja kaipaus ovat sellaisia, joita ei kannattane kasvatella tahallaan!
Kyllä minussa vaatimattomuuttakin on, en vain muista, mitä se tarkoittaa... ;D
Ettäs kehtasit vanhaa naista vetää nenästä. Alan pian pillittämään. Mitäs sitten sanot?
Muistiko nyt pätkii? Minäkin unohdin, että työaikana ei saa käydä netissä.
Oletko seuraillut alkupalstaa? Kiivaana käy keskustelu edelleen.
Jokos olet tutustunut ratkaisukeskeisyyteen ja Furmanin ja Tapani Aholan kirjoituksiin?
Tosi vähän olen ehtinyt /jaksanut seurata uusimpia ketjuja. En tiedä, olenko sanottavani sanonut ja nyt on toisten vuoro? Tai sitten ei kenenkään "meikäläisen"?
Joskus tulee aivan sumea hetki ja ajattelee kaiken turhuutta! Mitä tämä yleensä merkitsee, kannattaako tuhlata elämää tällaiseen?
Kun itse pärjää, miksi nostaa esille sellaisia asioita, jotka eivät aiheuta muuta kuin riitaa ja puolustautumista?
Kävin googlettassa ratkaisukeskeisyyttä ja ihan toimivalta systeemiltä vaikutti. Olen käyttänyt sitä tietämättäni aika monesti lasten kanssa kotona ja töissä.
Rehellisyys ja pyrkimys totuuden etsimiseen ovat olleet leimallisinta Sinua liki 40 vuoden ajan minkä olen saanut Sinut tuntea. Eikös noissa ole motivaatiota jo tarpeeksi? Jumalan, Elämän Lähteen edessä se motivaatio kestää. Valheille rakennetut diktatuurit sen sijaan lyövät siihen milloin minkäkin negatiivisen leiman.
En ole luopunut tippaakaan noista jaloista arvoista, ihanteista, päämääristä ja hyveistäkin. Niissä on motiivia mille keskustelulle tahansa.
Mutta välillä voi leikitellä inhimillisillä puolilla. Niitäkin löytyy. Kevennyksenä vakavassa pohdiskelussa tuovat tätä raadollisuuttakin mukaan, hieman hirteishuumorilla.
Vaikka joskus on (ollut) leikki kaukana! Ihan aikuisten oikeasti! ;)
Sellaista se elämä on. Olen itsekin törmännyt elämässäni monta kertaa pohtimaaan kaiken turhuutta ja osienkin turhuutta, niin maallisia kuin henkisiä.
Taidat edelleen olla vl, mutta karsitussa muodossa, onko näin?
Oletko koskaan kokeillut kenenkään kanssa sellaista, että jostain asiasta, josta teillä on eriävä mielipide tai näkemys, "vaihdatte osia"? Tarkoitan sitä, että esimerkiksi naispappeuden hyväksyvä esittäisi väitteitä vastaan, ja kieltävä esittäisi puolesta.
Sinulla on ilmeisesti monta ihanaa lasta, joiden kanssa olet joutunut aivosoluja aktivoimaan. Taidat olla synnynnäinen "furmannilainen"
tuulisesti pääkaupungista lämpöisin terveisin jacaranda
Poistun taas hetkeksi järjestelemään pakollisia asioita, joita tällaisessa tilanteessa tulee.
Mitä tarkoitta vl karsitussa muodossa? Joissakin olen täysin eri mieltä kuin veeällät ja toisissa sitten samaa mieltä. Vl-käytännöt ovat niin lähellä elämääni, etten voi niitä ohittaa hyväksyn ne tai sitten en. En voi sanoa näin julkisesti tarkemmin tuosta.
Jos haluat kysyä jotain niin voit lähettää postia osoitteellani [email protected]
Vastaan mielelläni.
Terveisiä sinne Etelään täältä, asuimme siellä joskus muinoin, ennen tänne tuloa.
Sivusta vaan kommentoin, että hyvä idea sinulla tuo osien vaihto.
Kokeilin sitä useasti lapsen kanssa.
Hän sai olla äiti ja minä olin lapsen roolissa. Se oli hurja ja silmiä avaava kokemus.
Nähdä peilistä millainen sitä saattaa olla kun tulee töistä... :-)
Se leikki teki hyvää varmaan kummalekin osapuolelle.
Nyt lähden lenkille. Hyvää syksyn jatkoa sekä Aloittajalle, Leenalle että x-vl:lle!
Saat kommentoida ihan enemmänkin täällä meidän keskellämme!
Tuo osien vaihto on oikeastaan yksi hoitomuoto tai opetusmuoto hoitoalan ihmisille. Draama perustuu paljolti osien vaihtoon tai toisen saappaisiin menemiseen. Olisi se vaan niin ihanaa kun ymmärtäisi kaikkia.
Lenkkeily piristää ja täällä etelässä saa nykyisin myös suihkun samalla reissulla.
Nyt en ole mukana tällä palstalla olevissa ketjuissa muualla. Tämäkin on niin kaukana, että tuskin Sinäkään löydät enää.
Kirjoitin jotain Hakomajaan. Minulla on samat fiilikset kuin Leenalla tämän vl-keskustelun kanssa.
Ota vapaasti yhteyttä. En tiedä milloin olet kohdallani, koska en tunne Sinua, enkä tiedä nimeäsikään kunnolla.
Jacaranda? Onko se joku hengellinen sana?
Kävin aamulla katsomassa oletko palannut ja sitten lähdin tyttäreni kanssa lenkille. Olen ajatellut laittaa sähköpostia, ettei sinun tarvitse julkisesti kaikkea kertoa. Olen ollut saamaton, eilen töissä ja tänään vp.
Jacaranda on erittäin kaunis puu ja minun virallinen käyttäjätunnus. Joku hengellinen laulukuoro on jacaranda, muistaakseni.
kiitos mielenkiintoisista keskusteluista. jatkamme toisaalla mielipiteiden vaihtoa.