kanssa.
Mitä olette mieltä. Mies ilmottaa että hän ei halua asua koko aikaa yhdessä riittää kun tavataan silloin tällöin ja viikonloppuina, ollaan siis naimisissa oltu iät ajat(toinen liitto kummallakin). Hänen mielestään on normaalia että hän pitää nyt myös omaa asuntoa jonne minä en saa tulla!!!
Mutta ei halua erotakaan.Hän ei myöskään halua tehdä paljon mitään kanssani. Hän häiriintyy jos yleensä otan asian puheeksi. Hänellä on riittävästi omia asioita joten ei saa häiritä. Kuitenkin hän haluaisi että huolto pelaa.Ei hänessä mitään vikaa ole tuntuu vain ettei pahemmin arvosta koko hommaa. Itse olen ehdottanut että tehtäs sitä ja tätä mutta ei käy. Eikä lähde mukaan jos itse matkustan. Hän vain makoilee sohvalla eikä halua tehdä mitään. Olen sanonut että kun ei näytä kiinnostavan koko juttu pitäisikö erota.Siihen hän vastaa ettei häntä saa kiusata tuollaisella puheella. Minusta tilanne on kummallinen ja huvittavakin. On hän välillä ihan hyvälläkin tuulella , ei juo ei polta. Hänen mielestään vain hänen työllään on merkitystä avioliitolla ei mitään .
Olen ajatellut että eroan, mutta eipä nuo vapaat miehetkään paljon sen kummallisempia ole.
Että silleen.
Enpä tässä liikoja odottele enää elämältä mutta ikää ei vielä ole kauheasti että uskaltaisiko erota ja miten siitä sitten toipuu vai toipuuko?
Mitä olette mieltä. Mies ilmottaa että hän ei halua asua koko aikaa yhdessä riittää kun tavataan silloin tällöin ja viikonloppuina, ollaan siis naimisissa oltu iät ajat(toinen liitto kummallakin). Hänen mielestään on normaalia että hän pitää nyt myös omaa asuntoa jonne minä en saa tulla!!!
Mutta ei halua erotakaan.Hän ei myöskään halua tehdä paljon mitään kanssani. Hän häiriintyy jos yleensä otan asian puheeksi. Hänellä on riittävästi omia asioita joten ei saa häiritä. Kuitenkin hän haluaisi että huolto pelaa.Ei hänessä mitään vikaa ole tuntuu vain ettei pahemmin arvosta koko hommaa. Itse olen ehdottanut että tehtäs sitä ja tätä mutta ei käy. Eikä lähde mukaan jos itse matkustan. Hän vain makoilee sohvalla eikä halua tehdä mitään. Olen sanonut että kun ei näytä kiinnostavan koko juttu pitäisikö erota.Siihen hän vastaa ettei häntä saa kiusata tuollaisella puheella. Minusta tilanne on kummallinen ja huvittavakin. On hän välillä ihan hyvälläkin tuulella , ei juo ei polta. Hänen mielestään vain hänen työllään on merkitystä avioliitolla ei mitään .
Olen ajatellut että eroan, mutta eipä nuo vapaat miehetkään paljon sen kummallisempia ole.
Että silleen.
Enpä tässä liikoja odottele enää elämältä mutta ikää ei vielä ole kauheasti että uskaltaisiko erota ja miten siitä sitten toipuu vai toipuuko?
Vastaukset 17
Vanhimmat
viittaavat usein salattuun suhteeseen.
Voisithan sinäkin hankkia uusia ystäviä ja järjestellä hänestä riippumatonta ajanvietettä itsellesi.
ota itsellesi myös oma tila jätä ukko ja ota uusi tuollaiseen ei kannata enää mitään rakentaa salaisuuksia kunhaluaa pitää ja mitä lienee siellä asunossa kun ei sulla sinne ole lupa mennä niin ei ole rehellinen ja taitaa olla jotain hämärää meneillään.
Ota ainakin rakastaja ja mieluummin jätä koko tyhmä tyyppi ei ole sun arvoinen ollenkaan
Sulla on oma elämä ja yhdessä olo pitäisi olla rehellista avointa ja luotamuksellista joten kun ei toimi niin potkase kokonaan pellolle sano että tuossa on ovi ja avaimet tänne ja muuttoilmoitus sinne toiseen asuntoon sen virallisen muuttoilmoituksen voit tehdä sinä ihan . Anna mennä tuollaisesta ei ole mitään iloa turhaa huolia itsellesi vain .
Selvä juttu tosiaan.
Pyykkärin on sinusta saanut, mutta et ainoaksi ja ikuiseksi elinkumppaniksi kelpaa.
Jätä koko ryökäle makaamaan sohvalleen ja ota elämästäsi irti mitä saat.
Tämä elämä on annettu meille lahjana elettäväksi vain kerran.
Miksi siis pilaisimme sen riippumalla jossakin ketaleessa.
Sinä itse olet tämän luomakunnan tärkein suojelukohde, muista se!
Arvon mekin ansaitsemme...
ajatellut, ettei sellainen ihminen rakasta toista ihmistä , oikeastaan välitä ollenkaan jos hän ei lainkaan halua osallistua yhteisen kodin laittamiseen vaan hän vain pelkästään haluaa tehdä omia juttujaan. Olenkin kysynyt miksi hän alun alkaen meni naimisiin kun ei häntä ollenkaan mitkään yhteistekemiset tai yhteiset asiat kiinnosta.
En näe häntä oikeastaan koskaan viikolla eikä häntä erityisemmin kiinnosta mitä minä teen. Itse olen sanonut että olisi kiva olla enemmän yhdessä mutta ei hän halua.
No, onhan senkin sanonut että jos sitten lähden niin parasta heti viedä kaiki tavarat että hän ottaa samantien jonkun muun . Tulijoita kyllä kuulemma riittää.
Itse kyllä harrastan ja teen kaikenlaista, elokuvat, ulkoilut, ystäviä ym, että on sitä omaa elämää ja ammattikin on. Itse tykkään asua toisen kanssa ja että on elämää ympärillä. Mutta hänen mielestään kaikki tuo on turhanpäiväistä ajanhukkaa ja vaan tyhmät ihmiset kuulemma sellasta arvostaa.
Ei hän varmaan enää muuta tapojaan , kovasti olen toivonut ja odotellutkin mutta taidan odottaa turhaan.
Sussa on jotain vikaa. Jätkät pitää saada
vauhtiin. Sinä olet vähän liian letku.
Oletettavasti et osaa stimuloida miestäsi.
kyllä se olen minä joka ajan polkupyörällä vaikka Himalajalle ja takaisin, jos saisikin jotain vauhtia sohvankoristeeseen, niin ei tässä mitään hätää olisikaan.
Ja vaikka hänellä oma asunto onkin niin enpä usko hänen siellä muuta puuhailevan,kun korkeintaan postimerkkejä käy liimailemassa tms. ihmisillä oikeasti on niin paljon kaikenlaista muuta tekemistä että on vähän yksioikoista aina ajatella että nämä hieman vanhemmat miehet saisivat seksirintamalla kovinkaan paljon aikaan. Kyllä ne puuhastelevat ihan muita asioita. Usein vain ihmisistä ruoho on vihreämpää siellä aidan toisella puolella ja haikaillaan aikoja parempia eikä osata antaa arvoa riittävästi omalle elämälle. Ehkä en minäkään.
Sen olen elämässä oppinut, että jos vaikka omasta liitosta lähtisinkin niin samat ongelmat on edessä muodossa tai toisessa.
Itse olen vähän samankaltaisessa asemassa.
Olen kihloissa, mutta siihen se sitten ilmeisesti tyssääkin.
Ei tietoakaan mahdollisesta yhteiselämästä.
Asumme kumpikin omissa asunnoissamme vieläpä eri kunnissakin, mutta käymme töissä samassa kunnassa.
Olen odottanut että muuttaisimme yhteen ja hankkisimme yhteisen kodin samasta kunnasta missä kummallakin on työpaikka.
Katin kontit!
Ei näy eestyvän meidän eläminen liittoon asti.
Rakastamme toisiamme aivan suunnattomasti, mutta... napanuora äitiin on ilmeisesti mahdoton katkaista!
Mies on aivan liian kiltti äitiään kohtaan.
Ei ihme, että on 46 vuottaa säilynyt poikamiehenä.
Itse muutin kotoa pois jo 17-vuotiaana.
ihmeitä tapahdu ei ihminen joka on lähes puoli vuosisataa on ollut kait äiteensä kanssa muutu muuksi.
Mielestäni miehet vielä huonommin kuin naiset tietävät mitä elämältä haluavat vai haluavatko mitään. Usein heille riittää, että saavat ruokaa ja television eteensä . Minusta miehet todella pelkäävät aivan yleisesti muutosta yli kaiken. No onneksi parisuhde ei ole koko elämä vain osa sitä. Se nyt täytyy muistaa, että koittaa elää täysillä tai sinnepäin niin kauan kuin on terve jne ettei sitten joskus kadu tekemättä jättämisiään tai turhaa vaatimattomuuttaan jne. Todellakin olisin toivonut että kaksilahkeisissa olisi "hiukka enemmän ruutii" tai sitten vain on ollut ylimitotetut toiveet miesrintamalla.
mennä sinne toiselle asunnolle, niin eiköhän siellä ole jotain salattavaa. Jos ei salainen nais- tai miesssuhde, niin jotain kuitenkin.
Kiva kun ymmärsit...
ajatuksiini samaistuit...
En ole yksin sittenkään!
Mitäs pahaa sohvaperunana olossa on?
Jokaisella meillä pitää olla aikaa itselle, nauttia hetkittäin joutenolosta.
Muutoin toimimatonta suhdetta ei kannata ylläpitää ja niin ollen jättää oma elämä elämättä.
Erosta selviää. Selviytyjä vaikutat muutoinkin olevan, kun huolestasi kirjoitat.
liian fiksu ja empaattinen ihminen sille sohvaperunalle.Luuletko ,että antaisi eron helposti vai tulisiko kovatkin ukonilmat? Mieti ,pohdi ja ota selvää kaikista vaihtoehdoista,koska erotessa tulee esiin asioita ,joita ei tule ottaneeksi huomioon ennen. Mm . omaisuus ja asunto ,onko molempien nimissä vai toisen ja jos on avioehto,mitä se pitää sisällään. Näitä asioita voit selvittää kuntasi oikeusavustajan kanssa viemällä paperit sinne ja tekemällä ennakkoon kysymykset itsellesi paperille,ettei mitään tärkeää unohdu,joista haluat tietoa.Täytyyhän sinun sohvaperunan
huollosta korvaukset saada.
Lisäksi sinun on rehellisesti kohdattava tunteesi eli toisin sanoen rakastatko sinä häntä. Lisäksi minä sinuna tekisin kirjanpidon paperille tämän hetkisestä tilanteestasi avioliitossasi miinukset ja plussat,kumpia on enemmän ,niin sekin auttaa asiaa jos pystyt rehellisesti itsellesi vastaamaan.
Jos kuitenkin tuntuu ,ettet voi jostakin syystä erota, niin tilanteen jatkuessa tälläisenä,alkaisin elää niin arkena kuin juhlana omaa elämää. Sekin on antoisaa ja tuo elämään tähtihetkiä - elämä on elämista varten Maija,eikä sohvaperunoiden homehtumisen katsomista.Elämä on hauskaa jopa ilman kaljaveikkoja mm. matkailemalla ja maailma on mukavaa täysi, kunhan uskallat avata ideapussisi.Vielä ehdottaisin ukkosi toisen asunnon salaisuuksien selvittämistä,minulla on kokemusta ,mitä siellä voi olla...
elämässä on paljon ihan kaikkea kivaa ja mielenkiintoista. Ja ei se rakkauskaan ole tärkeää enää sillä tavalla kuin nuorempana kun tajuaa että elämä on ok ihan muuten vain. Eroamisessa pelottaa se että sitten on niin yksin. Pelkästään siksi että ihmisten kanssa on mukava olla saa oikeastaan pysymään tässä liitossa ja siksi että hankalassa liitossa elämästä oppii ja itsestäänkin enemmän. Avioliittoa voisi kai verrata partioleiriin, oppii kaikenlaista selviytymistä hankalissa olosuhteissa .Parempi kuin ei mitään. On siinä hyvätkin puolensa . Ainakin niinkauan kun mies ei käytä alkoholia eikä tupakkaa. Sekin on paljon . Eikä ole väkivaltainen. Eikä ole kovin ilkeäkään. Ja aikaisemmin jotain tehtiinkin yhdessä. Oikeasti ei meinaa jaksaa sellaista uutta ihastumistakaan epäilen että enää kohdalle tulisikaan. Itse tykkään riittävän monipuolisesta arjesta eniten.Ja sitä sitten olisi vain mukava jakaa jonkun kanssa. Täällä pohjolan perukoilla ihmiset vaan näyttävät viihtyvän lähes erakkoina omissa oloissaan. Ovat liian epäsosiaalisia.
Oikeastaan avioliitossa silloin kun ollaan jouduttu tilanteeseen että mies kokee naisen uhkana tai vihollisena tai muuten vain sellaisena tekijänä jota jostain käsittämättömästä syystä täytyy periaatteessa vastustaa ollaan kait tilanteessa ettei päästä enää mihinkään aina palataan samaan lähtökohtaan . Onkohan tämä tuttua kenellekkään?
nettiviestiäsi ,kun lukee, niin rivien välistä voi lukea ,että sinä rakastat omaa sohvaperunaasi. Olenko väärässä.? Se ei tietenkään ole paha asia ,joten teillä on hyviä mahdollisuuksia jatkaa elämäänne yhdessä.Mutta jotain olisi tehtävä.Muuten elämänne menevät hukkaan.
Jos miehet tuntevat itsensä uhatuiksi tai jollakin tavalla joutuvansa noloon asemaan, niin ne kyllä poistuvat takavasempaan tai tulevat hyökkäysasemissa oleviksi. Hyökkäys on paras puolustus ainakin miesten mielestä. Sinä voit mielessäsi käydä yhteiseloa läpi niin että voisiko siinä olla syy miksi miehesi käyttäytyy noin.Jos huomaat jotain ,niin lähesty asiaa hyvin varovasti ja diplomatiaa käyttäen ,ettei asiat mene entisestään solmuun.Miehet ovat mielestäni pieniä poikia lopun elämänsä, minkä minä itsekin olen huomannut kantapään kautta.Myötätuulta elämääsi ja maltti on valttia. Lämpimin terv.Sanni
niin rakastankin. Olen oppinut häneltä paljon. Olemme aivan erilaisia ja se on rikastuttanut elämääni kun on saanut tutustua ihan erilaiseen maailmaan. Mutta se erilaisuus samalla koittelee. Minä pidän ihmisistä, hän istuu yksin metsässä. Mielestäni olen mestari tekemään kompromisseja ja joustamaan. Kannustan ja kehun ja kerron miten hän on etevä siinä ja tässä jne. Tiedän että olen tekemisissä leikkivän pikkupojan kanssa.
Ajattelen että hän on tavallaan saanut ihmissuhteensa liian helpolla. Naisia on riittänyt, ei ole tarvinut koskaan olla yksin monia vuosia ja siksi ehkä pitää ihmissuhdetta niin itsestään selvänä ettei siihen tarvi satsata tai sen eteen tehdä niin yhtikäs mitään.
Itse taas olen käynyt läpi kovan koulun monien menetyksien kautta ja siksi todella arvostan yhdessäoloa ihan eritavalla ja tiedän että se voi loppua kuin seinään sairauden tai kuoleman kautta.
Parisuhteessa kai on aina jonkin sortin valtataistelu meneillään ja toinen on aina tavalla tai toisella altavastaajan asemassa. Mielestäni se on se joka on riippuvaisempi tästä suhteesta. Vaikka tulen hyvin toimeen yksinänikin oikeastaan erittäin hyvin niin en kyllä ole mikään mörökölli ihmisvihaaja joka kokee ihmiset vihollisinaan , päinvastoin. Joten sitten jään roikkumaan tälläiseen käytännössä huonosti toimivaan liittoon. Epäilen silti vahvasti ettei se vaihtamalla parane. Ja oikeasti tuntuisi ihan tragikoomiselta joutua vaikka erokriisiin ehkä madollisesti menisi vuosia että toipuisi erosta huh, huh.
Sen lisäksi kaikkein kurjinta olisi jos ensin eroaisi ja sitten rakastuisi samanlaiseen sohvaperunaan tai astetta huonompaan!
Naisethan tunnetusti vaihtavat usein aika samanlaiseen kuin se entinen jos asiaa vähän tarkemmin tarkastelee.
Terveiset sinullekin.
Jos miehestä tuollainen sohvaperuna on tullut, niin pakko on kysyä, mitä hänen vaimossaan on ollut vikana. Siitä on vetovoima nähtävästi loppunut.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
sinulla on yksiselitteinen ajatusmalli.Ei toinen ihminen voi toiselle ihmiselle väkisin mitään tehdä.Jos joku viihtyy sohvassa niin sille ei voi mitään. Johan sohvaperunan nostoon alustaltaan tarvitaan melkoinen ideariihi ja tulos on yhtä surkea.Ei itseään kannata tuollaisen luuserin takia väsyttää.