Israelin Ystävät ry:n hallituksen jäsenet

En ota järjestöön sen enempää kantaa. Olen kuullut kyllä, että paikallistasolla työ on laadukasta ja sitä tehdään pääosin kristillisistä motiiveista. Kiitos selventävästä esityksestäsi. Valaisi järjestön toimintavastuulinjastoa.

Israelin ystävien kotisivuilta en tietoa löytänyt, mutta antamastasi lehdestä sain seuraavan listan vastuunkantajista:

Liiton puheenjohtaja: Tauno Pehkonen

Hallitus:
Hannu Elo
Erkki Hanhikorpi
Eero Kavasto
Veikko Karhu
Kauko Laaksamo
Ensio Larema
Riitta Latvakoski
Otto Liimatainen
Jouko Mustila
Tapio Lohikko
Jaakko J. Pihlajamäki
Heikki Sipola

Toiminnanjohtaja:
Ilkka Vakkuri

Mietin vain, että onko osa porukasta jo vaihtunut, koska lehti on 2003 vuodelta?

Jos yritys ei ole "salaseura", niin voisi organisaation laitaa ihan kotisivuillekin.

Hallituksella on virkavastuuseen verrattava vastuu järjestön toiminnasta. Vähintään valvontavastuu, jonka laiminlyönnistä seuraa henkilökohtainen juridinen vastuu. En yhdy tuohon näkemykseen, että kristillisissä järjestöissä vastuuta ei pääsääntöisesti kannettaisi.

Tietämättömyyttä hallitusvastuun laajuudesta tosin on ja luottamuspaikoille mennään ilman selvää kuvaa siitä, mitä vastuun laiminlyönnistä seuraa, vaikka onkin ollut toimivinaan hyvässä uskossa.

Muutama kommentti ihan hallituksen jäsenten vastuun kannalta.

Hallituksen jäsenen vastuu voidaan jakaa oikeudelliseen vastuuseen ja "parlamentaariseen" vastuuseen. Ensimmäinen tarkoittaa sitä vastuuta, jota yleisesti ymmärretään tuomioistuimien jakavan rangaistusten ja vahingonkorvausten muodossa. Jälkimmäinen on taas osakkeenomistajien/järjestön jäsenien omissa käsissä ja tarkoittaa yleensä sitä, jatkuuko pesti hallituksessa vai päättyykö se luottamuspulaan.

Vastuun kohdentumista tarkasteltaessa havaitaan, että hallituksen jäsen voi joutua vastuuseen järjestöä kohtaan, osakkeenomistaja/järjestön jäsentä kohtaan tai ulkopuolista henkilöä kohtaan. Useimmiten hallituksen vastuuta koskevat asiat ratkaistaan tuomioistuimissa, joissa käsiteltävät kanteet ovat joko yhtiön/järjestön nostamia kanteita, osakkaan tai kolmannen henkilön nostamia kanteita tai rangaistusvaatimuksen sisältäviä kanteita. Osakkaan/järjestön jäsenen ja kolmannen henkilön nostamat kanteet edellyttävät pääsääntöisesti sitä, että lakia tai yhtiöjärjestystä on rikottu.

Henkilökohtaiseen korvausvastuuseen yleishyödyllisissä järjestöissä olevat hallituksen jäsenet ovat joutuneet useinkin (mm.KKO 2005:141).

Hallituksen jäsenellä tärkeintä on, että kukin hallituksen jäsen toimii huolellisesti ja käyttää tässä tehtävässään niin sanottua talonpoikaisjärkeä. Ongelma järjestöissä usein on se, että muutamat hallituksessa käyttävät valtaa ja muutamat vain "nauttivat" hallituksen jäsenyyden eduista, mutta eivät ymmärrä, että omilla päätöksillä ovat kuitenkin vastuussa kaikista päätöksistä, joita hallituksessa tehdään (ellei eriävää mielipidettä) sekä valvontavastuu (lähinnä toimitus/toiminnanjohtajan toiminnan valvontavastuun kautta) kaikesta mitä yhtiössä/järjestössä tapahtuu.

Hallituksen jäsenen vastuuta ei kannata liioitella, mutta olen huomannut että yleishyödyllisissä järjestöissä hallitukseen valitaan usein jäseniä monin edellytyksin ja kaikki eivät ole kykeneviä/halukkaita kantamaan siihen sisältymää todellista vastuuta.

hallitusammattilainen kirjoitti:

Muutama kommentti ihan hallituksen jäsenten vastuun kannalta.

Hallituksen jäsenen vastuu voidaan jakaa oikeudelliseen vastuuseen ja "parlamentaariseen" vastuuseen. Ensimmäinen tarkoittaa sitä vastuuta, jota yleisesti ymmärretään tuomioistuimien jakavan rangaistusten ja vahingonkorvausten muodossa. Jälkimmäinen on taas osakkeenomistajien/järjestön jäsenien omissa käsissä ja tarkoittaa yleensä sitä, jatkuuko pesti hallituksessa vai päättyykö se luottamuspulaan.

Vastuun kohdentumista tarkasteltaessa havaitaan, että hallituksen jäsen voi joutua vastuuseen järjestöä kohtaan, osakkeenomistaja/järjestön jäsentä kohtaan tai ulkopuolista henkilöä kohtaan. Useimmiten hallituksen vastuuta koskevat asiat ratkaistaan tuomioistuimissa, joissa käsiteltävät kanteet ovat joko yhtiön/järjestön nostamia kanteita, osakkaan tai kolmannen henkilön nostamia kanteita tai rangaistusvaatimuksen sisältäviä kanteita. Osakkaan/järjestön jäsenen ja kolmannen henkilön nostamat kanteet edellyttävät pääsääntöisesti sitä, että lakia tai yhtiöjärjestystä on rikottu.

Henkilökohtaiseen korvausvastuuseen yleishyödyllisissä järjestöissä olevat hallituksen jäsenet ovat joutuneet useinkin (mm.KKO 2005:141).

Hallituksen jäsenellä tärkeintä on, että kukin hallituksen jäsen toimii huolellisesti ja käyttää tässä tehtävässään niin sanottua talonpoikaisjärkeä. Ongelma järjestöissä usein on se, että muutamat hallituksessa käyttävät valtaa ja muutamat vain "nauttivat" hallituksen jäsenyyden eduista, mutta eivät ymmärrä, että omilla päätöksillä ovat kuitenkin vastuussa kaikista päätöksistä, joita hallituksessa tehdään (ellei eriävää mielipidettä) sekä valvontavastuu (lähinnä toimitus/toiminnanjohtajan toiminnan valvontavastuun kautta) kaikesta mitä yhtiössä/järjestössä tapahtuu.

Hallituksen jäsenen vastuuta ei kannata liioitella, mutta olen huomannut että yleishyödyllisissä järjestöissä hallitukseen valitaan usein jäseniä monin edellytyksin ja kaikki eivät ole kykeneviä/halukkaita kantamaan siihen sisältymää todellista vastuuta.

Lue lisää

Näinhän se on.
Hengellisessä toiminnassa on sitten vielä sekin pointti, ettei hallitustyöskentelyn kiemurat, organisointikyvyn, juridistisen puolen ym. omaava välttämättä omaa hengellistä näkökykyä ja kypsää hengellistä elämää. Tietysti jokainen uskova on puutteellinen ja kuka missäkin kohtaa, mutta vastuutehtäviin edellytetään jo ihan Raamatun ohjeidenkin mukaan kypsyyttä. Esimerkkinä seurakuntien vanhimmistot jotka Herran edessä kantavat ensisijaisen vastuun koko seurakunnasta. Päävastuu ei ole pastorilla vaan vanhimmistolla.
Juridisen puolen täsmennyksenä kirjoituksesi on oikein hyvä, kiitos siitä!

Kuten hallitusammattilainen ei välttämättä ole kypsä hengelliseen johtotehtävään eikä koe paimenvirkaan tarvittavaa kutsumusta ja näkyä, myöskään hengellinen johtaja ja paimen ei välttämättä, kun hänelle tehtävän myötä lankeaa myös juridisia vastuita ja velvoitteita, ole tehtäviensä tasalla eikä tiedä kuinka käytännön asioita kuuluisi ammatillisesti hoitaa. Niinpä olisikin suotavaa että hengellisten järjestöjen johtoporukka perehtyy vastuuseensa kaikilta osin. Esimerkiksi vanhimmistoihin on sekä typerää että hengellisesti vastuutonta ottaa jäseniä pelkästään järjestöllisen ammattitaidon vuoksi, mutta varmasti järjestön ja seurakunnan piiristä löytyy järjestöasioiden ja ehkä hallitustyöskentelynkin taitavia henkilöitä, joilta voidaan pyytää neuvoja ja ohjausta. Jos ei löydy sitten sitä pitää hankkia vaikka seurakunnan ulkopuolelta.

Usein esimerkiksi taloudenhoitaja on seurakunnissa vanhimmiston ulkopuolinen henkilö. Joku seurakuntalainen joka osaa taloudenhoidon ja on vastuunsa tasalla. Joissain tapauksissa käytetään myös seurakunnan ulkopuolisia henkilöitä. Vanhimmisto ja taloudenhoitaja sitten ovat jatkuvassa yhteydessä ja tarvittaessa taloudenhoitaja myös osallistuu vanhimmiston kokouksiin niiltä osin kuin raha-asioiden hoitoa käsitellään.

Järjestöjen hallituksilla on aina suuri vastuu. Uskonnollisissa järjestöissä ja yhdistyksissä vastuu on ensisijaisesti Jumalan ja seurakunnan mutta samalla myös maallisen lain ja tuomioistuimen edessä. Asiat on hoidettava asianmukaisessa järjestyksessä ja järjestötoimintaa sekä hallitustyöskentelyä säätelevien pykälien ja momenttien mukaan. Tästä olisi syytä jokaisen hallitustasolla ja päättävässä asemassa mukana olevan olla perillä.

mamabeard kirjoitti:

Näinhän se on.
Hengellisessä toiminnassa on sitten vielä sekin pointti, ettei hallitustyöskentelyn kiemurat, organisointikyvyn, juridistisen puolen ym. omaava välttämättä omaa hengellistä näkökykyä ja kypsää hengellistä elämää. Tietysti jokainen uskova on puutteellinen ja kuka missäkin kohtaa, mutta vastuutehtäviin edellytetään jo ihan Raamatun ohjeidenkin mukaan kypsyyttä. Esimerkkinä seurakuntien vanhimmistot jotka Herran edessä kantavat ensisijaisen vastuun koko seurakunnasta. Päävastuu ei ole pastorilla vaan vanhimmistolla.
Juridisen puolen täsmennyksenä kirjoituksesi on oikein hyvä, kiitos siitä!

Kuten hallitusammattilainen ei välttämättä ole kypsä hengelliseen johtotehtävään eikä koe paimenvirkaan tarvittavaa kutsumusta ja näkyä, myöskään hengellinen johtaja ja paimen ei välttämättä, kun hänelle tehtävän myötä lankeaa myös juridisia vastuita ja velvoitteita, ole tehtäviensä tasalla eikä tiedä kuinka käytännön asioita kuuluisi ammatillisesti hoitaa. Niinpä olisikin suotavaa että hengellisten järjestöjen johtoporukka perehtyy vastuuseensa kaikilta osin. Esimerkiksi vanhimmistoihin on sekä typerää että hengellisesti vastuutonta ottaa jäseniä pelkästään järjestöllisen ammattitaidon vuoksi, mutta varmasti järjestön ja seurakunnan piiristä löytyy järjestöasioiden ja ehkä hallitustyöskentelynkin taitavia henkilöitä, joilta voidaan pyytää neuvoja ja ohjausta. Jos ei löydy sitten sitä pitää hankkia vaikka seurakunnan ulkopuolelta.

Usein esimerkiksi taloudenhoitaja on seurakunnissa vanhimmiston ulkopuolinen henkilö. Joku seurakuntalainen joka osaa taloudenhoidon ja on vastuunsa tasalla. Joissain tapauksissa käytetään myös seurakunnan ulkopuolisia henkilöitä. Vanhimmisto ja taloudenhoitaja sitten ovat jatkuvassa yhteydessä ja tarvittaessa taloudenhoitaja myös osallistuu vanhimmiston kokouksiin niiltä osin kuin raha-asioiden hoitoa käsitellään.

Järjestöjen hallituksilla on aina suuri vastuu. Uskonnollisissa järjestöissä ja yhdistyksissä vastuu on ensisijaisesti Jumalan ja seurakunnan mutta samalla myös maallisen lain ja tuomioistuimen edessä. Asiat on hoidettava asianmukaisessa järjestyksessä ja järjestötoimintaa sekä hallitustyöskentelyä säätelevien pykälien ja momenttien mukaan. Tästä olisi syytä jokaisen hallitustasolla ja päättävässä asemassa mukana olevan olla perillä.

Lue lisää

Hengellistä ylpeyttä on ihmisillä jotka istuvat esim.jossain toimikunnan kokouksissa tai muuten saavat olla johtotehtävissä
se on todella surullista sillä Jumalan armoa sekin
jos johonkin ihminen pääsee - edes vessaan.

että... kirjoitti:

Hengellistä ylpeyttä on ihmisillä jotka istuvat esim.jossain toimikunnan kokouksissa tai muuten saavat olla johtotehtävissä
se on todella surullista sillä Jumalan armoa sekin
jos johonkin ihminen pääsee - edes vessaan.

Lue lisää

laiskuudesta, jos ei jämäkästi hoida hallituksissa ja johtokunnissa luottamustehtäviänsä.

että... kirjoitti:

Hengellistä ylpeyttä on ihmisillä jotka istuvat esim.jossain toimikunnan kokouksissa tai muuten saavat olla johtotehtävissä
se on todella surullista sillä Jumalan armoa sekin
jos johonkin ihminen pääsee - edes vessaan.

Lue lisää

hengelliseltä ylpeydeltä on siis kieltäytyä kaikista vastuutehtävistä,
toimikunnista, kriisiryhmien vetämisistä, lauluryhmiin sitoutumisista,
kotisolujen pitämisestä, koska kaikki vastuussa oleminen ja johtaminen
automaattisesti saa aikaan hengellistä ylpeyttä. Sen sijaan on parempi olla
nöyrästi kotona, arvostellen niitä jotka ovat toimikunnissa lauluryhmissä
vanhimmistoissa hallituksissa? Erityisen ansiokasta ja hengellistä näkökykyä
osoittavaa on jo periaatteesta vastustaa kaikkia auktoriteetteja ja
päättäjiä, koska heissä on pakko olla jotain mätää.

Siinä sitä sitten istuu katkeruutensa kanssa näyttöpäätteen edessä, ja
etsii palsta palstalta mitä seuraavaksi arvostelisi? Ei tarvitse
lainkaan ajatella kuinka voisin olla jollekin rakennukseksi ja tuottaako
kirjoitukseni Herralle kunniaa vai ei, onhan se ajattelemattakin selvää
että toisten epähengellisyyden, ylpeyden ja rakkaudettomuuden paljastaminen
on rakennukseksi ja tuottaa Herralle kunniaa. On aivan varmasti Jumalan
mielen mukaista suurennuslasin kannsa etsiä vikoja seurakunnista ja
yleensä kaikesta, mikä liikkuu, varsinkin jos se ei liiku oman pään
mukaan?
Siinä sitä sitten on katkeruutensa kanssa, suostumatta pysähtymään
Jumalan eteen ja ihmettelee itsepäisessä kiukussaan, miksi kaikki
tuntuu niin vaikealta että on pakko rukoilla voimaa jopa vessaan
menemiseen, kun ei sitäkään jaksaisi.

No, se johtuu tietysti siitä kun kukaan ei ymmärrä eikä auta!
Kun kaikki hylkäävät, ovat rakkaudettomia ja pettävät? Ja etenkin, kun
sielunvihollinen näkee että teet nöyränä ja vilpittömin mielin tärkeää
työtä paljastaessasi ihmisten TODELLISIA virheitä, panetellessasi
heitä ANSIOKKAASTI, saadessasi aikaan uskovien välille TERVEELLISTÄ
epäluuloa ja ampuessasi palavia kirouksen nuolia ITSERAKKAITA päättäjiä
kohti. Ei tietenkään vihtahousu tykkää suuriarvoisesta hengellisestä
työstäsi vaan nousee sinua vastaan, koska olet nöyrä. Siksipä juuri se
varastaa sinulta kaikki voimat.
Onneksi voit lohduttomuutesi keskellä lohduttautua sillä että juuri
sinä olet oikeassa, ne muut väärässä.

Tämä nyt oli kärjistettyä, ehkä vähän liiankin sarkastista. Mutta ymmärtänet,
että kyse on vakavista asioista. On olemassa väärää vallankäyttämistä ja
epäkelpoa johtamista, mutta Jumalan sanan ohje suhtautumisessa päättäjiin ei
silti ole kiroaminen ja selän takana nakertaminen. Parempi olisi
rukoilla johtajien puolesta - että välttyisivät hengelliseltä ylpeydeltä.
Vaatii itsekuria itkeä ja rukoilla esimerkiksi vanhimmiston puolesta, pyytää
Jumalalta armoa puhdistua itse niin että voisi vilpittömin mielin sitten
pyytää Jumalaa puhdistamaan myös seurakunnan päättäjät ja tarttumaan
epäkohtiin, helpompaa ampua tietokoneen takaa.

Sarkasmista huolimatta. OLET RAKAS. Herra kukkonsa ja kanansa kynii. Tai
sitten Siperia opettaa. Täytyy vaan toivoa että jokainen meistä, on sitten
asemassa missä tahansa, voisi Herran kasvoja katselemalla löytää ilon ja
voiman, sekä suorittaa oman tehtävänsä Herran elovainiolla kunnialla.
Jokainen kun loppuviimeksi vastaa itsestään.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: JOKAISESTA TURHASTA SANASTA, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." Matt.12:35,36.

"Vai HALVEKSITKO hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room.2:4,5.

"Sillä JUMALAN SANA on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN ja HENGEN, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on ALASTONTA JA PALJASTETTUA hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr.4:12,13.
Lue vielä Hebr.4:14-16. Erittäin tärkeät jakeet!

Kun löydät armon avuksesi oikeaan aikaan, juuri siihen omaan kipukohtaan
missä Herran apua ja silmävoidetta tarvitset, sitten näet jos ehkä
sinulla on aihetta yksityisesti tai julkisesti pyytää anteeksi joltakulta
tai joiltain. Siinäkin jokainen on yksilökohtaisesti Herran edessä
vastuussa omasta kuuliaisuudestaan ja tottelemisestaan.

Herran edessä. SHALOM.

ylpeydestä vaan kirjoitti:

laiskuudesta, jos ei jämäkästi hoida hallituksissa ja johtokunnissa luottamustehtäviänsä.

ylpeyttä, jos ajattelee että palvelee luotua
eikä Luojaansa.

Olen nähnyt näitä Israelin ystävä ihmisiä ( ei tietty kaikki )
ja ovat olevinaan jotain " suurempaa " kun
ovat käyneet Israelissa. Voi huh huh
Ylpeys oikein paistaa kasvoilta mutta harvoin hymy.
Kummallista...

mamabeard kirjoitti:

hengelliseltä ylpeydeltä on siis kieltäytyä kaikista vastuutehtävistä,
toimikunnista, kriisiryhmien vetämisistä, lauluryhmiin sitoutumisista,
kotisolujen pitämisestä, koska kaikki vastuussa oleminen ja johtaminen
automaattisesti saa aikaan hengellistä ylpeyttä. Sen sijaan on parempi olla
nöyrästi kotona, arvostellen niitä jotka ovat toimikunnissa lauluryhmissä
vanhimmistoissa hallituksissa? Erityisen ansiokasta ja hengellistä näkökykyä
osoittavaa on jo periaatteesta vastustaa kaikkia auktoriteetteja ja
päättäjiä, koska heissä on pakko olla jotain mätää.

Siinä sitä sitten istuu katkeruutensa kanssa näyttöpäätteen edessä, ja
etsii palsta palstalta mitä seuraavaksi arvostelisi? Ei tarvitse
lainkaan ajatella kuinka voisin olla jollekin rakennukseksi ja tuottaako
kirjoitukseni Herralle kunniaa vai ei, onhan se ajattelemattakin selvää
että toisten epähengellisyyden, ylpeyden ja rakkaudettomuuden paljastaminen
on rakennukseksi ja tuottaa Herralle kunniaa. On aivan varmasti Jumalan
mielen mukaista suurennuslasin kannsa etsiä vikoja seurakunnista ja
yleensä kaikesta, mikä liikkuu, varsinkin jos se ei liiku oman pään
mukaan?
Siinä sitä sitten on katkeruutensa kanssa, suostumatta pysähtymään
Jumalan eteen ja ihmettelee itsepäisessä kiukussaan, miksi kaikki
tuntuu niin vaikealta että on pakko rukoilla voimaa jopa vessaan
menemiseen, kun ei sitäkään jaksaisi.

No, se johtuu tietysti siitä kun kukaan ei ymmärrä eikä auta!
Kun kaikki hylkäävät, ovat rakkaudettomia ja pettävät? Ja etenkin, kun
sielunvihollinen näkee että teet nöyränä ja vilpittömin mielin tärkeää
työtä paljastaessasi ihmisten TODELLISIA virheitä, panetellessasi
heitä ANSIOKKAASTI, saadessasi aikaan uskovien välille TERVEELLISTÄ
epäluuloa ja ampuessasi palavia kirouksen nuolia ITSERAKKAITA päättäjiä
kohti. Ei tietenkään vihtahousu tykkää suuriarvoisesta hengellisestä
työstäsi vaan nousee sinua vastaan, koska olet nöyrä. Siksipä juuri se
varastaa sinulta kaikki voimat.
Onneksi voit lohduttomuutesi keskellä lohduttautua sillä että juuri
sinä olet oikeassa, ne muut väärässä.

Tämä nyt oli kärjistettyä, ehkä vähän liiankin sarkastista. Mutta ymmärtänet,
että kyse on vakavista asioista. On olemassa väärää vallankäyttämistä ja
epäkelpoa johtamista, mutta Jumalan sanan ohje suhtautumisessa päättäjiin ei
silti ole kiroaminen ja selän takana nakertaminen. Parempi olisi
rukoilla johtajien puolesta - että välttyisivät hengelliseltä ylpeydeltä.
Vaatii itsekuria itkeä ja rukoilla esimerkiksi vanhimmiston puolesta, pyytää
Jumalalta armoa puhdistua itse niin että voisi vilpittömin mielin sitten
pyytää Jumalaa puhdistamaan myös seurakunnan päättäjät ja tarttumaan
epäkohtiin, helpompaa ampua tietokoneen takaa.

Sarkasmista huolimatta. OLET RAKAS. Herra kukkonsa ja kanansa kynii. Tai
sitten Siperia opettaa. Täytyy vaan toivoa että jokainen meistä, on sitten
asemassa missä tahansa, voisi Herran kasvoja katselemalla löytää ilon ja
voiman, sekä suorittaa oman tehtävänsä Herran elovainiolla kunnialla.
Jokainen kun loppuviimeksi vastaa itsestään.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: JOKAISESTA TURHASTA SANASTA, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." Matt.12:35,36.

"Vai HALVEKSITKO hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room.2:4,5.

"Sillä JUMALAN SANA on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN ja HENGEN, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on ALASTONTA JA PALJASTETTUA hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr.4:12,13.
Lue vielä Hebr.4:14-16. Erittäin tärkeät jakeet!

Kun löydät armon avuksesi oikeaan aikaan, juuri siihen omaan kipukohtaan
missä Herran apua ja silmävoidetta tarvitset, sitten näet jos ehkä
sinulla on aihetta yksityisesti tai julkisesti pyytää anteeksi joltakulta
tai joiltain. Siinäkin jokainen on yksilökohtaisesti Herran edessä
vastuussa omasta kuuliaisuudestaan ja tottelemisestaan.

Herran edessä. SHALOM.

Lue lisää

Olet suloinen ja myös RAKAS.

eli siis kaikki auktoriteettijen
vastustaminen tai kyseenalaistaminen
on mielestäsi hengellistä haureutta
ja sekin että sanoo mielipiteensä?

Sentähden minä notkistan polveni
Isän edessä, josta kaikki, millä isä on
taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti
antaisi teidän sisällisen ihmisenne puolesta
voimansa vahvistua hänen Henkensä kautta

ja Kristuksen asua USKON kautta
teidän sydämissänne.
Ef.3:14-17

Hedvat Adonai Hi Mauzchem

mamabeard kirjoitti:

hengelliseltä ylpeydeltä on siis kieltäytyä kaikista vastuutehtävistä,
toimikunnista, kriisiryhmien vetämisistä, lauluryhmiin sitoutumisista,
kotisolujen pitämisestä, koska kaikki vastuussa oleminen ja johtaminen
automaattisesti saa aikaan hengellistä ylpeyttä. Sen sijaan on parempi olla
nöyrästi kotona, arvostellen niitä jotka ovat toimikunnissa lauluryhmissä
vanhimmistoissa hallituksissa? Erityisen ansiokasta ja hengellistä näkökykyä
osoittavaa on jo periaatteesta vastustaa kaikkia auktoriteetteja ja
päättäjiä, koska heissä on pakko olla jotain mätää.

Siinä sitä sitten istuu katkeruutensa kanssa näyttöpäätteen edessä, ja
etsii palsta palstalta mitä seuraavaksi arvostelisi? Ei tarvitse
lainkaan ajatella kuinka voisin olla jollekin rakennukseksi ja tuottaako
kirjoitukseni Herralle kunniaa vai ei, onhan se ajattelemattakin selvää
että toisten epähengellisyyden, ylpeyden ja rakkaudettomuuden paljastaminen
on rakennukseksi ja tuottaa Herralle kunniaa. On aivan varmasti Jumalan
mielen mukaista suurennuslasin kannsa etsiä vikoja seurakunnista ja
yleensä kaikesta, mikä liikkuu, varsinkin jos se ei liiku oman pään
mukaan?
Siinä sitä sitten on katkeruutensa kanssa, suostumatta pysähtymään
Jumalan eteen ja ihmettelee itsepäisessä kiukussaan, miksi kaikki
tuntuu niin vaikealta että on pakko rukoilla voimaa jopa vessaan
menemiseen, kun ei sitäkään jaksaisi.

No, se johtuu tietysti siitä kun kukaan ei ymmärrä eikä auta!
Kun kaikki hylkäävät, ovat rakkaudettomia ja pettävät? Ja etenkin, kun
sielunvihollinen näkee että teet nöyränä ja vilpittömin mielin tärkeää
työtä paljastaessasi ihmisten TODELLISIA virheitä, panetellessasi
heitä ANSIOKKAASTI, saadessasi aikaan uskovien välille TERVEELLISTÄ
epäluuloa ja ampuessasi palavia kirouksen nuolia ITSERAKKAITA päättäjiä
kohti. Ei tietenkään vihtahousu tykkää suuriarvoisesta hengellisestä
työstäsi vaan nousee sinua vastaan, koska olet nöyrä. Siksipä juuri se
varastaa sinulta kaikki voimat.
Onneksi voit lohduttomuutesi keskellä lohduttautua sillä että juuri
sinä olet oikeassa, ne muut väärässä.

Tämä nyt oli kärjistettyä, ehkä vähän liiankin sarkastista. Mutta ymmärtänet,
että kyse on vakavista asioista. On olemassa väärää vallankäyttämistä ja
epäkelpoa johtamista, mutta Jumalan sanan ohje suhtautumisessa päättäjiin ei
silti ole kiroaminen ja selän takana nakertaminen. Parempi olisi
rukoilla johtajien puolesta - että välttyisivät hengelliseltä ylpeydeltä.
Vaatii itsekuria itkeä ja rukoilla esimerkiksi vanhimmiston puolesta, pyytää
Jumalalta armoa puhdistua itse niin että voisi vilpittömin mielin sitten
pyytää Jumalaa puhdistamaan myös seurakunnan päättäjät ja tarttumaan
epäkohtiin, helpompaa ampua tietokoneen takaa.

Sarkasmista huolimatta. OLET RAKAS. Herra kukkonsa ja kanansa kynii. Tai
sitten Siperia opettaa. Täytyy vaan toivoa että jokainen meistä, on sitten
asemassa missä tahansa, voisi Herran kasvoja katselemalla löytää ilon ja
voiman, sekä suorittaa oman tehtävänsä Herran elovainiolla kunnialla.
Jokainen kun loppuviimeksi vastaa itsestään.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: JOKAISESTA TURHASTA SANASTA, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." Matt.12:35,36.

"Vai HALVEKSITKO hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että JUMALAN HYVYYS vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room.2:4,5.

"Sillä JUMALAN SANA on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN ja HENGEN, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on ALASTONTA JA PALJASTETTUA hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr.4:12,13.
Lue vielä Hebr.4:14-16. Erittäin tärkeät jakeet!

Kun löydät armon avuksesi oikeaan aikaan, juuri siihen omaan kipukohtaan
missä Herran apua ja silmävoidetta tarvitset, sitten näet jos ehkä
sinulla on aihetta yksityisesti tai julkisesti pyytää anteeksi joltakulta
tai joiltain. Siinäkin jokainen on yksilökohtaisesti Herran edessä
vastuussa omasta kuuliaisuudestaan ja tottelemisestaan.

Herran edessä. SHALOM.

Lue lisää

Mielestäni tämän threadin pääajatus on se, että kristillisissä piireissä annetaan johtajien käyttää valta-asemaansa herkemmin väärin, koska järjestöjen johtokunnat/hallitukset eivät oikeasti hoida hommiansa.

Siksi meidän piireissä on paljon narsistisesta luonnehäiriöstä ponnekkuutensa saavia johtajia, jotka kohtelevat lähipiiriään nujertavasti. Ulospäin he ovat itse enkeleitä ja kun väärintoimimiset ja laittomuudet tulevat julki, niin heille annetaan "armoa" ja uusi mahdollisuus. Tässä syy miksi kristilliset piirit vetävät heitä puoleensa. Tästä on kristillisiä kirjojakin, joita en nyt tässä muista.

Tällainen on armon väärinkäyttämistä. Kristillisissä piireissä pitäisi tässä suhteessa olla samat lainalaisuudet kuin muuallakin, esim. yrityksissä. Armollinen voi olla, vaikka mitä tahansa ei hyväksyisikään ja joskus "kova rakkaus" on juuri sitä oikeaa rakkautta, jota tarvitaan.

Äitipartuli vaikuttaa sen verran fiksulta tyypiltä, että uskon hänen ymmärtävän tämän.

Toivoisin, että vastuuseen asetetut henkilöt toimisivat niin avoimesti ja läpinäkyvästi, että väärinkäytöksiä ei pääsisi syntymään. Jos väärinkäytöksiä tulee, pitää asia selvittää perusteellisesti niiden taholta, jotka ovat asiassa valvontavastuuseen asetettu. Sisäpiiriin kuulumattomat ulkopuoliset eivät ole vastuussa siitä, että toimitaan väärin. Hallituksen/johtokunnan jäsenet ovat vastuuasemassa luottamussuhteessa tekemässä tätä.

Kristillinen rakkaus ei ole vastuun pakoilua, vaan toimeksi ryhtymistä ja vastuun kantamista. Se ei tarkoita jäämistä vastuista pois vaan ottamista vastuita niin paljon, että voi tehtävänsä täyttää.

kiitos kun vastasit kirjoitti:

Olet suloinen ja myös RAKAS.

eli siis kaikki auktoriteettijen
vastustaminen tai kyseenalaistaminen
on mielestäsi hengellistä haureutta
ja sekin että sanoo mielipiteensä?

Sentähden minä notkistan polveni
Isän edessä, josta kaikki, millä isä on
taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti
antaisi teidän sisällisen ihmisenne puolesta
voimansa vahvistua hänen Henkensä kautta

ja Kristuksen asua USKON kautta
teidän sydämissänne.
Ef.3:14-17

Hedvat Adonai Hi Mauzchem

Lue lisää

Jotenkin arvasin että kritiikin takana olet sinä.
Ymmärrät varmaan mitä viestilläni tarkoitin, olemmahan näistä puhuneet. Hyvä jos sait luetuksi Hebr.4:14-16.
Jumalalla on aikataulunsa, ja armon kautta voimme aina saada laupeuden, jos vain päätämme nöyrtyä.
"...notkistamme polvemme..."

Kuten tapasi on, vääntelet sanoja ja kieltäydyt ottamasta virheistäsi vastuuta? No, itse voit miettiä millä asenteella olet mitäkin sanonut ja oletko kokenut sydämessäsi vapautta ja tasapainoa puhueassasi määrättyjä asioita. Pallo on sinulla. Mutta älä loukkaannu jos ihmiset eivät suostu pelaamaan sinun ehdoillasi...

Mielipiteensä sanominen ei todellakaan ole hengellistä haureutta.
Gordon Binning kirjoittaa haureuden hengen sitomasta uskovasta muutamia tunnusmerkkejä eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa. Hänen mukaansa oireisiin kuuluu, että henkilöllä on pakonomainen tarve saada muut tekemään "minun tahtoni". Binningin mukaan se saattaa olla eräänlaista noituutta.
Olen samaa mieltä, jos yksilöllisyyden rajat eli henkilökohtainen reviiri ylitetään mennään tavallaan noituuden alueelle, kun pyritään vaikuttamaan toisen päätöksiin ja tunteisiin ilman että annetaan hänelle vapaa, yksilöllisyyteen kuuluva tahto tehdä omat ratkaisunsa. Niinpä haureuden hengen henkivaltaryppääseen kuuluukin noituuden, viettelyksen ja lumouksen henget.

Lainaan Binngiä: "Elia tunsi alitajuisen pakon ja uhkailemalla dominoinnin, kun hän pakeni Iisebeliä, joka harjoitti haureutta."
Edelleen: "Ei ole niinkään kyse siitä, mitä sanotaan, vaan missä hengessä se sanotaan."

Haureuden hengen tai "iisebelin hengen" sitomat uskovaiset vastustavat pakonomaisesti auktoriteetteja ja yleensäkin jokaista, jonka edessä kokevat uhmakkaan ja kapinallisen asenteensa olevan vaarassa paljastua. He eivät yleensä hyväksy minkäänlaista kritiikkiä ja arvostelua itseään kohtaan, vaan kokevat sen rakkaudettomuutena. Itse he kuitenkin jatkuvasti - hymyilevän ulkokuorensa takana - arvostelevat seurakuntaa ja seurakuntalaisia.
Vielä muutama oire, jotka Gordon ja Emily Binningin mukaan ovat kyseisen hengen tunnusmerkkejä:

"Syytät toisia tai olosuhteita omasta synnistäsi, niin ettet myönnä, tunnusta etkä pääse siitä voitolle. Kun sinut pannaan kohtaamaan syntisi, etsit vikaa toisista."
"Henki toimii pelottelemalla. Voit tuntea sen, kun kukaan ei halua lähestyä sinua, kukaan ei oikaise eikä neuvo sinua. Kyseessä on suuri kolmen metrin alue ympärilläsi, joka on niin ruma, että kukaan ei tule lähellesi silmittömän raivonpuuskan tai pahojen sanojen pelossa... Sinulla ei ole rauhaa."
"Manipulointi 'rakkauden' avulla. Se ei ole rakkautta, vaan kohteliaisuuksia ja palveluksia ja huomiota, joiden tarkoituksena on saada toiset ihmiset rakastamaan ja hyväksymään sinut. Tällä hyväntahtoisella, sydämellisellä, miellyttävällä, rohkaisevalla tavalla ihmisiä taivutetaan tekemään sinun tahtosi (sillä henki toimii tehdäkseen tämän)."

Francis Frangipane kirjassa EI IHMISTÄ VASTAAN (Itätuuli-kustannus 1996):

"Suuri osa siitä, mitä Isä antaa Kristuksen seurakunnalle, tulee suumme tunnustuksen kautta...
Meidän sanamme ovat heijastus sydämemme tilasta. Kristus, meidän tunnustuksemme apostoli ja ylimmäinen pappi, kokoaa sanamme, ovatpa ne uskon tai epäuskon sanoja... Jos emme hillitse kieltämme, niin Jaakobin sanoin meidän negatiivinen tunnustuksemme sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä...
Meidän on ymmärrettävä että jokainen ajatuksemme, jopa luottamuksellisimmat keskustelumme ihmisten kanssa, ovat rukouksia joita me uhraamme Isälle, joka näkee kaikki asiat... Nämä osoitteettomat rukoukset ovat yhtä paljon meidän tunnustustamme kuin Rakas-Herra-Jeesus-rukouksemmekin, ja niillä on aivan yhtä suuri vaikutus. Kun me puhumme toisistamme tai toisillemme, meidän sanojemme tulisi kuulostaa yhtä kunnioittavilta kuin silloin, kun puhuttelemme Jumalaa. Hän todella kuuntelee."

"Nähdessämme syntejä ja heikkouksia meidän on välittömästi aloitettava esirukous. Meidän on mentävä Kristuksen eteen ja palavasti rukoiltava niiden puolesta, joiden vuoksi Jeesus kuoli."

"Veljien syyttäjä täytyy ensin ajaa ulos meidän mielestämme! Jumalan valtakunta ja Kristuksen auktoriteetti tulee näkyviin ihmisissä, jotka ovat päättäneet sitoutua rakkauden innoittamaan rukoukseen."

Rukous - kirjasta Ei ihmistä vastaan:
"TAIVAALLINEN ISÄ, MINUN ELÄMÄSSÄNI ON ALUEITA (mainitse ääneen toistuvat synnit), joita en ole täysin luovuttanut Herralleni Jeesukselle Kristukselle. Herra, anna minulle anteeksi kompromissini. Anna minulle myös rohkeutta hajottaa maahan linnoituksia, voittaa vastahakoisuuteni ja tietoinen petos sydämessäni. Pyhän Hengen voimalla ja Jeesuksen nimessä minä sidon paholaisen vaikutuksen, joka vahvistaa kompromisseja ja syntiä minussa. Alistan itseni Totuuden Hengen valolle, joka osoittakoon minussa olevat synnin linnoitukset. Hengen ja Sanan voimallisia aseita käyttäen julistan: jokainen linnoitus elämässäni sortukoon! Minä päätän, Jumalan armon kautta, sallia vain yhden linnoituksen sisimpääni: Kristuksen läsnäolon linnoituksen!
Kiitän sinua, Herra, että Sinä annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikista synneistäni. Jumalan armosta minä päätän, etten jätä tätä aluetta rauhaan, ennen kuin tuon linnakkeen viimeisetkin kivet on raivattu pois mielestäni.
Kiitos Isä, Jeesuksen nimessä, aamen."

Vielä, terveen erottelukyvyn ja lihallisen, ylpeyteen perustuvan arvostelun erosta:

"Todellinen erottelukyky ei ala toimia, ennenkuin ristiinnaulitsemme lähes automaattisen tapamme tuomita. Tähän kuluu kuukausia, yleensä vuosia, jolloin revimme juurineen irti ne ajatusmallit, joita ei ole istutettu uskon ja ihmisrakkauden jumaliseen maaperään...
Meidän tulee aina pitää mielessämme, että Kristuksen päämäärä on pelastaa, ei tuomita... Jos todella haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee muistaa, että seuraamme Kristusta, joka on Karitsa.
Tämä perustus on laskettava huolellisesti, sillä jos haluat harjoittaa hengellistä erottelukykyä, et voi seurata lihallisia reaktioita... Ihmiset voivat reagoida lihallisesti sinuun, mutta sinä et saa reagoida lihallisesti heihin...
Jos emme elä jumalisessa anteeksiantamisessa, niin vaellamme suuressa petoksessa. Me luulemme eroittavamme asioita, vaikka oikeastaan katselemmekin asioita vain 'kriittisen hengen' läpi. Meidän on tunnettava omat heikkoutemme, sillä jos olemme sokeita omille synneillemme, niin se mitä olemme eroittavinamme toisissa onkin vain heijastus omasta itsestämme. Totisesti, jos me emme toimi rakkaudessa, meistä tuleekin uhka koko Kristuksen ruumiille...
On monia jotka kuvittelevat saavansa Herralta tiedon siitä tai tuosta asiasta. Ehkä he joiltain osin saavatkin. Herra yksin tietää. Mutta monet vain tuomitsevat toisia ja kutsuvat sitä erottelukyvyksi..."

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. Emme auta ketään tuomitsemalla, vaan näkemällä selvästi! Emme näe selvästi ennenkuin olemme tehneet syvää ja perusteellista parannusta; ennenkuin automaattinen tapamme tuomita lihan mukaan on revitty juurineen irti!
Jeesus siis vertasi sitä, kun me puhumme ihmisille heidän synneistään siihen, että me otamme rikan pois heidän silmästään. Silmä on ruumiin arin ja herkin osa. Kuinka poistat rikan toisen silmästä? Hyvin varovaisesti! Sinun täytyy ensin voittaa hänen luottamuksensa. Sen voittamiseksi sinun on jatkuvasti osoitettava hänelle, ettet asenteellasi automaattisesti arvostele tai tuomitse häntä. Jos me haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee nähdä selvästi. Meidän täytyy nähdä missä tuon ihmisen näkökyky on estynyt... Vasta sitten voimme poistaa heidän rikkansa ilman arvostelua ja tuomiota.
Jos haluat itsellesi sydämen, joka ei tuomitse, jos todella haluat ristiinnaulita tapasi tuomita, niin olet laskenut oikean perustan erottelukyvyn lahjalle, sillä silloin olet valmistanut sydämesi saamaan unia, näkyjä ja ymmärrystä Jumalalta. Silloin inhimillinen ennakkoasenne ja turmelus eivät tahraa lahjaasi."

"Jumala haluaa, että opimme odottamaan ja kuuntelemaan... Oikea erottelukyky tulee sydämestä, joka on lopettanut kamppailun ja joka tietää, jopa ankarissa henkilökohtaisissa taisteluissa, että Herra on Jumala...
Meidän täytyy kuolla luonnollisille tuomioillemme, koston ajatuksille ja omille motiiveillemme... Meidän tulee oppia kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä..."

"On olemassa väärää erottelukykyä, joka perustuu epäluuloon ja pelkoon. Väärän erottelukyvyn tunnistat siitä kylmyydestä, joka sitä ympäröi. Väärä erottelukyky saattaa esiintyä paketoituna jonkinlaiseen rakkauteen, mutta se ei synny rakkaudesta...
Väärä erottelukyky näkee ihmisen tai tilanteen ulkopuolelta, mutta teeskentelee tuntevansa sen sisäpuolelta...
Jos et voi rukoilla rakkaudella jonkun ihmisen tai seurakunnan puolesta, älä kuvittele omaavasi oikeaa erottelukykyä. Rakkaus käy rauhan edellä, ja rauha käy havaitsemisen edellä. Tuomiosi ovat liian kovia ellei sinulla ole rauhaa ja rakkautta sydämessäsi. Sydämessäsi on silloin liikaa vihaa, vaikka kasvoillasi olisikin hymy. Väärä erottelukyky on aina hidas kuulemaan, nopea puhumaan ja nopea vihaan."

"Levoton sydän ei voi kuulla Jumalaa. Siksi meidän täytyy oppia epäilemään omia tuomioitamme silloin, kun sydämemme on katkera, vihainen, kunnianhimoinen tai tyytymätön... Meillä tulee ensin olla rauha, ennenkuin voimme kuulla selvästi Jumalaa..."

Ja vieläkin Frangipanea. Tärkeää opetusta:

"Mikä tahansa alue sydämessämme tai mielessämme, joka ei ole alistettu Jeesukselle Kristukselle, on avoin paholaisen hyökkäykselle... Havaitessamme itsessämme kapinaa Jumalaa vastaan, meidän ei pidä puolustella tai selitellä sitä.
Ymmärräthän, että paholainen ruokkii itseään synnillä. Jos uskovan elämässä on jollakin alueella toistuvaa syntiinlankeemista, sillä alueella on myös demonista toimintaa. Toistuvasta synnistä tulee usein asumus hengelle, joka ryöstää uskovalta voiman ja ilon, ja se asumus - tai tapa - on linnoitus...
Me käsittelemme paholaista niin, että käsittelemme lihalliset ajatusmallimme, siis linnoitukset, jotka suojelevat vihollista.
Kristuksen mielessä ei ollut linnoituksia, ei vääriä asenteita eikä vääristyneitä ajatusmalleja...
Kun linnoitukset meidän mielessämme on hajotettu maahan - vaikka lankeamme silti ajoittain syntiin - me vaellamme suuressa voitossa."

"Linnoitusten maahan hajottaminen alkaa parannuksen teosta...
Mutta minun täytyy varoittaa sinua: vanha luontosi tulee painostamaan sinua, samoin kuin demonit, että jättäisit sen, mitä Jumala sinulta vaatii, omaan arvoonsa ja vähättelisit sitä. Voit tuntea kiusausta tunnustaa vain jonkun pinnallisen synnin tai pienen heikkouden, mutta sallit varsinaisten ongelmiesi pysyä tarkoin piilossa ja syvälle kaivautuneina. Meidän täytyy ymmärtää, että se energia, jonka me käytämme salaisten syntiemme kätkemiseen, on se rakennusaine, jolla linnoituksia pystytetään. Demoni jota vastaan taistelet käyttää sinun ajatuksiaan apunasi saapastellessaan elämääsi."

"Mistä tiedät onko sinun rakkaudettomuutesi muita seurakuntia kohtaan vain sinun lihallisesta luonnostasi, vai onko se antikristuksen hengen linnoitus? Tee parannus kapinoinnista. Rukoile sitten ääneen antikristuksen henkeä vastaan. Huomaat välittömästi etäisyyden sinun ja vihollisen välillä, ja läheisyyden sinun ja Herran välillä."

Frangipanen opetusta "iisebelin hengestä":

"On eri asia tehdä parannusta jostakin synnistä ja toisaalta hajottaa maahan linnoitus, joka aiheuttaa syntiä. Parannuksen tekoon tarvitaan uskoa Kristuksen ristiin; mielen linnoituksen hajottaminen edellyttää, että suostumme itse ristiinnaulittavaksi. Vuonna 1971 Herra aloitti perusteellisen puhdistuksen Iisebelin hengen vaikutuksesta minun sydämessäni. Tuo parannuksen teon aika kesti noin neljäkymmentä päivää..."

"Ymmärtääksemme Iisebelin henkeä meidän on tarkasteltava tämän henkilöitymän syntyhistoriaa Raamatussa. Ensimmäinen maininta Iisebelistä on kuningas Ahabin kapinallisena ja manipuloivana vaimona. Juuri tämä henki, joka toimi kuningatar Iisebelin kautta, sai yli kymmenen miljoonaa heprealaista kumartamaan Baalia... Tämä henki oli lähes yksinomaan vastuussa siitä, että kokonainen kansa turmeltui...
Iisebel on kapinallisen riippumaton ja himoitsee kiivaasti ensimmäisiä sijoja ja hallitsemista... Iisebel ei asu kenenkään kanssa, ellei se voi hallita ja dominoida suhdetta. Jos se vaikuttaa alistuvaiselta tai palvelevaiselta, se tapahtuu vain jonkin strategisen edun saavuttamiseksi..."

"Muista että henki, joka tuotti Iisebelin oli olemassa jo ennen kaimansa syntymistä. Vaikka puhumme Iisebelistä henkilönä, tällä hengellä ei ole sukupuolta... Iisebelin henki tuntee vetoa naisen psyykeen, joka on taidokas manipuloimaan ilman fyysistä voimaa.
Tarkkailepa kuinka Iisebel asettuu naisiin, jotka ovat katkeroituneet miehille, joko laiminlyöntien tai auktoriteetin väärinkäytösten takia. Tämä henki toimii sellaisten naisten kautta, jotka epävarmuudesta, kateudesta tai turhamaisuudesta haluavat hallita ja dominoida toisia...
Vaikka Iisebelin henki käyttääkin kaikkia seksuaalisen kieroutuman muotoja, jotka helvetti on keksinyt, moraalittomuus ei ole sen päämäärä: kontrolli on sen tavoite. Se käyttää miesten himoa heidän hallitsemiseensa. Jos nainen on Iisebelin hengen vaikutuksessa, miehen 'valloittamiseen' ei välttämättä tarvita fyysistä kontaktia, jo pelkkä viettelevä katse riittää vangitsemaan tämän."

"Iisebel lähetti raivonpuuskassaan noituuden pilvet ja riivaajat Elian kimppuun...
Nyt, hyvä lukija, huomaa tämä. Kun sinä sodit Iisebelin henkivaltaa vastaan, vaikka kestäisitkin lujana sen himoja ja noituutta vastaan, sinun on suojauduttava pelon ja lannistumisen valtariivaajia vastaan, sillä juuri ne se lähettää sinun kimppuusi..."

"Jeehun hengessä on jotakin sellaista, mikä meidänkin tulee omistaa tänään, taistellessamme Iisebeliä vastaan. Vaikka meidän on säälittävä niitä, jotka Iisebel on saanut valtoihinsa, Jeehulla ei ollut laupeutta, ei ehtoja parannuksesta, ei kompromissia tai minkäänlaista sympatiaa tätä riivaajahenkeä kohtaan! Jeehu tallasi hänet jalkoihinsa...
Meidän ei pidä suvaita tätä henkeä hetkeäkään!"

David Davisin ja hänen vaimonsa Karenin kokemus Iisebelin hengestä, muutama katkelma Davisin kirjasta TIE KARMELILLE (Aika 2003):

"Hyökkäykset Kristuksen ruumista vastaan eivät ole uusi asia. Niitä on tullut ja mennyt seurakunnan syntymästä saakka. Paavali varoitti Efeson seurakunnan johtajia: 'Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.' (Ap.t.20:28,29). Paavali kertoi Jumalan valitsemille seurakunnan johtajille, että hajaannusta aiheuttavat henkilöt nousisivat heidän omasta laumastaan, Ap.t.20:30. Opetuslasten eksyttäminen oli se päämäärä, johon nuo sudet lampaitten vaatteissa pyrkivät..."

"Jotkut soluttautujista vaikuttivat hyvin ystävällisiltä ja suloisilta, ja olimme alussa täysin valmiit uskomaan, että Jumala oli lähettänyt heidät. Luoksemme tuli jatkuvasti uusia autettavia, eikä meillä ollut riittävästi henkilökuntaa. Otimme uudet työntekijät vastaan, koska epätoivoinen tilanteemme oli sokeuttanut meidät. Myöhemmin mädät hedelmät tulivat ilmi. Eräs nainen sanoi, että hänen palvelutehtävänsä oli kertoa tunnetuille Jumalan miehille, mitä he tekivät väärin. Hän puhui lakkaamatta, ja hänen miehensä oli hiljainen kuin hauta. Kun nainen saapui meille, hän kertoi kurkkutulehduksestaan ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Suostuin pyyntöön ja laskin käteni hänen päänsä päälle. Myöhemmin tajusin, ettei minun olisi pitänyt tehdä niin, sillä se henki, joka tuossa naisessa oli, hyökkäsi minua vastaan. Kun kävelin takaisin omalle istuimelleni, olin vähällä kaatua. Nainen parani, mutta seuraavana päivänä minä pystyin tuskin puhumaan. Päädyin sairaalaan, koska kivut olivat niin suuret, ja sillä välin pariskunta, joka oli tullut niin sanotusti auttamaan meitä, yritti vallata työmme. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, mikä minua vaivasi, mutta itse tiesin. Me olimme joutuneet vastatusten Isebelin hengen kanssa, sen saman, jota Elia oli paennut kuoleman pelossa."

"Nuo isebelit käyttivät erilaisia naamioita. Profeetaksi julistautunut nainen antoi ilkeämielisen sanoman eräälle pariskunnalle ja haavoitti heitä syvästi. Nainen ei suostunut katumaan, vaikka otin asian puheeksi hänen kanssaan."

"Soluttautujat käyttivät vaihtelevia menetelmiä. Kätevä keino oli lyöttäytyä jonkin rukouspariksi. Se kuulosti hyvältä. Kenellä olisi mitään rukousta vastaan? Lapsekas nainen avasi rukoustilanteessa korvansa kaikelle myrkylle, jota 'Isebel' sylki suustaan. Se saastutti molemmat, ja tauti levisi.
Eräs miellyttävältä näyttänyt nainen näytti osaavan sanoa sopivat sanat jokaisen seurakuntalaisen elämäntilanteeseen. Hänellä oli tapana hiipiä takaapäin ja sujauttaa paperilappu tämän käteen. Sitten hän hymyili ja kehräsi kuin kissa: - Jumala antoi tämän minulle sinua varten. Lapulle kirjoitetut sanat olivat lähes poikkeuksetta suoraan vastoin sitä, mitä Pyhä Henki oli puhunut laumalle."

"Vuosi ennen kuin lähdimme New Yorkista, Herra oli siunannut esirukoushetkiämme Israelin puolesta. Silloin sattui kuitenkin tapaus, jossa kaksi naista tuli noihin Times Square Churchin järjestämiin rukouskokouksiin, ja selvisi hyvin nopeasti, etteivät heidän motiivinsa olleet puhtaat. Heillä oli omia voimakkaita tavoitteita. Molemmat naiset saivat puheillaan Karenin hämmennyksiin ja lannistivat hänen suunnitelmiaan muuttaa Israeliin. Eräänä iltana kokouksen jälkeen seisoin Nederlander Theatren lavan läheisyydessä. Kun lähdin kävelemään keskikäytävää pitkin teatterin takaosaa kohti, nuo kaksi näennäisen lempeää naista seisoivat käytävän päässä kylki kyljessä ja hymyilivät minulle. Olin nähnyt heidän kulkevan ympäri teatterisalia ja silittävän ihmisiä. Kun kävelin heitä kohti, näin heidät silmissäni yhtäkkiä kahtena iljettävänä, mustana käärmeenä. Järkyttyneenä istuin läheiselle istuimelle, putosin polvilleni ja rukoilin. Jonkin ajan kuluttua nousin ylös, ja naiset olivat lähteneet. Myöhemmin keskustelin heidän kanssaan, enkä antanut vaimoni enää vastata heidän puhelinsoittoihinsa. Muutamia kuukausia myöhemmin toinen heistä yritti anastaa erään naisen palvelustehtävän. Toinen heistä meni naimisiin miehen kanssa, jota Jumala oli käyttänyt voimallisesti..."

"Puhuessani isebelistä viittaan henkeen, joka vihaa profeetallista kutsua ja palvelustyötä niin kuin alkuperäinen Isebel... Isebelin hengen vaikutuspiirissä olevat ihmiset eivät voi hyväksyä, että 'Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi.' (1.Kor.12:18,28). Koska Jumala oli valinnut meidät niiksi astioiksi, joita hän käyttäisi istuttamaan uuden työn Haifaan, Karenista ja minusta oli nyt tullut vihollisen vastahyökkäyksen pääkohteita. Tavanomaisin ja aina uudestaan toistettu syytös oli, että meidän julistamamme pyhyyden vaatimus olisi liian vaikea toteuttaa. Ihmisiä jopa kehotettiin olemaan kuuntelematta sanomaa syntien katumisesta."

"Isebelin ja Ahabin malli tuli esiin myös eräässä pastoripariskunnassa. Heidän seurakuntansa nuortenryhmässä oli muutamia, haureudessa eläviä, mikä oli monien seurakuntalaisten tiedossa. Ainakin kolme ihmistä, jotka olivat huomanneet tilanteen, kävi puhumassa pastorille, heidän joukossaan myös minä, koska minut oli kutsuttu puhumaan seurakunnan kokoontumisissa. Sanoin pastorille, että hänen piti käsitellä tätä syntiä tai hän olisi kuten Eeli, pappi, joka ei suostunut nuhtelemaan poikiaan, vaikka nämä olivat antautuneet seksuaaliseen syntiin pyhäkköteltan ovella (ks.1.Sam.2:22). Pastori ei kuitenkaan halunnut edes myöntää, mitä nuortenryhmässä tapahtui, vaan syytti minua tuomitsevasta asenteesta. Pariskunta muutti myöhemmin pois Israelista. Tilanne oli meille varoittava esimerkki siitä, miten Jumala siirtää pois sellaisen johtajan, joka tekee myönnytyksiä."

"Opin olemaan reagoimatta lihallisesti, kun kohtasin Isebelin hengen. Sen sijaan menin Herran eteen ja rukoilin, sillä hallitsevia henkivaltoja on käsiteltävä hengellisin asein. Ensimmäisten vuosien aikana Israelissa jouduimme näkemään yli kymmenen vastaavanlaista tapausta. Joka kerta rukoilin: - Herra, jos he eivät halua katua asennettaan, siirrä heidät muualle. Sinun Sanasi sanoo, ettei minun tarvitse sietää sellaisia. Vie heidät paikkaan, missä he eivät voi vahingoittaa ketään. Useissa tapauksissa henkivaltojen paine oli niin uhkaava ja painostava, että olisin halunnut luovuttaa, aivan kuten Eliakin oli ajatellut, mutta uskollinen Jumala selvitti tilanteen ja vapautti meidät joka kerran."

Vielä Francis Frangipane, hänen henkilökohtainen kokemuksensa, kirjasta EI IHMISTÄ VASTAAN:

"1970-luvulla olin pastorina järjestössä, jossa oli lukuisia henkilöitä, jotka käyttivät viisauden ja tiedon sanojen lahjaa...
Jos vihollinen ei pääse hyökkäämään sinua vastaan suoraan, hän yrittää saada sinut lankeamaan syntiin, jolloin joudut Jumalan tuomion alle. Kun Iisebelin hengen vaikutus alkoi tulla näkyviin ja sukupuolisyntejä alettiin suvaita, minä päätin mennä liikkeen johtajan puheille ilmaistakseni hänelle huoleni. Tapaamisemme oli kahdenkeskinen ja minä yritin taivutella häntä kuin poika isäänsä, mutta hän lähetti minut luotaan. Kolmen kuukauden kuluttua lähestyin häntä uudelleen, vedoten samalla koko johtoryhmään, joka oli hänen kanssaan, ja varoitin heitä kyynelin Herran tuomiosta, joka seuraa siitä, että Iisebelin henkeä suvaitaan... Jälleen minut lähetettiin pois. Joitakin kuukausia myöhemmin minut erotettiin johtotehtävistä ja lopulta savustettiin ulos kokonaan. Muutaman kuukauden kuluttua lähtöni jälkeen tuon liikkeen johtaja erosi vaimostaan, ja alle vuoden kuluttua hän meni naimisiin sihteerinsä kanssa. Vuoden kuluttua hän kuoli eturauhassyöpään.
Tämä kokemus oli sekä musertava että valaiseva. Vaikka itse jouduin jonkin aikaa kamppailemaan itsesyytösten ja masennuksen kanssa, opin kuitenkin paljon sekä Iisebelistä että olettamisen synnistä. Näin että kun ihmiset olettavat, ettei Jumalan tuomio seuraa syntiä, on vain ajan kysymys koska vihollinen tulee ja tuhoaa heidät."

"Vaikka Jeesuksella oli viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon, voiman ja tiedon henki, niin Hänen lähtökohtansa oli Herran pelko (Jes.11:2,3). Olettamisen pohjalta toimiminen on Herran pelon vastakohta. Se on tulevan tappion airut."

Vähän omia ajatuksiani tähän loppuun...

Ei jokaisessa joka arvostelee ja esittää purevaakin kritiikkiä eri työmuotoja ja niiden johtajia tai toteutustapaa kohtaan silti ole iisebelin ja noituuden henkeä, ei välttämättä edes haureuden henkeä tai sen vaikutusta. Arvostelumieli saattaa nousta omista hetkellisistä kuohahduksista ja pettymyksistä, jolloin tulee annettua palautetta vähän liiankin kanssa. Se saattaa olla omaa lihallisuutta ja hetkellinen sielun ryöpsähdys.
MUTTA jos kyseessä on vääränlainen asenne, lihallinen toimintatapa ja "linnoitus" jota ei käsitellä, aivan varmasti vihollisen henkivallat - vaikka eivät saisi ihmistä kokonaan valtaansa eivätkä pääsisi hänen sielunelämäänsä sisälle hallitsevina, riivavina henkinä - käyttävät lihallisuutta hyväkseen painostaen ja manipuloiden tämän henkilön ajatuksia ja tekoja. Silloin uskovakin voi olla pahan käytössä rikkomassa ja repimässä, jopa kuvitellen toimintaansa oikeutetuksi ja rakentavaksi: minähän olen näyttämässä missä johtajien tulisi muuttaa toimintapojaan ja tehdä parannusta, jotta seurakunta muuttuisi!
Muuttuisi mihin suuntaan? Ollaanpa rehellisiä.
Aivan niin. MINUN mieleni mukaiseksi. Silloin on kyseessä vihollisen eksytys ja juoni. Tämä on mahdollista uskovan lihallisuuden ja kontrolloimattoman sielunelämän kautta, koska parannusta ei ole tehty ja sisintä ei ole alistettu Pyhän Hengen hallintavaltaan.
Tällöin omat sinänsä inhimilliset ja luonnolliset kuohahduksetkin tulevat vihollisen hajottavien voimien kanavaksi, koska sydämessä on käsittelemätöntä pimeyttä. Kaikki mikä on pimeydessä ja mitä varjellaan Kristuksen tinkimättömän totuuden valolta mahdollistaa petoksen. Vihollinen toimii pimeyden kautta ja pimeyden turvin.

Arvostelumme seurakuntia, niiden johtajia, seurakunnan jäseniä tai lähimmäisiämme kohtaan voi sinänsä olla oikeutettua tai epäoikeutettua. Voi olla että asiat joihin kiinnitämme huomiota kaipaavat oikeasti parannusta, tai voi olla että kyse on vain omista henkilökohtaista luuloistamme ja haaveistamme. Se ei kuitenkaan ole olennaista.
Olennaista ei ole onko meillä vai eikö meillä ole syytä arvostella. Merkittävää, kun arvostelemme ja kritisoimme asioita, on missä hengessä sen teemme.
Onko meillä uskovina rauha ja tasapaino, jotta voimme erottaa toisistaan ihmiset ja asiat, vaatia epäkohtiin parannuksia ja kuitenkin arvostaa ja rakastaa heitä, joille joudumme vaatimuksemme esittämään?

Jos emme anna Jumalan Hengen kontrolloida itseämme vaarana on että sielullisuudessamme vihollinen saa eksyttää meidät kontrolloimaan ja manipuloimaan toisia.
Ainoastaan Jeesukselle antautumalla ja Hänen toimintaansa sitoutumalla löydämme vapauden, jolloin annamme vapauden myös toisille. Voimme päästä henkilökohtaisessa pyhityselämässä niinkin pitkälle, että vaalimme ihmisten vapautta ja oikeutta omiin ratkaisuihin miltei mustasukkaisesti. Tarkoitan että varjelemme heitä itseltämme ja omalta lihallisuudeltamme.
Heti jos oma inhimillinen halumme yrittää tunkea toisen reviirille ja riistää häneltä hänen yksilöllisyyteensä kuuluvan päätäntävallan ja tahdonvapauden, iskemme lihallisuuttamme ristin kautta ja julistamme minäkeskeisille haluillemme: se ei käy, sillä tämä ihminen ja hänen vapautensa kuuluu Kristukselle, jolla ainoalla on oikeus ja valta olla hänen hallitsijansa ja tuomarinsa.

Jos haluan kovasti olla jonkun ihmisen seurassa, olen ihastunut tai rakastunut häneen mutta en ole varma hänen tunteistaan enkä tiedä, mikä on Herran tarkoitus hänen elämäänsä, voin rukoilla: Jumala, varjele hänet ahnailta käsiltäni, ja auta minua sitoutumaan Sinuun niin, että tässäkin asiassa luovutan hänet Sinulle ja haluan hänen parastaan enemmän kuin omien inhimillisten toiveiden toteutumista.

Elämä vapaudessa on jotakin mihin kuuluu kipua. Kaikessa kasvamisessa on kasvukipunsa. Varsinkin kun alamme havaita itsessämme väärää asenteellisuutta ja pinttyneitä tapoja, jotka ehkä ovat kehittyneet linnoitukseksi asti, ja jotka Herra nyt haluaisi murtaa. Niiden käsittely saattaa aluksi tuntua kuin joutuisimme tekemään persoonallemme väkivaltaa. Mutta saamme huomata, että se, mikä tuhotaan ja poljetaan rikki, ei olekaan aitoa persoonallisuuttamme, vaan on meihin vuosien saatossa iskostuneita ja pinttyneitä toimintamalleja. Olemme ehkä tottuneet elämään niiden kautta, mutta tosiasiassa ne vain rajoittavat aitoa persoonallisuuttamme ja rampauttavat meitä.

Hengellisessä kasvussa jokainen on yksin Kristuksen edessä. Vain minä. Mitä minussa tapahtuu ja mitä ajattelen ovat asioita jotka tapahtuvat minun reviirini sisällä. Vain minä olen niistä vastuussa.
Yhteys toisiin ihmisiin terveenä, vuorovaikutteisena suhteena on mahdollista ainoastaan tältä pohjalta. Jos yritän saavuttaa yhteyden jotakin toista kautta, väheksyen lähimmäiseni yksityisyyttä ja hämärtäen minun ja hänen persoonan väliset rajat, se mitä koetaan ei ole oikea yhteys.
Haureuden henki toimii rikkinäisten sielujen kautta jotka eivät ole SUOSTUNEET kohtaamaan omia rajojaan ja vastuullisuuttaan elämän todellisuuden edessä.

Olkoonpa sitten kyseessä henkivalta tai yksinkertaisesti vain ihmisen tunne-elämän rikkinäisyys, ehkä psyykkiset ongelmat, joka tapauksessa Jumala haluaa ja voi auttaa. Hän on armollinen. Mutta lähtökohta on oman vastuunsa ottaminen todesta. Nöyrtyminen Jumalan eteen. Kukaan ei voi sysätä vastuuta parantumisestaan jonkun tai joidenkin muiden harteille.

Mielipiteensä saa jokainen sanoa ja arvostella ja esittää kritiikkiä. Eri asia miksi hän niin tekee ja mitä yrittää sillä saada aikaan.
Sitä saamme jokainen omalla kohdallamme pohtia.

- - -

Ehkä pitäisi lähettää tämä kirjoitus sinulle sähköpostitse? Mutta miksi? Eihän tässä mitään uutta ole. Tiedät nämä yhtä hyvin kuin minäkin ja näistä on puhuttu 1001 kertaa. Miksi edes kirjoitin. Taas olen tässä samassa jamassa, että provosoidun vastaamaan viesteihisi, ja asia kiertää kehää? Väsytämme itsemme aivan turhaan! No, eihän tässä mitään niin yksityistä ole, enemmänkin lainauksia muiden kirjoista, joten laitan palstalle, jos vaikka Jumala johdattaisi näiden pohdintojen äärelle jonkun, jolle siteerauksista on hyötyä?

Kello on sikäli paljon etten jaksa käydä tekstiä pikkutarkasti läpi jos ehkä kirjoitusvirheitä jää.

Aika mennä kohta iltarukouksiin (oho, tuleeko kello jo neljä?) ja yöpuulle...

punaista lankaa kirjoitti:

Mielestäni tämän threadin pääajatus on se, että kristillisissä piireissä annetaan johtajien käyttää valta-asemaansa herkemmin väärin, koska järjestöjen johtokunnat/hallitukset eivät oikeasti hoida hommiansa.

Siksi meidän piireissä on paljon narsistisesta luonnehäiriöstä ponnekkuutensa saavia johtajia, jotka kohtelevat lähipiiriään nujertavasti. Ulospäin he ovat itse enkeleitä ja kun väärintoimimiset ja laittomuudet tulevat julki, niin heille annetaan "armoa" ja uusi mahdollisuus. Tässä syy miksi kristilliset piirit vetävät heitä puoleensa. Tästä on kristillisiä kirjojakin, joita en nyt tässä muista.

Tällainen on armon väärinkäyttämistä. Kristillisissä piireissä pitäisi tässä suhteessa olla samat lainalaisuudet kuin muuallakin, esim. yrityksissä. Armollinen voi olla, vaikka mitä tahansa ei hyväksyisikään ja joskus "kova rakkaus" on juuri sitä oikeaa rakkautta, jota tarvitaan.

Äitipartuli vaikuttaa sen verran fiksulta tyypiltä, että uskon hänen ymmärtävän tämän.

Toivoisin, että vastuuseen asetetut henkilöt toimisivat niin avoimesti ja läpinäkyvästi, että väärinkäytöksiä ei pääsisi syntymään. Jos väärinkäytöksiä tulee, pitää asia selvittää perusteellisesti niiden taholta, jotka ovat asiassa valvontavastuuseen asetettu. Sisäpiiriin kuulumattomat ulkopuoliset eivät ole vastuussa siitä, että toimitaan väärin. Hallituksen/johtokunnan jäsenet ovat vastuuasemassa luottamussuhteessa tekemässä tätä.

Kristillinen rakkaus ei ole vastuun pakoilua, vaan toimeksi ryhtymistä ja vastuun kantamista. Se ei tarkoita jäämistä vastuista pois vaan ottamista vastuita niin paljon, että voi tehtävänsä täyttää.

Lue lisää

on ollut kyse kolmestakin asiasta.

1. Luottamushenkilöiden kyvyttömyydestä olla heille uskottujen tehtävien tasalla ja hoitaa ne sääntöjen mukaan.

2. Johtoasemissa olevien väärästä vallankäytöstä ja/tai vastuun pakoilusta.

3. Pakonomaisesta tarpeesta etsiä virheitä, varsinkin johtotehtävissä olevista.

Kaikki kolme osa-aluetta ovat tärkeitä eivätkä sulje pois toisiaan. Että on väärää arvostelua, ennakkoluuloista, pahimmillaan sairaalloista yliherkkyyttä ja varpaillaan oloa - ettei vain kukaan käytä asemaansa väärin ja hallitse minua! - ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi myös väärää vallankäyttöä.

On taitamattomuutta asioiden hoidossa ja ehkä ei aina täysin ymmärretä juridista vastuuta. On väärää vallankäyttöä, joka perustuu ehkä oman egon pönkittämiseen. Saattaa siinä joskus olla narsistinen ja luonnehäiriöinen persoona huseeraamassa. Esimerkiksi Raimo Mäkelä on kirjoittanut tästä kirjan Naamiona terve mieli. Sitten on myös niin, että kun jokainen haluaisi asioiden menevän juuri minun mieleni mukaan ja kuvittelee omia näkemyksiään Jumalan näkemyksiksi, seurakunnassa on monenlaista tuulta ja helposti syntyy puoluemielisyyttä. Tämä taas ruokkii keskinäistä kyräilyä ja asenteellista arvostelua. Myös on itsepäisiä ja ehkä itsetunnoltaan haavoittuneita henkilöitä jotka on ottaneet seurakunnan vastuuihmisiä silmätikuikseen ja näkevät väärää vallankäyttöä milloin missäkin.

Joitain kertoja olen nostanut esiin seurakunnallisen vallankäytön ongelmia ja on keskusteltu asian siitä puolesta. Sattuneesta syystä olen nyt keskittynyt enemmän tähän viimeiseksi mainittuun: turhaan ja repivään arvostelemiseen joka ei ole hyödyllistä eikä rakentavaa. Sellaisen arvostelun takana on hengellistä kypsymättömyyttä ja toisinaan - ikävä kyllä - sielunvihollisen käsikassarana toimimista sen hajottaessa tai ainakin solvatessa seurakuntaa, kuten David Davisin esimerkistä käy ilmi.

Seurakunnan ongelmia ei voiteta juridisiin velvoitteisiin perehtymällä, vaikka sekin on tärkeää ja välttämätöntä, vaan henkilökohtaisessa antautumisessa Kristuksen rakkauteen, jossa itse kukin on valmis OMALLA KOHDALLAAN tekemään parannusta.

Edelleen SHALOM. Ja hyvää yötä.

mamabeard kirjoitti:

Jotenkin arvasin että kritiikin takana olet sinä.
Ymmärrät varmaan mitä viestilläni tarkoitin, olemmahan näistä puhuneet. Hyvä jos sait luetuksi Hebr.4:14-16.
Jumalalla on aikataulunsa, ja armon kautta voimme aina saada laupeuden, jos vain päätämme nöyrtyä.
"...notkistamme polvemme..."

Kuten tapasi on, vääntelet sanoja ja kieltäydyt ottamasta virheistäsi vastuuta? No, itse voit miettiä millä asenteella olet mitäkin sanonut ja oletko kokenut sydämessäsi vapautta ja tasapainoa puhueassasi määrättyjä asioita. Pallo on sinulla. Mutta älä loukkaannu jos ihmiset eivät suostu pelaamaan sinun ehdoillasi...

Mielipiteensä sanominen ei todellakaan ole hengellistä haureutta.
Gordon Binning kirjoittaa haureuden hengen sitomasta uskovasta muutamia tunnusmerkkejä eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa. Hänen mukaansa oireisiin kuuluu, että henkilöllä on pakonomainen tarve saada muut tekemään "minun tahtoni". Binningin mukaan se saattaa olla eräänlaista noituutta.
Olen samaa mieltä, jos yksilöllisyyden rajat eli henkilökohtainen reviiri ylitetään mennään tavallaan noituuden alueelle, kun pyritään vaikuttamaan toisen päätöksiin ja tunteisiin ilman että annetaan hänelle vapaa, yksilöllisyyteen kuuluva tahto tehdä omat ratkaisunsa. Niinpä haureuden hengen henkivaltaryppääseen kuuluukin noituuden, viettelyksen ja lumouksen henget.

Lainaan Binngiä: "Elia tunsi alitajuisen pakon ja uhkailemalla dominoinnin, kun hän pakeni Iisebeliä, joka harjoitti haureutta."
Edelleen: "Ei ole niinkään kyse siitä, mitä sanotaan, vaan missä hengessä se sanotaan."

Haureuden hengen tai "iisebelin hengen" sitomat uskovaiset vastustavat pakonomaisesti auktoriteetteja ja yleensäkin jokaista, jonka edessä kokevat uhmakkaan ja kapinallisen asenteensa olevan vaarassa paljastua. He eivät yleensä hyväksy minkäänlaista kritiikkiä ja arvostelua itseään kohtaan, vaan kokevat sen rakkaudettomuutena. Itse he kuitenkin jatkuvasti - hymyilevän ulkokuorensa takana - arvostelevat seurakuntaa ja seurakuntalaisia.
Vielä muutama oire, jotka Gordon ja Emily Binningin mukaan ovat kyseisen hengen tunnusmerkkejä:

"Syytät toisia tai olosuhteita omasta synnistäsi, niin ettet myönnä, tunnusta etkä pääse siitä voitolle. Kun sinut pannaan kohtaamaan syntisi, etsit vikaa toisista."
"Henki toimii pelottelemalla. Voit tuntea sen, kun kukaan ei halua lähestyä sinua, kukaan ei oikaise eikä neuvo sinua. Kyseessä on suuri kolmen metrin alue ympärilläsi, joka on niin ruma, että kukaan ei tule lähellesi silmittömän raivonpuuskan tai pahojen sanojen pelossa... Sinulla ei ole rauhaa."
"Manipulointi 'rakkauden' avulla. Se ei ole rakkautta, vaan kohteliaisuuksia ja palveluksia ja huomiota, joiden tarkoituksena on saada toiset ihmiset rakastamaan ja hyväksymään sinut. Tällä hyväntahtoisella, sydämellisellä, miellyttävällä, rohkaisevalla tavalla ihmisiä taivutetaan tekemään sinun tahtosi (sillä henki toimii tehdäkseen tämän)."

Francis Frangipane kirjassa EI IHMISTÄ VASTAAN (Itätuuli-kustannus 1996):

"Suuri osa siitä, mitä Isä antaa Kristuksen seurakunnalle, tulee suumme tunnustuksen kautta...
Meidän sanamme ovat heijastus sydämemme tilasta. Kristus, meidän tunnustuksemme apostoli ja ylimmäinen pappi, kokoaa sanamme, ovatpa ne uskon tai epäuskon sanoja... Jos emme hillitse kieltämme, niin Jaakobin sanoin meidän negatiivinen tunnustuksemme sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä...
Meidän on ymmärrettävä että jokainen ajatuksemme, jopa luottamuksellisimmat keskustelumme ihmisten kanssa, ovat rukouksia joita me uhraamme Isälle, joka näkee kaikki asiat... Nämä osoitteettomat rukoukset ovat yhtä paljon meidän tunnustustamme kuin Rakas-Herra-Jeesus-rukouksemmekin, ja niillä on aivan yhtä suuri vaikutus. Kun me puhumme toisistamme tai toisillemme, meidän sanojemme tulisi kuulostaa yhtä kunnioittavilta kuin silloin, kun puhuttelemme Jumalaa. Hän todella kuuntelee."

"Nähdessämme syntejä ja heikkouksia meidän on välittömästi aloitettava esirukous. Meidän on mentävä Kristuksen eteen ja palavasti rukoiltava niiden puolesta, joiden vuoksi Jeesus kuoli."

"Veljien syyttäjä täytyy ensin ajaa ulos meidän mielestämme! Jumalan valtakunta ja Kristuksen auktoriteetti tulee näkyviin ihmisissä, jotka ovat päättäneet sitoutua rakkauden innoittamaan rukoukseen."

Rukous - kirjasta Ei ihmistä vastaan:
"TAIVAALLINEN ISÄ, MINUN ELÄMÄSSÄNI ON ALUEITA (mainitse ääneen toistuvat synnit), joita en ole täysin luovuttanut Herralleni Jeesukselle Kristukselle. Herra, anna minulle anteeksi kompromissini. Anna minulle myös rohkeutta hajottaa maahan linnoituksia, voittaa vastahakoisuuteni ja tietoinen petos sydämessäni. Pyhän Hengen voimalla ja Jeesuksen nimessä minä sidon paholaisen vaikutuksen, joka vahvistaa kompromisseja ja syntiä minussa. Alistan itseni Totuuden Hengen valolle, joka osoittakoon minussa olevat synnin linnoitukset. Hengen ja Sanan voimallisia aseita käyttäen julistan: jokainen linnoitus elämässäni sortukoon! Minä päätän, Jumalan armon kautta, sallia vain yhden linnoituksen sisimpääni: Kristuksen läsnäolon linnoituksen!
Kiitän sinua, Herra, että Sinä annat minulle anteeksi ja puhdistat minut kaikista synneistäni. Jumalan armosta minä päätän, etten jätä tätä aluetta rauhaan, ennen kuin tuon linnakkeen viimeisetkin kivet on raivattu pois mielestäni.
Kiitos Isä, Jeesuksen nimessä, aamen."

Vielä, terveen erottelukyvyn ja lihallisen, ylpeyteen perustuvan arvostelun erosta:

"Todellinen erottelukyky ei ala toimia, ennenkuin ristiinnaulitsemme lähes automaattisen tapamme tuomita. Tähän kuluu kuukausia, yleensä vuosia, jolloin revimme juurineen irti ne ajatusmallit, joita ei ole istutettu uskon ja ihmisrakkauden jumaliseen maaperään...
Meidän tulee aina pitää mielessämme, että Kristuksen päämäärä on pelastaa, ei tuomita... Jos todella haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee muistaa, että seuraamme Kristusta, joka on Karitsa.
Tämä perustus on laskettava huolellisesti, sillä jos haluat harjoittaa hengellistä erottelukykyä, et voi seurata lihallisia reaktioita... Ihmiset voivat reagoida lihallisesti sinuun, mutta sinä et saa reagoida lihallisesti heihin...
Jos emme elä jumalisessa anteeksiantamisessa, niin vaellamme suuressa petoksessa. Me luulemme eroittavamme asioita, vaikka oikeastaan katselemmekin asioita vain 'kriittisen hengen' läpi. Meidän on tunnettava omat heikkoutemme, sillä jos olemme sokeita omille synneillemme, niin se mitä olemme eroittavinamme toisissa onkin vain heijastus omasta itsestämme. Totisesti, jos me emme toimi rakkaudessa, meistä tuleekin uhka koko Kristuksen ruumiille...
On monia jotka kuvittelevat saavansa Herralta tiedon siitä tai tuosta asiasta. Ehkä he joiltain osin saavatkin. Herra yksin tietää. Mutta monet vain tuomitsevat toisia ja kutsuvat sitä erottelukyvyksi..."

"Ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. Emme auta ketään tuomitsemalla, vaan näkemällä selvästi! Emme näe selvästi ennenkuin olemme tehneet syvää ja perusteellista parannusta; ennenkuin automaattinen tapamme tuomita lihan mukaan on revitty juurineen irti!
Jeesus siis vertasi sitä, kun me puhumme ihmisille heidän synneistään siihen, että me otamme rikan pois heidän silmästään. Silmä on ruumiin arin ja herkin osa. Kuinka poistat rikan toisen silmästä? Hyvin varovaisesti! Sinun täytyy ensin voittaa hänen luottamuksensa. Sen voittamiseksi sinun on jatkuvasti osoitettava hänelle, ettet asenteellasi automaattisesti arvostele tai tuomitse häntä. Jos me haluamme auttaa ihmisiä, meidän tulee nähdä selvästi. Meidän täytyy nähdä missä tuon ihmisen näkökyky on estynyt... Vasta sitten voimme poistaa heidän rikkansa ilman arvostelua ja tuomiota.
Jos haluat itsellesi sydämen, joka ei tuomitse, jos todella haluat ristiinnaulita tapasi tuomita, niin olet laskenut oikean perustan erottelukyvyn lahjalle, sillä silloin olet valmistanut sydämesi saamaan unia, näkyjä ja ymmärrystä Jumalalta. Silloin inhimillinen ennakkoasenne ja turmelus eivät tahraa lahjaasi."

"Jumala haluaa, että opimme odottamaan ja kuuntelemaan... Oikea erottelukyky tulee sydämestä, joka on lopettanut kamppailun ja joka tietää, jopa ankarissa henkilökohtaisissa taisteluissa, että Herra on Jumala...
Meidän täytyy kuolla luonnollisille tuomioillemme, koston ajatuksille ja omille motiiveillemme... Meidän tulee oppia kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä..."

"On olemassa väärää erottelukykyä, joka perustuu epäluuloon ja pelkoon. Väärän erottelukyvyn tunnistat siitä kylmyydestä, joka sitä ympäröi. Väärä erottelukyky saattaa esiintyä paketoituna jonkinlaiseen rakkauteen, mutta se ei synny rakkaudesta...
Väärä erottelukyky näkee ihmisen tai tilanteen ulkopuolelta, mutta teeskentelee tuntevansa sen sisäpuolelta...
Jos et voi rukoilla rakkaudella jonkun ihmisen tai seurakunnan puolesta, älä kuvittele omaavasi oikeaa erottelukykyä. Rakkaus käy rauhan edellä, ja rauha käy havaitsemisen edellä. Tuomiosi ovat liian kovia ellei sinulla ole rauhaa ja rakkautta sydämessäsi. Sydämessäsi on silloin liikaa vihaa, vaikka kasvoillasi olisikin hymy. Väärä erottelukyky on aina hidas kuulemaan, nopea puhumaan ja nopea vihaan."

"Levoton sydän ei voi kuulla Jumalaa. Siksi meidän täytyy oppia epäilemään omia tuomioitamme silloin, kun sydämemme on katkera, vihainen, kunnianhimoinen tai tyytymätön... Meillä tulee ensin olla rauha, ennenkuin voimme kuulla selvästi Jumalaa..."

Ja vieläkin Frangipanea. Tärkeää opetusta:

"Mikä tahansa alue sydämessämme tai mielessämme, joka ei ole alistettu Jeesukselle Kristukselle, on avoin paholaisen hyökkäykselle... Havaitessamme itsessämme kapinaa Jumalaa vastaan, meidän ei pidä puolustella tai selitellä sitä.
Ymmärräthän, että paholainen ruokkii itseään synnillä. Jos uskovan elämässä on jollakin alueella toistuvaa syntiinlankeemista, sillä alueella on myös demonista toimintaa. Toistuvasta synnistä tulee usein asumus hengelle, joka ryöstää uskovalta voiman ja ilon, ja se asumus - tai tapa - on linnoitus...
Me käsittelemme paholaista niin, että käsittelemme lihalliset ajatusmallimme, siis linnoitukset, jotka suojelevat vihollista.
Kristuksen mielessä ei ollut linnoituksia, ei vääriä asenteita eikä vääristyneitä ajatusmalleja...
Kun linnoitukset meidän mielessämme on hajotettu maahan - vaikka lankeamme silti ajoittain syntiin - me vaellamme suuressa voitossa."

"Linnoitusten maahan hajottaminen alkaa parannuksen teosta...
Mutta minun täytyy varoittaa sinua: vanha luontosi tulee painostamaan sinua, samoin kuin demonit, että jättäisit sen, mitä Jumala sinulta vaatii, omaan arvoonsa ja vähättelisit sitä. Voit tuntea kiusausta tunnustaa vain jonkun pinnallisen synnin tai pienen heikkouden, mutta sallit varsinaisten ongelmiesi pysyä tarkoin piilossa ja syvälle kaivautuneina. Meidän täytyy ymmärtää, että se energia, jonka me käytämme salaisten syntiemme kätkemiseen, on se rakennusaine, jolla linnoituksia pystytetään. Demoni jota vastaan taistelet käyttää sinun ajatuksiaan apunasi saapastellessaan elämääsi."

"Mistä tiedät onko sinun rakkaudettomuutesi muita seurakuntia kohtaan vain sinun lihallisesta luonnostasi, vai onko se antikristuksen hengen linnoitus? Tee parannus kapinoinnista. Rukoile sitten ääneen antikristuksen henkeä vastaan. Huomaat välittömästi etäisyyden sinun ja vihollisen välillä, ja läheisyyden sinun ja Herran välillä."

Frangipanen opetusta "iisebelin hengestä":

"On eri asia tehdä parannusta jostakin synnistä ja toisaalta hajottaa maahan linnoitus, joka aiheuttaa syntiä. Parannuksen tekoon tarvitaan uskoa Kristuksen ristiin; mielen linnoituksen hajottaminen edellyttää, että suostumme itse ristiinnaulittavaksi. Vuonna 1971 Herra aloitti perusteellisen puhdistuksen Iisebelin hengen vaikutuksesta minun sydämessäni. Tuo parannuksen teon aika kesti noin neljäkymmentä päivää..."

"Ymmärtääksemme Iisebelin henkeä meidän on tarkasteltava tämän henkilöitymän syntyhistoriaa Raamatussa. Ensimmäinen maininta Iisebelistä on kuningas Ahabin kapinallisena ja manipuloivana vaimona. Juuri tämä henki, joka toimi kuningatar Iisebelin kautta, sai yli kymmenen miljoonaa heprealaista kumartamaan Baalia... Tämä henki oli lähes yksinomaan vastuussa siitä, että kokonainen kansa turmeltui...
Iisebel on kapinallisen riippumaton ja himoitsee kiivaasti ensimmäisiä sijoja ja hallitsemista... Iisebel ei asu kenenkään kanssa, ellei se voi hallita ja dominoida suhdetta. Jos se vaikuttaa alistuvaiselta tai palvelevaiselta, se tapahtuu vain jonkin strategisen edun saavuttamiseksi..."

"Muista että henki, joka tuotti Iisebelin oli olemassa jo ennen kaimansa syntymistä. Vaikka puhumme Iisebelistä henkilönä, tällä hengellä ei ole sukupuolta... Iisebelin henki tuntee vetoa naisen psyykeen, joka on taidokas manipuloimaan ilman fyysistä voimaa.
Tarkkailepa kuinka Iisebel asettuu naisiin, jotka ovat katkeroituneet miehille, joko laiminlyöntien tai auktoriteetin väärinkäytösten takia. Tämä henki toimii sellaisten naisten kautta, jotka epävarmuudesta, kateudesta tai turhamaisuudesta haluavat hallita ja dominoida toisia...
Vaikka Iisebelin henki käyttääkin kaikkia seksuaalisen kieroutuman muotoja, jotka helvetti on keksinyt, moraalittomuus ei ole sen päämäärä: kontrolli on sen tavoite. Se käyttää miesten himoa heidän hallitsemiseensa. Jos nainen on Iisebelin hengen vaikutuksessa, miehen 'valloittamiseen' ei välttämättä tarvita fyysistä kontaktia, jo pelkkä viettelevä katse riittää vangitsemaan tämän."

"Iisebel lähetti raivonpuuskassaan noituuden pilvet ja riivaajat Elian kimppuun...
Nyt, hyvä lukija, huomaa tämä. Kun sinä sodit Iisebelin henkivaltaa vastaan, vaikka kestäisitkin lujana sen himoja ja noituutta vastaan, sinun on suojauduttava pelon ja lannistumisen valtariivaajia vastaan, sillä juuri ne se lähettää sinun kimppuusi..."

"Jeehun hengessä on jotakin sellaista, mikä meidänkin tulee omistaa tänään, taistellessamme Iisebeliä vastaan. Vaikka meidän on säälittävä niitä, jotka Iisebel on saanut valtoihinsa, Jeehulla ei ollut laupeutta, ei ehtoja parannuksesta, ei kompromissia tai minkäänlaista sympatiaa tätä riivaajahenkeä kohtaan! Jeehu tallasi hänet jalkoihinsa...
Meidän ei pidä suvaita tätä henkeä hetkeäkään!"

David Davisin ja hänen vaimonsa Karenin kokemus Iisebelin hengestä, muutama katkelma Davisin kirjasta TIE KARMELILLE (Aika 2003):

"Hyökkäykset Kristuksen ruumista vastaan eivät ole uusi asia. Niitä on tullut ja mennyt seurakunnan syntymästä saakka. Paavali varoitti Efeson seurakunnan johtajia: 'Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.' (Ap.t.20:28,29). Paavali kertoi Jumalan valitsemille seurakunnan johtajille, että hajaannusta aiheuttavat henkilöt nousisivat heidän omasta laumastaan, Ap.t.20:30. Opetuslasten eksyttäminen oli se päämäärä, johon nuo sudet lampaitten vaatteissa pyrkivät..."

"Jotkut soluttautujista vaikuttivat hyvin ystävällisiltä ja suloisilta, ja olimme alussa täysin valmiit uskomaan, että Jumala oli lähettänyt heidät. Luoksemme tuli jatkuvasti uusia autettavia, eikä meillä ollut riittävästi henkilökuntaa. Otimme uudet työntekijät vastaan, koska epätoivoinen tilanteemme oli sokeuttanut meidät. Myöhemmin mädät hedelmät tulivat ilmi. Eräs nainen sanoi, että hänen palvelutehtävänsä oli kertoa tunnetuille Jumalan miehille, mitä he tekivät väärin. Hän puhui lakkaamatta, ja hänen miehensä oli hiljainen kuin hauta. Kun nainen saapui meille, hän kertoi kurkkutulehduksestaan ja pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Suostuin pyyntöön ja laskin käteni hänen päänsä päälle. Myöhemmin tajusin, ettei minun olisi pitänyt tehdä niin, sillä se henki, joka tuossa naisessa oli, hyökkäsi minua vastaan. Kun kävelin takaisin omalle istuimelleni, olin vähällä kaatua. Nainen parani, mutta seuraavana päivänä minä pystyin tuskin puhumaan. Päädyin sairaalaan, koska kivut olivat niin suuret, ja sillä välin pariskunta, joka oli tullut niin sanotusti auttamaan meitä, yritti vallata työmme. Lääkärit eivät koskaan saaneet selville, mikä minua vaivasi, mutta itse tiesin. Me olimme joutuneet vastatusten Isebelin hengen kanssa, sen saman, jota Elia oli paennut kuoleman pelossa."

"Nuo isebelit käyttivät erilaisia naamioita. Profeetaksi julistautunut nainen antoi ilkeämielisen sanoman eräälle pariskunnalle ja haavoitti heitä syvästi. Nainen ei suostunut katumaan, vaikka otin asian puheeksi hänen kanssaan."

"Soluttautujat käyttivät vaihtelevia menetelmiä. Kätevä keino oli lyöttäytyä jonkin rukouspariksi. Se kuulosti hyvältä. Kenellä olisi mitään rukousta vastaan? Lapsekas nainen avasi rukoustilanteessa korvansa kaikelle myrkylle, jota 'Isebel' sylki suustaan. Se saastutti molemmat, ja tauti levisi.
Eräs miellyttävältä näyttänyt nainen näytti osaavan sanoa sopivat sanat jokaisen seurakuntalaisen elämäntilanteeseen. Hänellä oli tapana hiipiä takaapäin ja sujauttaa paperilappu tämän käteen. Sitten hän hymyili ja kehräsi kuin kissa: - Jumala antoi tämän minulle sinua varten. Lapulle kirjoitetut sanat olivat lähes poikkeuksetta suoraan vastoin sitä, mitä Pyhä Henki oli puhunut laumalle."

"Vuosi ennen kuin lähdimme New Yorkista, Herra oli siunannut esirukoushetkiämme Israelin puolesta. Silloin sattui kuitenkin tapaus, jossa kaksi naista tuli noihin Times Square Churchin järjestämiin rukouskokouksiin, ja selvisi hyvin nopeasti, etteivät heidän motiivinsa olleet puhtaat. Heillä oli omia voimakkaita tavoitteita. Molemmat naiset saivat puheillaan Karenin hämmennyksiin ja lannistivat hänen suunnitelmiaan muuttaa Israeliin. Eräänä iltana kokouksen jälkeen seisoin Nederlander Theatren lavan läheisyydessä. Kun lähdin kävelemään keskikäytävää pitkin teatterin takaosaa kohti, nuo kaksi näennäisen lempeää naista seisoivat käytävän päässä kylki kyljessä ja hymyilivät minulle. Olin nähnyt heidän kulkevan ympäri teatterisalia ja silittävän ihmisiä. Kun kävelin heitä kohti, näin heidät silmissäni yhtäkkiä kahtena iljettävänä, mustana käärmeenä. Järkyttyneenä istuin läheiselle istuimelle, putosin polvilleni ja rukoilin. Jonkin ajan kuluttua nousin ylös, ja naiset olivat lähteneet. Myöhemmin keskustelin heidän kanssaan, enkä antanut vaimoni enää vastata heidän puhelinsoittoihinsa. Muutamia kuukausia myöhemmin toinen heistä yritti anastaa erään naisen palvelustehtävän. Toinen heistä meni naimisiin miehen kanssa, jota Jumala oli käyttänyt voimallisesti..."

"Puhuessani isebelistä viittaan henkeen, joka vihaa profeetallista kutsua ja palvelustyötä niin kuin alkuperäinen Isebel... Isebelin hengen vaikutuspiirissä olevat ihmiset eivät voi hyväksyä, että 'Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiset profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi.' (1.Kor.12:18,28). Koska Jumala oli valinnut meidät niiksi astioiksi, joita hän käyttäisi istuttamaan uuden työn Haifaan, Karenista ja minusta oli nyt tullut vihollisen vastahyökkäyksen pääkohteita. Tavanomaisin ja aina uudestaan toistettu syytös oli, että meidän julistamamme pyhyyden vaatimus olisi liian vaikea toteuttaa. Ihmisiä jopa kehotettiin olemaan kuuntelematta sanomaa syntien katumisesta."

"Isebelin ja Ahabin malli tuli esiin myös eräässä pastoripariskunnassa. Heidän seurakuntansa nuortenryhmässä oli muutamia, haureudessa eläviä, mikä oli monien seurakuntalaisten tiedossa. Ainakin kolme ihmistä, jotka olivat huomanneet tilanteen, kävi puhumassa pastorille, heidän joukossaan myös minä, koska minut oli kutsuttu puhumaan seurakunnan kokoontumisissa. Sanoin pastorille, että hänen piti käsitellä tätä syntiä tai hän olisi kuten Eeli, pappi, joka ei suostunut nuhtelemaan poikiaan, vaikka nämä olivat antautuneet seksuaaliseen syntiin pyhäkköteltan ovella (ks.1.Sam.2:22). Pastori ei kuitenkaan halunnut edes myöntää, mitä nuortenryhmässä tapahtui, vaan syytti minua tuomitsevasta asenteesta. Pariskunta muutti myöhemmin pois Israelista. Tilanne oli meille varoittava esimerkki siitä, miten Jumala siirtää pois sellaisen johtajan, joka tekee myönnytyksiä."

"Opin olemaan reagoimatta lihallisesti, kun kohtasin Isebelin hengen. Sen sijaan menin Herran eteen ja rukoilin, sillä hallitsevia henkivaltoja on käsiteltävä hengellisin asein. Ensimmäisten vuosien aikana Israelissa jouduimme näkemään yli kymmenen vastaavanlaista tapausta. Joka kerta rukoilin: - Herra, jos he eivät halua katua asennettaan, siirrä heidät muualle. Sinun Sanasi sanoo, ettei minun tarvitse sietää sellaisia. Vie heidät paikkaan, missä he eivät voi vahingoittaa ketään. Useissa tapauksissa henkivaltojen paine oli niin uhkaava ja painostava, että olisin halunnut luovuttaa, aivan kuten Eliakin oli ajatellut, mutta uskollinen Jumala selvitti tilanteen ja vapautti meidät joka kerran."

Vielä Francis Frangipane, hänen henkilökohtainen kokemuksensa, kirjasta EI IHMISTÄ VASTAAN:

"1970-luvulla olin pastorina järjestössä, jossa oli lukuisia henkilöitä, jotka käyttivät viisauden ja tiedon sanojen lahjaa...
Jos vihollinen ei pääse hyökkäämään sinua vastaan suoraan, hän yrittää saada sinut lankeamaan syntiin, jolloin joudut Jumalan tuomion alle. Kun Iisebelin hengen vaikutus alkoi tulla näkyviin ja sukupuolisyntejä alettiin suvaita, minä päätin mennä liikkeen johtajan puheille ilmaistakseni hänelle huoleni. Tapaamisemme oli kahdenkeskinen ja minä yritin taivutella häntä kuin poika isäänsä, mutta hän lähetti minut luotaan. Kolmen kuukauden kuluttua lähestyin häntä uudelleen, vedoten samalla koko johtoryhmään, joka oli hänen kanssaan, ja varoitin heitä kyynelin Herran tuomiosta, joka seuraa siitä, että Iisebelin henkeä suvaitaan... Jälleen minut lähetettiin pois. Joitakin kuukausia myöhemmin minut erotettiin johtotehtävistä ja lopulta savustettiin ulos kokonaan. Muutaman kuukauden kuluttua lähtöni jälkeen tuon liikkeen johtaja erosi vaimostaan, ja alle vuoden kuluttua hän meni naimisiin sihteerinsä kanssa. Vuoden kuluttua hän kuoli eturauhassyöpään.
Tämä kokemus oli sekä musertava että valaiseva. Vaikka itse jouduin jonkin aikaa kamppailemaan itsesyytösten ja masennuksen kanssa, opin kuitenkin paljon sekä Iisebelistä että olettamisen synnistä. Näin että kun ihmiset olettavat, ettei Jumalan tuomio seuraa syntiä, on vain ajan kysymys koska vihollinen tulee ja tuhoaa heidät."

"Vaikka Jeesuksella oli viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon, voiman ja tiedon henki, niin Hänen lähtökohtansa oli Herran pelko (Jes.11:2,3). Olettamisen pohjalta toimiminen on Herran pelon vastakohta. Se on tulevan tappion airut."

Vähän omia ajatuksiani tähän loppuun...

Ei jokaisessa joka arvostelee ja esittää purevaakin kritiikkiä eri työmuotoja ja niiden johtajia tai toteutustapaa kohtaan silti ole iisebelin ja noituuden henkeä, ei välttämättä edes haureuden henkeä tai sen vaikutusta. Arvostelumieli saattaa nousta omista hetkellisistä kuohahduksista ja pettymyksistä, jolloin tulee annettua palautetta vähän liiankin kanssa. Se saattaa olla omaa lihallisuutta ja hetkellinen sielun ryöpsähdys.
MUTTA jos kyseessä on vääränlainen asenne, lihallinen toimintatapa ja "linnoitus" jota ei käsitellä, aivan varmasti vihollisen henkivallat - vaikka eivät saisi ihmistä kokonaan valtaansa eivätkä pääsisi hänen sielunelämäänsä sisälle hallitsevina, riivavina henkinä - käyttävät lihallisuutta hyväkseen painostaen ja manipuloiden tämän henkilön ajatuksia ja tekoja. Silloin uskovakin voi olla pahan käytössä rikkomassa ja repimässä, jopa kuvitellen toimintaansa oikeutetuksi ja rakentavaksi: minähän olen näyttämässä missä johtajien tulisi muuttaa toimintapojaan ja tehdä parannusta, jotta seurakunta muuttuisi!
Muuttuisi mihin suuntaan? Ollaanpa rehellisiä.
Aivan niin. MINUN mieleni mukaiseksi. Silloin on kyseessä vihollisen eksytys ja juoni. Tämä on mahdollista uskovan lihallisuuden ja kontrolloimattoman sielunelämän kautta, koska parannusta ei ole tehty ja sisintä ei ole alistettu Pyhän Hengen hallintavaltaan.
Tällöin omat sinänsä inhimilliset ja luonnolliset kuohahduksetkin tulevat vihollisen hajottavien voimien kanavaksi, koska sydämessä on käsittelemätöntä pimeyttä. Kaikki mikä on pimeydessä ja mitä varjellaan Kristuksen tinkimättömän totuuden valolta mahdollistaa petoksen. Vihollinen toimii pimeyden kautta ja pimeyden turvin.

Arvostelumme seurakuntia, niiden johtajia, seurakunnan jäseniä tai lähimmäisiämme kohtaan voi sinänsä olla oikeutettua tai epäoikeutettua. Voi olla että asiat joihin kiinnitämme huomiota kaipaavat oikeasti parannusta, tai voi olla että kyse on vain omista henkilökohtaista luuloistamme ja haaveistamme. Se ei kuitenkaan ole olennaista.
Olennaista ei ole onko meillä vai eikö meillä ole syytä arvostella. Merkittävää, kun arvostelemme ja kritisoimme asioita, on missä hengessä sen teemme.
Onko meillä uskovina rauha ja tasapaino, jotta voimme erottaa toisistaan ihmiset ja asiat, vaatia epäkohtiin parannuksia ja kuitenkin arvostaa ja rakastaa heitä, joille joudumme vaatimuksemme esittämään?

Jos emme anna Jumalan Hengen kontrolloida itseämme vaarana on että sielullisuudessamme vihollinen saa eksyttää meidät kontrolloimaan ja manipuloimaan toisia.
Ainoastaan Jeesukselle antautumalla ja Hänen toimintaansa sitoutumalla löydämme vapauden, jolloin annamme vapauden myös toisille. Voimme päästä henkilökohtaisessa pyhityselämässä niinkin pitkälle, että vaalimme ihmisten vapautta ja oikeutta omiin ratkaisuihin miltei mustasukkaisesti. Tarkoitan että varjelemme heitä itseltämme ja omalta lihallisuudeltamme.
Heti jos oma inhimillinen halumme yrittää tunkea toisen reviirille ja riistää häneltä hänen yksilöllisyyteensä kuuluvan päätäntävallan ja tahdonvapauden, iskemme lihallisuuttamme ristin kautta ja julistamme minäkeskeisille haluillemme: se ei käy, sillä tämä ihminen ja hänen vapautensa kuuluu Kristukselle, jolla ainoalla on oikeus ja valta olla hänen hallitsijansa ja tuomarinsa.

Jos haluan kovasti olla jonkun ihmisen seurassa, olen ihastunut tai rakastunut häneen mutta en ole varma hänen tunteistaan enkä tiedä, mikä on Herran tarkoitus hänen elämäänsä, voin rukoilla: Jumala, varjele hänet ahnailta käsiltäni, ja auta minua sitoutumaan Sinuun niin, että tässäkin asiassa luovutan hänet Sinulle ja haluan hänen parastaan enemmän kuin omien inhimillisten toiveiden toteutumista.

Elämä vapaudessa on jotakin mihin kuuluu kipua. Kaikessa kasvamisessa on kasvukipunsa. Varsinkin kun alamme havaita itsessämme väärää asenteellisuutta ja pinttyneitä tapoja, jotka ehkä ovat kehittyneet linnoitukseksi asti, ja jotka Herra nyt haluaisi murtaa. Niiden käsittely saattaa aluksi tuntua kuin joutuisimme tekemään persoonallemme väkivaltaa. Mutta saamme huomata, että se, mikä tuhotaan ja poljetaan rikki, ei olekaan aitoa persoonallisuuttamme, vaan on meihin vuosien saatossa iskostuneita ja pinttyneitä toimintamalleja. Olemme ehkä tottuneet elämään niiden kautta, mutta tosiasiassa ne vain rajoittavat aitoa persoonallisuuttamme ja rampauttavat meitä.

Hengellisessä kasvussa jokainen on yksin Kristuksen edessä. Vain minä. Mitä minussa tapahtuu ja mitä ajattelen ovat asioita jotka tapahtuvat minun reviirini sisällä. Vain minä olen niistä vastuussa.
Yhteys toisiin ihmisiin terveenä, vuorovaikutteisena suhteena on mahdollista ainoastaan tältä pohjalta. Jos yritän saavuttaa yhteyden jotakin toista kautta, väheksyen lähimmäiseni yksityisyyttä ja hämärtäen minun ja hänen persoonan väliset rajat, se mitä koetaan ei ole oikea yhteys.
Haureuden henki toimii rikkinäisten sielujen kautta jotka eivät ole SUOSTUNEET kohtaamaan omia rajojaan ja vastuullisuuttaan elämän todellisuuden edessä.

Olkoonpa sitten kyseessä henkivalta tai yksinkertaisesti vain ihmisen tunne-elämän rikkinäisyys, ehkä psyykkiset ongelmat, joka tapauksessa Jumala haluaa ja voi auttaa. Hän on armollinen. Mutta lähtökohta on oman vastuunsa ottaminen todesta. Nöyrtyminen Jumalan eteen. Kukaan ei voi sysätä vastuuta parantumisestaan jonkun tai joidenkin muiden harteille.

Mielipiteensä saa jokainen sanoa ja arvostella ja esittää kritiikkiä. Eri asia miksi hän niin tekee ja mitä yrittää sillä saada aikaan.
Sitä saamme jokainen omalla kohdallamme pohtia.

- - -

Ehkä pitäisi lähettää tämä kirjoitus sinulle sähköpostitse? Mutta miksi? Eihän tässä mitään uutta ole. Tiedät nämä yhtä hyvin kuin minäkin ja näistä on puhuttu 1001 kertaa. Miksi edes kirjoitin. Taas olen tässä samassa jamassa, että provosoidun vastaamaan viesteihisi, ja asia kiertää kehää? Väsytämme itsemme aivan turhaan! No, eihän tässä mitään niin yksityistä ole, enemmänkin lainauksia muiden kirjoista, joten laitan palstalle, jos vaikka Jumala johdattaisi näiden pohdintojen äärelle jonkun, jolle siteerauksista on hyötyä?

Kello on sikäli paljon etten jaksa käydä tekstiä pikkutarkasti läpi jos ehkä kirjoitusvirheitä jää.

Aika mennä kohta iltarukouksiin (oho, tuleeko kello jo neljä?) ja yöpuulle...

Lue lisää

Luin tekstin monta kertaa ja tallensin sen.
Rukoilin myös tuon arvokkaan rukouksen ja rukoilen sitä niinkauan kunnes vapaudun.

Tekstisi tuli Herralta armon lahjana
sillä eilen kuuntelin itsesäälissäni
valheita sinusta ja vihollinen käytti tiettyä henkilöä lietsomaan tuomitsemista ja pahan puhumista
ja jopa rakkaudettomuudesta oli puhe.
Mutta sisäinen hälytyskello sen keskustelun aikana
varoitti mua lähtemästä siihen mukaan
sillä pettyneenä itseeni ja tietäen että olen toiminut väärin, olisin liian helposti lähtenyt
sua syyttämään omista vioistani.

Jumalan armo on näin ihmeellinen
että pahimmassakin pyörteessä
Jeesus on siinä ja auttaa. Halleluja!

Kun on synkimmässä pimeydessä
( mihin monesti itse suostuu )
niin kaikki valo itsestä
ja ympäriltä häviää
se on karmeaa saatanan valhetta
mutta heti kun kääntyy kokosydämisesti
huutamaan Jumalaa avuksi
niin kirkkaus tulee siihen
ja uskollinen Kristus!
Hän tuo valon joka paljastaa
kaiken lian.

KIITOS JEESUS RAKAS!

Ps 121: 1-2

Eesa einai E"eel heharim meain, meain ja"avo ezri
Ezri meim Hashem ose shamajim va"arets !

( nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minun apuni? Apuni tulee Herralta, joka tehnyt on
taivaan ja maan, minut myös )

mamabeard kirjoitti:

on ollut kyse kolmestakin asiasta.

1. Luottamushenkilöiden kyvyttömyydestä olla heille uskottujen tehtävien tasalla ja hoitaa ne sääntöjen mukaan.

2. Johtoasemissa olevien väärästä vallankäytöstä ja/tai vastuun pakoilusta.

3. Pakonomaisesta tarpeesta etsiä virheitä, varsinkin johtotehtävissä olevista.

Kaikki kolme osa-aluetta ovat tärkeitä eivätkä sulje pois toisiaan. Että on väärää arvostelua, ennakkoluuloista, pahimmillaan sairaalloista yliherkkyyttä ja varpaillaan oloa - ettei vain kukaan käytä asemaansa väärin ja hallitse minua! - ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi myös väärää vallankäyttöä.

On taitamattomuutta asioiden hoidossa ja ehkä ei aina täysin ymmärretä juridista vastuuta. On väärää vallankäyttöä, joka perustuu ehkä oman egon pönkittämiseen. Saattaa siinä joskus olla narsistinen ja luonnehäiriöinen persoona huseeraamassa. Esimerkiksi Raimo Mäkelä on kirjoittanut tästä kirjan Naamiona terve mieli. Sitten on myös niin, että kun jokainen haluaisi asioiden menevän juuri minun mieleni mukaan ja kuvittelee omia näkemyksiään Jumalan näkemyksiksi, seurakunnassa on monenlaista tuulta ja helposti syntyy puoluemielisyyttä. Tämä taas ruokkii keskinäistä kyräilyä ja asenteellista arvostelua. Myös on itsepäisiä ja ehkä itsetunnoltaan haavoittuneita henkilöitä jotka on ottaneet seurakunnan vastuuihmisiä silmätikuikseen ja näkevät väärää vallankäyttöä milloin missäkin.

Joitain kertoja olen nostanut esiin seurakunnallisen vallankäytön ongelmia ja on keskusteltu asian siitä puolesta. Sattuneesta syystä olen nyt keskittynyt enemmän tähän viimeiseksi mainittuun: turhaan ja repivään arvostelemiseen joka ei ole hyödyllistä eikä rakentavaa. Sellaisen arvostelun takana on hengellistä kypsymättömyyttä ja toisinaan - ikävä kyllä - sielunvihollisen käsikassarana toimimista sen hajottaessa tai ainakin solvatessa seurakuntaa, kuten David Davisin esimerkistä käy ilmi.

Seurakunnan ongelmia ei voiteta juridisiin velvoitteisiin perehtymällä, vaikka sekin on tärkeää ja välttämätöntä, vaan henkilökohtaisessa antautumisessa Kristuksen rakkauteen, jossa itse kukin on valmis OMALLA KOHDALLAAN tekemään parannusta.

Edelleen SHALOM. Ja hyvää yötä.

Lue lisää

samaa kieltä. Hyvin käsitteellistit asian.

En väitä, että arvostelu olisi aina oikein. Asioiden kyseenalaistaminen voi kuitenkin joskus olla paikallaan ja viedä asioita enemmän eteenpäin kuin hyssyttely.

Hyvä, jos tuollaisissakin järjestöissä on kaltaisiasi ihmisiä, jotka haluavat viedä hyvää sanomaa niin voimakkaasti eteenpäin, että ovat valmiita puuttumaan siihen mädättävään toimintaan, jota väärä vallankäyttö ja hyvin kuvailemasi narsistinen luonnehäiriö johtaa.

Rukoilen sinulle viisautta siihen ja muihinkin vastuisiisi ja kutsumuksiisi.

Se, että näkee asioiden olevan väärin ja vääryyden olevan este tärkeiden asioiden eteenpäin menemiselle, pitäisi herättää rohkeat nousemaan puolustamaan oikeutta. Ei omaa etua ajaen tai luullen itsellä olevan ainoaa oikeaa näkemystä vaan jämäkästi ja rakkaudella asioiden oikeutta vaatien. Jeremia oli yksi tällainen.

Taito toimia oikein ja hengellinen kypsyys eivät aina kulje käsi kädessä, mutta eivät sulje myöskään toisiaan pois.

Hyvää yötä kaveri =)

mamabeard kirjoitti:

on ollut kyse kolmestakin asiasta.

1. Luottamushenkilöiden kyvyttömyydestä olla heille uskottujen tehtävien tasalla ja hoitaa ne sääntöjen mukaan.

2. Johtoasemissa olevien väärästä vallankäytöstä ja/tai vastuun pakoilusta.

3. Pakonomaisesta tarpeesta etsiä virheitä, varsinkin johtotehtävissä olevista.

Kaikki kolme osa-aluetta ovat tärkeitä eivätkä sulje pois toisiaan. Että on väärää arvostelua, ennakkoluuloista, pahimmillaan sairaalloista yliherkkyyttä ja varpaillaan oloa - ettei vain kukaan käytä asemaansa väärin ja hallitse minua! - ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi myös väärää vallankäyttöä.

On taitamattomuutta asioiden hoidossa ja ehkä ei aina täysin ymmärretä juridista vastuuta. On väärää vallankäyttöä, joka perustuu ehkä oman egon pönkittämiseen. Saattaa siinä joskus olla narsistinen ja luonnehäiriöinen persoona huseeraamassa. Esimerkiksi Raimo Mäkelä on kirjoittanut tästä kirjan Naamiona terve mieli. Sitten on myös niin, että kun jokainen haluaisi asioiden menevän juuri minun mieleni mukaan ja kuvittelee omia näkemyksiään Jumalan näkemyksiksi, seurakunnassa on monenlaista tuulta ja helposti syntyy puoluemielisyyttä. Tämä taas ruokkii keskinäistä kyräilyä ja asenteellista arvostelua. Myös on itsepäisiä ja ehkä itsetunnoltaan haavoittuneita henkilöitä jotka on ottaneet seurakunnan vastuuihmisiä silmätikuikseen ja näkevät väärää vallankäyttöä milloin missäkin.

Joitain kertoja olen nostanut esiin seurakunnallisen vallankäytön ongelmia ja on keskusteltu asian siitä puolesta. Sattuneesta syystä olen nyt keskittynyt enemmän tähän viimeiseksi mainittuun: turhaan ja repivään arvostelemiseen joka ei ole hyödyllistä eikä rakentavaa. Sellaisen arvostelun takana on hengellistä kypsymättömyyttä ja toisinaan - ikävä kyllä - sielunvihollisen käsikassarana toimimista sen hajottaessa tai ainakin solvatessa seurakuntaa, kuten David Davisin esimerkistä käy ilmi.

Seurakunnan ongelmia ei voiteta juridisiin velvoitteisiin perehtymällä, vaikka sekin on tärkeää ja välttämätöntä, vaan henkilökohtaisessa antautumisessa Kristuksen rakkauteen, jossa itse kukin on valmis OMALLA KOHDALLAAN tekemään parannusta.

Edelleen SHALOM. Ja hyvää yötä.

Lue lisää

Ei niinkään ykköskohta, vaikka se usein mahdollistaa kakkosen.

Kolmonen on sitten sitä, mitä kannattaa varoa henkeen ja vereen.

Hyvin kirjoitit Mamabeard.

Papamamasko kirjoitti:

Ei niinkään ykköskohta, vaikka se usein mahdollistaa kakkosen.

Kolmonen on sitten sitä, mitä kannattaa varoa henkeen ja vereen.

Hyvin kirjoitit Mamabeard.

Lue lisää

kyse kakkoskohdasta?
Israelin Ystävien hallinnossa? Kuka siellä on käyttänyt valtaansa väärin ja millä tavalla?
Koko keskustelussa ei ole vielä käsitelty todellisia, konkreettisia asioita, on vaan esitetty tiettyjä yleisiä faktoja tai käsityksiä yleisistä faktoista, siis erehdyksiä joihin usein langetaan: 1) tietämättömyydestä ja/tai osaamattomuudesta johtuvaa vaillinaista asioiden hoitoa, 2) itsekkyydestä johtuvaa väärää vallankäyttöä ja vastuun pakoilua, 3) ylpeydestä ja itsepäisyydestä johtuvaa ennakkoluuloihin ja/tai omaan kuppikuntaisuuteen perustuvaa, repivää arvostelua.
Koska kuulun Israelin Ystävien paikallistason johtokuntaan, olisin halukas kuulemaan missä kohtaa tarkalleen ja yksilöidysti on toimittu niin, että sinulla on perusteltua aihetta epäillä väärää vallankäyttöä ja vastuun pakoilua?
Vai oliko kyseessä pelkkä heitto?
Oletko sama henkilö kuin keskustelun aloittaja. Kysyn koska tämän kertainen nimimerkkisi lienee väännös käyttämästäni nikistä. Mikäli tiedossasi on kohtaan kaksi liittyviä seikkoja Israelin Ystävien hallitustyöskentelystä ja valta-aseman käytöstä joihin pitäisi puuttua ja jos asiaan liittyy yksityishenkilöitä tai muuten yksityiskohtaisia asioita joista ei ole sopivaa tai viisasta keskustella julkisesti, olen kiitollinen että otat yhteyttä

[email protected]

Lauseita voidaan aina heitellä ja esittää omia luuloja mutu-tuntumalla. Todellisiin asioihin täytyy puuttua todellisesti. Moni seikka selviää avoimella keskustelulla ja osoittautuu useinkin pelkäksi väärinkäsitykseksi, mutta jos käy ilmi, ettei kyseessä ole väärinkäsitys vaan todellinen ongelma, sen selvittelyä täytyy sitten jatkaa kunnes asia on hoidettu ja järjestyksessä. Kiitos.

mamabeard kirjoitti:

kyse kakkoskohdasta?
Israelin Ystävien hallinnossa? Kuka siellä on käyttänyt valtaansa väärin ja millä tavalla?
Koko keskustelussa ei ole vielä käsitelty todellisia, konkreettisia asioita, on vaan esitetty tiettyjä yleisiä faktoja tai käsityksiä yleisistä faktoista, siis erehdyksiä joihin usein langetaan: 1) tietämättömyydestä ja/tai osaamattomuudesta johtuvaa vaillinaista asioiden hoitoa, 2) itsekkyydestä johtuvaa väärää vallankäyttöä ja vastuun pakoilua, 3) ylpeydestä ja itsepäisyydestä johtuvaa ennakkoluuloihin ja/tai omaan kuppikuntaisuuteen perustuvaa, repivää arvostelua.
Koska kuulun Israelin Ystävien paikallistason johtokuntaan, olisin halukas kuulemaan missä kohtaa tarkalleen ja yksilöidysti on toimittu niin, että sinulla on perusteltua aihetta epäillä väärää vallankäyttöä ja vastuun pakoilua?
Vai oliko kyseessä pelkkä heitto?
Oletko sama henkilö kuin keskustelun aloittaja. Kysyn koska tämän kertainen nimimerkkisi lienee väännös käyttämästäni nikistä. Mikäli tiedossasi on kohtaan kaksi liittyviä seikkoja Israelin Ystävien hallitustyöskentelystä ja valta-aseman käytöstä joihin pitäisi puuttua ja jos asiaan liittyy yksityishenkilöitä tai muuten yksityiskohtaisia asioita joista ei ole sopivaa tai viisasta keskustella julkisesti, olen kiitollinen että otat yhteyttä

[email protected]

Lauseita voidaan aina heitellä ja esittää omia luuloja mutu-tuntumalla. Todellisiin asioihin täytyy puuttua todellisesti. Moni seikka selviää avoimella keskustelulla ja osoittautuu useinkin pelkäksi väärinkäsitykseksi, mutta jos käy ilmi, ettei kyseessä ole väärinkäsitys vaan todellinen ongelma, sen selvittelyä täytyy sitten jatkaa kunnes asia on hoidettu ja järjestyksessä. Kiitos.

Lue lisää

Yksityishenkilöiden vastuulla ei ole selvitellä asioita. Paikallistason ja keskushallinnon vastuuhenkilöiden tehtävä on selvittää, onko mitään todellista ongelmaa. Edellinen kirjoittaja voi olla asiassa aloitteellinen keskusorganisaatioon päin halutessaan.

Jos on todellisia ongelmia, asioihin pitää puuttua. Jos ei, on kaikille hyvä että avoimuuden kautta asiat selviävät, eikä siitä jää epäselvyyttä kenellekään.

Tällaisissa tapauksissa yrityksissä käytetään ulkopuolista neutraalia selvitysmiestä ja/tai erityistilintarkastusta. Niin asiat käydään selvästi läpi, tehdään tarvittavat toimenpiteet ja sitten jatketaan eteenpäin. Näin pulinat jäävät pois.

Keskustelupalstoilla asiat eivät koskaan selviä.

Partakalle =) kirjoitti:

Yksityishenkilöiden vastuulla ei ole selvitellä asioita. Paikallistason ja keskushallinnon vastuuhenkilöiden tehtävä on selvittää, onko mitään todellista ongelmaa. Edellinen kirjoittaja voi olla asiassa aloitteellinen keskusorganisaatioon päin halutessaan.

Jos on todellisia ongelmia, asioihin pitää puuttua. Jos ei, on kaikille hyvä että avoimuuden kautta asiat selviävät, eikä siitä jää epäselvyyttä kenellekään.

Tällaisissa tapauksissa yrityksissä käytetään ulkopuolista neutraalia selvitysmiestä ja/tai erityistilintarkastusta. Niin asiat käydään selvästi läpi, tehdään tarvittavat toimenpiteet ja sitten jatketaan eteenpäin. Näin pulinat jäävät pois.

Keskustelupalstoilla asiat eivät koskaan selviä.

Lue lisää

Keskustelupalstoilla asiat ei koskaan selviä? Riippuu asioista, jos kyse on hallinnollista ongelmista ja väärinkäytöksistä ne ei tosiaankaan selviä jaarittelemalla, kuitenkin keskustelupalstoja käytetään perusteettomien epäilyjen heittelemiseen ja ennakkoluulojen kylvämiseen. Monta kertaa varsin kärkeväänkin sävyyn. Tiedossani ei ole mitään asioita joita tässä pitäisi alkaa selvittelemään keskenämme.

Monista pienistä paikallisosastoista ja niiden muodostamista piireistä koostuva organisaatio kun on kyseessä voi vuosien varrella aina joskus tulla kahnausta henkilökemioiden ja muiden seikkojen tähden mutta se on vaan yleisinhimillistä ja niissä aikuiset ihmiset pääsee sopuun keskustelemalla ja uskovina kun vielä saamme yhdessä rukoillen viedä asioita ja pyytää Jumalalta viisautta ja keskinäistä rakkautta, ne ei koskaan ole ylipääsemättömiä asioita eikä varsinkaan mitään juridisen tason juttuja.

Tiedossani kun ei ole mitään selvitettävää mitä tässä pitäisi alkaa työstämään, ja kuten sanoin, olen mukana lähinnä paikallistasolla, siksi kysyinkin, että jos taustalla (hallitustasolla) on todellisia asioita joista joku nyt on huolissaan. Niistä voi laittaa viestiä sähköpostiini. Jos vaikkapa joku yksityshenkilönä kokee tulleensa loukatuksi tai muuten väärin kohdelluksi.

Yksityishenkilönä on helppo mustamaalata ja levittää perusteettomia syytöksiä. Tässä keskustelussa ei toki ole suoranaisesti tapahtunut niin. Sellaista kuitenkin tapahtuu ajoittain.
Siis. Jos heittää jotain henkilöä, seurakuntaa tai organisaatiota kohtaan syytöksiä niistä pitää olla valmis sitten myös puhumaan, selventämään asia, muuten kyseessä on pelkkä suunsoitto, ei asiaa voi sillä kuitata että: minä olen pelkkä yksityishenkilö, ei minun tarvitse syytöksiäni tarkentaa eikä yksilöidä, selvitelkää te vaan asianne.
Ymmärrät mitä tarkoitan.
Ja kun juridiseen puoleen on viitattu, on hyvä muistaa sellainenkin seikka, joka nettikeskusteluissa joskus unohtuu, että vaikka keskustelija tavallaan on anonyymi henkilö tai rooli, ehkä pelkkä vitsi virtuaalimaailmassa, sen takana oleva todellinen ihminen on kuitenkin vastuussa sanoistaan, siitä mitä kirjoittaa. Tässä keskustelussa ei todellakaan ole niin pitkälle menty, mutta joissain tapauksissa on, ja saattaa sitten keskustelijalle olla yllätys kun tulee kutsu poliisilaitokselle kuulusteluihin vaikkapa kunnianloukkauksesta.
Asioilla on puolensa.

Tämä nyt on varmaan tullut selvitellyksi puolin ja toisin, turha tätä jatkaa, jos ei uutta ilmene.
Jos nyt kuitenkin sattuisi olemaan niin, että joku OIKEASTI kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin ja on joutunut kokemaan väärää vallankäyttöä tai muuten on TIETOA epäselvyyksistä ja huonosta asiainhoidosta, ottakoon yhteyttä. Ihan mielelläni lähden selvittämään asiaa ja seison vääryyttä kärsineen puolella.

Muuten keskusteluni aiheen osalta loppuu tähän. Kiitos sulle kommenteistasi.

mamabeard kirjoitti:

Keskustelupalstoilla asiat ei koskaan selviä? Riippuu asioista, jos kyse on hallinnollista ongelmista ja väärinkäytöksistä ne ei tosiaankaan selviä jaarittelemalla, kuitenkin keskustelupalstoja käytetään perusteettomien epäilyjen heittelemiseen ja ennakkoluulojen kylvämiseen. Monta kertaa varsin kärkeväänkin sävyyn. Tiedossani ei ole mitään asioita joita tässä pitäisi alkaa selvittelemään keskenämme.

Monista pienistä paikallisosastoista ja niiden muodostamista piireistä koostuva organisaatio kun on kyseessä voi vuosien varrella aina joskus tulla kahnausta henkilökemioiden ja muiden seikkojen tähden mutta se on vaan yleisinhimillistä ja niissä aikuiset ihmiset pääsee sopuun keskustelemalla ja uskovina kun vielä saamme yhdessä rukoillen viedä asioita ja pyytää Jumalalta viisautta ja keskinäistä rakkautta, ne ei koskaan ole ylipääsemättömiä asioita eikä varsinkaan mitään juridisen tason juttuja.

Tiedossani kun ei ole mitään selvitettävää mitä tässä pitäisi alkaa työstämään, ja kuten sanoin, olen mukana lähinnä paikallistasolla, siksi kysyinkin, että jos taustalla (hallitustasolla) on todellisia asioita joista joku nyt on huolissaan. Niistä voi laittaa viestiä sähköpostiini. Jos vaikkapa joku yksityshenkilönä kokee tulleensa loukatuksi tai muuten väärin kohdelluksi.

Yksityishenkilönä on helppo mustamaalata ja levittää perusteettomia syytöksiä. Tässä keskustelussa ei toki ole suoranaisesti tapahtunut niin. Sellaista kuitenkin tapahtuu ajoittain.
Siis. Jos heittää jotain henkilöä, seurakuntaa tai organisaatiota kohtaan syytöksiä niistä pitää olla valmis sitten myös puhumaan, selventämään asia, muuten kyseessä on pelkkä suunsoitto, ei asiaa voi sillä kuitata että: minä olen pelkkä yksityishenkilö, ei minun tarvitse syytöksiäni tarkentaa eikä yksilöidä, selvitelkää te vaan asianne.
Ymmärrät mitä tarkoitan.
Ja kun juridiseen puoleen on viitattu, on hyvä muistaa sellainenkin seikka, joka nettikeskusteluissa joskus unohtuu, että vaikka keskustelija tavallaan on anonyymi henkilö tai rooli, ehkä pelkkä vitsi virtuaalimaailmassa, sen takana oleva todellinen ihminen on kuitenkin vastuussa sanoistaan, siitä mitä kirjoittaa. Tässä keskustelussa ei todellakaan ole niin pitkälle menty, mutta joissain tapauksissa on, ja saattaa sitten keskustelijalle olla yllätys kun tulee kutsu poliisilaitokselle kuulusteluihin vaikkapa kunnianloukkauksesta.
Asioilla on puolensa.

Tämä nyt on varmaan tullut selvitellyksi puolin ja toisin, turha tätä jatkaa, jos ei uutta ilmene.
Jos nyt kuitenkin sattuisi olemaan niin, että joku OIKEASTI kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin ja on joutunut kokemaan väärää vallankäyttöä tai muuten on TIETOA epäselvyyksistä ja huonosta asiainhoidosta, ottakoon yhteyttä. Ihan mielelläni lähden selvittämään asiaa ja seison vääryyttä kärsineen puolella.

Muuten keskusteluni aiheen osalta loppuu tähän. Kiitos sulle kommenteistasi.

Lue lisää

Ei tästä varmaan tämän valmiimpaa täällä tulisi.

Jos haluat asiaa selvitellä, niin ehdota ulkopuolista (todella ulkopuolista) selvitysmiestä tai erikoistilintarkastusta.

Katso millaisen vastauksen saat :)

No, me ihmiset olemme aina vajavaisia. Siunaan sinua ja selvää haluasi toimia asioissa oikein. Se on nykypäivänä erityisen hieno piirre.

Tässä osin vastaus edelliseen olikin. Siunausta Exodus-iltaan.

Kirjoitit toisella palstalle että mietit muuttoa paikkakunnalta, miksi niin?

En kyllä löydä tämän vuotista hallituksen jäsenlistaa mistään. Olen varmaan huono etsijä, mutta organisaatiotiedot usein ovat kotisivuilla näkyvästi. Tässä kehitysvinkki järjestölle. Organisaatiorakenne ja vastuuhenkilöt näkyviin!

Kotisivuilta ei löytynyt kirjoitti:

En kyllä löydä tämän vuotista hallituksen jäsenlistaa mistään. Olen varmaan huono etsijä, mutta organisaatiotiedot usein ovat kotisivuilla näkyvästi. Tässä kehitysvinkki järjestölle. Organisaatiorakenne ja vastuuhenkilöt näkyviin!

Lue lisää

Ihmettelen miksi päivitettyä listaa ei voida kertoa tai julkaista kotisivuilla. Tieto on periaatteessa julkista ja siksi ei mitään "järjestösalaisuutta".

surullista... kirjoitti:

Ihmettelen miksi päivitettyä listaa ei voida kertoa tai julkaista kotisivuilla. Tieto on periaatteessa julkista ja siksi ei mitään "järjestösalaisuutta".

järjestösalaisuutta todellakaan ole. Kyllä ne tiedot on näkyvillä esimerkiksi Shalom-lehdessä. En muista kuinka monta kertaa vuodessa se ilmestyy. Myöskin soittamalla yhdistyksen pääpaikkaan Tampereelle, numero näkyvillä lehdessä ja saa numerotiedustelun kautta helposti, annetaan tieto näistä asioista. Julkista tietoa kun ovat kaikinpuolin. Kyse ei siis ole siitä ettei voitaisi kertoa. Ehkä ei ole nähty välttämättömäksi. Yritän muistaa ottaa puheeksi seuraavassa kokoontumisessa ja laittaa asiaa eteenpäin että tällaista palautetta on tullut.

mamabeard kirjoitti:

järjestösalaisuutta todellakaan ole. Kyllä ne tiedot on näkyvillä esimerkiksi Shalom-lehdessä. En muista kuinka monta kertaa vuodessa se ilmestyy. Myöskin soittamalla yhdistyksen pääpaikkaan Tampereelle, numero näkyvillä lehdessä ja saa numerotiedustelun kautta helposti, annetaan tieto näistä asioista. Julkista tietoa kun ovat kaikinpuolin. Kyse ei siis ole siitä ettei voitaisi kertoa. Ehkä ei ole nähty välttämättömäksi. Yritän muistaa ottaa puheeksi seuraavassa kokoontumisessa ja laittaa asiaa eteenpäin että tällaista palautetta on tullut.

Lue lisää

nettiversiona ja sieltä tietoa. Olisi hyvä idea, jos veisit infoa eteenpäin, että hyvin kuvaamasi organisaatiomalli tulisi sivuille.

..Tarkkailija kirjoitti:

nettiversiona ja sieltä tietoa. Olisi hyvä idea, jos veisit infoa eteenpäin, että hyvin kuvaamasi organisaatiomalli tulisi sivuille.

Eivät olleet hääppöset. Pienet järjestöt eivät usein satsaa paljoa tiedottamiseen, ei heiltä sellaista voi odottaa.

Tietääkö kukaan millaisia rahamääriä tällä järjestöllä on vuosibudjetissa?

Mikko mallikas kirjoitti:

Eivät olleet hääppöset. Pienet järjestöt eivät usein satsaa paljoa tiedottamiseen, ei heiltä sellaista voi odottaa.

Tietääkö kukaan millaisia rahamääriä tällä järjestöllä on vuosibudjetissa?

Lue lisää

viisi- tai kuusinumeroinen. Ei ihan pieni järjestö.

mutta osansa varmaan on myös järjestön ilmapiirillä, kuinka vapaa siellä voi olla. Olen ollut yhdessä IY:n tilaisuudessa ja siellä tuli enemmänkin surullinen olo.

kansanluonteessa.. kirjoitti:

mutta osansa varmaan on myös järjestön ilmapiirillä, kuinka vapaa siellä voi olla. Olen ollut yhdessä IY:n tilaisuudessa ja siellä tuli enemmänkin surullinen olo.

Kertokaapa, miksi helluntalaiset ylistävät israelia ja juutalaisia? eivätkö ne juutalaiset juuri pistäneet jeesuksen hengiltä?

Mikä tuossa on niin hieno maana ja kansana? Eikö "luvatun kansan" asema muuttunut UT:n myötä?

järki? kirjoitti:

Kertokaapa, miksi helluntalaiset ylistävät israelia ja juutalaisia? eivätkö ne juutalaiset juuri pistäneet jeesuksen hengiltä?

Mikä tuossa on niin hieno maana ja kansana? Eikö "luvatun kansan" asema muuttunut UT:n myötä?

Lue lisää

Joka ei tunne Israelia ja juutalaista kansaa eikä Raamattua, päästelee ruokottomia aivopieruja hitleristä ja holocaustista, omaksi turmiokseen!

Nobel-palkinnon saajista n 50 on juutalaisia, jos oikein muistan?

Juutalaiset ovat tuoneet tieteen ja taiteen kautta siunauksen maailmalle hyvin moninaisesti.

Israel on demokratia 270 miljoonaisen arabimaailman keskellä. Sivistynyt, huipputeknologian ja tieteen tyyssija. Ihmisillä on arvo, myös niillä arabeilla, jotka maata arvostavat ja saavat leivän ja perheilleen toimeentulon, he ymmärtävät!

Mitä vielä luettelisin......lukee ja sivistytääkää, jos se teidän resursseillanne ylipäätään on mahdollista!!

DoctorT

Kalvinismia täytyykin kritisoida, sillä eihän sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kalvinismia täytyykin kritisoida, sillä eihän sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Tässä on vastineet: https://kovat-kuivat-kylmat.fi/

Kokeile https://satakunnanexodusryhmary.yhdistysavain.fi/

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile https://satakunnanexodusryhmary.yhdistysavain.fi/

Vanha sivu uusi linkki
https://lindell.netmission.fi/iypori.htm

Anonyymi kirjoitti:

Vanha sivu uusi linkki
https://lindell.netmission.fi/iypori.htm

Suomeksi sama:tämä on vanha sivu, mutta linkki on uusi. Liittyyköhän tuo exodus asiaan ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suomeksi sama:tämä on vanha sivu, mutta linkki on uusi. Liittyyköhän tuo exodus asiaan ollenkaan.

Exodusryhmä on iy:n yhteistyökumppani, näyttää olevan aika samoilla linjoilla kuin iy.

Exodusryhmän missiona on käännyttäminen, ensisijaisesti juutalaisten käännytys (kristinuskoon).