Sain juuri kuulla ikäviä uutisia koulusta, pieni ekaluokkalaiseni uhkailee luokkatoveriaan, onko tämä edes mahdolista? Mä en tiedä mitä ihmettä mä teen, tietenkin käymme vakavan keskustelun kun kohta kotiin pääsemme, mutta mä en ole vaikuttamassa koulussa, lisäksi en voi ymmärtää että minkälaisia koulukavereita hän on etsinyt itselleen kun edes on tuollaisia tapoja oppinut. Olen itse koulukiusattu nuoruudestani ja en missään nimessä siis katsele hetkeäkään että ketään kiusataan, mutta onko teillä hyviä neuvoja miten voisin toimia?
Voihan itku!
Koulukiusaajako,,,mun poika...
131089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tietysti sekä kiusaajan että kiusatun ( kiusattujen ) kanssa. Joskus tilanne saattaa vaikuttaa vakavammalta kuin on. Ota selville KAIKKIEN osapuolten mielipide.
Jos lapsi todella kiusaa ( jatkuvasti ) toisia ( tai edes yhtäkin) pitäisi saada selville miksi...
Se onkin sitten vaikeampi juttu...
... "mutta mä en ole vaikuttamassa koulussa... "
Tuo lauseesi särähtää pahasti!!! En minäkään ole lapsiani koulussa vahtimassa, minun tehtäväni on kasvattaa heidät niin, että eivät ala kiusaamaan ketään. Äläpäs yritä vyöryttää syitä koulun harteille!
Joskus minusta tuntuu kun lukee näitä keskusteluja, että vanhemmat eikä opettajat eivät enää ymmärrä lapsen todellista olemusta ja hänen ajatuksen juoksuaan ja reaktioitaan. Ei lapsi osaa myöskään soveltaa vanhempien opetuksia ja neuvoja koulun täysin erilaiseen olosuhteisiin, vaan siihen tarvitaan opettajien konkreettista opastusta.
Koittakaa nyt muistaa, että olosuhteet kotona ovat niin erilaiset vanhempien ja sisarusten kanssa kuin suuressa outojen lasten laumassa elämisessä.
Lapsi elää aina tässä ja nyt hetkessä. Hänellä ei ole kykyä normaalioloissa kantaa mukanaan kotia kouluun eikä koulua kotiin. Silloin kun jokin asia nousee lapsen mielessä ja tunteissa ylitse muiden, sitä hän ei saa mielestään pois, kuten kiusaaminen, vaan se alkaa vaikuttamaan hänen käytöksessään. Lapsen käyttäytyminen koulussa heijastelee juuri sen hetken tilannetta, mitä hänen ympärillään juuri sillä hetkellä tapahtuu ja mitä sanotaan. Siihen lapsi reagoi.
Lauma provosoi aina lapsen käyttäytymistä eikä hän osaa ja pysty siihen omilla ajatuksillaan ja tahdollaan vaikuttamaan kovinkaan paljon.
Selvemmin tämä näkyy pienen päivähoitolapsen kohdalla. Kun äiti on häipynyt näkyvistä, vaikka kuinka itkisi, lapsi on kohta ryhmässä aivan kuin äitiä ei olisi olemassakaan. Tuskin hän muistaa äidin olemassaolon kun huomio kiinnittyy johonkin mielenkiintoiseen.
Tämä lapsen ominaisuus ei häviä vielä kouluun tullessa. Mielestäni koulu on vastuussa kaikesta siitä, mitä siellä tapahtuu.
Kirjoitin jo noin 5 kertaa viestiä sulle, jotka olivat enemmän tai vähemmän puolustelevia ja myös ilkeitä, mutta aloin sitten miettiä että mitä hyötyä siitäkään olisi. Muistutan sinua että minähän pyysin neuvoa, lapseni on herkkä, iloinen ja suosittu poika, mutta myöskin äärettömän vilkas ja sen takia erikoisluokalla. Ja eilen kun opettajan kanssa keskutelin totesimme yhdessä hänen kanssaan että on poika saanut muilta luokkakavereilta nyt hieman huonoa vaikutetta, koska moinen kielenkäytös ei ole ennen kuulunut hänen sanavarastoon. Että silleen...
että kuuntele kaikkia osapuolia... Työskentelen lasten parissa enkä PAHAA lasta ole vielä tavannut. Pahuus ei vielä mahdu pieneen sydämeen...
Ongelmia ja ongelmatilanteita tulee jokaisen lapsen eteen!
Niin sanoit ja se oli hyvä neuvo. Kiukustuin tuolle yhdelle vain niin että jätin fiksut vatsukset hieman huomiotta :)
ongelma korjaannu, kun siihen puututaan, kuten sinä teet. Se on merkki, että olet hyvä lasten kasvattaja.
lapsia valvotaan ja vahditaan erittäin paljon. Lapsia muutama kymmenen ja hoitajia 4-8.
Kun lapsi menee kouluun niin siellä 200-400 lasta pihalla ja yksi aikuinen vahtimassa.
Koulu on jännä paikka ja sitä itsenäisyyttä tulee vaikkei tahtoisikaan.
Myös tuo ikä ja koulun alku on valtavaa kasvun aikaa.
On ihan totta, että vaikka miten olisit lapsia kasvattanut niin koulussa voi tulla yllätyksiä. Enpä ole vielä tavannut lapsia, jotka ei jotain tekisi väärin. Sen sijaan olen tavannut aikuisia, jotka eivät usko, että heidän lapsensa tekisivät jotain väärin. En siis ole opettaja. Kaikesta ilkeilystä sun muusta ei jäädä edes kiinni.
Puuttuminen tuollaiseen asiaan on tärkeää. Lapselle voi myös kertoa senkin, että olet hämmästynyt tuosta käytöksestä ja että se aiheuttaa sinulle pahaa mieltä.
Voihan olla, että lapsi yrittää pönkittää itsetuntoaan uhoamisella sun muulla.
Muista vaan, että tuo käytös ei välttämättä lopu heti vaan siihen tarvitaan sinnikkyyttä ja jaksamista. Tsemppiä!
on mielestäni siinä, että lapsi jätetään aivan liian verhain itsenäistymään yksin ilman aikuisen tukea ja turvaa tuohon 200 - 400 muun lapsen joukkoon.
Tätä eivät ymmärrä ne ammatti-ihmiset, jotka yrittävät korjata siinä mylläkässä syntyneitä vaurioita lapsen elämästä.
Ei kannata puhua, että lapsella on itsetunto-ongelmia. Ne ovat aikuisen persoonan ongelmia, ei lasten, eikä lapset pönkitä mitään. He taistelevat paikasta ja oikeuksistaan ja reviiristään suuressa monen sadan lapsen sekamelskassa yksin ilman aikuisen tukea. Se on lapsen heitteille jättöä.
Jos opettaja näkee, että lapsi tekkee koulussa väärin, mitä tekemistä sillä on uskooko vanhempi sitä vai ei?
Opettaja tietää ja näkee sen, ja hänen tehtävänsä on tehdä siitä loppu ja neuvoa lasta toisenlaiseen käyttäytymiseen. Ei vanhempi siihen aina pysty, kun ei voi olla paikan päällä näkemässä todellista tilannetta. Sitä paitsi ei vanhemmilla ole tietoa eikä kokemusta, miten lapsi käyttäytyy 200 - 400 hengen laumassa.
ja erikoisluokalla. Mutta sillä luokalla oli kyllä "sellaista porukkaa", että tein monta vuotta työtä saadakseni oman kiltin poikani sieltä pois. Ainoostaan keskittymishäiriöiden ja ylivilkkauden ja oppimisvaikeuksien takia hän sille joutuikin. (hän kävi ensimmäisen luokkansa euroopassa, sitten erosimme ja muutimme takaisin suomeen, hänen suomenkielensä oli aika heikkoa, tässä syy oppimisvaikeuksiin). Uhkasin jopa muuttaa toiseen kaupunkiin, jollei poikaa siirretä tavalliselle luokalle! Ei auttanut.
Onneksi hän ei saanut vaikutteita luokkakavereistaan, osaksi kehun itseäni tästä, sillä jankutin hyvistä käytöstavoista hänelle ne kaikki vuodet joita joutui sillä hullulla luokalla olemaan ja melkein päivittäin ja nätisti kuitenkin. :)
(ihana tää netti, kun täällä saa purkautua näin) :)
Nyt hän on LUMA-luokalla kahdeksannella ja oppimisvaikeudet on ohi, hän viihtyy koulussa ja hänellä on aika hyvät todistukset olleet.
Asiaan päästäkseni, oli hänkin koulukiusattu ja taisi hän vähän kiusata niitä takaisin, että molemminpuolista, tosin sitten siellä on niitä jotka haukkuvat hänen syntyperänsä, eli maan vuoksi jossa hän on syntynyt... (en saa hänen mielestään mennä sinne kouluun lähellekkään puhumaan näille kiusaajille, joten olemme opettajan kanssa näistä puhuneet ja asia on nyt hallinnassa, ei ainakaan ole kuulunut enää mitään.)
Itse olin koko kouluikäni koulukiusattu, vähältä piti etten tehnyt itsemurhaa, mutta sen kiusaamisen takia, meni kouluni aivan pyllylleen, oppimishalut loppuivat tyystin.
Omasta kokemuksestani olen kertonut pojalleni ja selittänyt juurta jaksain miksi toisia oppilaita ei saa kiusata! Oppi on mennyt perille alusta asti, sillä hänkin on ollut siitä ensimmäisestä luokasta alkaen koulukiusattu ulkomailla ensin ja sitten sen jonkun aikaa täällä suomessa.
Pointtini onkin, että jospa sinäkin kertoisit sille lapsellesi juurta jaksain vaikka hiukan liioitellenkin, miltä siitä kiusatusta tuntuu ja kuinka se kiusaaminen voi pilata sen kiusatun koko loppuelämän ja että niin ei saa missään nimessä tehdä, hän ei haluaisi sellaista syytä hartioilleen että on jonkun elämän kiusaamisella pilannut? No jotenkin noin.
Tsemppiä sinulle kasvatukseen tässäkin asiassa. :)
Äiti 40
siis tarkoitan että kouluun mennään liian nuorina, vai mitä oikein tarkoitit?
Vanhemmilla ei ole tietoa tai kokemusta, miten lapsi käyttäytyy 200-400 oppilaan koulussa? Oma lapsi vai miten itse käyttäytyisi? Eikö vanhemmat ole muka kouluja käyneet???
"Jos opettaja näkee, että lapsi tekkee koulussa väärin, mitä tekemistä sillä on uskooko vanhempi sitä vai ei?
Opettaja tietää ja näkee sen, ja hänen tehtävänsä on tehdä siitä loppu ja neuvoa lasta toisenlaiseen käyttäytymiseen. Ei vanhempi siihen aina pysty, kun ei voi olla paikan päällä näkemässä todellista tilannetta."
Väärin ja oikein. Opettajan on tehtävä siitä loppu ja neuvottava lasta oikeanlaiseen käyttäytymiseen, mutta kyllä se on vanhempienkin tehtävä, eikä ainoastaan opettajan! Kun koulusta ilmoitetaan lapsesi tekevän jotain väärin, niin sinä siis sanot niille että "kasvattakaa se sitten tekemään oikein" ja sälytät koko kasvatuksen koulun harteille, jonne olet "jättänyt lapsesi heitteille" ihan omien sanojesi mukaan!!!
Luulis että aikuinen ihminen miettis vähän, ennenkuin kirjoittaa tänne.... hohhoijaa....
ja tuli mieleeni kertoa vielä että poikani erikoisluokan opettaja tais olla itsekin aika erikoinen, sillä hän kuulemma heitti oppilastaan omalla kengällä (poikani luokkakaveria) ja en nyt muista mutta jotain muutakin sieltä kuulin mitä se opettaja teki, eikä auttanut valitukseni rehtorillekkaan, taisivat olla kavereita rehtori ja tämä opettaja? :(
Koulusysteemissä on paljon puutteita ja virheitä joiden tuominen julkiseen keskusteluun olisi toivottavaa.
Mennäänkö kouluun liian nuorena? Ei, jos katsotaan oppimisen näkökulmasta, kyllä, jos katsotaan sosiaalisesta ja vuorovaikutus näkökulmasta. 6 - 8 vuotias lapsi on heitteillä koulussa, jos hänen lähellään ja turvanaan ei ole aikuista silloin kun hän sitä tarvitsee. Suuressa lapsilaumassa näin käy esim. joka ikinen välitunti jonkun kohdalla. Tästä alkaa monen lapsen elämän alamäki loppuiäksi. Lukakaa vaan tarkemmin kiusattujen mielipiteitä.
Myös luokassa opettaja näkö- ja huomiokyky saattaa olla rajoittunut, että hän ei huomaa apua tarvitsevaa lasta. Tai lapsi tarvitsee persoonallisempaa ohjausta, opettaja ei sitä voi antaa. Tilanne on LAPSEN SILMIN katsottuna sama kuin jos kotona vanhempi on niin masentunut että ei pysty täyttämään lapsen kaikkia tarpeita.
Kyllä vanhempia syytetään jos he jättävät lapsen tuttuun kotiin illaksi yksin, ja lapsi haetaan huostaan. Kun lapsi on vuodesta toiseen samassa tilanteessa koulussa, ei se mitään, vanhempien syy kun oireilee. Näin koulu käsittelee lapsiamme!
Kun lapsi tekee väärin, tottakai jokainen vanhempi keskustelee siitä ja neuvoo lasta, silloin kun koulusta otetaan kotiin yhteyttä. Mutta vanhemmat eivät voi tulla kouluun lapsen lähelle neuvomaan ja kieltämään heitä, sillä hetkellä kun ongelma on päällä. Se on koulupäivän aikana opettajien tehtävä silloin kun lauma provosoi jotain lasta tekemään väärin. Tässä suhteessa KOKO kasvatus koulupäivän aikana on koulun harteilla tässä väärässä asiassa.
Toinen virhe