Olen ärtynyt, en luota enää itseeni vaikka en ole suurempia virheitä tehnytkään, en jaksa kuten ennen, tuntuu että haluaisin vain mennä piiloon kaikilta ja kaikelta, olen koko ajan pettynyt itseeni. Tämä tunne vaivaa niin töissä kuin vapaallakin. Voiko tämä alakuloisuus olla masennusta tai uupumusta? Nukkumisessa tai ruokahalussa ei ole tapahtunut mitään isompia muutoksia. Joskus en saa unta kun murehdin kaikkea mutta sitä sattuu erittäin harvoin.Tätä on jatkunut jo vuoden. En ole mielestäni kunnossa mutta en tiedä mikä minulla on. Jopa itsemurha pyörii joskus mielessä vaikka en sitä aio tehdä. Pelkään aina mokaavani jotain ja minua rangaistaan siitä, saan potkut tms.. Jännitän aina että selviänkö töistäni, niitä on niin paljon että tuntuu etten voi suoriutua siitä mitä minulta vaaditaan, ainakaan niin hyvin kuin haluaisin. Työt on mielessä vapaalla lähes aina. Joskus oli kiva mennä töihin ja vapaa-ajasta osasin nauttia. Enää en.
mikä
minua vaivaa?
2546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
työuupumuksesta: riittämättömyydentunne, syyllisyydentunteet,työ mielessä jatkuvasti, et osaa rentoutua....
Menisit juttelemaan työterveyshuoltoon, se jo selventää sun tilannetta. Voitko lisäksi jutella esimiehesi kanssa?? Esim. työsi liiasta määrästä jne ?? Hän ei varmaankaan tiedä sun oikeata tilannettas, olet varmasti salannut oireesi ja väsymyksesi..
Jos koetat yksin hautoa ja selvitä, tila voi pahentua, masennukseen asti.... paras lääke on varhainen havahtuminen uupumusoireisiin ja keskustella apumahdollisuuksista. Niitä kyllä sitten löytyy, usko pois!
Toivon sulle tsemppiä ja rohkeata mieltä!
Olen niin väsynyt etten, tiedä itkeäkkö vai nauraa. Hermostun ihan pienistäkin asioista. Jos jokin pikku juttukin menee pielee saatan kirota niin että, itseänikin kummastuttaa.
Väsyttää mikään ei kiinnosta, kotona pitäisi tehdä ruokaa, siivota. Kaiken tekemiseen pitää yrittää motivoitua enemmän, kuin ennen.
En halua mennä paikkoihin missä on paljon ihmisiä. Ihmisten tapaaminen ei paljon kiinnosta. Olen töistä niin väsynyt etten, jaksa iltaisin harrastaa mitään, istun vaan ja katson telkkaria tai ikkunasta ulos. Siitäkin tulee huono omatunto. Pitäisi olla aktiivinen ja jaksaa vaikka mitä. Mutta kun ei jaksa eikä huvita.
Töihin meneminenkään ei huvita, aina sitä samaa tympäisee!
Tämä syksyn kaamoskaan ei tuo yhtään lohtua tähän vetämättömään oloon. Nyt kaikki tekemättömät työt hyppäävät silmille, kun en niitä kaikkia kuitenkaan jaksa tehdä.