masentuneita?

Hej!
Ymmärrän tilanteesi, itse olen kanssa yksinäinen, yksinäinen susi voisi sanoa. Olen itse 21-vuotias. Mutta ei mulla oo mitään sitä vastaan että olen yksin, viihdyn yksin, siitä on tullut sellanen tapa. En mene ulos muiden kanssa baariin, vaan olen mielummin kotona ja rentoudun vaikka telkkarin edessä tai lenkkeillen. Ahdistun vaan isommassa porukassa. Joten voisi sanoa että sosiaali elämä on aika kehno..Sellanen tapaus mulla. Pärjäile!

kun noin selkeästi tiedät eli koet tarpeen olevan olemassa. Erittäin luonnollinen ja terve tarve. Ihminen tarvitsee peilejä, tilaisuuksia jakamiseen. Kaikenlaisten asioiden jakamiseen, normaalimpaa se on kuin erakoituminen.

Toivon parasta, että löydät kaverin, jonka kanssa jakaa elämää!! Itse en enää olisi hengissä, jollen olisi nuorena löytänyt ikäisiäni tyttökavereita. Sellaisia, joiden kanssa voi puhua ihan mitä vain. Ja sepä on jatkunut tähän keski-ikään asti. Kannattaisi saada muodostetuksi muutamia ERI ystävyyssuhteita, sillä me kaikki olemme niin erilaisia. Luottamuksellisuus on ihana asia ystävien välillä.

Sinun olisi kannattanut jollakin tavoin vihjata (ehkä?) missä päin Suomea asut. Se saattaisi kirvoittaa jonkun samaa haluavan mieltä "sinua kohti". Niin, tai muodosta semmoinen väliaik. nettiosoite itsellesi, jospa samoin kokevat kirjoittelisivat. ?! Ei silti, etäisyys antaisi mahdollisuuden joskus matkustaa toinen toisensa luo, vaikkapa viikonlopuksi. Tällöin olisi aikaa keskustella perusteellisesti. Tuommoinen virkistää, ja parantaa, olen itse niin kokenut!

Mulle voit mailata..oon 22v. naispuolinen ihminen myös,masennusta ollu/on muita ongelmia..joskus tunnen itteni tosi yksinäiseksi. mailaa jos kiinnostaa: [email protected]

Itselläni on ollut myös vakava masennus, josta pääsin "yli"..tai ainakin luulin niin..nyt alkaa taas mennä asiat vain huonommin, ja itsestänikin olisi saada sellaisia tuttuja, jotka ymmärtävät jos aina ei pysty kulkemaan suu korvissa..mailaa, jos haluat [email protected]